Uuden blogin aika

Havahduin eilen siihen, että blogini nimi täytyy muuttaa. Minähän olen jo muuttanut maalle! Samoin uusi blogi voisi auttaa tihentämään päivitysväliä, joka on ollut pitkään todella harvaa. Tästä blogista alkaa myös kuvatila loppumaan...

Uutta blogia en ole vielä aloittanut, tämän päivityksen jälkeen ehkä kyllä. Otan vastaan toiveita uuteen blogiin liittyen.

Uuteen blogiin on tarkoitus ottaa käyttöön tunnisteet, eli tietyllä sanalla löydät siihen liittyvät päivitykset. Sisällöltään blogi tulee sisältämään juttuja puusepän opinnoistani, Vanhan Tuvan kunnostamissuunnitelmista (ja toivottavasti myös toteuttamisesta), eläimistä ja entistä enemmän juttua omavaraisuussuunnitelmistani. Alan olla jo kypsä nykyiseen elintapaani, joka tosin on omavaraisempaa ja luonnonläheisempää Helsingissä asumiseen verrattuna... Vielä on hurjan paljon asioita, mitä voin muuttaa, jättää tekemättä tai alkaa tekemään.

Tarkoitus ei ole alkaa hipiksi/vegaaniksi/hörhöksi tms., vaan vähentää kulutusta ja tehdä asioita itse ostamisen sijaan.

Varoitan herkkiä lukijoita jo tässä vaiheessa. Kasvatan tulevaisuudessa (siis joskus, sitku) ruokani itse, myös lihan. Alusta loppuun asti. Haluan myös jakaa sitä omassa blogissani. Jos joku ei kestä nähdä kanin tai kanan päätymistä ruuaksi, voi jo hyvissä ajoin poistua paikalta, tai saapumatta uuteen blogiini. Tulen tekemään aiheesta uuteen blogiin oman päivityksen, sillä maailmassa riittää ihmisiä, jotka eivät voi ymmärtää valintaani ja voin edes vähän yrittää valottaa heille asiaa. Teitä on nyt siis varoitettu! Lupaan kunnioittaa eläintä ja yritän ottaa mahdollisimman vähän järkyttäviä kuvia (minusta tosin ruuassa ja eläimissä ei ole juurikaan järkyttävää).

Nyt alan uuden blogin kimppuun, toiveita saa laittaa tulemaan!

Uusi blogi löytyy nyt osoitteesta http://omatupablogi.blogspot.fi/

Projekti: Oma tupa

Mielessäni välähti yksi päivä, kun lojuin malttamattomuuden epätoivon syövereissä. Meidän pihassa on Vanha Tupa, jossa ei asu kukaan, eikä ole asunutkaan vuosikymmeniin. Silloin tällöin joku on siellä öitä viettänyt, se siinä. Taloa ei ole edes remontoitu tai pahemmin ylläpidettykään, kun uusi talo valmistui kolmisenkymmentä vuotta sitten. Nytkin se on täynnä banaanilaatikoita, mattoja, pakastimia ja muuta roinaa. Mutta siellä on lattia, seinät ja katto. Sähkötkin jopa! Minulla vuosia edessä ja muutakaan ei tiedossa, joten miksen alkaisi hiljalleen kunnostamaan taloa? Toki vastaan voi tulla ylitsepääsemätön ongelma, varsinkin lähes nollabudjetilla, mutta sittenpähän on edes kokeiltu. Kyllähän siellä nytkin jo joten kuten asuisi, mutta ruokaa ei pysty laittamaan ja se tosiaan on täynnä tavaraa. Kevään tullen alan purkamaan ulkolaudoitusta ja kartoittamaan talon kuntoa. Eipä siellä mitään suurta tarvitse tehdä, kun talo itsessään on aika yksinkertainen. Ulkolaudoitus pitää uusia, ikkunat haluaisin tehdä uusiksi koulussa ja sisäpintoja vähän maalata tai tapetoida.

Vanhassa Tuvassa on kaksi makuukammaria, joista toisessa pönttöuuni. Keittiö, jossa pönttö samaten, mutta ei varsinaisesti keittiökalusteita, liesituuletinta yms. Toinen puoli talosta on yhtä isoa tupaa, jossa iso uuni. Tuossa puolessa taloa lattia on lommollaan ja se täytyisi avata ja tarkistaa, sekä suoristaa. Kapeita jyrkkiä portaita pääsee vintille, josta löytyy pölyä ja kesähuone. Vintti saa jäädä koskemattomaksi, ellen nyt oikein innostu (vähän kyllä mielessä pyörittelen sitäkin tilaa).

Ammattilaisia löytyy lähipiiristä runsaasti ja tosiaan tarkoitus on ensin katsoa, onko järkevää taloa kunnostaa ja jos on, kunnioittaa satavuotiasta vanhusta.

Sorvin ääreen

Hieman ristiriitaisissa tunnelmissa olen ollut muutaman päivän. Keskiviikkona loppui työt terveyskeskuksessa ja huomenna aloitan puusepän opinnot Mikkelissä. Pieni tauko töihin tekee hyvää, vaikka varsinaista lomaa en vieläkään saanut. Koululta odotan paljon ja tarvelistalla on jo kirjahylly ja pupuille kopit. Yritän myös totutella siihen, että tuloni tippuvat yli 90% tämänhetkisestä. Keikkaa voin viikonloppuisin tehdä, mutta katsotaan viekö koulu kaiken mehun minusta.

 Eläimille kuuluu hyvää. Pipsankin kanssa selvisimme viikolla pelkällä säikähdyksellä, kun sen oma ruoka oli loppu ja toimituksessa kesti kauemmin, kuin normaalisti. Pipsan vatsa ei siedä kaikkea ja se alkoikin menemään sekaisin muista ruuista. Onneksi lääkkeet auttoivat ja samana päivänä Pipsan omat ruoatkin tulivat.

Kiti leikkii angorakanien kanssa hippaa. Angorat on aika pelottavia kissojen ja koirien mielestä ja kanit tuntuvat tietävän sen itsekin. 

 Meidän äkäpussi kukko sai lähdön muutama päivä sitten. Kukolla saa ja kuuluu olla luonnetta, mutta ihmisten ja tipujen kimppuun ei kuulu hyökätä. Hain Jyväskylästä meille uuden kukon, joka on sekä upea, että kilttikin. Näin myös vältytään sukusiittoisuudelta meidän parvessa, jos ja kun tiput kasvavat sukukypsiksi.

Meidän uusi komea kukko

 Tiput näyttävät jo ihan kanoilta, mutta ovat vielä kovin pieniä. Sukupuolet erottaa jo selvästi ulkonäön ja käytöksen perusteella. Haluaisimme kovasti pitää myös kukot, mutta ne ovat alkaneet jo tappelemaan emmekä kaipaa lisää isänsä kaltaisia hyökkäilijöitä. Kotia kukoille olen yrittänyt etsiä, mutta näyttää siltä, että meille jää se ikävämpi vaihtoehto...

Tiput ovat kasvaneet hurjaa vauhtia kuvan ottamisen jälkeen. Vasemman puolimmainen on kana, kaksi muuta kuvassa kukkoja. Yhteensä 3 kanaa, 3 kukkoa.

Olin varannut meille kaksi vuohta, mutta näyttää siltä, että myyjä ei niitä ole myymässä kuitenkaan. Noh, katsellaan nyt toistaiseksi vain kuvia vuohista, kyllä niiden aika vielä joskus tulee.

Hyvää Joulua!

Pipsa tuli toivottamaan hyvää Joulua!

Uusia otuksia!

Meillä on tipuja! Äiti oli jossain vaiheessa ostanut hautomakoneen ja päätimme kokeilla onneamme. Kun olosuhteet on kunnossa, ei mielestäni ole mitään väliä syntyvätkö tiput kesällä vai talvella.

Meillä asustaa nyt kolme vanhempaa ja kolme nuorempaa tipua. Vanhempia syntyi neljä, mutta kuvassa oleva ruskeankirjava täytyi kolmen päivän iässä lopettaa. Se oli jo syntyessään muita heikompi, eikä kyennyt nousemaan jaloilleen. Sitä täytyi käsissä pitäen syöttää ja sen jalka näytti omituiselta. Yksi päivä tipu suorastaan huusi kivusta ja meidän oli tehtävä nopea päätös. Näistä kolmesta selviytyneestä kaksi on kanoja ja yksi kukko. Jes!

Nuorempia tipuja syntyi kanssa neljä. Kuvassa oleva keltainen tipu menehtyi pian. Ressukka oli todella heikko, eikä liikkunut ollenkaan. Koskiessa saattoi heikosti piipittää, mutta muuten toinen vain oli. Nyt meillä on siis kuusi reipasta tipua. Nuorempien sukupuolia en ole vielä tunnistanut. Pahoin pelkään, että kaikki ovat kukkoja. Jos näin on, niin ensi vuonna olisi kiuruvetisiä kukkoja kotia vailla.

Kiti-kissanpentu meillä onkin jo jonkin aikaa ollut. Ihana kehruukone ja öisin rallihirmu. Diana-kissa aluksi vierasti tuota tunkeilijaa ja sähisi joka kerta, kun näkivät toisensa. Nyt tytöt kuitenkin painivat ja juoksevat yhdessä, eikä ongelmia ole. Kiti käyttää hienosti omaa hiekkalaatikkoaan ja nukkuu mielellään jonkun kainalossa. Pipsa-koira tuntuu välillä pitävän Kitiä pentunaan ja kaikista koirista Kiti pitää Pipsasta eniten. Pipsan häntää on kiva jahdata ja lerputtavaa korvaa pureskella.

~*~

Työ- ja koulurintamalta kuuluu myös uutta. Työsopimukseni siis loppuu vuoden lopussa, mutta teen tammikuussa vielä muutaman vuoron. Sosiaali- ja terveysalan koulutuksiin hain, mutta tällä kertaa jätän ne väliin. Olin myös hakenut puusepäksi ja kävinkin koululla jo haastattelussa. Ensi viikolla pitäisi tulla päätös ja kovasti toivon, että kouluun pääsisin. Puutyösali oli kuin leikkikenttä lapselle. Ensimmäiset tilaustyötkin jo olisi haalittuna ja kotoa löytyy vaikka kuinka paljon kunnostettavia huonekaluja ja rakennettavaa. Lisäksi työllistyminen alalle olisi hyvin todennäköistä.

~*~

Esittelin päivityksen alussa meidän uudet asukit. Noh, lisää haalitaan kovaa vauhtia. Odottelen vastausta vuohirekisteristä ja sitten meille muuttaakin kaksi kuttua. Voi siis olla, että kohta ei kananmunien lisäksi tarvitse maitoa ostaa kaupasta. Riippuen toki siitä, huoliiko perhe vuohenmaitoa. Ensi vuonna olisi tarkoitus ottaa myös lampaita, jos vain talous antaa myöten. Yhteistyötahoja meiltä löytyykin jo. Täytyisi tehdä kunnon kustannusarvio tässä lähiaikoina.

~*~

Toivon, että blogi heräisi uuteen kukoistukseensa, kunhan hoitajan työt vähenevät. Haluaisin panostaa enemmän Lautakankaan kunnostamiseen, omavaraisuusasteeseen ja eläimiin. Töitä on toki pakko tehdä siinä ohessa, mutta en aio enää polttaa itseäni loppuun henkisesti ja fyysisesti. Vaikka pidänkin todella paljon vanhustyöstä, ottaa työyhteisö ja esimerkiksi saattohoidot veronsa. Sekä riittämättömyyden tunne. Tällä hetkellä kaikenlisäksi ollaan menossa koko Suomessa huonompaan suuntaan...

Lapiohommia

En odottanut syksyn olevan näin kiireistä aikaa. Itse tosin olen kiireeni haalinut. Työt terveyskeskuksessa jatkuvat vuoden loppuun ja voi olla, että sen jälkeen keskityn hetkeksi vain autokouluun ja kotona rästissä oleviin hommiin. Kaikkea ei voi ensi vuodelle jättää ja nyt kiireellisin homma on tuotantokanien ulkotarhat, jotka ovat nyt vasta lapiointivaiheessa. Nykyiset tilat kaneilla on sellaiset, etten voi ottaa lisää kaneja, joten niiden alaa täytyy suurentaa. Uusien tarhojen myötä kaneilla on enemmän tilaa juosta, kaivaa ja hyppiä. Lisäksi saan mahdollisuuden ottaa lisää kaneja ;) Angorasiskokset asuvat sisällä, mutta liha-/turkiskanit ulkona. Ulkokaneja on tällä hetkellä kuusi, joista kaksi pitävät henkensä, mutta neljän tulevaisuus on vielä avoin. Uudeksi roduksi olen valinnut lihaisan wienerin, mutta haaveilen myös rexeistä samettisen turkkinsa vuoksi.

Ensi viikolla on Jyväskylässä pääsykokeet. Sitten nähdään tuleeko opiskelu määrittämään seuraavat neljä vuotta. Hain muutes myös puuseppä- ja maatalouslinjoille, mutta niistä ei ole vielä kuulunut mitään. Tällä hetkellä kaikista eniten haluaisin opiskella puusepäksi.

Nyt on palattava taas hommiin! Kuvia tulee sitten valmiista tarhoista ja kaneista.

Sitä, tätä ja tota

Paljon on taas kerennyt tapahtua sitten viime päivityksen.
Pikkusiskollani oli syntymäpäivä äskettäin ja teimme neljän päivän reissun Helsinkiin. Yövyimme hotellissa, kävimme Linnanmäellä, Flamingon vesipuistossa, elokuvissa, syömässä, näimme siskon perhettä jajajaja...  Pipsa oli pärjännyt oikein hyvin ilman minua, se reppana oli reissun suurin huolenaiheeni.

Maisemia Linnanmäeltä.

Pipsan kanssa käytiin yksi aamu nauttimassa aamupala metsässä. Pipsa tarkkaili valppaana ympäristöä ja lähistöltä löytyikin hirven jättämä lämmin läjä. Siihen olisi Pipsa halunnut mennä kieriskelemään. Onneksi ehti vain poskensa kastaa, ennen kuin kerkesin älähtää.

Bulletproof-kahvi kuksasta, metsän keskellä: paras kahvi ikinä!

Tältä Pipsa näyttää, kun tulen töistä kotiin. Kun menen töihin, Pipsa vetäytyy nojatuoliin tai sohvalle mököttämään.

Keri

 Meille on tullut myös "perheen"lisäystä! Kaksi angorakania muuttivat meille äskettäin ja ovat kyllä niin syliteltäviä ja rauhallisia. Ensimmäinen erä "villaa" on saksittu ja siitä jossain vaiheessa huovutetaan jotain kivaa. Seuraavan villaerän pitäisikin jo sitten soveltua kehrättäväksi.

Anni 7,5kk kävi tänään kahlailemassa Puulalla. Ei ollut tälle tytölle vielä kylmää.

Ajatus pätkäisi... No enpäs kerrokaan kaikkea tällä kertaa ;)

Löytökoira Busyan eli Pipsan kuulumisia

Sain kivan postaustoiveen Liisulta. (Tästä tulikin pitkä kirjoitus...)
Pipsa on ollut minulla nyt noin viisi kuukautta ja siinä ajassa ollaan edistytty hurjasti, mutta otettu myös jossain asiassa takapakkia.

Pipsa tuli minulle Venäjältä 3. huhtikuuta "sikana säkissä". Lupasin siis ottaa katukoiran koulutettavaksi ja sosiaalistettavaksi, jonka jälkeen etsisin sille kodin. Olen näiden viiden kuukauden aikana saanut kuulla paljon kommenttia siitä, että Venäjältä tulleiden koirien mukana tulee myös tauteja ja, että Suomessakin olisi kodinetsijöitä ihan tarpeeksi. Tai, että maailmassa kuolee miljoonia lapsia nälkään. Totta kaikki, mutta Pipsa on saanut kaikki Suomessa (ja Venäjällä) vaadittavat rokotukset, on madotettu ja veritestattu tautien varalta, lisäksi Pipsa on steriloitu ja sirutettu. Pipsa on todettu useamman eläinlääkärin tutkimuksissa terveeksi yhtä hammasta lukuunottamatta, jota ei voi poistaa, koska toimenpide olisi hengenvaarallinen muutamien seikkojen vuoksi (jos hammas alkaa vaivaamaan suuremmin, harkitaan leikkausta uudelleen).

Ensimmäisenä päivänään Pipsa ehti olla tunnin meillä ennen ongelmia. Vein Pipsan ulos pissalle flexissä. Pikkusisko tuli mukaan Kerin kanssa rohkaisuksi. Pipsa oli erittäin arka ja panikoiva. Puri flexin yhdellä puraisulla poikki, jolloin otin vaistomaisesti pannasta kiinni, ettei Pipsa karkaisi. Arka ja ihmisiin tottumaton koira tottakai säikähti ja puri minua käsiin, päästin irti ja Pipsa karkasi moneksi tunniksi. Jauhelihan ja lämpimän nukkumapaikan houkuttelemana Pipsa lopulta palasi avonaisesta ovesta sisälle. Seuraavana päivänä olikin jo vähän järeämpi hihna ulkoilua varten ja Pipsa oli muutenkin hieman jo rentoutuneempi.

Hihnan kiinnittämisessä täytyi olla rauhallinen, niinkuin kaikissa liikkeissään Pipsan lähellä. Pipsa ei sietänyt kosketuksia, mutta tuli välillä haistelemaan minua. Pipsa haisi todella pahalle, turkissa oli kuivunutta ruokaa/likaa ja Pipsa oli hyvin luiseva.

Pipsa meille tullessaan. Aran ja pelokkaan näköinen ja LAIHA.

Viikon sisällä Pipsa rentoutui huomattavasti ja kerjäsi jo silityksiä. Kasvojen ilme muuttui levollisemmaksi ja Pipsa alkoi luottaa minuun monessa asiassa. Ulos Pipsa ei osannut vielä pyytää tai pidätellä hätäänsä, joten pissoja ja kakkoja sai siivota useamman kerran päivässä.

Keriä Pipsa ei voinut sietää. Jos Keri tuli minun lähelle tai söi herkkuja, Pipsa hyökkäsi Kerin kimppuun. Tätä tapahtui päivittäin muutaman viikon ajan, kunnes se väheni satunnaiseksi, kun aina puutuin asiaan. Nyt Pipsa ei ole pitkään aikaan hyökännyt ja leikkii monta kertaa päivässä Kerin kanssa iloisena.

Meillä asui kevään vuokralainen. Pipsa ei juurikaan piitannut hänestä ja oikeastaan välttelikin häntä. Pipsa kuitenkin menetti vähäisen luottamuksensa tähän ihmiseen, kun hän suuttui Pipsan yölliseen haukkumiseen ja Pipsa säikähti. Sen jälkeen Pipsa alkoi aina murista, kun mies tuli töistä tai huoneestaan. Herkkuja kuitenkin söi miehen kädestä varovaisesti. Pipsalla on varmaan ollut Venäjällä huonoja kokemuksia tietynlaisista miehistä, sillä edelleen Pipsa on hyvin varautunut joidenkin miespuolisten ihmisten lähellä. Esimerkiksi aikuiselle pikkuveljelleni ja isoveljelleni Pipsa murisee ja kiertää heidät kaukaa. Olemme yhdessä harjoitelleet heidän sietämistään namien ja rauhallisten rapsutteluhetkien avulla, mutta vielä on paljon työtä luottamuksen saamisessa.

Lapsiin Pipsa suhtautuu tilanteen ja henkilön mukaan erilailla. Meillä kävi kerran alle viisivuotiaita lapsia, jotka saivat silittää Pipsaa, jos olivat rauhallisia. Lähellä juoksevista lapsista Pipsa ei pidä ollenkaan ja silloin saattaa tehdä varoitushyökkäyksen. Lisäksi jos Pipsa nukkuu, ei kannata koskea. Aina on se mahdollisuus, että Pipsa puree. Minua ensimmäisenä päivänä puri todella lujaa ja jäljet on vieläkin nähtävissä. Nuo varoituspuraisut ovat kevyitä "kosketuksia" hampailla ja eivät satu tai jätä jälkiä.

Rauhallista kynsienleikkuuta vielä harjoitellaan, sillä Pipsa ei pidä siitä, että sen jalkoihin kosketaan. Silloin Pipsa vetää jalan pois ja koskettaa kättäni hampaillaan varoitukseksi. Kuitenkin kynnet on tähän mennessä saatu leikattua kivuttomasti ja Pipsa on palkittu nameilla, kehuilla ja rapsutuksilla. Myöskään suuhun en saa koskea, joten purukaluston tarkistan vaivihkaa silloin, kun Pipsa läähättää tai haukottelee.

Pipsaa ei ole tarvinnut varinaisesti kouluttaa. "Pois", "tänne" ja "istu"-käskyt Pipsa on tuntunut osaavat kuin itsestään. Koiria pelkääville pois-käsky onkin ollut kullanarvoinen turva, sillä sitä Pipsa tottelee aina ja heti. Pipsa on "pehmeä" koira, mikä tarkoittaa sitä, että ikävät kokemukset jäävät mieleen todella helposti ja pitkäksi aikaa. Välillä Pipsaa täytyy torua, esimerkiksi kissanruuan syömisestä. Ei tarvitse kuin hieman madaltaa ääntään, niin Pipsa alistuu lattialle ja jos erehtyy hieman kovemmalla äänellä torumaan, tulee myös pelkopissat lattialle. 

Silloin jos Pipsan mielestä jonkun ihmisen käytös ei ole sopivaa ja tekee varoitushyökkäyksen, torun Pipsaa, sillä minun kuuluisi torua häiritsijää "johtajana", ei Pipsan. Pipsa kuitenkin oikeuttaa tekonsa eikä tällöin alistu minulle. Yritän siis ehtiä ensin ohjeistamaan väärin toimivaa ihmistä, ettei Pipsan tarvitse varoittaa.

 Hihnassa Pipsa on ensimmäisen päivän jälkeen kulkenut todella nätisti, sitä ei ole tarvinnut harjoitella. Välillä Kerin villitsemänä Pipsa saattaa kuitenkin riehaantua ja rynnätä. Nykyään kuitenkin pysähtyy, kun käsken, ettei hihnan tarvitse kiristyä ja satuttaa.

Vapaana Pipsa kulkee vierelläni, jos olemme kahdestaan ulkona. Jos ulkona on muita, Pipsa riehaantuu ja karkaa kauaskin asti juoksentelemaan ja nauttimaan vapaudesta. Iso tie menee vieressä ja sen takana on ravirata, joten en ota riskejä Pipsan kanssa (tai enää kenenkään koiran/kissan suhteen Ellan kuoleman jälkeen). Nyt kun uudet koira-aitaukset ovat valmiit, mahtuvat koirat siellä temmeltämään "vapaina". Yhteen aitaukseen pystytin myös agilityesteitä, joita olen Pipsan kanssa jo vähän harjoitellutkin.

Pipsa on hyvin ketterä ja nopea koira. Pipsan luovuttaneet henkilöt kertoivat, että Pipsa hyppää sujuvasti kaksimetrisen aidan yli ja varastaa pöydiltä ruuat. Alussa Pipsa varastelikin kakkuja, hunajapurkkeja sun muita, ja parimetrisen kaapin päältä koirankeksipaketin (en vieläkään täysin käsitä, miten on hypystä saanut paketin napattua...). Töissä/harjoittelussa ollessani Pipsa aukoi ovia ja tuhosi tavaroita sekä pissasi huoneisiin. Vähitellen se jäi pois ja käänsin vielä huoneiden ovenkahvat pystyyn, jottei saisi ovia auki. Nyt Pipsan ei edes tarvitse olla yksin, kun vanhemmat muuttivat tänne. Pipsalle on kuitenkin alusta alkaen kehittynyt eroahdistus minua kohtaan. Pipsa huomaa milloin minulla on töihin lähtö edessä ja muuttuu silloin hieman alakuloiseksi. Töissä ollessani Pipsa odottaa minua ulko-ovella ja muut saavat houkutella sitä ulos pissalle. Yövuoron jälkeen Pipsa nukkuu kanssani ja jälleen toiset saavat väkisin viedä sen pissalle. Jos käyn ulkona vain lyhyen aikaa, alkaa Pipsa vinkumaan ja sisälle palatessani häntä viuhtoo ja koira hyppii iloisena ja kiehnää jaloissa.

Itse olen kiintynyt Pipsaan hyvin paljon. Yhdessä vaiheessa Pipsa oli useamman viikon hyvin kipeänä ja jouduin harkitsemaan Pipsan lopettamista. Onneksi Pipsa parani, sillä Pipsan läsnäolo lohduttaa Ellan ikävässä. Vielä ajoittain Pipsan ruokaan täytyy lisätä bakteerilääkettä ja jokainen kakkapökäle tarkistetaan huolellisesti veren ja ripulin pelossa.

Tiivistetysti Pipsa on nykyään perustottelevainen, taloa hyvin vahtiva, hellyydenkipeä sydänkäpynen. Tämän kirjoituksen ajan Pipsa on nukkunut jaloissani ja istunut katsoen silmiini (kerjäten nameja sekä rapsutuksia).

Pipsa muutama viikko sitten. Kuvan ketjunkin on voinut jättää pois. Se oli hihnan pureskelua estämässä ja pikkusisko uskalsi siitä ottaa kiinni, kun Pipsa ei antanut koskea pantaan.

Täällä ollaan!

Blogi se vaan jatkaa säännöllisen epäsäännöllistä hiljaiseloaan... Olen ollut niin työn touhussa kodin ulkopuolella, että aika hujahtaa hurjan nopeasti eteenpäin! Nyt on takana kuusi päivää töitä ja huomenna on luvassa yksi vapaapäivä. Kovin paljoa en ole kotonakaan saanut aikaiseksi, vielä on mm. maaliskuisen muuton jäljiltä tavaroita laittamatta. No tässä ainakin huomaa, kuinka vähän tavaraa ihminen oikeasti tarvitsee. Katsotaan raaskinko jossain vaiheessa heittää nuo tavarat pois.

Vapaapäivät kuluvat pääasiassa nukkuessa, syödessä ja eläinten kanssa touhutessa. Alla kuvia meidän karvanaamoista:

Diana

Busya eli Pipsa

Yksi neljästä kaninpoikasesta

Karhukoira Aino ja Pipsa uudessa koira-aitauksessa

Aamuviiden koiranpissatusmaisema

Pientilan ostohaaveet saavat nyt toistaiseksi jäädä taka-alalle, sillä haen syksyn haussa muutamaan kouluun. Vanhuksia hoitaessani ja sote-sotkua seuratessani olen tullut aina vain kiinnostuneemmaksi sosiaali- ja terveyshuollosta ja haluan jatkokouluttautua ihan johtotasolle asti. Pientilanhan lisäksi yksi suurimmista haaveistani on perustaa oma hoivakoti. Katsotaan minne asti pääsen :)

Ei sittenkään

No nyt on käyty katsomassa pientilaa, josta kerroin edellisessä päivityksessä. Pihapiiri, navetta ja piharakennukset olivat juuri sellaiset, kuin mistä olen aina haaveillut ja talokin päältä päin. Sisältä löytyi kuitenkin ongelmia, jotka eivät olisi ollut minun budjetilla hoidettavissa. Onneksi oli osaava talonrakentaja mukana, joka katsasti tulisijat perusteellisesti ja huomasi kuinka uutta oli rakennettu suoraan vanhan päälle. Sen lisäksi, että kauniit hirret oli peitetty muovilla... Pelkkien tulisijojen uusiminen olisi maksanut yli 20 000€, koska kaikki olisi pohjasta piippuihin saakka pitänyt purkaa ja isoeno ei siihen hommaan olisi ryhtynyt.

No nyt välittäjä tietää, mitä olen etsimässä ja lupasi ottaa yhteyttä sopivan tullessa vastaan.