tiistai 31. joulukuuta 2013

Paha mieli

Iltavuoro hoivakodissa oli mukava. Asukkaat olivat hyvällä tuulella, kuten me hoitajat myös. Televisiosta tuli Tangomarkkinoiden Juhlakonsertti ja Uuden Vuoden päivälliseksi oli nakkeja sekä perunasalaattia jälkiruuan kera.

Kotimatkalla junaa Pasilassa odotellessani saapui junalaiturille myös joukko teinityttöjä. Umpikännissä. Kaksi tytöistä eivät edes pysyneet enää jaloillaan, vaan kaatuivat maahan makaamaan. Kaverit sitten repivät ylös ja lähtivät hoiperrellen taluttamaan toista tytöistä jonnekin. Oli lähellä että tytöt olisivat pudonneet raiteille. Tytöt kaatuivat maahan ja yksi junaa odottavista sivullisista kävi tarkistamassa tilanteen ja auttoi tytöt keskemmälle laituria.

Minun teki pahaa katsoa tyttöjen örveltämistä. Tuoko on sitä hauskanpitoa? Onko sitten enää hauskaa, kun makaat kotona krapulassa, olet sairaalassa tai muuta vastaavaa?

Tuntuu myös pahalta ajatella, että joidenkin teinien vanhemmat eivät oikeasti edes tiedä, että heidän mussukkansa on nyt juomassa ja riehumassa ulkona. Tiedän tällaisia perheitä valtavasti, joissa teinit esittävät vanhemmilleen olevansa asiallisia ja menevänsä vain kaverille yöksi, vaikka todellisuus on jotain ihan muuta...

Junassa yksin vuorossa ollut konduktööri vaikutti mielestäni hyvin hermostuneelta. Molemmissa päissä vaunua örvelsi humalainen porukka. Liian monta kertaa on saatu lukea konduktöörien, bussikuskien ja muiden ihmisten pahoinpitelyistä, alkoholista johtuvista onnettomuuksista sun muista.

Tämä on viimeinen uusi vuosi, jona suostun liikkumaan ulkona. Täst edes lukittaudun huoneeseeni tai olen maalla Lautakankaalla. Kaukana örveltävistä idiooteista, jotka eivät välttämättä pilaa vain omaa iltaansa (tai elämäänsä), vaan myös muiden.


sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Motivaatio-kollaasi

Ja jälleen yksi vuosi lähenee loppuaan. Juuri sopivasti ilotulitukset tahdittavat kirjoittamistani. Opiskelijakorttelin huveja? Saa nähdä kuinka univelkaisena olen töissä 31. ja 1. päivä... Mutta ihana päästä töihin! Ette arvaakaan kuinka olen ottanut kaiken irti lomasta... Päivät ovat enimmäkseen menneet sängyllä löhöten elokuvia sekä balettia katsellessa. Selkä irtisanoo kohta itsensä, ja että se on ollut kipeä! Ja minä en ole tehnyt asialle mitään, paitsi vihdoin tänään. Oli pakko kiskoa itsensä ylös ja alkaa tekemään edes jotain, joten tänään olen siivonnut (ja sotkenut), pessyt pyykkiä, laittanut ruokaa ja tiskannut, ja tiskannut, ja tiskannut, ja tiskannut... Yksin asuessa kyllä huomaa, kuinka äkkiä tiskiä tulee ja puhtaat astiat loppuvat kaapista. Kämppis tosin puhui jotain tiskikoneen hankkimisesta...

Uusi vuosi alkaa mukavasti palkkapäivällä ja olen suunnitellut jo kaikkea rahan menoksi. Tansanian matka meni jäihin ainakin vuodeksi, joten uusia suunnitelmia/haaveita on putkahdellut vähän väliä. Pariisiin olin hetken jo ihan tosissani katselemassa lentoja ja hotellia toukokuulle, mutta sisu ei riittänyt ja ajatus siitä, että käyttäisin lähemmäs pari tonnia vajaalle kahdelle viikolle, tuntui myös liian kaukaiselta. Innostuinpa pariksi päiväksi opiskelemaan ranskaakin. Mutta se siitä!

Monen kuukauden (tai pikemminkin vuoden) ajan olen painiskellut kuntosalien kanssa. Olen rapakunnossa ja tiedän, että olen hieman tyytyväisempi (ja onnellisempi, anteeksi), jos olisin hoikempi ja jaksaisin liikkua enemmän. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, ettei pelkkä kuntosalijäsenyys saa mitään aikaan. Siksipä olen saanut päähäni, että tarvitsen personal trainerin... Toinen puoli minusta pyörittelee silmiään, huokailee raskaasti ja vänkää vastaan, toinen puoli taas yrittää kiskoa vastahakoista puolta innostumaan myös. Edessä olisi kyllä kunnon elämäntapamuutos, sillä ruokailutottumukseni ja laiskuuteni saisivat myös kyytiä. Vielä kerään tähänkin asiaan sisua, ennen kuin teen mitään päätöksiä...

Baletti jatkuu taas ensi viikolla ja odotan jokaista balettituntia yhä kuin ensimmäistä. Baletin rinnalle olen miettinyt nykytanssia/jazzia, jotka siis olisi yhdistetty yhdelle tunnille. Mietitään, mietitään...

Kesätyöt ovat kanssa mietinnän alla. Niitä on jo tarjolla, mutta jaksanko tehdä kolme kuukautta viisi päivää viikossa töitä? Tuskin. Mutta joutenkaan en osaisi olla, eikä mitään lomasuunnitelmia ole. Luppoaika menisi jälleen sängyn pohjalla ja viihdyn töissä. En tiedä uskallanko ehdottaa omia "työvuorotoiveitani" ja kuinka ne otettaisiin vastaan... Töitä kuitenkin kesäksi tarvitsen, koska vuokra täytyy maksaa kesä-, heinä- ja elokuulta.

Ensi syksyllekin on jo suunnitelmia. Olen jo päättänyt suuntautumiseni ja se tulee olemaan lasten ja nuorten koulutusohjelma. Ja jos nyt koulunkäynti on ollut rentoa ja lepsua, viimeisenä lukuvuona aion kyllä panostaa opiskeluun. Se on itsestä kiinni, kuinka oppinut on valmistuttuaan ja en ole vielä tähän asiaan panostanut tarpeeksi. 

Maallemuutto-asiat olen onnistunut jättämään taka-alalle, mutta jotain motivaatiota sytyttävää/ylläpitävää täytyy silti olla esillä. Niinpä tein valokuvistani kollaasin muistuttamaan hyvin lähellä olevasta unelmastani (enää puolitoista vuotta!). 

Kuvassa on myös onnistuneesti keh keh rajattu orkideani. Se on alkanut puskemaan uusia varsia ja kukkanuppuja! Melkein jo heitin sen pois, kun se oli niin surkean näköinen, mutta onneks huomasin varsissa vihreää ja annoin kasvin jäädä. Kiva huomata, että kaikki kasvit eivät sentään käsiini kuole.

Ja ettei elämäni olisi aina niin pinnallista ja pikkuasioista valittelua, katselen välillä jonkin pysähdyttävän ohjelman. Tällä kertaa vuorossa oli tämä: http://www.ruutu.fi/ohjelmat/hurja-remontti/kausi-7-jakso-29-unelmien-kentta  Sain taas paljon ajattelemisen aihetta, toivottavasti myös Sinäkin!

perjantai 20. joulukuuta 2013

Loma

Vaikka minulla onkin töitä ainakin viisi päivää joululoman aikana, tuntuu tämä silti lomalta. Koulu loppui eilen, tai noh, tänään olisi voinut mennä opettajan kanssa ravintolaan lounaalle ja osa oppilaista menikin, mutta minä menin töihin. Kummasti paremmin jaksaa töissä kuin koulussa...

Huomennakin on töitä. Vähän jännittää, koska menen erääseen hoivakotiin, jossa en ole koskaan käynyt. Pakko sitä kuitenkin jossain vaiheessa on tutustua uusiin paikkoihin ja hankkia lisää kokemusta. Ja juuri nyt olen hyvin tiedon- ja taidonjanoinen ja haluan kehittyä alalla.

Sunnuntaina olisi sitten Tallinnan pikavisiitti. Ja pikavisiitti tosiaan, maissa ehdin olla vain 1h45min !! Viking Linella siis menen ja ei koskaan ole ollut näin lyhyttä aikaa! Tai noh, periaatteessa "maissaoloaika" on 2h30min, mutta lähtöselvityksessä täytyy olla 45min ennen laivan lähtöä ja itseasiassa lisää aikaa menee, kun väki purkautuu Tallinnassa laivasta... Ja minä kun ehdin suunnitella vaikka mitä. Taidan kaverini kanssa juosta vain ruokakauppaan ja tehdä muut ostokset laivan myymälässä. Ja pari kuvaa täytyy Tallinnasta räpsäistä... Jos maltan.

Tein tänään litran riisipuuroa. Hävettää tunnustaa, että söin suurimman osan jo, pienen rasiallisen otin huomiseksi työevääksi. Eilen tekemiäni lihariisipasteijoitakin täytyy muistaa ottaa mukaan... Taitaa työt mennä pelkäksi syömiseksi.

Ja nyt olisi viisasta painua pehkuihin, täytyy "laittaa unta pankkiin", koska aion ottaa vastaan kaikki työkutsut, joita toivottavasti saan.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Hyvää päivää

Eilen ja tänään minulla on ollut todella hyvä olo, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kuuden päivän flunssa oli todella tervetullut. Sain todella vain levätä, korjata syksyn aikana tulleita rasituksia, joita en heti huomannut edes tulleen.

Eilisen päivän aloitin viidentoista minuutin pilateksella heti herättyäni. Keho ja mieli sai herätä kunnolla ja koulupäivä sujui ilman pilkkimistä. Koulun jälkeen tein kermaista kalakeittoa (n-a-m-i) ja iltapäivällä pääsin vihdoin ja viimein balettitunnille ja sen jälkeen kehonhuolto-stretching-tunnille. Tuntien jälkeen spagaatin onnistuminen oli lähellä! Ehkä ensi viikolla jo ;) Illalla vielä mieltä piristi muutaman euron lottovoitto :)

Tänään koulussa oli todella rentoa koko päivä, hyvällä tavalla. Sai tehdä tehtävät omaa tahtia ja mennä syömään, kun nälätti. Meillä oli joululounaskin tänään. Koulu loppui hieman etuajassa, joten päivänvalosta ehti nauttia ulkona. Ei sillä, minua ei pimeys haittaa ja nytkin taivas on upean näköinen, kun aurinko värjää kapean kaistaleen taivasta oranssiksi ja siitä värimaailma liukuu vaaleansinisestä aina tummaan. Puiden tummat varjot taivasta vasten vielä ja upea maisema on taattu (mainitsemisen arvoinen on myös Pukinmäen kartano, joka näkyy ikkunasta).

Nyt mietin kaikenlaista maan ja taivaan välillä, syön kuivattuja hedelmiä ja vain olen. Ensi viikolla on ainakin kaksi työ- ja kolme koulupäivää.

Ja muistutuksena vielä:

14.12. lauantaina on Ruoholahden ala-asteella Joulutori klo 11-14. Olen siellä itsekin myymässä käsitöitäni ja kirppistavaraa. Tervetuloa!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Pysähdy miettimään

Olen useamman vuoden ollut Joulun suhteen lahjattomalla linjalla. En anna, en ota. En lähetä kortteja, en välttämättä tee jouluruokiakaan. Ehkä kuitenkin voisin tehdä jotain...

Tänään töistä tullessa katselin ihmisiä jotka raahasivat painavia ja valtavia kasseja ja paketteja, täynnä lahjoja toisille. Mielessä varmaan ne kaikki lähettämättä olevat joulukortit, tekemättä oleva joulusiivous... Sen ei tarvitse olla niin. Toki minustakin on kiva saada kauniita kortteja, mutta mihin ne lopulta päätyvät? Roskiin, kaikkein kauneimmat ja tärkeimmät saatan säilöä kaapin perälle, josta ne löydän seuraavan suursiivouksen aikana. Ja hetken niitä katseltuani ne päätyvät joko roskiin tai takaisin kaappiin. Entä lahjat? Pienelle lapselle lahjat toki voivat olla hyvinkin tärkeitä (varsinkin, kun tammikuussa koulun alettua lapset vertailevat, kuka sai eniten lahjoja), mutta vanhemmat ihmiset, mitä te teette lahjoilla? "Ajatus on tärkein" voi toteutua muutenkin, kuin lahjan kautta. Eikö läheistä voi ilahduttaa esimerkiksi yhdessäololla ja mukavilla sanoilla? Itse voin rehellisesti sanoa, että mieluummin toivoisin saavani hyvältä ystävältä puhelinsoiton tai kävelylenkin, kuin lahjapaketin.

Välillä tulee kurja olo katsoa kiireissään puuskuttavia ihmisiä kaupungilla tuhlailemassa rahojaan. Ja mitkä määrät lahjoja jotkut lapset jouluna saavat! Maailmassa on lapsia, jotka eivät saa mitään. Juu tiedän, ei sillä lahjalla maailmaa pelasteta, mutta yhden lapsen joulun kyllä. Eikä se sinun lapseltasi pahemmin pois ole. Jos et maailmalle asti halua lahjaa antaa, käy se ihan suomalaiseen perheeseenkin. Esimerkiksi Hope-yhdistyksen kautta voi antaa vähävaraisille lapsille ja perheille lahjoja ja vaikka lahjoittaa hyväkuntoisia vaatteita tai omaa aikaa.

Mitä jos tänä Jouluna antaisimme lahjan myös jollekin sitä tarvitsevalle?

lauantai 7. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivä



Eilen oli ensimmäinen itsenäisyyspäivä, jonka vietin omassa "kodissani" yksin. Yllättäen alkanut flunssa piti koko eilisen päivän ja tämänkin päivän vuoteessa. Tänään katsoin hieman erilaisen Itsenäisyyspäivän vastaanoton ja konsertin Yle Areenasta, hieno vaihtoehto perinteisille Linnan juhlille.

Nyt jatkan lepäilyä ja särkylääkkeiden napsimista. Tämän viikon balettitunnitkin ovat jääneet väliin ja varmaan myös jää ensi maanantain. Onpahan aikaa levätä, olisi vain niin paljon tekemistä...

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Uusi tuttavuus (ja kuinkas sitten kävikään)

Pitkään taistelin uuden puhelimen hankinnasta itseni kanssa. Vuoden vanha Lumiani toki toimii, vaikka välillä saattaa jäädä joku muistutus/hälytys hälyttämättä (muutaman kerran olen nukkunut pommiin tämän takia, onneksi kuitenkin ehtinyt ajoissa kouluun loppuen lopuksi). Nokian puhelimille ei myöskään ole kaikkia niitä appseja (sovelluksia yms.), joita esimerkiksi Samsungille on.

Myönnän, että sosiaalisella painostuksella oli pienen pieni osansa. "Kaikilla" on joko Samsung tai iPhone, mitä uudempi, sitä parempi. En myöskään ennen ymmärtänyt ihmisiä, jotka säännöllisin väliajoin päivitti puhelimensa uudempaan versioon. Nyt huomaan tehneeni saman. Halusin enemmän, halusin uudempaa, halusin isompaa, halusin parempaa. Vaikka Lumia on hyvä puhelin. Ja kestävä, se otti vastaan kaikki putoamiset, kolhut, vesi- ja lumisateet, pölyt, vehnäjauhot, likaiset kädet... iPhone uudeksi puhelimeksi ei tullut kuuloonkaan. Voin yleistää, kaikilla joilla olen iPhonen nähnyt, on näyttö särkynyt ja muutenkin puhelin kamalassa kunnossa. Jos iPhone on tippunut maahan, se on mennyt moneen osaan ja niitä kiireinen Lissu tai Timi on sitten saanut keräillä milloin lumihangesta ja milloin autotieltä. Lumiassa ei tätä ongelmaa ollut, ei irtoavia osia.

Ja jaaritteluksi meni. Noh Lumian kestävyydestä ja "tuttuudesta" ynnä muusta huolimatta (ja osittain Microsoftin ja Stephen Elopin petkutuksesta suuttuneena) tilasin viime viikolla itselleni Samsung Galaxy S4 minin ja tänään sen hain postista. Olen moneen kertaan aiemmin jo meinannut tämän puhelimen tilata, mutta kun pikkuveljen kännykkä meni rikki, sain vielä paremman syyn hankkia uuden, nyt veikka saa hyvän ja kestävän puhelimen vanhasta Lumiastani.

En pitänyt mitään kiirettä paketin avaamisella. Tein ruokaa, leivoin lihariisipasteijoita, tiskasin ja lopulta oli sitten pakko siirtyä tutustumaan uuteen kumppaniini. Puhelin oli pienempi kuin kuvittelin, noh minihän se onkin. Kamera on parempi, kuin Lumiassa, vaikka pixeleitä taitaa molemmissa olla 8. Taitaa Lumian linssi kaivata puhdistamista. Näyttö tuntuu minissä kirkkaammalta (ja kirkkautta voi säätää, toisin kuin Lumiassa) ja terävämmältä.

Nyt vain hankkimaan kaikki tärkeimmät appsit ja siirtämään kalenteriin kaikki merkinnät (H-U-O-H-!)
Huomenna on koulusta vapaata (jälleen...) ja sain päiväkotikeikan. Iltapäivällä on vielä balettitunti. Maanantain tunti peruuntui osaltani, kun sain yllättäen kutsun iltavuoroon harjoittelupaikkaani. Näin ne matkarahat vähitellen tulevat kasaan :) Ja taas jaarittelen... Syvennyn tästä Galaxyn maailmaan!


Ja tarpeeksi kauan Galaxyn äärettömään ja sen yli tutustuttuani huomaan, ettei se ole minulle sopiva puhelin. Minulle ei ikinä ole ollut uuden kännykän käyttöönotto niin haastavaa, kuin mitä se nyt oli. Puhelin siis postiin ja Lumia takaisin käyttöön. Katsotaan kuinka kauan menee, että hankin seuraavan puhelimen. Toivottavasti se tulee eteen vasta maalle muuttaessani, jolloin voin hankkia ihan peruskapulan älypuhelimen sijaan (jos niitä enää silloin olemassa on, kaikki pitää modernisoida vali vali vali minä).

tiistai 3. joulukuuta 2013

Jambo!

Tänään se varmistui. En näillä näkymin ole saamassa stipendiä Tansaniaan. En kuitenkaan osaa olla pettynyt. Toki stipendi olisi ollut jopa kolmannes matkabudjetista, mutta olin jo asennoitunut hankkimaan koko summan itse. Summa olisikin jo kasassa, jos vain kesän lopulla olisin jaksanut uskoa matkan toteutumiseen.

Tapasin koulumme kansainvälisyyskoordinaattoria ja yhdessä tuumimme, että melkeinpä voisin yhdistää kuntoutuksenjakson harjoittelun tähän matkaan, koska Tansaniassa minulla olisi suomalaisia näytön arvioijia ja tulen kuitenkin Tansaniassa tekemään samoja asioita. Tämä tosin aikaistaisi matkaa ja voi olla, että se olisi minulle liian pian, lähtisin jo maaliskuussa. Ja onpahan sitten kokemusta suomalaisesta kuntoutuksesta kun sinne menen! Turha hätiköidä näin ison jutun takia.

Töitä saan kuitenkin matkan eteen tehdä, varsinkin jos, ja kun, aion jäädä sinne pidemmäksi aikaa, kuin vain harjoittelun ajaksi (4-7vk). Töitä saan myös tehdä itsehillintäni kanssa. Niin paljon kun olisi kiva kaikkea ostella, vaikka tarvetta ei olisi. Nyt on kuitenkin jääkaappi ja pakastin täytetty tämän kuun tarpeiksi, joskin hieman täytyy silloin tällöin täydentää. Huoneessani on nyt lämmintä, vaatteita on tarpeeksi ja kangasta jos ompelutuulelle tulen. Balettitunteja otin tälle jaksolle kerran viikossa, koska korvaustunteja on kertynyt paljon.

Huuto.netissä ja nettipuodissa täytyy myydä turhaa tavaraa pois ja nettipuotiin pitäisi jotain myytävää kehitellä. Ruoholahden ala-asteen Joulutorilla 14.12. klo 11-14 on minulla ja äitillä yhteinen myyntipöytä, sinnekin pitäisi pikapikaa alkaa tekemään myytävää. Tervetuloa ;)

Pientä listaa pitäisi alkaa tekemään muistettavista asioista ja olla yhteydessä Tansaniaan päin. Swahilin oppikirjan sivuja pitäisi kuluttaa ahkerammin. Ei paljoa auta, jos osaan vain kaksi lausetta: ninasoma kiswahili sekä kusoma kiswahili kweli kazi kubwa = minä opiskelen swahilia sekä swahilin oppiminen on hieman vaikeaa (vapaasti käännettynä ja en swahilin oikeinkirjoituksesta mene takuuseen).


Nyt teillä lukijat on mahdollisuus auttaa minua pääsemään Tansaniaan! Kertokaa kommenttiboksiin rahankeruuehdotuksia. Rahankeräystä en voi lupa-asioiden takia järjestää, mutta te saatte vapaasti antaa vinkkejä kuinka töiden lisäksi voisin saada matkarahat kasaan. Vinkit saavat liittyä käsitöihin, aikakaus-/sanomalehtiin, jotka voisivat olla kiinnostuneita matkajutusta, ihan mitä keksitte!

Tulen mahdollisesti työskentelemään lasten vankilassa tai orpokodissa/päiväkodissa. Tällä hetkellä vankila on se paikka. Joillekin olen tästä kertonut ja moni on kuvitellut paikan olevan synkkä ja karu, täynnä vaarallisia vankeja. Tosiasiassa vankilassa on 8-17- vuotiaita nuoria, jotka odottavat siellä oikeudenkäyntiä. Jotkut jopa vuosia. Ja miksi he ovat sinne joutuneet? Näpistäneet tai lintsanneet koulusta! Mitä olen paikasta kuvia nähnyt, lapset ovat iloisia ja uteliaita. Eivät yhtään rikollisten näköisiä. Nyt minulla on mahdollisuus päästä opettamaan heille lukemista, kirjoittamista, englantia, matematiikkaa... Saan leikkiä heidän kanssaan ja vain olla. Toki sillä rahalla, millä minä sinne menen, kustantaisi paikallisen työntekijän palkan ties kuinka moneksi kuukaudeksi, mutta nytkin paikka pyörii pääasiassa vapaaehtoisten toimin. Ja jos en itse sinne menisi, en myös sellaista rahasummaa koskaan alkaisi keräämään. Sekä itsekkäistä syistä, haluan saada uusia kokemuksia, avartaa maailmankatsomustani, käydä Afrikassa, oppia uusia asioita... Moni minulle on sanonut, etten sieltä samana ihmisenä tule takaisin ja voin hyvinkin uskoa sen.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukuun ensimmäinen

Ja näin vaihtui jälleen kuukausi. Aika menee niin nopeasti, etten edes perässä pysy. Olen aivan hämmentynyt tästä ajan kulusta! Ei ole enää kuin kolme kuukautta siihen, kun täytän kaksikymmentä, nelisen kuukautta Tansanian matkaan, puolitoista vuotta valmistumiseeni, mahdollisesti myös puolitoista vuotta maalle muuttoon!

Eilinen päivä sujui baletin ja kotona kyläilyn merkeissä. Olin sen verran apealla mielellä, että oli pakko käydä ostamassa kaupasta läjä herkkuja. Pizzaa, lakua, keksiä, suklaata... Söin minkä napa veti ja yön nukuin ihmeen hyvin ;)

Tänään olen ollut toimeliaalla tuulella. Aamulla heräsin aikaisin siivoamaan, pesemään ikkunoita ja vaihtelemaan huoneen järjestystä, minkä lisäksi olen tehnyt materiaalitilausta nettikauppaa ajatellen, käynyt rauhallisella kävelylenkillä, pitänyt "kauneudenhoitopäivän", hiuksetkin saivat Moroccanoil-käsittelyn, juonut kohta kaksi pannullista teetä, syönyt terveellisesti, katsonut matkailuohjelmaa... Musiikki on koko päivän soinut taustalla puuhaillessani ja mieli on levollinen, eilisen apeudesta ei merkkiäkään. Nyt olen sen verran tööt, että voisin painua suoraan pehkuihin, mutta kello on liian vähän. Mitähän vielä keksisi... Täytyisi varmaan neuloa pipo valmiiksi, ulkona ei enää tarkene ilman pipoa tai huppua.

Huomenna on koulusta vapaapäivä (jälleen...), mutta toimettomana ei tarvitse olla. Töitä olisin voinut ottaa, mutta päivällä tulee paketti, joten aika huonosti sopivia vuoroja olisi, jos lainkaan. Saan vihdoin lämmittimen. Koska asunnon lämpötilaa ei nosteta, täytyy minun turvautua lisälämmitykseen. Lämmittimessä on ajastin, joten se tulee olemaan päällä vain aamulla herättyäni ja illalla ennen nukkumaan menoa. Tilasin lämmittimen Verkkokauppa.comista 24,90e ja toimitus olisi onnistunut jo seuraavalle päivälle, mutta itse en ollut sinä päivänä juurikaan kotona, joten se siirtyi. Hieman haikailin myös lämmittävää minitakkaa, mutta se oli nimensä mukaisesti mini, joten jätin ostamatta.

Huomenna on myös illalla balettitunti. Siellä saa kyllä hien pintaan ja keskittyä kunnolla, mutta tunnin jälkeen olo on aina niiiin hyvä! Joululoman balettiputkea harkitsen vielä, koska minulla olisi mahdollisuus tehdä töitä, jolloin matkakassan kokoon saaminen ei olisi ongelma eikä mikään.

Ja näin asiasta toiseen poikkoiltuani toivotan teille hyvää illan jatkoa!