sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Päivä kerrallaan, ajatukset menneessä ja tulevassa

Täällä on nyt ollut muutamana päivänä seitsemän astetta lämmintä ja lumi on huvennut vauhdilla. Sormet syyhyää päästä tekemään ulkotöitä, mutta vielä täytyy toppuutella itseään. Sen voi arvata, että vielä saadaan lunta ja pakkasta...

Aloittelen tekemään listaa töistä, mitä kevään myötä on edessä. Kaksi minulle tärkeää asiaa on koiratarhan laajentaminen ja vadelmamaan alasajo ja peittäminen. Kiertelin tänään puutarhassa ja vadelmamaa tosiaan on aika kurjassa kunnossa. Täytyy kuitenkin odottaa, että lumet sulaa kokonaan ja maakin olisi sula. Tarkoitus on siis poistaa kaikki maanpäällinen ja sitten peittää maa mustalla muovilla. Muovia pidettäisiin sitten ainakin syksyyn, ellei ensi kevääseenkin, jotta kaikki rikkakasvit kuolisivat. Myrkkyjä tähän maahan ei laiteta, jos se minusta on kiinni.

Lisäksi olen tutustunut sellaiseen aiheeseen, kuin permakulttuuri (linkki). Kun vain eteen sopiva kurssi sattuu, ilmottaudun saman tien.

Työharjoittelu vetelee viimeisiään, enää ensi viikko. Sen jälkeen alankin tekemään sijaisuuksia harjoittelupaikassani. Helsingissä käyn lähiaikoina tyhjentämässä opiskelijasolusta huoneeni ja käymässä koululla. Sain siis luvan jäädä Kangasniemelle suorittamaan koulun loppuun etänä, koska viimeinen kurssi liittyy omalta osaltani juuri Kangasniemelle. Touko-kesäkuun vaihteessa käyn sitten "viimeisen" kerran Helsingissä, kun valmistun. 

Ella-koiran kuolemasta on kolme viikkoa. Elämä tuntuu hiljaisemmalta ja tyhjemmältä. On edelleen vaikea uskoa, että Ella on poissa. Päivisin tuo pieni suklaasilmä putkahtaa mieleen vähän väliä ja välillä iskee kova ikävä, jolloin en toivoisi mitään muuta, kuin että Ella olisi vielä kanssani. 
Keri kuitenkin pitää huolen siitä, että en koko ajan ole suremassa. Myös lähiaikoina on tiedossa Kerille leikkikaveri, mutta siitä lisää vasta sitten, kun se on oikeasti tapahtunut. Itse en uskalla vielä täysiä riemuita asiasta.

Käytiin kuuntelemassa Puulalla jäiden pauketta ja rätinää. Olisipa ollut eväät mukana, tuolla olisi voinut istua kivellä tuntikausia!
Kerin turkki on vähän vaiheessa, osa talvikarvasta on lähtenyt ja osa ei meinaa haluta lähteä. Vielä ehtii, toivottavasti ennen kesää.

Sisällä etsitään viileimmät paikat päiväunille.
Kovasti nyt kevään kynnyksellä ajatukset ovat omavaraisuuden ja puutarhan pauloissa. Lisäksi olen tekemässä itselleni 4-vuotissuunnitelmaa, johon sisältyy siis autokoulu, erilaisia kursseja, pesämunan haalinta sekä oman pientilan etsintä. Suunnitelmassa olisi siis keinot näiden toteuttamiseen, sillä se ikioma pientila on SE juttu, jota kohti haluan mennä ja äkkiä! Neljässä vuodessa olisi siis tarkoitus saavuttaa tuo suurin tavoite. Se tosin tarkoittaa paljon työtä, oppimista, säästämistä, asioiden selvittelyä ja vielä kerran työtä. Tiedän kuitenkin monien ihmisten kokemusten kautta, että se on mahdollista saavuttaa. Toki etsin samalla oikotietä onneen, mutta en laske sen varaan. Itse on tehtävä työtä tavoitteidensa ja unelmiensa eteen, jotta ne toteutuisivat.