maanantai 18. marraskuuta 2013

Koulun penkillä jälleen

Ja näin on uusi jakso polkaistu istuttu käyntiin. Ensimmäisellä tunnilla oli Ammatillisen kasvun ohjausta (ako), toisin sanoen luokanvalvojamme kyseli kuulumisiamme harjoitteluumme liittyen. Siitä sitten sulavasti siirryimme saman opettajan johdolla Liikuntavammaisuus ja liikkumisen apuvälineet-kurssiin, jota kestikin lopun päivää. Tänään kävimme mm. vuodepotilaan kuntoutusta ja harjoittelimme parin kanssa vuodepotilaan jumppaamista. Tämän kurssin olisin toivonut toteutettavan ennen vanhainkotiharjoittelua, koska näitä olisin voinut hyödyntää harjoittelussani. Noh, pääsenpähän huomenna sitten, sillä sain harjoittelupaikastani huomiseksi iltavuorokeikan! Sopivasti pääsen viimeiseltä tunnilta suoraan töihin parinkymmenen metrin päähän luokasta :D

Tänään olisi kahdeksalta Olympiastadionilla balettitunti. Perjantaina kuitenkin niksautin nilkkani ja se on vähän lihaksesta aristellut, joten lepuutan jalkaani ja menen korvaamaan tunnin torstaina kehonhuolto ja stretching-tunnille balettitunnin jälkeen.

Jussi-kissa saa tämän viikon aikana lähtöpassit. Se on ihana ja rakastettava kissa, mutta samalla kamala ja raivostuttava. Eilen katti otti ja karkasi rappukäytävään ja portaita ylös heti, kun ulko-ovi avattiin. Ennen Jussi ei ole uskaltanut tulla lähellekään ulko-ovea! Yöllä myös pitäisi metsästää vaikka minun kättäni tai jalkaani ennemmin kuin nukkua ja koko ajan pitäisi olla rapsuttamassa. Yhdessä vaiheessa havahduin muovipussin kahinaan, katti oli päärynöiden kimpussa. Eilen sängyllä löhötessäni ja elokuvaa katsoessani Jussi tuli ja läjäytti valtavan takamuksensa naamani eteen niin, etten nähnyt tietokoneen näytöstä kuin vasemman yläkulman. Vessassakaan en saa käydä rauhassa, kun katti alkaa raapia ovea ja maukua ja ulista. Jääkaapin ovea ei voi avata ilman, että kissa melkein hyppää sinne varastamaan leikkelettä. Pekonia ei voi paistaa pelkäämättä, että Jussi hyppää hellalle. Leipiä ei voi jättää vahtimatta tai leikkeleet on viety, pissakristalleja löytyy lattialta sieltä täältä, karvoja suusta, ruuasta, lakanoilta, tietokoneen näytöltä, vaatteista... Eikä ole mukava herätä monta kertaa yössä siihen, että kissa kävelee päälläni, raapii sänkyä, hyppii pöydille, vetää rallia, juoksee päin seiniä, pudottelee tavaroita...

Sitten on aikoja, jolloin en voisi millään luopua Jussista, kuten nyt. Nyt Jussi makoilee jaloissani ja kehrää kovaa. Aina kotiin tullessani Jussi juoksee kiehnäämään jalkoihin (no välillä se myös ärsyttää, kun meinaan kompastua kattiin).

Huomaan myös usein ajattelevani, ettei kissa oikeasti sovi pieneen kerrostaloasuntoon. Se ei ole kissalle luonnollinen asuinympäristö. Ei, vaikka se olisi kuinka "lemmikki". Jos (ja kun) hankin kissan, hankin sen maalle, jossa se saa kulkea ulkona vapaana ja tulla sisälle kun huvittaa, syödä oikeaa ravintoa ja elää oikeaa kissan elämää.

No mutta, nyt suuntaan keittiöön laittamaan ruokaa! Miltäs kuulostaisi uunilohi perunamuussin ja höyrytettyjen vihannesten kera? Perunamuussin jämästä teen ohra-perunarieskoja, joita olen himoinnut ties kuinka kauan!

1 kommentti:

suvi kirjoitti...

harmi tosiaan tuo tunti vasta harjoittelun jälkeen,mutta...hyvä kun jossain vaiheessa.
jussissahan vauhtia piisaa enemmän kuin 5.ssä lapsessa :)
herkku-ruokaa teet...