maanantai 25. tammikuuta 2016

Uuden blogin aika

Havahduin eilen siihen, että blogini nimi täytyy muuttaa. Minähän olen jo muuttanut maalle! Samoin uusi blogi voisi auttaa tihentämään päivitysväliä, joka on ollut pitkään todella harvaa. Tästä blogista alkaa myös kuvatila loppumaan...

Uutta blogia en ole vielä aloittanut, tämän päivityksen jälkeen ehkä kyllä. Otan vastaan toiveita uuteen blogiin liittyen.

Uuteen blogiin on tarkoitus ottaa käyttöön tunnisteet, eli tietyllä sanalla löydät siihen liittyvät päivitykset. Sisällöltään blogi tulee sisältämään juttuja puusepän opinnoistani, Vanhan Tuvan kunnostamissuunnitelmista (ja toivottavasti myös toteuttamisesta), eläimistä ja entistä enemmän juttua omavaraisuussuunnitelmistani. Alan olla jo kypsä nykyiseen elintapaani, joka tosin on omavaraisempaa ja luonnonläheisempää Helsingissä asumiseen verrattuna... Vielä on hurjan paljon asioita, mitä voin muuttaa, jättää tekemättä tai alkaa tekemään.

Tarkoitus ei ole alkaa hipiksi/vegaaniksi/hörhöksi tms., vaan vähentää kulutusta ja tehdä asioita itse ostamisen sijaan.

Varoitan herkkiä lukijoita jo tässä vaiheessa. Kasvatan tulevaisuudessa (siis joskus, sitku) ruokani itse, myös lihan. Alusta loppuun asti. Haluan myös jakaa sitä omassa blogissani. Jos joku ei kestä nähdä kanin tai kanan päätymistä ruuaksi, voi jo hyvissä ajoin poistua paikalta, tai saapumatta uuteen blogiini. Tulen tekemään aiheesta uuteen blogiin oman päivityksen, sillä maailmassa riittää ihmisiä, jotka eivät voi ymmärtää valintaani ja voin edes vähän yrittää valottaa heille asiaa. Teitä on nyt siis varoitettu! Lupaan kunnioittaa eläintä ja yritän ottaa mahdollisimman vähän järkyttäviä kuvia (minusta tosin ruuassa ja eläimissä ei ole juurikaan järkyttävää).

Nyt alan uuden blogin kimppuun, toiveita saa laittaa tulemaan!

Uusi blogi löytyy nyt osoitteesta http://omatupablogi.blogspot.fi/

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Projekti: Oma tupa

Mielessäni välähti yksi päivä, kun lojuin malttamattomuuden epätoivon syövereissä. Meidän pihassa on Vanha Tupa, jossa ei asu kukaan, eikä ole asunutkaan vuosikymmeniin. Silloin tällöin joku on siellä öitä viettänyt, se siinä. Taloa ei ole edes remontoitu tai pahemmin ylläpidettykään, kun uusi talo valmistui kolmisenkymmentä vuotta sitten. Nytkin se on täynnä banaanilaatikoita, mattoja, pakastimia ja muuta roinaa. Mutta siellä on lattia, seinät ja katto. Sähkötkin jopa! Minulla vuosia edessä ja muutakaan ei tiedossa, joten miksen alkaisi hiljalleen kunnostamaan taloa? Toki vastaan voi tulla ylitsepääsemätön ongelma, varsinkin lähes nollabudjetilla, mutta sittenpähän on edes kokeiltu. Kyllähän siellä nytkin jo joten kuten asuisi, mutta ruokaa ei pysty laittamaan ja se tosiaan on täynnä tavaraa. Kevään tullen alan purkamaan ulkolaudoitusta ja kartoittamaan talon kuntoa. Eipä siellä mitään suurta tarvitse tehdä, kun talo itsessään on aika yksinkertainen. Ulkolaudoitus pitää uusia, ikkunat haluaisin tehdä uusiksi koulussa ja sisäpintoja vähän maalata tai tapetoida.

Vanhassa Tuvassa on kaksi makuukammaria, joista toisessa pönttöuuni. Keittiö, jossa pönttö samaten, mutta ei varsinaisesti keittiökalusteita, liesituuletinta yms. Toinen puoli talosta on yhtä isoa tupaa, jossa iso uuni. Tuossa puolessa taloa lattia on lommollaan ja se täytyisi avata ja tarkistaa, sekä suoristaa. Kapeita jyrkkiä portaita pääsee vintille, josta löytyy pölyä ja kesähuone. Vintti saa jäädä koskemattomaksi, ellen nyt oikein innostu (vähän kyllä mielessä pyörittelen sitäkin tilaa).

Ammattilaisia löytyy lähipiiristä runsaasti ja tosiaan tarkoitus on ensin katsoa, onko järkevää taloa kunnostaa ja jos on, kunnioittaa satavuotiasta vanhusta.


sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Sorvin ääreen

Hieman ristiriitaisissa tunnelmissa olen ollut muutaman päivän. Keskiviikkona loppui työt terveyskeskuksessa ja huomenna aloitan puusepän opinnot Mikkelissä. Pieni tauko töihin tekee hyvää, vaikka varsinaista lomaa en vieläkään saanut. Koululta odotan paljon ja tarvelistalla on jo kirjahylly ja pupuille kopit. Yritän myös totutella siihen, että tuloni tippuvat yli 90% tämänhetkisestä. Keikkaa voin viikonloppuisin tehdä, mutta katsotaan viekö koulu kaiken mehun minusta.


 Eläimille kuuluu hyvää. Pipsankin kanssa selvisimme viikolla pelkällä säikähdyksellä, kun sen oma ruoka oli loppu ja toimituksessa kesti kauemmin, kuin normaalisti. Pipsan vatsa ei siedä kaikkea ja se alkoikin menemään sekaisin muista ruuista. Onneksi lääkkeet auttoivat ja samana päivänä Pipsan omat ruoatkin tulivat.
Kiti leikkii angorakanien kanssa hippaa. Angorat on aika pelottavia kissojen ja koirien mielestä ja kanit tuntuvat tietävän sen itsekin. 
 Meidän äkäpussi kukko sai lähdön muutama päivä sitten. Kukolla saa ja kuuluu olla luonnetta, mutta ihmisten ja tipujen kimppuun ei kuulu hyökätä. Hain Jyväskylästä meille uuden kukon, joka on sekä upea, että kilttikin. Näin myös vältytään sukusiittoisuudelta meidän parvessa, jos ja kun tiput kasvavat sukukypsiksi.
Meidän uusi komea kukko
 Tiput näyttävät jo ihan kanoilta, mutta ovat vielä kovin pieniä. Sukupuolet erottaa jo selvästi ulkonäön ja käytöksen perusteella. Haluaisimme kovasti pitää myös kukot, mutta ne ovat alkaneet jo tappelemaan emmekä kaipaa lisää isänsä kaltaisia hyökkäilijöitä. Kotia kukoille olen yrittänyt etsiä, mutta näyttää siltä, että meille jää se ikävämpi vaihtoehto...
Tiput ovat kasvaneet hurjaa vauhtia kuvan ottamisen jälkeen. Vasemman puolimmainen on kana, kaksi muuta kuvassa kukkoja. Yhteensä 3 kanaa, 3 kukkoa.
Olin varannut meille kaksi vuohta, mutta näyttää siltä, että myyjä ei niitä ole myymässä kuitenkaan. Noh, katsellaan nyt toistaiseksi vain kuvia vuohista, kyllä niiden aika vielä joskus tulee.