torstai 27. helmikuuta 2014

Teemailua

 Aina välillä innostun jostain asiasta. Nyt vuorossa oli Japani, kielenä ja kulttuurina. Kirjastosta tulin napanneeksi pinkan aiheeseen liittyviä kirjoja. Niitä olen vasta selaillut, katsotaan syvennynkö niihin vielä. Aasialaisessa keittokirjassa ei ole japanilaisia ruokia, mutta sieltä löytyy esimerkiksi kevätkääryleiden valmistusohje! Olen aikaisemmin ostanut kevätkääryleeni aasialaisesta kaupasta (90kpl/3e), mutta niistä tulee äkkiä huono olo natriumglutamaatin takia. Täytyy joku päivä kokeilla tehdä itse!







Tokyokan-nimisestä kaupasta ostin kuvassa olevat riisikupit. Aion vaihtaa kaikki isot astiani japanilaisiin astioihin, jotka ovat huomattavasti pienempiä. Isolle lautaselle ladon liikaa ruokaa. Lisäksi pyrin muuttamaan ruokailutottumuksiani. Yleensä hotkin lounaan ja päivällisen hetkessä. Nyt olisi tarkoitus hidastaa. Ei haittaa, vaikka syömisessä menisi yli puolituntia, se on vain hyväksi.

Tilasin itselleni saumurin ompelukoneen seuraksi. Nyt en malta odottaa paketin saapumista! Varmasti ompeluintokin syttyy taas uuden koneen myötä. Monta kivaa mallia on jo mielessä ja yhden mekon kankaatkin on jo leikattuna.

Nyt syvennyn hakemaan lisää ideoita virolaisesta Käsityö-lehdestä, joka tänään kolahti postiluukusta ilokseni.

Lisään nettikauppani kirppispuolelle kirjan Suomalaista voimaruokaa. Kauppoihin on ilmeisesti tullut kaksi kirjaa, joilla on melkein samat nimet ja olisin halunnut juuri sen toisen, joten tämän myyn pois ja jatkan sen "oikean" metsästystä.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Terveisiä Niemeltä!

Uupunut lomailija täällä! Loma loppui ja minä olen jälleen Helsingissä, huomenna täytyisi heräillä kouluun... Lomailusta sain kuitenkin tarpeekseni vähäksi aikaa, joten ihan mukava taas mennä opiskelemaan. Ja silti seuraava reissu Kangasniemelle on merkattu kalenteriin jo kahden viikon päähän.

Ja koska päänsärky yltyy ja kirjoitusinto laantuu; kuvia (ei herkille)!

Ensimmäisenä iltana laitettiin takkaan tulet. Harmi vain, että maltoin rauhoittua nauttimaan vasta jälkilämmöistä.

Puulalla ottamassa verkot poies. Oli jännittävää mennä autolla, kun tuntui, että oltaisiin ajettu kirjaimellisesti vetten päällä...

Seitsemän kuhaa ja yksi pieni lahna

Kalakamut salamavaloissa, hetki ennen loppukoitosta

Mummon herkkuja. Minä nyrpistin nenääni ja totesin, ettei minusta vieläkään ole kaloja perkaamaan...

Skolioosi-kuha. Aluksi epäiltiin syylliseksi verkkoa, mutta kalan vatsan avattua huomasimme, että koko selkäruoto oli mutkilla.

Ja lopuksi oravapataa, eiku...
Kuhista mummo keitti keiton ja söimme kiitollisina ja hyvällä ruokahalulla, vaikka minulle vahvistui se, että en pysty omaa ruokaani tappamaan ja sitten vielä syömään. Muiden laittamana ok, mutta minä en siihen pysty. Maalle muutettuani taidan siis päätyä kasvissyöjäksi, jos periaatteistani haluan kiinni pitää. Tai sitten vain katson tarkasti keneltä lihani ostan...

Mutta nyt uppoudun untenmaille päänsärkyni kanssa!

perjantai 14. helmikuuta 2014

Huomenna...

Huomenaamulla hyppään Mikkeliin menevään junaan. Mikkelissä vietän pari tuntia kaupoissa kierrellen ja yhden maissa lähtee linja-auto Kangasniemen kirkolle. Junalippu on jo kännykässä (varmasti mukana, ellei sitten kännykkäkin unohdu), mutta pakkaamiset on pa-has-ti kesken.

Koulu loppui tänään poikkeuksellisesti jo kymmeneltä ja olin suunnitellut meneväni pakkaamaan ennen töitä, mutta päädyinkin sitten kaverin kanssa Kakkugalleriaan ahmimaan Sacherkakkua ja tälle kaverille pelaamaan Wiillä. Nyt olen tullut töistä ja jumitan sängyn laidalla tietokone sylissä. Jääkaapista pitäisi syödä pilaantuvat ruoat pois ja se pakkaaminen...

Mukaan lähtee myös lenkkarit. Viime aikoina liikunta ja baletti on jäänyt vähälle, rehellisesti sanottuna kokonaan pois ja ruoka taas on maistunut liian hyvin ja liian suurina annoksina. Lähiaikoina vuorossa on siis myös pienempien astioiden osto sekä kuntosalijäsenyys ja personal trainer. Kallista juu varmaan, mutta ne rahat saan kasaan jo sillä, että jätän Hesburgerissa käynnit minimiin/pois. En uskalla edes arvata, kuinka paljon viime aikoina olen rahaa käyttänyt "roskaruokaan". Paljon kuitenkin, koska lompakko laihtuu sitä mukaa, kun minä lihon.

Mutta nyt, pakkaamaan...

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Syödään ja levätään

Eilisen iltavuoron jäljiltä olen vielä aika tööt. Yöunetkin maittoivat puoli yhteen asti. Muuta en sitten tänään juuri ole tehnytkään, kuin syönyt ja levännyt. Ja tehnyt lisää syötävää. Myöhäiseksi aamupalaksi keitin puolukka-mustikka-raparperi-vispipuuron (nam) ja lounas-päivälliseksi kermaista jauhelihakastiketta perunamuhennoksen kera (nam nam). Näitä samoja syönkin sitten seuraavat pari päivää, kun tuli tehtyä aika paljon... Sen siitä saa, kun on suurperheestä. Mutta eipähän tarvitse huomenna ruokaa laittaa.

Enää kuusi yötä Kangasniemelle lähtöön! En voi vielä ihan uskoa todeksi... Täytyy muistaa pakata mukaan kamera ja sen akulle laturi. Sitku- ja motivaatiokuvia tarvitsen lisää. Ja tänne blogiinkin olisi kiva kuvia saada ja blogin aiheeseen sopivampia päivityksiä. Tietokone lähtee maalle mukaan, jospa kännykän netti suostuisi toimimaan siellä.

torstai 6. helmikuuta 2014

Maalle!

Pois kaaoksesta kaupungin me hakeudutaan ja 
helmaan luonnon kesäisen talvisen me kokoonnutaan ja
Luojan luomaa kauneutta ihastellaan, me
ihastellaan.

Ensi viikon lauantaina tämä neiti pakkaa kimpsut ja kampsut ja lähtee maalle! En vain voi jäädä Helsinkiin odottamaan kesää. Pakko päästä maalle ja heti. Lumitilanne Kangasniemellä taitaa olla aika nihkeä, mutta kirkolle on saatu latuja. Pitäisi vain jostain ensin ne sukset löytää...



lauantai 1. helmikuuta 2014

Kuinka yksi lause tai ele voikaan piristää toisen päivää

Tämä päivä on ollut niin hyvä, vaikka ei vielä ohi olekaan.
Ulkona oli vihdoin "minun ilma" eli kunnolla lunta ja tuisketta, sekä sopivan vilpoisaa. Oli oikeasti kiva kuuden aikaan hyppelehtiä hangessa eteenpäin bussipysäkille. Bussi ei jumittunut hankiin (vaikka lähellä oli) ja pääsin ajoissa ja turvallisesti töihin.

Töissä vastassa olivat pirteät ja aurinkoiset työkaverit ja hoivakodin asukkaat. Miten iloiseksi minut voikaan saada se, kun asiakas ilahtuu saadessaan aamupuuronsa. Ja se, kun asiakas sanoo, että "sinä olet hyvä ihminen". Asiakkaiden hyvä päivä saa hoitajankin hyvälle tuulelle ja jaksamaan töissä. Välillä ei meinaa edes malttaa lähteä töistä.

Nyt kuitenkin työvuoro loppui ja olen kämpässäni. Sen verran ahkera olo oli, että vein roskat. Vielä olisi vuorossa huoneen siistimistä ja huomisten ja ylihuomisten työeväiden teko. Sitten alkaakin kolmen päivän "vapaat" koulusta ja töistä. Ei ole mitään, mitä meille opetettaisiin. Työssäoppiminenkin on vasta maaliskuun puolenvälin jälkeen. Otan kaiken hyödyn irti ja teen töitä niin paljon, kuin vain jaksan. Eipä kesällä tarvitse sitten stressata työnpuutteesta, jos niin meinaa käydä. Nyt jo on kesän kolmen kuukauden vuokrarahat tienattu töissä.

Hiihtoloman suhteen vielä mietin. Töihin vai maalle? Töitä takuuvarmasti olisi tarjolla, mutta kaipaan hirveästi maalle. Sitten taas, jos nyt tekisin niitä töitä, voisin olla kesällä melkein kolme kuukautta maalla.

Ensi viikolla pitäisi mennä metsästämään hiihtovarusteita. Nyt kun Helsingissä on näin mainiot kelit, en voi olla tätäkin talvea hiihtämättä. Ja miksen vaikka tässä blogissakin vähän peräänkuuluttaisi:
 Jos asut Pääkaupunkiseudulla ja sinulla olisi monot, sukset ja sauvat edulliseen hintaan myytävänä, minulle saisi vihjaista. Kokoni on 38-40 ja suksien pituus saisi olla noin 185cm (olen 166cm pitkä).