tiistai 19. toukokuuta 2015
Heräteostos
Olen pitänyt tablettia turhana, riittää, kun on tietokone ja älypuhelin. Nyt kuitenkin huonon nettiyhteyden takia tietokoneen käyttö on ollut tuskastuttavaa ja kännykän tihrustaminen silmiä rasittavaa. Lisäksi olisi siskolle kivaa tekemistä töissä ollessani, kun lataisin tähän muutaman pelin. Noh, mitä pidän? Olen aivan hullaantunut. Tämäkin on halvimmasta päästä, mutta minun tarpeisiini juuri sopiva. Ei sitä tiedä, vaikka blogipäivityksiäkin alkaisi putkahtelemaan tiheämpään tahtiin...
Viiden päivän työputki on ohi ja viisi päivää vapaata alkaa. Ihan tervetulleet vapaat, sillä nytkin olen polkenut neljä päivää putkeen töihin ja se tuntuu polvissa... Suunnitelmissa on nyt ainakin reissu Mikkeliin ja Helsinkiin (kouluasia). Lisäksi olisi kiva viedä pikkusisko pitkästä aikaa ratsastamaa, edellisestä kerrasta kun taitaa olla neljä-viisi vuotta.
perjantai 8. toukokuuta 2015
Anni ja Aino
Blogger ei jostain syystä anna julkaista kuvaa, katsotaan koska se tulee näkyviin...
Tässä nämä uusimmat vintiöt, karjalankarhukoiranpennut Anni ja Aino. Ikää vajaat kymmenen viikkoa. Ovat niin pieniä, että ihan ihmettelen. Ella oli tuossa iässä paljon isompi. Nämä ovat niin pieniä, että pujahtavat koiraportin pinnojen välistä ja mahtuvat vaikka minne pieneen koloon. Ja juuri sinne sitten kakitaan ja pissitään... Onneksi nämä ovat tottuneet olemaan vuorokauden ympäri ulkoaitauksessa, niin ei koko ajan tarvitse vahtia mihin seuraavaksi kakataan.
Keri on aivan haltioissaan pennuista ja onkin nyt niiden kanssa aitauksessa. On sitten pennuilla lämmin turva, kun menevät yöksi koppiin nukkumaan (talossa heräävät ennen viittä, ulkona vasta seitsemän maissa alkaa haukku kuulua).
On mielenkiintoista havainnoida ja vertailla pentuja. Aino on rohkea, lujatahtoinen ja hyvin oppivainen, Anni taas arkajalka, villi ja vähän hömelö... Siinä missä Aino on penaalin terävin kynä, Anni ei tosiaankaan ole. Aino esimerkiksi oppi heti istumaan saadakseen namin, Anni ei opi millään. Onneksi tässä on vielä aikaa :) Olin ajatellut Ainoa isille ja Annia itselleni, koska Anni on ulkonäöllisesti enemmän rotumääritelmän mukainen, jolloin näyttelyissä voisi menestyä paremmin. Ainossa on suurin osa valkoista ja vain mustia merkkejä. Kuitenkin ihastun Ainon luonteeseen päivä päivältä enemmän. Lisäksi Aino vaikuttaa vähän vaativammalta, jolloin en usko sen olevan ihanteellinen ensimmäiseksi koiraksi. Mutta ehtiihän sitä vielä näitä arvioida ja kouluttaa. Metsällä tulen molempia käyttämään joka tapauksessa.
Täytyy jossain vaiheessa päivittää koirien omia blogisivuja, kanoillekin voisi tehdä oman...
lauantai 2. toukokuuta 2015
Uusia asukkaita Lautakankaalle!
No mutta niihin kuulumisiin ja uusiin asukkaisiin!

Pipsakin voi oikein hyvin. Pipsa syö hyvin. Eilen pipsa söi kattilallisen jäähtymässä ollutta ruokaa. Ja puoli purkillista hunajaa. Aikaisemmin Pipsalle on maistunut mm. leipä, ikivanhat keksit, kakku... Eipä silti, Pipsa on vielä aika hoikassa kunnossa. Nyt vain ei parane jättää mitään vähänkään syömäkelpoista näkyville.
Muuten Pipsa on todella kiltti ja tottelevainen sydänkäpynen. Ulkona otetaan lumikylpyjä, sisällä nukutaan kainalossa tai kerjätään rapsutuksia.
Vähän harmillisesti tytöt ovat oppineet monelta aamuvuoroon herätään. Nyt herätään "aamuvuoroon" joka ikinen aamu, oli aamu- tai iltavuoro tahi vapaapäivä.
Kukko-Nimetön, Bertta ja Olga. |
Pikkuveljeni kanatipunen, piipittää vielä suloisesti! |
Ritu, aina kyyläämässä! |
Kukko-Nimetön taasen. |
Ritu ja Bertta |
![]() |
Puretun navetan ovi pääsi uusiokäyttöön. |
![]() |
Arvatkaa nukkuvatko kanat orrella yönsä... Eivät, vaan aivan katonrajassa. Ovat erinomaisia lentäjiä. |
Seuraavaksi, eli maanantaina, Lautakankaalle muuttaa kaksi pientä nelijalkaista tyttöä, nimittäin naapurin pentueesta karjalankarhukoiranpennut Anni ja Aino. Toisesta tulee isille eläkepäivien ystävä ja toisesta minulle metsästyskoira (vaikka molemmat kyllä metsälle pääsevät).
Lähitulevaisuudessa meille kotiutuu myös kaksi kania ja maatiaiskissanpentu, mutta niistä sitten lisää, kun ovat täällä. Kaneille on jo mökki ja aitaustarpeet, kissalle raapimispuu.
Paljon siis on tapahtunut ja paljon tulee tapahtumaan! Joku voisi ajatella (ja onkin ajatellut ääneen), että haalin itselleni liikaa työtä näistä kaikista eläimistä, mutta käytän mielelläni päiväni näiden kanssa puuhasteluun, varsinkin kun muistelen miten ankeaa elämäni oli Helsingissä.
Töitä minulla riittää myös Lautakankaan ulkopuolella ja ilman sitä en voisi näitä eläimiä pitääkään. Koulukin on aivan loppusuoralla ja voi kuitenkin olla, etten ihan heti palaa koulunpenkille...