keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Pysähdy miettimään

Olen useamman vuoden ollut Joulun suhteen lahjattomalla linjalla. En anna, en ota. En lähetä kortteja, en välttämättä tee jouluruokiakaan. Ehkä kuitenkin voisin tehdä jotain...

Tänään töistä tullessa katselin ihmisiä jotka raahasivat painavia ja valtavia kasseja ja paketteja, täynnä lahjoja toisille. Mielessä varmaan ne kaikki lähettämättä olevat joulukortit, tekemättä oleva joulusiivous... Sen ei tarvitse olla niin. Toki minustakin on kiva saada kauniita kortteja, mutta mihin ne lopulta päätyvät? Roskiin, kaikkein kauneimmat ja tärkeimmät saatan säilöä kaapin perälle, josta ne löydän seuraavan suursiivouksen aikana. Ja hetken niitä katseltuani ne päätyvät joko roskiin tai takaisin kaappiin. Entä lahjat? Pienelle lapselle lahjat toki voivat olla hyvinkin tärkeitä (varsinkin, kun tammikuussa koulun alettua lapset vertailevat, kuka sai eniten lahjoja), mutta vanhemmat ihmiset, mitä te teette lahjoilla? "Ajatus on tärkein" voi toteutua muutenkin, kuin lahjan kautta. Eikö läheistä voi ilahduttaa esimerkiksi yhdessäololla ja mukavilla sanoilla? Itse voin rehellisesti sanoa, että mieluummin toivoisin saavani hyvältä ystävältä puhelinsoiton tai kävelylenkin, kuin lahjapaketin.

Välillä tulee kurja olo katsoa kiireissään puuskuttavia ihmisiä kaupungilla tuhlailemassa rahojaan. Ja mitkä määrät lahjoja jotkut lapset jouluna saavat! Maailmassa on lapsia, jotka eivät saa mitään. Juu tiedän, ei sillä lahjalla maailmaa pelasteta, mutta yhden lapsen joulun kyllä. Eikä se sinun lapseltasi pahemmin pois ole. Jos et maailmalle asti halua lahjaa antaa, käy se ihan suomalaiseen perheeseenkin. Esimerkiksi Hope-yhdistyksen kautta voi antaa vähävaraisille lapsille ja perheille lahjoja ja vaikka lahjoittaa hyväkuntoisia vaatteita tai omaa aikaa.

Mitä jos tänä Jouluna antaisimme lahjan myös jollekin sitä tarvitsevalle?

Ei kommentteja: