lauantai 1. helmikuuta 2014

Kuinka yksi lause tai ele voikaan piristää toisen päivää

Tämä päivä on ollut niin hyvä, vaikka ei vielä ohi olekaan.
Ulkona oli vihdoin "minun ilma" eli kunnolla lunta ja tuisketta, sekä sopivan vilpoisaa. Oli oikeasti kiva kuuden aikaan hyppelehtiä hangessa eteenpäin bussipysäkille. Bussi ei jumittunut hankiin (vaikka lähellä oli) ja pääsin ajoissa ja turvallisesti töihin.

Töissä vastassa olivat pirteät ja aurinkoiset työkaverit ja hoivakodin asukkaat. Miten iloiseksi minut voikaan saada se, kun asiakas ilahtuu saadessaan aamupuuronsa. Ja se, kun asiakas sanoo, että "sinä olet hyvä ihminen". Asiakkaiden hyvä päivä saa hoitajankin hyvälle tuulelle ja jaksamaan töissä. Välillä ei meinaa edes malttaa lähteä töistä.

Nyt kuitenkin työvuoro loppui ja olen kämpässäni. Sen verran ahkera olo oli, että vein roskat. Vielä olisi vuorossa huoneen siistimistä ja huomisten ja ylihuomisten työeväiden teko. Sitten alkaakin kolmen päivän "vapaat" koulusta ja töistä. Ei ole mitään, mitä meille opetettaisiin. Työssäoppiminenkin on vasta maaliskuun puolenvälin jälkeen. Otan kaiken hyödyn irti ja teen töitä niin paljon, kuin vain jaksan. Eipä kesällä tarvitse sitten stressata työnpuutteesta, jos niin meinaa käydä. Nyt jo on kesän kolmen kuukauden vuokrarahat tienattu töissä.

Hiihtoloman suhteen vielä mietin. Töihin vai maalle? Töitä takuuvarmasti olisi tarjolla, mutta kaipaan hirveästi maalle. Sitten taas, jos nyt tekisin niitä töitä, voisin olla kesällä melkein kolme kuukautta maalla.

Ensi viikolla pitäisi mennä metsästämään hiihtovarusteita. Nyt kun Helsingissä on näin mainiot kelit, en voi olla tätäkin talvea hiihtämättä. Ja miksen vaikka tässä blogissakin vähän peräänkuuluttaisi:
 Jos asut Pääkaupunkiseudulla ja sinulla olisi monot, sukset ja sauvat edulliseen hintaan myytävänä, minulle saisi vihjaista. Kokoni on 38-40 ja suksien pituus saisi olla noin 185cm (olen 166cm pitkä).

Ei kommentteja: