lauantai 16. marraskuuta 2013

Ja kissanviikset!

 Kuten olen täällä muutamaan kertaan maininnut, on minulla hoidossa pikkuveljeni tyttöystävän kissa Jussi. Jussi on oikein kiva kissa. Muutamaa juttua lukuunottamatta...

 Jussilla on hyvin viattomat, suuret silmät. Jussi on hyvin pullea ja tuuhea turkki vain korostaa sitä. Jussi tykkää nukkua jaloissani öisin (silloin kun ei riehu) ja varsinkin sen jalan päällä, jossa on kynnen oikaisuhoito meneillään. Aamulla on ihana jomotus jalassa.
Aamuisin (lue: kolmen maissa yöllä) Jussi tulee herättämään minut hyppäämällä tyynyni viereen, nuuskuttelemalla ja nuolemalla naamaani ja tanssimalla vatsani päällä.

Jussi tykkää myös vetää rallia öisin. Kilpakaveriksi käy hyvin Reima Junior-possulelu tai vaikka mustekynä. Nehän eivät itsestään liiku, joten Jussin täytyy vähän auttaa. Ne sitten lentelevät pitkin huonetta. Jussi myös tykkää jahdata näkymättömiä otuksia. Joskus vauhdikkaasti törmäten seinään (ja tämä "emäntä" nauraa räkättää katin pöllämystyneelle ilmeelle).

Jussin mielestä pöydilläni on liikaa tavaraa. Suuri lasinen hedelmäkulho sopisi paljon paremmin lattialle, vaikka sitten sirpaleina. Kameraakin on turha säilyttää pöydällä, voihan sen pudottaa lattialle! Jussi on myös selvästi katsonut Simpsoneita, koska yksi suosikkijekuistaan on pyllynsä ikuistaminen monitoimitulostimellani. Jussi osaa jopa laittaa sen napista painamalla päälle!

Viime yönä nukuimme kaikessa rauhassa, kunnes Jussi sai päähänsä änkeä itsensä sängyn ja patterin väliin nurkkaan. Rakonenhan ei ole edes vaaksan mittaa leveä, joten arvata saattaa, että katti jäi perästään jumiin. Siinä sitten "emäntä" sai kiskoa kattia vapauteen. Epäonnisen tapauksen jälkeen katti päätti vetää jälleen rallikisoja.
Jussilla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Välillä Jussi kehrää ja möyrii, kuin olisi kissanminttuaineissa. Elämä on ihanaa ruusuilla tanssimista ja "emäntäkin" on aivan ihana, kaapin ovet ovat ihania, matto on ihana, Reima Junior on ihana... Kaikki on ihanaa!

Mutta välillä Jussia ottaa päähän ja kunnolla. Jussin ilme muuttuu hyvin juromaiseksi ja käpälät ovat valmiina antamaan iskuja, hammaskalustosta puhumattakaan.

Silloin jos erehtyy silittämään kattia ilman lepytyksiä, voi olla aika varma, että katti roikkuu seuraavaksi kädessäsi. Katti saa torut ja mököttää jonkin aikaa, mutta hetken kuluttua kaikki on taas ihanaa ja kehräys poraa "emännän" korvia.

Jussi pelkää kuollakseen imuria. Sitä täytyy paeta vessaan wc-pöntön taakse ja sieltä tullaan pois vasta sitten, kun imuri on hävinnyt maisemista.

Nyt täytyy rientää siivoamaan Jussin läjäyttämä yllätyslahja ennen kuin koko kämppä alkaa haista!
"Minkäs katti luonnolleen mahtaa"

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mut just toi tekee siitä kissan :) k

suvi kirjoitti...

rapsutukset ihanalle veijarille <3