perjantai 8. toukokuuta 2015

Anni ja Aino

Blogger ei jostain syystä anna julkaista kuvaa, katsotaan koska se tulee näkyviin...
Tässä nämä uusimmat vintiöt, karjalankarhukoiranpennut Anni ja Aino. Ikää vajaat kymmenen viikkoa. Ovat niin pieniä, että ihan ihmettelen. Ella oli tuossa iässä paljon isompi. Nämä ovat niin pieniä, että pujahtavat koiraportin pinnojen välistä ja mahtuvat vaikka minne pieneen koloon. Ja juuri sinne sitten kakitaan ja pissitään... Onneksi nämä ovat tottuneet olemaan vuorokauden ympäri ulkoaitauksessa, niin ei koko ajan tarvitse vahtia mihin seuraavaksi kakataan. 
Keri on aivan haltioissaan pennuista ja onkin nyt niiden kanssa aitauksessa. On sitten pennuilla lämmin turva, kun menevät yöksi koppiin nukkumaan (talossa heräävät ennen viittä, ulkona vasta seitsemän maissa alkaa haukku kuulua).

On mielenkiintoista havainnoida ja vertailla pentuja. Aino on rohkea, lujatahtoinen ja hyvin oppivainen, Anni taas arkajalka, villi ja vähän hömelö... Siinä missä Aino on penaalin terävin kynä, Anni ei tosiaankaan ole. Aino esimerkiksi oppi heti istumaan saadakseen namin, Anni ei opi millään. Onneksi tässä on vielä aikaa :) Olin ajatellut Ainoa isille ja Annia itselleni, koska Anni on ulkonäöllisesti enemmän rotumääritelmän mukainen, jolloin näyttelyissä voisi menestyä paremmin. Ainossa on suurin osa valkoista ja vain mustia merkkejä. Kuitenkin ihastun Ainon luonteeseen päivä päivältä enemmän. Lisäksi Aino vaikuttaa vähän vaativammalta, jolloin en usko sen olevan ihanteellinen ensimmäiseksi koiraksi. Mutta ehtiihän sitä vielä näitä arvioida ja kouluttaa. Metsällä tulen molempia käyttämään joka tapauksessa. 

Täytyy jossain vaiheessa päivittää koirien omia blogisivuja, kanoillekin voisi tehdä oman...

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen ainakin sekaisin siitä kuka eläin on kenenkin? Tiedätkö sinä? Teillä on 4 koiraa ja kanoja ainakin. Blogia on ollut kiva seurata. Mukavaa että olet päässyt maalle jäätkö sinne missä olet nyt?

Anne-Mari kirjoitti...

Kaikki eläimet ovat tällä hetkellä minun nimissäni. Keristä tulee pikkusiskoni koira, toinen pennuista siirtyy isin nimiin syksyllä. Lapset saavat nimetä kanoja, mutta nekin ovat kuitenkin minun nimiini rekisteröity.

Aikomukseni ei ole jäädä tänne Lautakankaalle lopun elämäkseni, sillä tämä ei täysin vastaa toiveitani ja tarpeitani. En tosin pidä mitään kiirettä, koska autottomana jne. en pysty ostamaan pientilaa. Minulla on tarkka "visio", mutta odotan ja valmistelen sopivaa ajankohtaa varten.

Anonyymi kirjoitti...

Paikka on kuitenkin sulle rakas ja tuleva perheesi koti. Kiitos.

Karjakko kirjoitti...

Blogissani olisi sulle haaste.

Kevätaurinko kirjoitti...

Hei!
Luin tekstejäsi. Olipa ihana lukea tarinoitasi eläimistä ja elämästäsi maaseudulla. Meillä on 12v tyttö joka kaipailee eläiten hoitoa maaseudulla.Olen tässä etsinyt eläintilaa jonne voisi mahdollisesti tyttömme joskus tulla saamaan tuntumaan maaseutuun ja eläimiin. Tietenkin sovitusti ja hyvin yhteistyössä koska on kyse lapsesta. Asumme Helsingissä ja maaseutueläimiä ei meillä täällä ole. Mitenkä saisin sinuun yhteyttä? En numeroani mieluusti nettiin laita. Palataan,
T. Satu

Anne-Mari kirjoitti...

Satu, sähköpostini on amsyrjalainen (at) gmail.com. Täällä olisi 10-vuotias pikkusiskoni, jota tuskin haittaisi kaveri edes vähäksi aikaa.
Kuitenkin suhtaudun varauksella vieraisiin, koska Pipsa-koira on todella arka joitain ihmisiä kohtaan. Toki jos vieras noudattaa ohjeita, niin ongelmia ei pitäisi syntyä...