sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Ella

Muutama kuva lisää tästä syötävän suloisesta pennusta. Ella on aika ujo tyttönen, mutta pitää ihmisistä paljon ja häntä viuhtoen olisi kiipeämässä syliin.
Lautakangas tuli aika äkkiä uudeksi omaksi kodiksi!

Pikkuinen nukkuu vielä paljon. Suloiselta kuulostaa kun tuhisee ja vingahtelee nukkuessaan.



Kameralle poseeraaminen ei ole kovin hauskaa, mutta yhden istumakuvan onnistuin nappaamaan. Paljon kivempi on tulla mamman syliin kiehnäämään tai tutkiskella paikkoja.


Autossa tulee huono olo ja ekalla autoreissulla ulos tulikin myyränraato ja seuraavalla sitten aamupalat. Tarkoituksella annettiin ruoka monta tuntia ennen autoilua, ettei niin oksettaisi, mutta eipä auttanut. Matkapahoinvointilääkkeitä on koirillekin, mutta olen kuullut, etteivät esim. kaikki eläinlääkärit suosittele niiden käyttöä. Onneksi ei nyt vähään aikaan tarvitse autoon mennä.


lauantai 27. syyskuuta 2014

Uusi perheenjäsen

Saanko esitellä Lautakankaan uusimman perheenjäsenen. Vähän väsyksissä metsälenkin jälkeen :)

lauantai 13. syyskuuta 2014

Kahden viikon päästä...

Yritän pitää itseäni kasassa. Yritän olla päästelemättä riemun- ja jännityksenkiljahduksia. Yritän olla sekoamatta. Yritän olla pillahtamatta itkuun aina, kun joku puhuu koirista (ja vauvoista). Pentukuume on minulla aika rajun sorttista ja joudun tekemään töitä, että pysyisin vielä joten kuten järjissäni ja toimintakykyisenä. Noh, nyt voi ainakin jo aloittaa päivien laskemisen, tasan 14 päivää siihen, kun saan pikkuisen karvakorvan syliini. Sitten voikin olla, että blogikin  alkaa päivittyä useammin ;)

Onneksi sain täksi viikonlopuksi töitä, niin on vähän muutakin ajateltavaa. Yllättävän hyvin jaksoin tänään aamuvuorossa, vaikka yö oli kauhean sekava. Kännykkä kilahteli vähän väliä saapuvien viestien merkiksi. Kämppis koputti yöllä huoneeni oveen, kun oli vahingossa lukinnut oman huoneensa oven. Pyysi lainata kännykkää, jotta sai soitettua vartijan avaamaan oven. Seuraavan kerran heräsin siihen, kun vartija tuli. Kun vihdoin taas nukahdin, heräsin mukamas siihen, että keittiössä haukkui koira. Mutta eihän meillä kenelläkään ole koiraa?! Loput heräilyt johtuivatkin sitten milloin vessahädästä ja milloin kolottavasta selästä tai puutuvista jaloista... Sanomattakin selvää, että aamulla olisi maistunut uni myöhempään, kuin puoli kuuteen. Huomenna taas aamuvuoroon!




torstai 4. syyskuuta 2014

Jännitystä ilmassa

Päivityksen teko on taas vähän venähtänyt. No nyt on aikaa, kun olen kaksi päivää sairaslomalla kahden viisaudenhampaan poiston takia. Kuukauden päästä poistetaan loput kaksi. Olin varautunut siihen, että olen aivan lääkepöllyissä, mutta koska en saanut ketään saattajaksi, en myöskään saanut rauhoittavia. Kyllä siihen hoitotuoliin istuessa pieni paniikinpoikanen iski, mutta kaikki meni lopulta hyvin ja koko operaatio oli ohi alle puolessa tunnissa. Nyt olenkin sitten nauttinut mehujäätä ja vauvansoseita (oli ihan pakko ostaa, kun oli niin hyviä makuja!). Harmi vain, että nyt tekisi mieli kunnon lihakastiketta ja perunoita... Viikon liikuntakiellon takia taitaa maanantain balettitunti jäädä taas välistä. Tällä kaudella olen ollut vain kahdella tunnilla! Onneksi tunnit saa korvata myöhemmin.

Koulu taas menee omalla painollaan. Yksi tenttikin on jo ollut. Se tuntui sujuneen hyvin, mutta aina silloinhan se onkin mennyt huonosti... noh, katsotaan. Hylätty tuli! Ensimmäisen työssäoppimisen olen hyväksilukenut, koska minulla on riittävästi kokemusta lähihoitajan töistä eikä harjoittelupaikkojakaan olisi ollut kaikille. Enkä kuitenkaan laiskottele ja lomaile sinä aikana, vaan totta kai menen töihin. Pitää vain varoa, ettei opintotuen tulorajat ylity... Kävinkin työpaikalla jättämässä päivät, jolloin voin tulla töihin.

Ensi kuusta alkaen tosin en muutenkaan kauheasti raaski olla töissä, koska saan "perheenlisäystä" pienen ajokoiranpennun ansiosta. Tosiaan viime viikonloppuna kävin Kangasniemen reissulla katsomassa yhtä pentuetta ja siinä kävi niin, että en lopulta voinut olla ottamatta yhtä pentua itselleni. Tämä tarkoittaa sitä, että olen lähiaikoina muuttopuuhissa (en vielä sentään Kangasniemelle) ja pitäisi alkaa metsästäjän tutkintoa tutkimaan. Eihän lupaavaa ajokoiraa viitsi jättää vain seurakoiraksi :) Tulemme varmasti myös vähintäänkin harrastamaan jälkeä. Sopivasti siis olen pennun ensimmäiset viikot ns. mammalomalla. Jouluksi saatamme lähteä Lautakankaalle.

Tuntuu aivan hurjalta, kuinka nopeasti aika menee! Nyt voi jo sanoa, että on syksy. Kohta jo valmistun, pakkaan pienen omaisuuteni ja pikkuisen "Ellan" ja muutan Kangasniemelle! Mitä sitten siellä teen, jää nähtäväksi. Tottakai ryhdyn työnhakuun, joko lähihoitajan töihin tai tutun maatilalle piiaksi. En usko, että vielä ensi vuonna haen terveydenhoitajakouluun.

Ahh, nyt meinaan pakahtua jännityksestä ja onnesta, joten on parasta lopettaa tähän ;)