Hiljaiselova, mutta elova kuitenkin

Pienen elonmerkin tulin tänne raapustamaan.
Blogi on ollut aika hiljainen. Aika kuluu niin nopeasti ja paljon on mielessä kirjoitusaiheita, mutta en saa aikaiseksi niitä tänne kirjoittaa.

Ella kasvaa vauhdilla ja pian on jo kaksikymmentä kiloa saavutettu. Neiti rakastaa syömistä (vei kolmet aamiaisleivät) ja ulkona peuhaamista.

Itse taas aloittelin noin kuukausi sitten elämäntapamuutoskokeilua ruokavalion suhteen. Jätin pois kaikki maitotuotteet, viljat, riisin ja perunan, soijan, sokerin sekä lisäaineet. Vaihdoin tavallisen suolan himalajansuolaan, johon on lisätty jodia. Ensin lähti ylimääräiset nesteet ja ensimmäisellä viikolla painoakin oli lähtenyt kolmisen kiloa. Nyt olen 6kg kevyempi, vatsasta noin 10cm, vyötäröltä 12cm, reisistä kumpaisestakin noin 6cm kapeampi. Housut vaihtuivat koosta 40 kokoon 34. Aika huimaa!

Söin kolme kertaa päivässä, kerralla noin 600kcal. Esimerkiksi aamupalalla Bulletproof-kahvia, naudanlihapihvi isolla voinapilla, sekä runsas salaatti. Nälkä pysyi hyvin loitolla ja kuuden tunnin ruokavälit olivat sopivat.

Mikä parasta, turvotus siis hävisi (sukat eivät puristaneet, kengät eivät menneet enää tarpeeksi tiukalle, "liian pienet" housut menivät jalkaan, eivätkä puristaneet), ilmavaivat poissa, mahakivut poissa, väsynyt, pöhöttynyt olo poissa, päänsärky poissa, akne parani...

Nyt jouluherkkujen aikaan olen pahasti lipsunut ja turvotusta tullut, painokin varmaan noussut kilon, pari. Naamakaan ei ole yhtä hyvässä kunnossa, kuin pari viikkoa sitten.

Ideaali olisi, että vähintään 90% viikon aterioista olisi näitä edellämainituin ohjein ja 10% voisi olla sitten vähän lepsummin. Täysin ei siis tarvitse herkuista luopua. Tosin minusta ei tuntunut/tunnu, että luopuisin jostakin. Tällaiselle lihanhimoiselle pihvi aamupalaksi on pala taivasta.

Nyt taas palailen ruotuun, kun olen syönyt itseni kipeäksi joulutortuista, pipareista sun muista "herkuista". Nyt kun olen löytänyt ruokavalion, joka auttaa vatsakipuihin, on paljon mielekkäämpää noudattaa jotain tiettyä ruokavaliota.
Suosittelen kokeilemaan! (huom, kannattaa kokeilla intensiivisesti vähintään kaksi viikkoa yhtään ohjeista poikkeamatta!)

Ja muihin aiheisiin...

Enää viisi kuukautta siihen, kun valmistun! Viimeisen työharjoittelun pääsen suorittamaan Kangasniemelle, joten Ellakin pääsee taas nauttimaan maalaiselämästä kolmeksi kuukaudeksi. Sitten taas pariksi kuukaudeksi Helsinkiin, minä autokouluun ja kesäkuussa MUUTTO MAALLE !!!
Tuntuu aivan hurjalle ja vatsassa lepattaa perhoset. Aika menee niin äkkiä ja pian huomaankin pakkaavani pientä omaisuuttani omaan autooni ja körötteleväni Ellan kanssa maalle :) I-H-A-N-A-A !! Syksyllä haen Mikkeliin terveydenhoitajakouluun, mutta heti kesällä olisi kiva saada työpaikka. Katsotaan mistä, katsotaan pääsenkö kouluun, katsotaan mitä on edessä. Olen enemmän kuin valmis!

Kuvia vain

                               

                                  Moi. Tässä teille vähän kuvia, kun ei kirjoittaakaan jaksa.

Sängynvaltaaja

Yritäppä ottaa kuva!

Pliiiiiiis saanko mennä?

Mä oon vapaaaaa !!!!

Ella seuraa auton uria

Mamiii tule jo!

Kettumetsällä

Saarissa

Ollaan Ellan kanssa kyllä nautittu maalla olosta täysin rinnoin!

Ollaan seurattu ketunjälkiä, saatu rotweiler-tyttö kaveriksi, peuhattu lumessa, pulahdettu vahingossa Puulaan, juostu matot rullalle, riepoteltu pehmoleluja...

Lauantaina käytiin kirkolla mummoa moikkaamassa. Ellalla oli vähän patoutunutta energiaa, joka purkautui sitten kertaheitolla. Mummolle piti murista ja haukkua ja kahvipöytään otettiin vauhtia. Kahvit ja astiat hieman siinä lenteli...

Eilen isoeno vei meidät kahteen saareen. Ensimmäinen on hänen omansa ja siellä tarkistettiin konkeloita. Toissa kesänä myrsky oli kaatanut hehtaarin verran puita, tänäkin vuonna löytyi niin kaatuneita, kuin niitä konkeloitakin. Isoeno teki nuotion, jossa paistettiin makkaraa ja lihapiirakoita. Ella tietty juoksenteli ympäriinsä onnessaan.

Toinen saari on enoni. Sieltä löysimme kaksi sahaa vajan raunioista. Isoeno pisti ne parempaan talteen, ettei kukaan satuta käpäliään niihin.

Hienosti meni Ellan ensimmäiset venematkat, vaikka vähän piti kiljua kylmää ja vettä. Autoon olikin sitten mukava käpertyä kerälle.

Tänään mennään taas leikkimään Ellan kaverin kanssa ja minulla olisi tänään edessä rääkkisisätreenit. Ja huomenna. Viikonlopuksi odotamme enoa, tätiä ja heidän supersöpöä koiraansa tänne :)

Kaksi lasta

Kyllä Ella nauttii maalla olosta. Lumesta mennään aivan sekaisin ja ryntäillään ees sun taas. Sisälläkin saa mattoja oikoa jatkuvasti kun toinen onnessaan kirmailee.

Aamupäivällä käytiin jänismetsällä, kun isoeno oli löytänyt tuoreita jälkiä. Kovasti Ellaa kiinnosti kaikki ja jälkiäkin seurattiin aina vähän matkaa. Tuli siinä noin puolitoista tuntia tarvottua metässä.

Nyt lunta pyryttää mukavasti ja itsekin olen lumesta ihan haltioissani. Yhden enkelinkin yritin tehdä, mutta Ella tuli kävelemään päälle, niin ei oikein onnistunut. Kun ensimmäisen kerran satoi kunnolla lunta, Ella ei tiennyt mihin kakkia. Ryntäsi sitten sisälle ja meni tekemään nukkamatolle. Onneksi oli vatsa kovalla niin oli helppo siivota.

Nyt löhöillään sohvalla takkahuoneessa, juon teetä ja alan kohta neulomaan villasukkia.

Huomenna mennään leikkimään yhden rotikkatytön kanssa ja käydään moikkaamassa mummoa. Mummo ei vielä olekaan Ellaa tavannut.

Terve, tässä Ella!

Ajattelin, että minun on aiheellista itse esittäytyä teille. Omistaja on höpöttänyt minulle jotain omasta välilehdestä tänne blogiin, mutta ei sitä ainakaan vielä täällä näy...

Nimi: Ella (mitään varsinaista kasvatusnimeä minulla ei ole)

Ikä: 11 viikkoa

Rotu: sekarotuinen ajokoira (polveudun suomenajokoirista ja amerikankettukoirista sekä karhukoirasta ja saksanseisojasta)

Lempipuuhiani on nukkuminen ja pikkukivien syöminen. Välillä eksyy vähän muutakin suuhun.

Lempiherkkuni on Jahti&Vahti-naksut. Niitä voisin syödä vaikka kuinka paljon ja niiden eteen teen vaikka mitä temppuja!

No mitä temppuja minä sitten jo osaan? Kaikkia temppujani omistajani ei tunnu arvostavan. Siksi en esimerkiksi hyppimisestä saa herkkuja. Omistajani haluaisi minusta monitoimikoiran, joka osaa kaikkea, mutta minulle riittäisi vain istuminen... Se sujuukin aika mallikkaasti, vaikka itse sanonkin. Lisäksi satunnaisesti omistajaani miellyttääkseni osaan mennä maahan ja seistä. Pallon tuon aina hänelle, siis silloin kun pallon perään huvittaa lähteä.

Vaikka kasvattajani luona elin ulkona, nyt olisin mieluiten sisällä. Sängyssä omistajani kainalossa. Miksi mennä ulos vesisateeseen pissille, kun voi pissata sisälle?

Mamma sanoo, että olen aika pelkuri. Vaikka kuulema reipastun joka päivä enemmän ja enemmän. Minkäs minä sille mahdan, että pimeällä pusikoissa voi vaania hurjia petoja.

Pelkään myös junia, autoja sekä polkupyöriä. Ja tottakai kovia ääniä. Helikopteri oli toooosi pelottava...

Rrrrrakastan ihmisiä vauvoista vaariin. En ymmärrä miksen ulkona saa aina mennä niiden luo. Muita koiriakin olisi kiva haistella, mutta täytyy kuulema odottaa ensin rokotuksia. Höh.

Mamma sanoo, että saan ensi vuonna pikkuveljen. Kuulema irlanninsusikoira olisi kiva. Toivottavasti.

Mamma myös toivoo, että kiinnostuisin jäniksistä kunnolla. Kyllä minä jo tällä viikolla yhden pitkäkorvan jäljille pääsin ja murahtelinkin sille! Siltä saa hyviä papanoita.

Nyt täytyy lopetella, mamma raahaa minut kohta ulos pissille. Onneksi pääsen sitten nokosille.

Tämmöinen haaveilija minä olen

Ella

Muutama kuva lisää tästä syötävän suloisesta pennusta. Ella on aika ujo tyttönen, mutta pitää ihmisistä paljon ja häntä viuhtoen olisi kiipeämässä syliin.

Lautakangas tuli aika äkkiä uudeksi omaksi kodiksi!

Pikkuinen nukkuu vielä paljon. Suloiselta kuulostaa kun tuhisee ja vingahtelee nukkuessaan.

Kameralle poseeraaminen ei ole kovin hauskaa, mutta yhden istumakuvan onnistuin nappaamaan. Paljon kivempi on tulla mamman syliin kiehnäämään tai tutkiskella paikkoja.

Autossa tulee huono olo ja ekalla autoreissulla ulos tulikin myyränraato ja seuraavalla sitten aamupalat. Tarkoituksella annettiin ruoka monta tuntia ennen autoilua, ettei niin oksettaisi, mutta eipä auttanut. Matkapahoinvointilääkkeitä on koirillekin, mutta olen kuullut, etteivät esim. kaikki eläinlääkärit suosittele niiden käyttöä. Onneksi ei nyt vähään aikaan tarvitse autoon mennä.

Uusi perheenjäsen

Saanko esitellä Lautakankaan uusimman perheenjäsenen. Vähän väsyksissä metsälenkin jälkeen :)

Kahden viikon päästä...

Yritän pitää itseäni kasassa. Yritän olla päästelemättä riemun- ja jännityksenkiljahduksia. Yritän olla sekoamatta. Yritän olla pillahtamatta itkuun aina, kun joku puhuu koirista (ja vauvoista). Pentukuume on minulla aika rajun sorttista ja joudun tekemään töitä, että pysyisin vielä joten kuten järjissäni ja toimintakykyisenä. Noh, nyt voi ainakin jo aloittaa päivien laskemisen, tasan 14 päivää siihen, kun saan pikkuisen karvakorvan syliini. Sitten voikin olla, että blogikin  alkaa päivittyä useammin ;)

Onneksi sain täksi viikonlopuksi töitä, niin on vähän muutakin ajateltavaa. Yllättävän hyvin jaksoin tänään aamuvuorossa, vaikka yö oli kauhean sekava. Kännykkä kilahteli vähän väliä saapuvien viestien merkiksi. Kämppis koputti yöllä huoneeni oveen, kun oli vahingossa lukinnut oman huoneensa oven. Pyysi lainata kännykkää, jotta sai soitettua vartijan avaamaan oven. Seuraavan kerran heräsin siihen, kun vartija tuli. Kun vihdoin taas nukahdin, heräsin mukamas siihen, että keittiössä haukkui koira. Mutta eihän meillä kenelläkään ole koiraa?! Loput heräilyt johtuivatkin sitten milloin vessahädästä ja milloin kolottavasta selästä tai puutuvista jaloista... Sanomattakin selvää, että aamulla olisi maistunut uni myöhempään, kuin puoli kuuteen. Huomenna taas aamuvuoroon!

Jännitystä ilmassa

Päivityksen teko on taas vähän venähtänyt. No nyt on aikaa, kun olen kaksi päivää sairaslomalla kahden viisaudenhampaan poiston takia. Kuukauden päästä poistetaan loput kaksi. Olin varautunut siihen, että olen aivan lääkepöllyissä, mutta koska en saanut ketään saattajaksi, en myöskään saanut rauhoittavia. Kyllä siihen hoitotuoliin istuessa pieni paniikinpoikanen iski, mutta kaikki meni lopulta hyvin ja koko operaatio oli ohi alle puolessa tunnissa. Nyt olenkin sitten nauttinut mehujäätä ja vauvansoseita (oli ihan pakko ostaa, kun oli niin hyviä makuja!). Harmi vain, että nyt tekisi mieli kunnon lihakastiketta ja perunoita... Viikon liikuntakiellon takia taitaa maanantain balettitunti jäädä taas välistä. Tällä kaudella olen ollut vain kahdella tunnilla! Onneksi tunnit saa korvata myöhemmin.

Koulu taas menee omalla painollaan. Yksi tenttikin on jo ollut. Se tuntui sujuneen hyvin, mutta aina silloinhan se onkin mennyt huonosti... noh, katsotaan. Hylätty tuli! Ensimmäisen työssäoppimisen olen hyväksilukenut, koska minulla on riittävästi kokemusta lähihoitajan töistä eikä harjoittelupaikkojakaan olisi ollut kaikille. Enkä kuitenkaan laiskottele ja lomaile sinä aikana, vaan totta kai menen töihin. Pitää vain varoa, ettei opintotuen tulorajat ylity... Kävinkin työpaikalla jättämässä päivät, jolloin voin tulla töihin.

Ensi kuusta alkaen tosin en muutenkaan kauheasti raaski olla töissä, koska saan "perheenlisäystä" pienen ajokoiranpennun ansiosta. Tosiaan viime viikonloppuna kävin Kangasniemen reissulla katsomassa yhtä pentuetta ja siinä kävi niin, että en lopulta voinut olla ottamatta yhtä pentua itselleni. Tämä tarkoittaa sitä, että olen lähiaikoina muuttopuuhissa (en vielä sentään Kangasniemelle) ja pitäisi alkaa metsästäjän tutkintoa tutkimaan. Eihän lupaavaa ajokoiraa viitsi jättää vain seurakoiraksi :) Tulemme varmasti myös vähintäänkin harrastamaan jälkeä. Sopivasti siis olen pennun ensimmäiset viikot ns. mammalomalla. Jouluksi saatamme lähteä Lautakankaalle.

Tuntuu aivan hurjalta, kuinka nopeasti aika menee! Nyt voi jo sanoa, että on syksy. Kohta jo valmistun, pakkaan pienen omaisuuteni ja pikkuisen "Ellan" ja muutan Kangasniemelle! Mitä sitten siellä teen, jää nähtäväksi. Tottakai ryhdyn työnhakuun, joko lähihoitajan töihin tai tutun maatilalle piiaksi. En usko, että vielä ensi vuonna haen terveydenhoitajakouluun.

Ahh, nyt meinaan pakahtua jännityksestä ja onnesta, joten on parasta lopettaa tähän ;)

Arvaa missä

Takkatulta, omenan tuoksua, hyttysiä... Jep, olen jälleen Lautakankaalla.

Kävin tänään myös katsomassa aivan liian suloisia koiranpentuja... Huoh

Lisää ensi viikolla!

Ulkoasu muuttui (ja löpinöitä)

Kuten ehkä huomaatte, sain vihdoin aikaiseksi päivittää ulkoasua. Vielä en ole täysin tyytyväinen, mutta jonkin aikaa saa tämä kelvata.

Juuri nyt minun pitäisi olla balettitunnilla, mutta bussi oli sen verran myöhässä, etten olisi ajoissa kerennyt kuitenkaan. Ja ehkä ihan hyvä. Nälkäisenä ja väsyneenä ei tunnista olisi tullut yhtään mitään.

Pientä kriisinpoikastakin pukkaa, sillä kesällä ainoat ajatukset olivat työasiat, ruoka ja uni. Nyt on liikaa aikaa ajatella asioita ja haluta asioita. Ette uskokaan minkälaista tahtojen taistoa käyn itsekseni autokouluun säästämieni rahojen suhteen. Keksin sata muutakin keinoa käyttää rahat. Grouponilla olisi pari edullista etelänmatkaa, uusia vaatteita olisi kiva ostaa, huonetta sisustaa...  Pientä helpotusta näihin "virikkeisiin" tuovat liikunta ja kaverin kanssa parin viikon päästä päiväreissu Porvoon vanhaankaupunkiin.

Lisäksi haluaisin mieluummin syödä ravintolassa, kuin kotona. Syödä jotain "eksoottista". Siihen keksin ratkaisun: intialainen tyttöjenilta! Muutama resepti muhii jo päässä ja suurin osa aineksista on jo, joten paljon halvemmalla pääsee, kuin jos menisi ravintolaan.

Nyt kamppailen unta vastaan ja tekisi mieli raahautua kunnon juoksulenkille... Ei ainakaan olisi liian kuuma ilma juosta. Vettä sataa ja tuulee mukavasti.

Välipala :P

Suomenlinnassa

Kaverin kanssa teimme extempore-reissun Suomenlinnaan.

Ps. Blogin ulkoasu-uudistus edelleen odottaa itseään... 

Ärsyttääpi

Maailma menee eteenpäin. Tulee uusia asioita ja mullistuksia. Ja vaikka ärsytyksen kohteeni on äärimmäisen pieni tämän maailman murheisiin nähden, en voi olla valittamatta.

Vanhat lukijani varmaan muistavat kamppailuni Facebook-profiilini poistamisen suhteen. Miten vaikeaa se olikaan, kun kaikki tapahtui siellä. Kavereiden ja sukulaisten kanssa juttelu, kouluasiat, nykyään myös kuntosalini tiedotus tapahtuu Facebookissa. Nyt jopa peruskouluissa on alettu atk-tunneilla opettamaan, kuinka tehdään Facebook-profiili ja onneksi sitten myös, kuinka siellä ja muualla somessa käyttäydytään...

Nyt kun olen ollut noin vuoden(?) poissa Facebookista, voin sanoa, että olen elänyt eristäytyneenä monesta asiasta.

Olen pitänyt yhteyttä vain kouralliseen kavereistani, tämän jälkeen. Noh, onneksi ovatkin sitten niitä parhaita ystäviä ;)

Nyt kun uusi ja viimeinen kouluvuosi lähti käyntiin, tuli tunnilla puheeksi luokan asioiden käsittely missäs muualla kuin Facebookissa.

Kuinka paljosta jääkään nykyään paitsi, jos ei kuulu Facebookiin?!

Haluaisin kuitenkin pysyä erossa Facebookissa, koska se on kuin Putin. Arvaamaton.

Silloin kun vielä olin Facebookissa, tuli vähän väliä uudistuksia jolloin esimerkiksi joku salassapidettävä tieto saattoikin tulla julkiseksi, joko kaveripiirille tai koko maailmalle.

Facebook seuraa, millä nettisivuilla käyn. No niin tekee myös Google Chrome, mutta sitä en pidä niin haitallisena. Toisaalta, jos ei tee mitään laittomuuksia niin ei kai siinä mitään pahaakaan ole, jos seuraavat...

Ja yksi suurimmista syistä lopettaa, oli ajankäyttö. Saatoin vuorokauden aikana olla Facebookissa jopa 18 tuntia. Älypuhelimen myötä Facebook oli koko ajan käden ulottuvilla.

Ystävät ovat Facebookissa, perhe ja sukulaiset ovat Facebookissa, luokka on Facebookissa, yritykset ja kuntosalini ovat Facebookissa...

Siispä olen alkanut taas harkitsemaan profiilin tekemistä. Ja varmaan sen teenkin tämän kirjoitettuani. Mutta kun en halua! Mutta kun on pakko! Argh!

Toki on ihmisiä, jotka tulevat mainiosti toimeen ilman Facebookia, luulin olevani yksi heistä, mutta nyt alkaa tuntua toisin...

Ärsyyntynyttä olotilaani ei yhtään helpota flunssa, joka alkoi viime yönä. Onneksi sain olla iltavuoron terveenä.

Jälleen koulunpenkillä (ja kuvia Kangasniemeltä!)

Tai pikemminkin käytävän lattialla (n. 47 oppilasta ja atk-luokkaan mahtuu noin parikymmentä).
Koulu siis alkoi eilen. Hieman jännittyneissä tunnelmissa aulassa sekalainen joukko opiskelijoita odottivat kavereitaan ja tuntien alkua. Pikkuhiljaa kaikki alkoivat löytää oman luokkansa ja päästiin aloittamaan uusi (ja viimeinen!!) kouluvuosi.

Eilinen meni vielä "uutuudenviehätyksessä", tänään taas sanoin sarkastisesti kaverilleni, että "welcome back to school...". Eiköhän ajan kuluessa aleta tottumaan luokkalaisten suureen lukumäärään ja ainakin motivoi tulla ajoissa kouluun/tunnille, että saa istumapaikan! Lisäksi viimeistään tässä vaiheessa opettajat alkavat pitää yhteisistä pelisäännöistä kiinni ja esimerkiksi myöhästyneet eivät pääse tunnille, kännykkä pysyy laukussa ja laukku lattialla, hommat hoidetaan ajallaan jne.

Heti ensimmäisenä päivänä eteen mäiskästiin kotitehtävä, joka oli kyllä ihan kiva ja nopeasti tehty. Saimme jo ohjeet opinnäytetyötä varten (jäiks) ja ryhmätyön... Heti hommiin! Jouduin tänään kieltäytymään iltavuorosta ja luulenpa, etten tänä vuonna paljoa töitä ehdi/jaksa tehdä. Saa nähdä miten autokoulun käy, siirtyykö kevääseen.

Mutta nyt kuvia Kangasniemeltä ja Lautakankaalta!

Puula-järvessä uimassa ja veneilemässä

Vanhantuvan takaseinustalla karhunvattua ja vadelmapensaat. Elämänlanka, heinä ja muut kumppaninsa valtaavat alaa vauhdilla ja olenkin ehdottanut, että ensi vuonna kulotettaisiin alue. Paljon pitäisi olla kuitenkin talkooväkeä ja vettä, ettei ihana Vanhatupa ja muu ympäristö vahingoittuisi.
Vanhaatupaakin tuli vähän tarkisteltua syvällisemmin. Yksi nurkka on vajonnut, pitäisi nostaa ja ankkuroida uudestaan, sisällä ainakin yhdestä kohtaa havaittiin kosteusvaurio ikkunan alta... Lisäksi itse pitäisin enemmän vanhanajan ruutuikkunoista ;)

Takapihan terijoensalava on kasvanut hurjasti! Puun alla seisoskellessani tuli mieleen Montgomeryn ja Alcottin tyttökirjat...

Rehevöitynyt tila

Minulle oli pienoinen järkytys, kun saavuimme Lautakankaalle. Nurmikko olikin yli polvien korkuista tiheää heinää ja kaikki mahdollinen oli kasvanut valtavasti. Tuloa seuraavana päivänä tartuimmekin viikatteisiin ja haraviin (ei puhettakaan, että ruohonleikkurilla tai raivaussahan naruleikkurilla olisi mitään lähtenyt). Piha käytiin kaksi kertaa viikatteella ja kaksi kertaa ruohonleikkurilla läpi. Jäljelle jäi tiheä, mutta pehmeä nurmi/sänki. Parin viikon päästä menen uudestaan siskon perheen kanssa siistimään pihaa.

Ja ai että reissu antoi lisäpotkua Lautakankaalle muttohaaveisiin. Sitten sitä vasta työtä saakin tehdä ja ihan ajan kanssa!

Ps. Ulkoasu-uudistusta saatte vielä odottaa ;)

Melomassa

Vihdoin toteutin "haaveeni" päästä melomaan. Aika kiire meinasi tulla, kun kausi päättyy tänä sunnuntaina...

Vantaanjoen vesi oli yllättävän kirkasta ja kelit vilpoisat. Melominen oli mukavaa ja ensi kesänä toivottavasti melonkin sitten jo Kangasniemellä ;)

Päätimme lähteä Haltialan suuntaan.  Hetki ennen meidän saapumistamme oli Vantaanjoesta löydetty ruumis. Onneksi emme törmänneet juuri sillä hetkellä paikalle!

Takaisin ehdimme ennen ukkoskuuroja, olimme toisaalta jo valmiiksi kastuneet, joten ei olisi juurikaan haitannut.

No nyt tämä loma onkin loppupuolella, mutta vielä on se pikavisiitti Kangasniemelle :)

Pikkuloma

Työt loppuivat sunnuntaina ja maanantaina oli ensimmäinen kunnon lomapäivä.  Se kului toisaalta kuntosalilla valmentajan kanssa. Eilen näin kaveria piiitkästä aikaa ja herkuttelimme mansikoilla, jäätelöllä ja karkeilla ja katsoimme elokuvaa. Rentoa :)
Tänään annoin itselleni luvan nukkua piiiitkään, vaikka oli tarkoitus mennä salille. Pitkään nukuinkin ja oli niin nuutunut olo, että jätin salille menon toiselle päivälle. Laiskasti datailin kännykällä ja koneella, luin (koulu!!)kirjaa ja lipitin cappuccinoa ja mutustelin äitin tekemää korvapuustia. Kiva välillä vain olla, mutta selkä ei tykännyt yhtään.


Jotta ei aivan laiskotteluksi menisi, huomiselle ja viikonlopulle onkin sitten tekemistä. Huomenna menen veljen kihlatun kanssa melomaan Vantaanjoelle ja viikonlopuksi lähden Kangasniemelle marjoja kerreemään!

Maanantaina alkaakin sitten koulu. Pehmeä lasku arkeen, kun on vain yksi oppitunti ja sekin ns. opintojen ohjausta. Mutta ei näkynyt lukkarissa niitä etäpäiviä, mitä opo lupaili... Noh ehkä ne tulevat tarpeeseen vasta sitten, kun tämä koulun alun motivaatio on kadonnut ;)

Tälle pikkuiselle tilasin juuri suojakuoret. Vähän myöhässä vain, kun melontareissua ajatellen niitä kuoria tilailin. Jokin narusysteemi täytyisi kehitellä, jotta voisin kajakkiin puhelimen ottaa. Vaikka se onkin vesitiivis, niin enpä lähde sitä useamman metrin syvyydestä sukeltelemaan (no oikeastaan lähtisin, oli sen verran kallis puhelin). Jos keksin jotain, pääsette blogini kautta pienelle virtuaaliselle melontareissulle ;)

Kesäterkut kaikille!

Ps. Ulkoasumuutoksia ja Back to School-päivitystä luvassa vasta ensi viikolla ;)

Jyrinää ja kauhunhetkiä

Tähän asti aurinko on paistanut ulkona, mutta nyt kuuluu jo jyrinää vähän väliä. Noh, ukkonen on kiva siihen asti, kunnes saa jotain ikävää aikaan (ja näemmä onkin muualla Suomessa saanut).

Kauhunhetkiä tuli taasen, kun olin tekemässä työhakemusta. En löytänyt mistään kansiota, jossa on kaikki työtodistukseni ynnä muut oleelliset paperit. Kävin kaikki mahdolliset paikat vähintään kahdesti läpi ja aloin olla jo epätoivoinen. Muistin kuitenkin hyväksi havaitsemani tavan, jolla kaikki ongelmat ratkeaa aina. Ei tarvinnut, kuin sanoa "Jumala auta!", kävelin laatikon luo, jonka olin käynyt jo läpi kahdesti ja yllätys yllätys, siellähän kansio oli. No, nyt on hakemus lähetetty :)

Enää tämä viikko töitä ja sitten ehdin viikon olla vapaalla, kun jo alkaa koulu. Sairaanhoidon ja huolenpidon koulutusohjelma alkaa ja odotan sitä innolla! Tosin koulukirjojen tuomaa laskua en odota tippaakaan... (yksi kirja kun maksaa yli 60 euroa ja kirjoja tullaan tarvitsemaan useampia) Jos jollain on myynnissä hyväkuntoinen (ei merkintöjä) Sairaanhoito ja huolenpito-kirja 8.-10.painos, olen valmis ostamaan kohtuuhintaan! Tämän kirjan haluan omaksi, jotta voin vapaasti tehdä omia merkintöjä ja hyödyntää kirjaa myös valmistuttuani.


Muistin muutes nyt vasta lisätä kuvia tähän Tallinna-matkan päivitykseen (klik) !

Loma ohi (toistaiseksi)

Hurjan nopeasti meni kolmen viikon vapaat. Leirin jälkeiset viikot onkin sitten pääasiassa laiskoteltu. 2-3 kuntosalikertaa per viikko on sentään toteutunut. Perjantainakin olin niin mukamas väsynyt, mutta salille raahauduttuani vedinkin kunnon jalkatreenit. Tänään vapaapäivän kunniaksi oli treenit valmentajan kanssa. Sykemittari olisi huippu, koska jo alkulämmittelyissä juoksumatolla sykkeet olivat yli 180 (mikäli maton mittariin on luottaminen). Treenit ovat tuottaneet jo tulosta! Juokseminen on paaaljon kevyempää ja jaksan pidempään ja jalat ovat selvästi saaneet lisää massaa. Käsien treenausta täytyy tehostaa, olivat niin heikot, että nauratti...

Muuta mielenkiintoista ei Helsinkiin sitten kuulukaan kuin treenit ja työt. Syksyllä olisi tarkoitus aloittaa autokoulu, niin valmistuttuani lh-koulusta se ei ainakaan olisi maalle muuton esteenä. On ollut sen verran paljon luppoaikaa, että maalle kaipuu on leimahtanut uudestaan mielen perukoilta. Ja edelleen haaveilen Japanin ja Tansanian valloituksesta (vain muutaman mainitakseni). Noh, kaikki aikanaan etc.

Huomenna aamuvuoroon, joten nyt nukkumaan!

Kangasniemellä, leirillä ja jälleen Helsingissä

 Viime viikon maanantaina hyppäsin linja-autoon ja läksin Kangasniemelle. Keskiviikkona alkoi perinteinen lasten ja nuorten leiri Pismissä. Nyt olikin juhlavuosi, kun leiri täytti 40 vuotta! Sain lukea juhlassa äitini kirjoittaman kirjeen. Äiti oli yksi leirin ensimmäisistä leiriläisistä.

Perinteisesti leirillä oli myös ukkosta ja sadetta, mutta myös porottava aurinko, minkä ansiosta päänahkani helottaa punaisena... Hyttysiä oli vähän, mutta silti jalkani ovat kivan pilkulliset. Paarmoja näin vain pari! Mustikoitakin löytyi vain kaksi... Kantarellejä sen sijaan oli!

Kuvat otettu uudella kännykälläni, Sony Xperia Z1 Compact

Cartingissakin olen ehtinyt käydä pikkuveljien kanssa. Oli kyllä todella kivaa ja pakko päästä uudestaan!

Paljon olisi kerrottavaa ja ajatuksia purettavaksi, mutta nyt hammaslääkäriin... Jäiks!

No niin

Yritin aikaisemmin postata uudella kännykällä,  mutta tietokoneella aloitettua ei voinut lähettää puhelimen kautta. Tietokoneen netti ei toimi ja en uudesta puhelimesta vielä osaa siirtää mobiilinettiä koneen käytettäväksi. Lisää kuvia luvassa kunhan saan siirrettyä ne koneelle, missä on netti.

Tallinnanreissusta vähän, kun lupasin. Matka meni hyvin ja uhkaavista säätiedotuksista huolimatta aurinko paistoi ja vettä satoi vain silloin kun olimme hotellissa :D Ensimmäisenä päivänä oli todella kuuma, sitten onneksi viileni. Emme kaverini kanssa tehneet hirveästi suunnitelmia etukäteen. Ja aika shoppailupainotteiseksi matka menikin. Ekana päivänä shoppailimme Viru-keskuksessa, josta taisin löytää urheilutopin. Seuraavana päivänä menimme satamasta lähtevällä ilmaisbussilla Rocca Al Mareen. Oli kyllä suomalaisilla turisteilla kova hätä mahtua kyytiin,  yksi jäi ihan jalkoihin.

Ostoskeskus Rocca Al Mare on käymisen arvoinen ja varmasti menen seuraavallakin kerralla. Sieltä löysin paljon ihania vaatteita!  Budjetti venyi ja paukkui... Edulliset ravintolat paikkasivat tätä. Hesburger on huomattavasti edullisempi kuin Suomessa ja ruoka yhtä hyvää (varsinkin, kun ei ole syönyt pitkään aikaan siellä). Rocca Al Maressa söimme italiaisessa Da Vincissä. Vaikutti kalliilta,  mutta olimme niin nälkäisiä ja ravintolasta leijui niin ihana tuoksu, että oli pakko mennä. Ja yllätys, tilaamani Margherita-pizza (herrrrkullinen) maksoi muistaakseni 4,90 ja kaverini pasta-annos noin 5 euroa. Saimme vatsamme hyvin täyteen ja ruokaa ei tarvinnut odottaa kuin noin kymmenen minuuttia. Suosittelen ehdottomasti ja sinne haluan uudestaan (ja tottakai margherita-pizzan).

Hotellimme oli Gotthard (osoite Pikk 66, Olavisten kirkon lähellä,  hyvin lyhyen kävelymatkan päässä satamasta, vanhassakaupungissa). Hotelli oli hyvin rauhallinen ja tunnelmallinen. Aamiainen kuului hintaan ja se oli oikein hyvä. Rakastuin munahyydykkeeseen ja riisipuuroon.

Olin laiska ottamaan kuvia reissun aikana. Joskus täytyykin päästä paljon pidemmälle reissulle Tallinnan. Esimerkiksi ihanassa suklaakahvilassa emme ehtineet käydä ollenkaan. Minä ja virolainen kaverini yllätyimme, kuinka sujuvaa asiointi oli minulle. Osaan perussanastoa ja -lauseita, mitä tulee kaupassa/ravintolassa tarvittua, ja en juurikaan tarvinnut kaverini apua.

Hintaerot Suomeen verrattuna huomaa enää lähes ainoastaan hotellien ja ruuan hinnoissa. Suomessa kun työeväs voi maksaa yli 5 euroa,  Tallinnassa esim. Rimistä (market) sai herkullisen pasta-bolognesen 1,30 eurolla. Ei kuitenkaan tullut hinkua muuttaa Viroon. Lastenhoitajan palkka kun siellä on noin 700-900 euroa... Niin paljoa ei ruuassa säästäisi, että tuolla summalla tulisin toimeen (toisaalta nyt tulen, kun vuokra on niin alhainen).

Nyt olen taas päässyt takaisin työrytmiin. Onnekseni työsopimustani jatkettiin koulun alkuun,  joten tiedän kuinka kuluttaa loppukesän ;) Mikäs siinä, viihdyn joka hetki töissä ja saan asukkailta ja työkavereilta kannustavaa palautetta. Vaikka välillä ikävöinkin koulua(!!??!!) niin kyllä varmasti tuntuu haikealta kesän jälkeen.

Tästä vähän eteenpäin ja hotelli löytyy vasemmalta

Tivolisssa käytiin pyörähtämässä. Laitteisiin ei tosin menty. Olimme ainoat kävijät...