lauantai 27. kesäkuuta 2015

Olisikohan jo korkea aika...

...päivittää kuulumisia? Eihän tässä ole mennytkään, kuin reilu kuukausi! Ja paljon on taas tapahtunut ja uusia asukkaita tullut.

Helsingissä kävin toukokuun lopulla koulun näyttötilaisuuden takia. Kannatti mennä, sain vahvan kiitettävän yrityssuunnitelmastani. Valmistujaisiin en sitten enää mennytkään, ne oli 2.6. Todistus tuli viime viikolla postissa ja eipä ollut luokkalaisten mukaan kummoiset juhlat. Itsekään en juurikaan valmistumistani juhlinut, paitsi mielessäni. Seurakunta kuitenkin haluaa onnitella ja siunata minut ja erään toisen valmistuneen kokouksessa.

Työt jatkuvat ja nyt olen tutustunut yökön hommiin, viime viikolla neljän yön putki, huomenna alkaa viisi yötä.  Hyvin menivät neljä yötä, eikä pää ollut "sumussa", kuten jotkut pelottelivat. Päivällä tosin nukuin niin sikeästi, etten herännyt mihinkään ääniin.

Anni

Pennut Anni ja Aino kasvavat kovaa vauhtia, nyt lähennellään kymmentä kiloa, joskin Anni johtaa lähes kilon verran! Yksi päivä kävimme tapaamassa likkojen sisaruksia ja vanhempia. Anni oli nartuista isoin. Kovasti piti toisillensa ärhennellä, yksi karhukoiran piirre. Pentujen vanhemmat ovat todella hurmaavia ja olisin voinut heti napata molemmat mukaani! Emä kerjäsi rapsutuksia ja yritti aidan läpi imettää pentujaan, isä taas oli mahtava, kuin leijona tuuheine kauluksineen. Onneksi asuvat naapurissa, niin voidaan käydä useammin.

Keriltä ajeltiin turkki, kun sillä alkoi olo olemaan todella tukala. Nyt Keri ei enää läähätä sisällä ja on muutenkin paljon virkeämpi! Eikä tarvitse niin pelätä uinnin jälkeen hotspot-ihottumaa ja helteillä lämpöhalvausta, joskin ne riskit on aina olemassa.

Pipsa-ressu taas oli kolme viikkoa kipeänä. Ensimmäisenä päivänä siltä tuli vesiripulit ulkona. Sen jälkeen ripulia tuli ulos ja sisälle, monta kertaa päivässä. Välillä oli parempi päivä, mutta sitten alkoi tulla ripulin seassa verta ja lopulta ei tullutkaan muuta kuin verta. Ja välillä taas parempi päivä ja taas ripulit ja veret. Epäiltiin vierasesinettä, mutta suolistotulehdukseen päädyttiin. Kokeilin apteekista pektiiniä, joka auttoi hieman, lisäksi riisiä, joka kiinteytti ulostetta. Pipsa ei kuitenkaan juonut ollenkaan, joten sitä täytyi käskeä juomaan ja veteen ja ruokaan sekoittaa piimää, jolloin maistui paremmin. Pipsaa myös nesteytettiin niskakudokseen tippapussilla huonoimpana aikana. Nyt olen syöttänyt ruuan seassa apteekista saatavaa Aptuksen Tehobakt Pet-nimistä maitohappobakteeritäydennysrehua, joka on auttanut riisin kanssa saamaan ulosteen normaaliksi. Lisäksi Pipsa on alkanut juomaan itse pelkkää vettä ja syömään nappuloita, joten piimä on voitu jättää pois. Nyt Pipsa on jo melkeinpä terve, hieman laihtunut entisestään tosin.

Kanalaan on tähän asti kuulunut pelkkää hyvää. Munia ei ole vielä ilmaantunut, mutta kovasti heltat jo punoittavat ja kukko on alkanut käyttäytymään kukon lailla. Eilen illalla kanat olivat aitauksen ulkopuolella syömässä vihreää, kun jossain vaiheessa ihan huomaamatta yksi kanoista hävisi. Mitään ei kuulunut ja muu parvi käyttäytyi ihan normaalisti, mutta sitä yhtä kanaa ei vain löytynyt. Kutsuimme ja houkuttelimme ruualla ja kukkokin kiekui. Se pian tosin näytti luovuttaneen ja ohjasi loput kanansa nukkumaan. Aamulla ei kanaa näkynyt edelleenkään, mutta ei myöskään mitään sulkakasaa... Mikä lie vei sen. Nyt siis kanalassa asustaa 9 kanaa ja kukko. Siipikarjatiloilla mylläävän mycoplasman (jota todettu myös kissoilla!) uusia kanoja ei meille ole tulossa.

Kanit taas voivat hyvin. Niitähän meille tuli toukokuussa myös, mutta en ole tainnut niistä vielä kirjoittaakaan. Viime yönä sitten sattui suloinen perhetapahtuma ja nyt yhden kanin pesässä tuhisee kolme poikasta. Normaalistihan vielä ei saisi mennä pesää tonkimaan, mutta pesässä oli verta ja kani hyppäsi pesän päälle, jolloin pesästä kuului vinkaisu. Oli pakko tarkistaa, että kaikki on hyvin. Emokani ei ollut tarkistuksesta moksiskaan ja en koskenut poikasiin. Emohan voi hyvin herkästi hylätä tai syödä poikaset, jos joku menee niihin koskemaan. Kolme suloista, pulleaa, karvatonta mustaa poikasta löytyi somasta pesästä. Yksi poikasista siirtyy kasvettuaan pikkuveljelleni ja loput pidän itse. Tarkoitus on jossain vaiheessa olla lihan suhteen omavarainen, tosin saa nähdä minkä kokoisia nämä poikaset ovat kuuden kuukauden iässä, onko niissä syötävää. Muussa tapauksessa jäävät ihan lemmikeiksi (ja naaraat emoiksi).


Lisäksi meille tuli muutama viikko sitten vähän yllättäen kissa. Tämä sulostus on neljävuotias Diana Madeline. Dianalla on vilja-allergia ja pitää siis hyvin siisteystasoa kotona kurissa. Jotkut pitkäaikaisemmat lukijat varmaan muistavat, että kävin ennen maatalouskoulua allergiatesteissä. Olin hyvin allerginen mm. kissoille, koirille ja jyrsijöille, se tuli jo kavereillakin testattua käytännössä. Nyt en ole saanut mitään oireita mistään lemmikeistäni! Hevostallilla menen kuitenkin todella tukkoon edelleen...

Noh tässähän on jo ollut kuulumisia vaikka kuinka, mutta eipä ne vielä lopu.
Nyt nimittäin eletään erittäin jännittäviä ja elämääni mullistavia aikoja. Ensi viikolla menen katsomaan erästä pientilaa, joka toivottavasti tulee syksyllä olemaan minun omani! Pankin kanssa asia riippuu enää siitä, löytyykö talosta hometta ja sehän nähdään/haistetaan ensi viikolla. Mukaani lähtee kokenut rakentaja arvioimaan paikkaa.

En olisi uskonut vielä tänä vuonna löytäväni tai aikovani hankkia minkäänlaista asumusta. Enkä uskonut saavani pankilta vihreää valoa asian suhteen... Paikkahan ei ole kallis (vaikkakin tällä hetkellä muihin myytäviin pientiloihin suhteutettuna ylihinnoiteltu) ja se on todella hyväkuntoinen. Sieltä löytyy mm. hieno navetta ja aittarakennus! Olen todella innoissani, mutta samalla yritän pelätä pahinta, etten hirveästi pettyisi, jos en sitä paikkaa voisikaan syystä tai toisesta ostaa.

Seuraavan kerran päivittelenkin, kunhan tulee uusia kuulumisia, toivottavasti jo ensi viikolla ;)

2 kommenttia:

Maelka X kirjoitti...

Oma pientila, hienoa :)). Siitä olet aina haaveillu.

Maria/Luomulaakso.fi kirjoitti...

On teillä ihanat lemmikit! :)