tiistai 10. helmikuuta 2015

Olla möllötetään

Minä möllötän sängyllä läppäri sylissä ja koirat lattialla sängyn molemmin puolin, Keri tosin puoliksi sängyn alle ahtautuneena.

Ensimmäinen viisiviikkoinen harjoittelua on nyt ohi. Aika meni niin nopeasti, että olen hieman hämilläni. Olen oppinut harjoittelupaikassani hurjasti erilaisia asioita niin lääke-, kuin myös saattohoitoa. Mikään ei ole ollut fyysisesti tai henkisesti ylivoimaista, vaikkakin vuoron jälkeen linja-autopysäkiltä kotiin kävellessä alkaa jalat olla jo hyvin kankeat.

Pitäisi nyt oikeasti ottaa härkää sarvista ja pyytää, että lähipysäkki muutettaisiin pikavuoropysäkiksi, kesällä joka tapauksessa pysäkiltä kulkijoita tulee lisää. Noh, sen nyt tietää kauan minulla tämänkin asian kanssa menee, kun matkakortinkin hankkimisessa meni yli kuukausi. Tammikuussa siis matkat veivät reilun 200 euroa. Viime torstaina vihdoin ryhdistäydyin (shoppailureissun motivoimana) ja hyppäsin Mikkeliin menevään linja-autoon. Kangasniemeltä kun ei enää saa ostettua matkalippuja... Matkalipusta pulitin alle 50 euroa ja mitä tässä asiassa säästin, menivätkin sitten "virkistäytymiseen" eli vaatteisiin, ravintolaan, ruokakauppaan ja lemmikkiliikkeeseen. Reissu oli kyllä tarpeen, sillä sain hyvin nollattua pääni. Yksi asia nimittäin, mitä Helsingistä kaipaan, on se, että kaduilla saa kulkea ilman, että lähes jokainen tuntee tai edes tietää sinua. Tai ainakin tuntuu siltä. Aina kun ei jaksa olla niin sosiaalinen. Eipä silti, on todella mukava nähdä tuttuja ja sen takia menenkin ennen iltavuoroa istumaan ja juomaan kupin kahvia seurakunnan lähetyskirpputorille.

Karvakaverukset Ella ja Keri tuovat kanssa vaihtelua päiviin. On ihanaa katsoa koirien leikkejä. Helsingissä Ellalla oli vain muutama koirakaveri, jotka tykkäsivät leikkiä samalla tavalla, kuin Ella. Keri on aivan täydellinen "pikkusisko". Vaikka Keri pystyykin kävelemään Ellan vatsan alta ja kompastuu naamalleen ulkona juostessaan, on tämä myös aika sitkeä painileikeissä. Ella on huolehtiva "isosisko", joka näyttää Kerille mitä ei saa tehdä, hyvässä ja pahassa. Ja jos Keri jää ulos haaveilemaan, kun olisi ruoka-aika, Ella avaa ulko-oven ja käy hakemassa Kerin. Kun Keri näkee pahaa unta, Ella huolestuneena käy lohduttamassa.

Koiruuksilta ei myöskään olla vältytty. Eräisen aamuvuoron jälkeen, kun olin tulossa pihaan, huomasin, että Ella istui ulkona Vanhan Tuvan nurkalla ja Keri talon portailla. Olin aamulla lähtiessä laittanut oven lukkoon ja vielä kahvasta varmistanut, että ei jäänyt auki. Silti Ella vahvoilla käpälöillään oli saanut oven väännettyä auki ja tytöt olivatkin sitten nauttineet raikkaasta talvi-ilmasta. Onneksi molemmat sietävät todella hyvin kylmää ja olisi niille ollut eristetty koppikin, jos kylmä olisi tullut. Ella oli minua odotellessaan vähän tarkistanut talon pohjarakenteita... Muuten tytöt ovatkin olleet aika nätisti kahdestaan, kun olen ollut harjoittelussa. Mitä nyt sohvapöydän jalka, kaksi kaappia, pehmolelu ja muutama ikivanha kenkä ovat saaneet toimia puruleluina. Ihmisten tavarat ovat aina parempia, kuin koirien omat.

Ensi lauantaina on odotettavissa vilskettä ja vilinään, kun Helsingistä tulee pikkubussilastillinen Syrjäläisiä hiihtolomalle. Ella varmasti sekoaa jälleennäkemisestä ja toivottavasti Keri ei hirveästi säikähdä väenpaljoutta.

Tein loman kunniaksi lihatilauksen Roinilan lihatilalta. Pidetään sitten ruokaisat "bileet" maalletulon kunniaksi. Koirillekin muistin tilata omia herkkuja.

Tänään oli hieno sää kävellä aamuvuoron jälkeen kotiin. Aurinko paistoi ja oli hyvin keväinen sää. Kevättä kohti katson nurkan takaa toiveikkaana. Monta asiaa jatkon kannalta on auki. Takaisin Helsinkiin vai maalle jääminen? Valmistuminen!!! Autokoulu? Työelämä? Kevätkylvöt?

Harjoittelun jälkeen minulla on enää valinnainen kurssi, jonka toivon antavat minulle mahdollisuuden saada liikkumavaraa mitä tulee toimeentulooni. Valitsin nimittäin viimeiseksi kurssikseni yrittäjyyden. Mutta se vaatii sitten sen auton ja autokoulun. Saapi nähdä, mitä tulee tapahtumaan ;)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

En ole ennen kommentoinut vaikka pitkään olen jo blogiasi lueskellut. Olet ihailtavan rohkea, reipas ja tervepäinen nuori nainen!:)

Ihana elämänvaihe haaveilla valmistumisesta, tulevaisuudesta ja muusta mukavasta!

Hiihtolomalla teillä on siellä varmasti vilskettä, nauttikaa rakkaiden seurasta. Aurinkoista viikkoa ja kiitos erittäin mukavasta blogista.:)

t: Jonna

Anne-Mari kirjoitti...

Kiitos Jonna kommentistasi :)