lauantai 10. tammikuuta 2015

Sanatonna

Täällä me Ellan kanssa hurmioituneina kirmataan metsäpoluilla. Tai noh, nyt huilitaan sohvalla, sen verran intensiivisesti seurattiin ketun jälkiä ja kalhattiin hangissa. Ja eipä tuolla enää mitään näkisikään, ihan on pimiää.

Täällä on lunta. Paljon lunta. Ella jäi metsässä moneen kertaan mahastaan kiinni niinkuin auto pohjastaan. Silläkin jäätiin tänään jumiin, kun Lautakankaalle tultiin. Isoeno sanoi, että yöllä tuli enimmät lumet. Ja lisää ripottelee.

Mikäs täällä ollessa. Ruokaa riittää, lämpöä riittää, ulkona sopivan vilpoista. Onnellinen koira, onnellinen minä. Nyt ei malta enää kirjustaa, kuvien räpsimisestä puhumattakaan. Tätä on ahmittava itse silmillä, vetää raikasta maalaisilmaa sieraimiinsa, kuunnella hiljaisuutta. Tällaista ei kuvien kautta tunne, saatikka kaupungissa.

Tervetuloa kahville, jos ohi ajatte.

2 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Sun bloginniminen haave on askeleen edempänä kuin meidän vastaava. Sinä olet jo toisella jalalla muuttanut maalle.
Me täällä rukoillaan varjelusta, siunausta ja johdatusta sun ja Elluskan olemiseen siellä.

Anonyymi kirjoitti...

Onnea maalle muutosta.pidä pannu kuumana.kiitos.