lauantai 13. syyskuuta 2014

Kahden viikon päästä...

Yritän pitää itseäni kasassa. Yritän olla päästelemättä riemun- ja jännityksenkiljahduksia. Yritän olla sekoamatta. Yritän olla pillahtamatta itkuun aina, kun joku puhuu koirista (ja vauvoista). Pentukuume on minulla aika rajun sorttista ja joudun tekemään töitä, että pysyisin vielä joten kuten järjissäni ja toimintakykyisenä. Noh, nyt voi ainakin jo aloittaa päivien laskemisen, tasan 14 päivää siihen, kun saan pikkuisen karvakorvan syliini. Sitten voikin olla, että blogikin  alkaa päivittyä useammin ;)

Onneksi sain täksi viikonlopuksi töitä, niin on vähän muutakin ajateltavaa. Yllättävän hyvin jaksoin tänään aamuvuorossa, vaikka yö oli kauhean sekava. Kännykkä kilahteli vähän väliä saapuvien viestien merkiksi. Kämppis koputti yöllä huoneeni oveen, kun oli vahingossa lukinnut oman huoneensa oven. Pyysi lainata kännykkää, jotta sai soitettua vartijan avaamaan oven. Seuraavan kerran heräsin siihen, kun vartija tuli. Kun vihdoin taas nukahdin, heräsin mukamas siihen, että keittiössä haukkui koira. Mutta eihän meillä kenelläkään ole koiraa?! Loput heräilyt johtuivatkin sitten milloin vessahädästä ja milloin kolottavasta selästä tai puutuvista jaloista... Sanomattakin selvää, että aamulla olisi maistunut uni myöhempään, kuin puoli kuuteen. Huomenna taas aamuvuoroon!




2 kommenttia:

Maelka X kirjoitti...

Kaks viikkoo menee nopeasti. "Löysin tommosen blogin tänään ja ajattelin heti, että sua voisi kiinnostaa http://pientilanukko.blogspot.fi/

Mukavaa viikonloppua :).

Anne-Mari kirjoitti...

Meneehän se, jos kesä"lomakin" meni :) Ja kiitos vinkkilinkistä!