perjantai 21. elokuuta 2015

Löytökoira Busyan eli Pipsan kuulumisia

Sain kivan postaustoiveen Liisulta. (Tästä tulikin pitkä kirjoitus...)
Pipsa on ollut minulla nyt noin viisi kuukautta ja siinä ajassa ollaan edistytty hurjasti, mutta otettu myös jossain asiassa takapakkia.

Pipsa tuli minulle Venäjältä 3. huhtikuuta "sikana säkissä". Lupasin siis ottaa katukoiran koulutettavaksi ja sosiaalistettavaksi, jonka jälkeen etsisin sille kodin. Olen näiden viiden kuukauden aikana saanut kuulla paljon kommenttia siitä, että Venäjältä tulleiden koirien mukana tulee myös tauteja ja, että Suomessakin olisi kodinetsijöitä ihan tarpeeksi. Tai, että maailmassa kuolee miljoonia lapsia nälkään. Totta kaikki, mutta Pipsa on saanut kaikki Suomessa (ja Venäjällä) vaadittavat rokotukset, on madotettu ja veritestattu tautien varalta, lisäksi Pipsa on steriloitu ja sirutettu. Pipsa on todettu useamman eläinlääkärin tutkimuksissa terveeksi yhtä hammasta lukuunottamatta, jota ei voi poistaa, koska toimenpide olisi hengenvaarallinen muutamien seikkojen vuoksi (jos hammas alkaa vaivaamaan suuremmin, harkitaan leikkausta uudelleen).

Ensimmäisenä päivänään Pipsa ehti olla tunnin meillä ennen ongelmia. Vein Pipsan ulos pissalle flexissä. Pikkusisko tuli mukaan Kerin kanssa rohkaisuksi. Pipsa oli erittäin arka ja panikoiva. Puri flexin yhdellä puraisulla poikki, jolloin otin vaistomaisesti pannasta kiinni, ettei Pipsa karkaisi. Arka ja ihmisiin tottumaton koira tottakai säikähti ja puri minua käsiin, päästin irti ja Pipsa karkasi moneksi tunniksi. Jauhelihan ja lämpimän nukkumapaikan houkuttelemana Pipsa lopulta palasi avonaisesta ovesta sisälle. Seuraavana päivänä olikin jo vähän järeämpi hihna ulkoilua varten ja Pipsa oli muutenkin hieman jo rentoutuneempi.

Hihnan kiinnittämisessä täytyi olla rauhallinen, niinkuin kaikissa liikkeissään Pipsan lähellä. Pipsa ei sietänyt kosketuksia, mutta tuli välillä haistelemaan minua. Pipsa haisi todella pahalle, turkissa oli kuivunutta ruokaa/likaa ja Pipsa oli hyvin luiseva.

Pipsa meille tullessaan. Aran ja pelokkaan näköinen ja LAIHA.

Viikon sisällä Pipsa rentoutui huomattavasti ja kerjäsi jo silityksiä. Kasvojen ilme muuttui levollisemmaksi ja Pipsa alkoi luottaa minuun monessa asiassa. Ulos Pipsa ei osannut vielä pyytää tai pidätellä hätäänsä, joten pissoja ja kakkoja sai siivota useamman kerran päivässä.

Keriä Pipsa ei voinut sietää. Jos Keri tuli minun lähelle tai söi herkkuja, Pipsa hyökkäsi Kerin kimppuun. Tätä tapahtui päivittäin muutaman viikon ajan, kunnes se väheni satunnaiseksi, kun aina puutuin asiaan. Nyt Pipsa ei ole pitkään aikaan hyökännyt ja leikkii monta kertaa päivässä Kerin kanssa iloisena.

Meillä asui kevään vuokralainen. Pipsa ei juurikaan piitannut hänestä ja oikeastaan välttelikin häntä. Pipsa kuitenkin menetti vähäisen luottamuksensa tähän ihmiseen, kun hän suuttui Pipsan yölliseen haukkumiseen ja Pipsa säikähti. Sen jälkeen Pipsa alkoi aina murista, kun mies tuli töistä tai huoneestaan. Herkkuja kuitenkin söi miehen kädestä varovaisesti. Pipsalla on varmaan ollut Venäjällä huonoja kokemuksia tietynlaisista miehistä, sillä edelleen Pipsa on hyvin varautunut joidenkin miespuolisten ihmisten lähellä. Esimerkiksi aikuiselle pikkuveljelleni ja isoveljelleni Pipsa murisee ja kiertää heidät kaukaa. Olemme yhdessä harjoitelleet heidän sietämistään namien ja rauhallisten rapsutteluhetkien avulla, mutta vielä on paljon työtä luottamuksen saamisessa.

Lapsiin Pipsa suhtautuu tilanteen ja henkilön mukaan erilailla. Meillä kävi kerran alle viisivuotiaita lapsia, jotka saivat silittää Pipsaa, jos olivat rauhallisia. Lähellä juoksevista lapsista Pipsa ei pidä ollenkaan ja silloin saattaa tehdä varoitushyökkäyksen. Lisäksi jos Pipsa nukkuu, ei kannata koskea. Aina on se mahdollisuus, että Pipsa puree. Minua ensimmäisenä päivänä puri todella lujaa ja jäljet on vieläkin nähtävissä. Nuo varoituspuraisut ovat kevyitä "kosketuksia" hampailla ja eivät satu tai jätä jälkiä.

Rauhallista kynsienleikkuuta vielä harjoitellaan, sillä Pipsa ei pidä siitä, että sen jalkoihin kosketaan. Silloin Pipsa vetää jalan pois ja koskettaa kättäni hampaillaan varoitukseksi. Kuitenkin kynnet on tähän mennessä saatu leikattua kivuttomasti ja Pipsa on palkittu nameilla, kehuilla ja rapsutuksilla. Myöskään suuhun en saa koskea, joten purukaluston tarkistan vaivihkaa silloin, kun Pipsa läähättää tai haukottelee.

Pipsaa ei ole tarvinnut varinaisesti kouluttaa. "Pois", "tänne" ja "istu"-käskyt Pipsa on tuntunut osaavat kuin itsestään. Koiria pelkääville pois-käsky onkin ollut kullanarvoinen turva, sillä sitä Pipsa tottelee aina ja heti. Pipsa on "pehmeä" koira, mikä tarkoittaa sitä, että ikävät kokemukset jäävät mieleen todella helposti ja pitkäksi aikaa. Välillä Pipsaa täytyy torua, esimerkiksi kissanruuan syömisestä. Ei tarvitse kuin hieman madaltaa ääntään, niin Pipsa alistuu lattialle ja jos erehtyy hieman kovemmalla äänellä torumaan, tulee myös pelkopissat lattialle. 

Silloin jos Pipsan mielestä jonkun ihmisen käytös ei ole sopivaa ja tekee varoitushyökkäyksen, torun Pipsaa, sillä minun kuuluisi torua häiritsijää "johtajana", ei Pipsan. Pipsa kuitenkin oikeuttaa tekonsa eikä tällöin alistu minulle. Yritän siis ehtiä ensin ohjeistamaan väärin toimivaa ihmistä, ettei Pipsan tarvitse varoittaa.


 Hihnassa Pipsa on ensimmäisen päivän jälkeen kulkenut todella nätisti, sitä ei ole tarvinnut harjoitella. Välillä Kerin villitsemänä Pipsa saattaa kuitenkin riehaantua ja rynnätä. Nykyään kuitenkin pysähtyy, kun käsken, ettei hihnan tarvitse kiristyä ja satuttaa.

Vapaana Pipsa kulkee vierelläni, jos olemme kahdestaan ulkona. Jos ulkona on muita, Pipsa riehaantuu ja karkaa kauaskin asti juoksentelemaan ja nauttimaan vapaudesta. Iso tie menee vieressä ja sen takana on ravirata, joten en ota riskejä Pipsan kanssa (tai enää kenenkään koiran/kissan suhteen Ellan kuoleman jälkeen). Nyt kun uudet koira-aitaukset ovat valmiit, mahtuvat koirat siellä temmeltämään "vapaina". Yhteen aitaukseen pystytin myös agilityesteitä, joita olen Pipsan kanssa jo vähän harjoitellutkin.

Pipsa on hyvin ketterä ja nopea koira. Pipsan luovuttaneet henkilöt kertoivat, että Pipsa hyppää sujuvasti kaksimetrisen aidan yli ja varastaa pöydiltä ruuat. Alussa Pipsa varastelikin kakkuja, hunajapurkkeja sun muita, ja parimetrisen kaapin päältä koirankeksipaketin (en vieläkään täysin käsitä, miten on hypystä saanut paketin napattua...). Töissä/harjoittelussa ollessani Pipsa aukoi ovia ja tuhosi tavaroita sekä pissasi huoneisiin. Vähitellen se jäi pois ja käänsin vielä huoneiden ovenkahvat pystyyn, jottei saisi ovia auki. Nyt Pipsan ei edes tarvitse olla yksin, kun vanhemmat muuttivat tänne. Pipsalle on kuitenkin alusta alkaen kehittynyt eroahdistus minua kohtaan. Pipsa huomaa milloin minulla on töihin lähtö edessä ja muuttuu silloin hieman alakuloiseksi. Töissä ollessani Pipsa odottaa minua ulko-ovella ja muut saavat houkutella sitä ulos pissalle. Yövuoron jälkeen Pipsa nukkuu kanssani ja jälleen toiset saavat väkisin viedä sen pissalle. Jos käyn ulkona vain lyhyen aikaa, alkaa Pipsa vinkumaan ja sisälle palatessani häntä viuhtoo ja koira hyppii iloisena ja kiehnää jaloissa.

Itse olen kiintynyt Pipsaan hyvin paljon. Yhdessä vaiheessa Pipsa oli useamman viikon hyvin kipeänä ja jouduin harkitsemaan Pipsan lopettamista. Onneksi Pipsa parani, sillä Pipsan läsnäolo lohduttaa Ellan ikävässä. Vielä ajoittain Pipsan ruokaan täytyy lisätä bakteerilääkettä ja jokainen kakkapökäle tarkistetaan huolellisesti veren ja ripulin pelossa.

Tiivistetysti Pipsa on nykyään perustottelevainen, taloa hyvin vahtiva, hellyydenkipeä sydänkäpynen. Tämän kirjoituksen ajan Pipsa on nukkunut jaloissani ja istunut katsoen silmiini (kerjäten nameja sekä rapsutuksia).

Pipsa muutama viikko sitten. Kuvan ketjunkin on voinut jättää pois. Se oli hihnan pureskelua estämässä ja pikkusisko uskalsi siitä ottaa kiinni, kun Pipsa ei antanut koskea pantaan.




3 kommenttia:

suvi kirjoitti...

oi että onkin suloinen koira <3 toivotaan pipsalle pitkää ikää :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos mainiosta yhteenvedosta! Toivon teille onnellisia yhteisiä päiviä ja Pipsalle yhä lisääntyvää rohkeutta ja luottamusta! -Liisu

Maria Luomulaaksosta kirjoitti...

Ihana Pipsa! <3 Meilläkin on löytökoira Venäjältä. On ihana perheenjäsen ja varmaan paras koira, joka meillä on koskaan ollut. Kaikkea hyvää teille.