Pienet riiviöt

Heräteostos

Maalla ollessa heräteostoksia ei ole juurikaan tullut. Paitsi pennut, jos niin voi sanoa :D Tänään töiden jälkeen poikkesin kuitenkin Veikon Koneessa vanhan mainoksen herättämänä. No tarjous oli jo ohi ja tuote ei ollut ihan niin hyvä, kuin mitä toivoin. Hieman kalliimpi ja parempi kuitenki löytyi, nimittäin tabletti!
Olen pitänyt tablettia turhana, riittää, kun on tietokone ja älypuhelin. Nyt kuitenkin huonon nettiyhteyden takia tietokoneen käyttö on ollut tuskastuttavaa ja kännykän tihrustaminen silmiä rasittavaa. Lisäksi olisi siskolle kivaa tekemistä töissä ollessani, kun lataisin tähän muutaman pelin. Noh, mitä pidän? Olen aivan hullaantunut. Tämäkin on halvimmasta päästä, mutta minun tarpeisiini juuri sopiva. Ei sitä tiedä, vaikka blogipäivityksiäkin alkaisi putkahtelemaan tiheämpään tahtiin...

Viiden päivän työputki on ohi ja viisi päivää vapaata alkaa. Ihan tervetulleet vapaat, sillä nytkin olen polkenut neljä päivää putkeen töihin ja se tuntuu polvissa... Suunnitelmissa on nyt ainakin reissu Mikkeliin ja Helsinkiin (kouluasia). Lisäksi olisi kiva viedä pikkusisko pitkästä aikaa ratsastamaa, edellisestä kerrasta kun taitaa olla neljä-viisi vuotta.

Anni ja Aino

Blogger ei jostain syystä anna julkaista kuvaa, katsotaan koska se tulee näkyviin...
Tässä nämä uusimmat vintiöt, karjalankarhukoiranpennut Anni ja Aino. Ikää vajaat kymmenen viikkoa. Ovat niin pieniä, että ihan ihmettelen. Ella oli tuossa iässä paljon isompi. Nämä ovat niin pieniä, että pujahtavat koiraportin pinnojen välistä ja mahtuvat vaikka minne pieneen koloon. Ja juuri sinne sitten kakitaan ja pissitään... Onneksi nämä ovat tottuneet olemaan vuorokauden ympäri ulkoaitauksessa, niin ei koko ajan tarvitse vahtia mihin seuraavaksi kakataan. 
Keri on aivan haltioissaan pennuista ja onkin nyt niiden kanssa aitauksessa. On sitten pennuilla lämmin turva, kun menevät yöksi koppiin nukkumaan (talossa heräävät ennen viittä, ulkona vasta seitsemän maissa alkaa haukku kuulua).

On mielenkiintoista havainnoida ja vertailla pentuja. Aino on rohkea, lujatahtoinen ja hyvin oppivainen, Anni taas arkajalka, villi ja vähän hömelö... Siinä missä Aino on penaalin terävin kynä, Anni ei tosiaankaan ole. Aino esimerkiksi oppi heti istumaan saadakseen namin, Anni ei opi millään. Onneksi tässä on vielä aikaa :) Olin ajatellut Ainoa isille ja Annia itselleni, koska Anni on ulkonäöllisesti enemmän rotumääritelmän mukainen, jolloin näyttelyissä voisi menestyä paremmin. Ainossa on suurin osa valkoista ja vain mustia merkkejä. Kuitenkin ihastun Ainon luonteeseen päivä päivältä enemmän. Lisäksi Aino vaikuttaa vähän vaativammalta, jolloin en usko sen olevan ihanteellinen ensimmäiseksi koiraksi. Mutta ehtiihän sitä vielä näitä arvioida ja kouluttaa. Metsällä tulen molempia käyttämään joka tapauksessa. 

Täytyy jossain vaiheessa päivittää koirien omia blogisivuja, kanoillekin voisi tehdä oman...

Uusia asukkaita Lautakankaalle!

Äiti on patistellut kirjoittamaan kuulumisia. Onhan minun sormeni syyhynneet päästä kirjoittamaan, mutta pää on aina tehnyt tenän... Torstaina varsinkin sain hohtavien hankien ja auringonpaisteen ansiosta todella kipeän migreenin ja vasemmasta silmästä hävisi näkö. Eilen jouduin samasta syystä olemaan töistä pois.

No mutta niihin kuulumisiin ja uusiin asukkaisiin!
Keri voi oikein hyvin, kyllä vain. Tai niin hyvin, kuin tuollainen kömpelö pentu vain voi. Keri nimittäin liukastui useampi viikko takaperin keittiössä riehuessaan. Takajalkahan siinä kipeäksi tuli. Koska mitään murtumaa ei havaittu, nivelet olivat paikoillaan, eikä Keri purrut kivusta, annetaan koiven parantua itsekseen, jos on parantuakseen. Muuten Keri on entisensä, hömelö riehuja.

 Pipsakin voi oikein hyvin. Pipsa syö hyvin. Eilen pipsa söi kattilallisen jäähtymässä ollutta ruokaa. Ja puoli purkillista hunajaa. Aikaisemmin Pipsalle on maistunut mm. leipä, ikivanhat keksit, kakku... Eipä silti, Pipsa on vielä aika hoikassa kunnossa. Nyt vain ei parane jättää mitään vähänkään syömäkelpoista näkyville.
Muuten Pipsa on todella kiltti ja tottelevainen sydänkäpynen. Ulkona otetaan lumikylpyjä, sisällä nukutaan kainalossa tai kerjätään rapsutuksia.

Vähän harmillisesti tytöt ovat oppineet monelta aamuvuoroon herätään. Nyt herätään "aamuvuoroon" joka ikinen aamu, oli aamu- tai iltavuoro tahi vapaapäivä.

Tällaisia maisemia katselen huoneeni ikkunasta. Nyt tosin olen kunnostamassa toista huonetta minulle ja siskolleni. Siitä tulee oikea teemahuone, sillä olemme molemmat hulluina eläimiin ;)

No sitten niihin uusiin asukkaisiin... Aloitetaan näistä, jotka ovat jo tänne muuttaneet eli KANOIHIN!

Kukko-Nimetön, Bertta ja Olga.

Hyvin lyhyellä varoitusajalla soitin isoenolle, että minulle olisi tulossa kanoja, pitäisi saada kanala valmiiksi. Isoenopa ryhtyi tuumasta toimeen ja kanat pääsivät ajallaan muuttamaan meille. Hieman tuli kiire siipikarjan pitäjäksi ja siipikarjan pitopaikan rekisteröinnissä, mutta hurjan nopeaa oli toiminta maaseutuelinkeinotoimella ja rekisteröinti tapahtui ennen kanojen saapumista.

Pikkuveljeni kanatipunen, piipittää vielä suloisesti!

Ritu, aina kyyläämässä!

Kukko-Nimetön taasen.

Ritu ja Bertta

Puretun navetan ovi pääsi uusiokäyttöön.

Arvatkaa nukkuvatko kanat orrella yönsä... Eivät, vaan aivan katonrajassa. Ovat erinomaisia lentäjiä.

 Kanat ovat kiuruvetistä maatiaiskantaa ja liityn niiden säilytysohjelmaan. Kanoja on siis kymmenen ja yksi nuori kukkopoika. Kanatkin ovat vielä sen verran nuoria, että munia saadaan vasta juhannuksen aikoihin. Kovin ovat uteliaita ja rohkeita. Tuo em. musta tipu hyppäsi tulopäivänä syliini, kun istuin kanalassa. Osaavat jo odottaa, että tuon tullessani ruokaa ja kerääntyvät minua vastaan. Pipsakin käy kanalakäynneillä kanssani ja osaa hienosti käyttäytyä. Kanatkin alkavat pikkuhiljaa tottua siihen, että "peto" onkin rauhallinen, kiltti ystävä. Keri kerran työnsi päänsä luukusta ja säikähti hirveästi kanoja. Kovasti tekisi mieli tulla, mutta on ne kanat kuitenkin niiiin pelottavia!

Seuraavaksi, eli maanantaina, Lautakankaalle muuttaa kaksi pientä nelijalkaista tyttöä, nimittäin naapurin pentueesta karjalankarhukoiranpennut Anni ja Aino. Toisesta tulee isille eläkepäivien ystävä ja toisesta minulle metsästyskoira (vaikka molemmat kyllä metsälle pääsevät).

Lähitulevaisuudessa meille kotiutuu myös kaksi kania ja maatiaiskissanpentu, mutta niistä sitten lisää, kun ovat täällä. Kaneille on jo mökki ja aitaustarpeet, kissalle raapimispuu.

Paljon siis on tapahtunut ja paljon tulee tapahtumaan! Joku voisi ajatella (ja onkin ajatellut ääneen), että haalin itselleni liikaa työtä näistä kaikista eläimistä, mutta käytän mielelläni päiväni näiden kanssa puuhasteluun, varsinkin kun muistelen miten ankeaa elämäni oli Helsingissä.

Töitä minulla riittää myös Lautakankaan ulkopuolella ja ilman sitä en voisi näitä eläimiä pitääkään. Koulukin on aivan loppusuoralla ja voi kuitenkin olla, etten ihan heti palaa koulunpenkille...