sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Uusia asioita (ja uusi perheenjäsen)

Päivät täällä maalla meneekin nopeammin, kuin mitä odotin. Se ei onneksi haittaa, sillä aina tulee uusi päivä, jonka saan täällä viettää. Vajaan kolmen kuukauden jälkeen katsotaan, maltanko palata hetkeksi Helsinkiin...

Harjoittelu on sujunut hyvin. Opin siellä hurjasti kaikkea mielenkiintoista ja viihdyn siellä. Vielä kun malttaisin paneutua niihin kirjallisiinkin tehtäviin, joista tällä hetkellä haastavin on opinnäytetyö. Aihe on jo selvillä ja suunnitelma päässä. Pitäisi vain saada se suunnitelma myös paperille, koska se pitää tänään viimeistään palauttaa opettajalle...

Ella viihtyy maalla mainiosti ja harjoittelupäivät viettää yksikseen sisällä. Kerran tein yövuoron ja silloin oli kuulema huutanut lähes koko yön (ja nukkui sitten seuraavan päivän). Pissoja ei ole tullut sisälle kahden ensimmäisen päivän jälkeen ja mitään ei ole talossa tuhottu. Hieno tyttö! Kuitenkin olen ajatellut, että Ella tarvitsisi kaverin. Naapurin ajokoira oli tullut pihalle ja Ella olisi halunnut mennä tämän matkaan.

Tänään aamulla sitten hain Ellalle "adoptiopikkusiskon", sekarotuisen Kerry ("Keri")-tytön. Voi sitä riemua, kun Ella näki Kerryn ensimmäisen kerran! Nyt tytöt ovat ehtineet peuhata ulkona suurimman osan ajastaan. Kerry on ihanan rauhallinen, hellyydenkipeä ja kuitenkin tykkää painia Ellan kanssa. Se olikin yksi tärkeimpiä kriteerejä koirakaveria etsiessäni. Neljä tuntia tytöt painivat, haistelivat, juoksivat ja ihmettelivät ulkona. Välillä käytiin Puulan jäällä ja metsässä, välillä oltiin ihan pihapiirissä. Kerry tulee suloisesti hoputtamaan minua, jos jään tytöistä jälkeen. Ella on selvästi "isosisko". Nojatuoli on Ellan oma. Siihen ei ole Kerryllä asiaa ja ruoka-aikaan täytyy minun olla tarkkana ja pomona, ettei Ella vie Kerrynkin ruokia. Ulkona Kerry seuraa Ellan perässä ja Ella näyttää kaikki kivat kepit ja jäljet. Kerrylläkin on jonkin verran metsästysviettiä, koska valpastui metsässä todella paljon jälkiä haistellessaan.
Nyt väsyneet tytöt nukkuvat, Ella nojatuolissaan ja Kerry sohvalla selkäni takana.


Aika hassu yhteensattuma muuten, että Ellalla ja Kerryllä on samanlaiset merkit, molemmat ovat mustia. Molemmilla on valkoinen kuono ja siitä silmien väliin menevä piirto. Kaikissa neljässä käpälässä on sukat ja molemmilla valkoinen kaula ja maha, hännän pään valkoista tupsua unohtamatta!



Kerrylle tulee myös oma sivu tuonne blogin yläosaan, jahka sen muistan tehdä.

1 kommentti:

pappilanmummo kirjoitti...

Kivaa maalaiselämää toivottelen ja jaksamista talven yli kevääseen - kohta se on jo!