keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Näyttöjä

Harjoittelun ammattiosaamisen näyttö alkoi maanantaina ja päättyy huomenna. Näyttööni kuuluu asiat, jotka olen kirjoittanut näyttösuunnitelmaan (se melkein 30 sivuinen paperipinkka), eli mm. vuodepesu, avustustilanteet, verenpaineen mittaus, viriketuokio... Viriketuokiossa pidin mielikuvatuolijumpan. Kerroin siis tarinaa ja samalla teimme siihen liittyen liikkeitä, "lähdetään metsään kävelylle" = tömistellään jalkoja, "mennään järvelle soutamaan" = soutuliikettä jne. yhtenäisenä tarinana. Näytön osat ovat menneet mielestäni hyvin, ei "täydellisesti", mutta niiden aikanakin opin paljon ja nyt tiedän, missä voisin parantaa jne. Vielä kun tämä laho pääni ei unohtelisi kaikkea ja silmät näkisivät paremmin. Tänään pääni oli vielä enemmän tyhjää täynnä, kun eilen illalla liukastuin, kun kämppis oli pessyt lattiat ja huomasin sen vasta sitten, kun itsekin olin lattialla. Päätä särkee ja kuumottaa, mutta onneksi vain oikealta puolelta. Oikea silmäkin on vähän arempi valolle ja en kestä kauaa pää kumarassa. Särkylääkettä vain poskeen, katsotaan uudestaan parin päivän päästä.

Mutta hui kauhistus! Harjoittelua on enää neljä päivää, to, su, ma, ti. Viisi viikkoa on mennyt aivan huomaamatta ja tuntuu aivan kamalalta palata takaisin kouluun. Olen kiintynyt asukkaisiin ja viihdyn "töissä" niin, etten meinaa malttaa työajan loputtua lähteä. Työntekijät ovat aivan ihania, niin minulle kuin asiakkaillekin. Jotenkin haluan kiittää heitä harjoittelustani, mutta en ole vielä päättänyt miten.

Ja asiasta toiseen...
Jussi-rakas on ollut aivan ihana kisuli! Toissa yönä hyppäsi yöpöydälleni pudottaen herätyskellon ja napaten keskeneräisestä neuletyöstä lankakerän. Sillä sitten pallotteli, kunnes lankaa oli ympäri huonetta ja älysin pelastaa käsityöni. Aamulla annoin vapaan kerän, josta on riittänytkin hupia. Kun tulin kotiin harjoittelusta menin lattialle Jussin tasolle ja Jussi tuli puskemaan päätäni ja kerjäämään rapsutuksia kovaan ääneen kehräten. Nyt Jussikulta nukkuu jaloissani niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin söpösti ketarat ojollaan, että meinaan pakahtua!

Nyt pesulle ja nukkumaan ->

4 kommenttia:

Villiviini kirjoitti...

Oletko käynyt silmälääkärissä? Mars, sinne! En viitsi pelotetlla, mutta oireet ovat tutut ja niistä selviää vain huolellisella hoidella.

suvi kirjoitti...

harjoittelussa jännittävin vaihe oli aina se näyttö...:) hyvin niistä selvittiin...
menehän ihmeessä silmälääkäriin..

Arja kirjoitti...

Mulle ei käsityön kanssa käynyt yhtä hyvin ; Einari-haukku puri sukkalankani ihan pieniksi pätkiksi, hmph !

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen aina mukavien työharjoittelujen päätyttyä leiponut kakun kahvitauolle :) kehuja on tullut joka kerta!