sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Askeleen lähempänä maallemuuttoa

Äitin kommentti sai minut tajuamaan, että olen tosiaan nyt askeleen lähempänä maallemuuttoa. Tärkeimmät tavarat muuttokuormasta on jo talolla, osoitteeni on jo talolla, minä ja Ella olemme jo talolla. Muuttokuormasta ei oikeastaan enää puuttuisi muuta kuin sänkyni, jota ikävöin jo (terveisin selkäjuminen akka).

Heräilimme puoli yhdeksän maissa. Ella nukkui koko yön sikeästi jaloissani, matkapahoinvointilääke vaikutti vielä. Nyt Ella on ehtinyt käydä ulkona säntäilemässä ja haistelemassa ainakin viisi kertaa. Itse olen saanut vasta aamupalan syötyä. Vähän ollaan myös harjoiteltu yksinoloa. Alun itkujen jälkeen Ella meni nojatuoliin nukkumaan. Huomenna onkin sitten kovempi paikka, kun joutuu olla paljon pitempään yksin. Onneksi täällä käy muitakin ja Ella pääsee käymään ulkona. Voi olla, että minä stressaan enemmän kuin Ella. Ja onneksi tuli hankittua vakuutus... Ei Ella tähän mennessä mitään suurta vahinkoa ole aiheuttanut, mutta ei sitä tiedä, jos kovin pääsee ikävystymään leluista ja herkuista huolimatta.

No mutta. Ulkona tuntuisi olevan kivasti pakkasta ja lunta vähän tiputtelee. Olisikohan se metsälenkin aika, kun vielä valoa riittää (tosin nyt ei paista aurinko niinkuin eilen).

3 kommenttia:

Maelka X kirjoitti...

Aattele, sää olet ny siellä maalla mistä aina unelmoit. Mahtavaa.

Ihanat ajat sulla edessä. Hengessä mukana :)).

Anne-Mari kirjoitti...

Minut täytyy varmaan repiä täältä pois kolmen kuukauden päästä.

riitanpuutarha kirjoitti...

Muistelin meidän koiran yksinoloja ja tuli mieleen, että mehän pantiin aina jokin pyykkikorin likainen vaate lattialle. Siihen se huokaisten asettui ja jäi odottamaan meitä, tutun ja turvallisen hajun saattelemana. Ainakin silloin toimi, vuosikaudet. Kiva, kun saatte nauttia Ellan vapaudesta! Iloisia talvipäiviä!