maanantai 25. marraskuuta 2013

Ruokaa opiskelijabudjetilla

Tänään ruokana possupaistia perunakukkakaalimuussin kanssa. 400g paketti possupaistia maksoi 1,99e. Kukkakaalit, purjo ja pikkuporkkanat Lidlistä viime käynniltä. Muussia tein kattilallisen, lopusta tein rieskoja. Yhden lautasellisen hinnaksi tuli reippaasti alle euron. En periaatteesta yleensä osta noin halpaa suomalaista lihaa, mutta sehän tiedetään, että lipsun aina välillä periaatteistani.

Nyt täytyy alkaa venyttelemään, kahdeksalta alkaa balettitunti, pitkästä aikaa!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Joulusuunnitelmia

Muistin eilen illalla, että olin saanut kuukausi sitten Viking Linen lahjakortin Tallinnaan. Äkkiä viestiä kaverille ja suunnittelemaan päiväreissua. Epätoivo melkein iski, kun kaikki mahdolliset päivät tuntuivat olevan jo täynnä. Onneksi 22.12. oli vielä tilaa ja juuri sopivasti silloin aukeaa Tallinnan Joulutori. Ehdimme olla maissa vain vajaat kolme tuntia, mutta ehtiihän siinä päästä tunnelmaan ja hankkia ostoksia. Listalla on ainakin perunasalaattia, se on kuulema paljon parempaa, kuin Suomessa.

En ole viime talvina ollut kovin joulutuulella. Nyt on kuitenkin kelkka kääntynyt ja kaipaan kovasti joulukoristeita, joululauluja, lahjapaketteja (ei niinkään sisältöä), joulutunnelmaa, takan rätinää, vyötärölle asti ulottuvaa lunta... Katsotaan missä tämän joulun vietän ja miten.


lauantai 23. marraskuuta 2013

Messuilua

Olin tänään kahden luokkakaverini kanssa Messukeskuksessa Elma-/Kädentaito-/Menopeli-/Outlet-/Metsä-/Lemmikkimessuilla. Messut olivat kyllä aikamoinen pettymys. Joka vuosi samanlaiset, vaikkakin tänä vuonna tuntui olevan paljon vähemmän kaikkea. Luulenpa, että minun Elma-messut on jo messuiltu, seuraavina vuosina tuskin raahaudun sinne näkemään samat jutut. Ainoa positiivinen asia oli se, että väkeä oli todella vähän. Pääsi siis kulkemaan vapaammin, vaikka niitä päinkävelijöitä, tönijöitä ja eteen pysähtyviä ihmisiäkin oli.

Huomenna onkin Jussi-kissan hyvästelyiden aika. Katti pääsee vihdoin takaisin mammansa luokse. Nyt Jussi kuorsaa (kyllä vain) lattialla talvivaatteideni seassa. Huone on jääkylmä ja Jussikin valitsee nykyään lattian/maton sijaan nurkassa lojuvat toppavaatteet. Sängyssäkään ei viihdy, kun se on ikkunan vieressä ja ikkunasta vetää.

Tänään messujen jälkeen olen vain laiskotellut ja tehnyt kalakeittoa sekä suklaakeksejä. Pikkuveljeni tutustutti minut viikolla BBQ-pizzaan ja nyt taas tekee sitä mieli. Ei näin! Vaakakin on huomannut herkutteluni... Tekisi vain mieli haalia kaikkia herkkuruokia sängyn viereen, katsoa hyvä leffa ja vain olla ja rentoutua. Kai sitä voi rentoutua muutenkin...

maanantai 18. marraskuuta 2013

Koulun penkillä jälleen

Ja näin on uusi jakso polkaistu istuttu käyntiin. Ensimmäisellä tunnilla oli Ammatillisen kasvun ohjausta (ako), toisin sanoen luokanvalvojamme kyseli kuulumisiamme harjoitteluumme liittyen. Siitä sitten sulavasti siirryimme saman opettajan johdolla Liikuntavammaisuus ja liikkumisen apuvälineet-kurssiin, jota kestikin lopun päivää. Tänään kävimme mm. vuodepotilaan kuntoutusta ja harjoittelimme parin kanssa vuodepotilaan jumppaamista. Tämän kurssin olisin toivonut toteutettavan ennen vanhainkotiharjoittelua, koska näitä olisin voinut hyödyntää harjoittelussani. Noh, pääsenpähän huomenna sitten, sillä sain harjoittelupaikastani huomiseksi iltavuorokeikan! Sopivasti pääsen viimeiseltä tunnilta suoraan töihin parinkymmenen metrin päähän luokasta :D

Tänään olisi kahdeksalta Olympiastadionilla balettitunti. Perjantaina kuitenkin niksautin nilkkani ja se on vähän lihaksesta aristellut, joten lepuutan jalkaani ja menen korvaamaan tunnin torstaina kehonhuolto ja stretching-tunnille balettitunnin jälkeen.

Jussi-kissa saa tämän viikon aikana lähtöpassit. Se on ihana ja rakastettava kissa, mutta samalla kamala ja raivostuttava. Eilen katti otti ja karkasi rappukäytävään ja portaita ylös heti, kun ulko-ovi avattiin. Ennen Jussi ei ole uskaltanut tulla lähellekään ulko-ovea! Yöllä myös pitäisi metsästää vaikka minun kättäni tai jalkaani ennemmin kuin nukkua ja koko ajan pitäisi olla rapsuttamassa. Yhdessä vaiheessa havahduin muovipussin kahinaan, katti oli päärynöiden kimpussa. Eilen sängyllä löhötessäni ja elokuvaa katsoessani Jussi tuli ja läjäytti valtavan takamuksensa naamani eteen niin, etten nähnyt tietokoneen näytöstä kuin vasemman yläkulman. Vessassakaan en saa käydä rauhassa, kun katti alkaa raapia ovea ja maukua ja ulista. Jääkaapin ovea ei voi avata ilman, että kissa melkein hyppää sinne varastamaan leikkelettä. Pekonia ei voi paistaa pelkäämättä, että Jussi hyppää hellalle. Leipiä ei voi jättää vahtimatta tai leikkeleet on viety, pissakristalleja löytyy lattialta sieltä täältä, karvoja suusta, ruuasta, lakanoilta, tietokoneen näytöltä, vaatteista... Eikä ole mukava herätä monta kertaa yössä siihen, että kissa kävelee päälläni, raapii sänkyä, hyppii pöydille, vetää rallia, juoksee päin seiniä, pudottelee tavaroita...

Sitten on aikoja, jolloin en voisi millään luopua Jussista, kuten nyt. Nyt Jussi makoilee jaloissani ja kehrää kovaa. Aina kotiin tullessani Jussi juoksee kiehnäämään jalkoihin (no välillä se myös ärsyttää, kun meinaan kompastua kattiin).

Huomaan myös usein ajattelevani, ettei kissa oikeasti sovi pieneen kerrostaloasuntoon. Se ei ole kissalle luonnollinen asuinympäristö. Ei, vaikka se olisi kuinka "lemmikki". Jos (ja kun) hankin kissan, hankin sen maalle, jossa se saa kulkea ulkona vapaana ja tulla sisälle kun huvittaa, syödä oikeaa ravintoa ja elää oikeaa kissan elämää.

No mutta, nyt suuntaan keittiöön laittamaan ruokaa! Miltäs kuulostaisi uunilohi perunamuussin ja höyrytettyjen vihannesten kera? Perunamuussin jämästä teen ohra-perunarieskoja, joita olen himoinnut ties kuinka kauan!

lauantai 16. marraskuuta 2013

Ja kissanviikset!

 Kuten olen täällä muutamaan kertaan maininnut, on minulla hoidossa pikkuveljeni tyttöystävän kissa Jussi. Jussi on oikein kiva kissa. Muutamaa juttua lukuunottamatta...

 Jussilla on hyvin viattomat, suuret silmät. Jussi on hyvin pullea ja tuuhea turkki vain korostaa sitä. Jussi tykkää nukkua jaloissani öisin (silloin kun ei riehu) ja varsinkin sen jalan päällä, jossa on kynnen oikaisuhoito meneillään. Aamulla on ihana jomotus jalassa.
Aamuisin (lue: kolmen maissa yöllä) Jussi tulee herättämään minut hyppäämällä tyynyni viereen, nuuskuttelemalla ja nuolemalla naamaani ja tanssimalla vatsani päällä.

Jussi tykkää myös vetää rallia öisin. Kilpakaveriksi käy hyvin Reima Junior-possulelu tai vaikka mustekynä. Nehän eivät itsestään liiku, joten Jussin täytyy vähän auttaa. Ne sitten lentelevät pitkin huonetta. Jussi myös tykkää jahdata näkymättömiä otuksia. Joskus vauhdikkaasti törmäten seinään (ja tämä "emäntä" nauraa räkättää katin pöllämystyneelle ilmeelle).

Jussin mielestä pöydilläni on liikaa tavaraa. Suuri lasinen hedelmäkulho sopisi paljon paremmin lattialle, vaikka sitten sirpaleina. Kameraakin on turha säilyttää pöydällä, voihan sen pudottaa lattialle! Jussi on myös selvästi katsonut Simpsoneita, koska yksi suosikkijekuistaan on pyllynsä ikuistaminen monitoimitulostimellani. Jussi osaa jopa laittaa sen napista painamalla päälle!

Viime yönä nukuimme kaikessa rauhassa, kunnes Jussi sai päähänsä änkeä itsensä sängyn ja patterin väliin nurkkaan. Rakonenhan ei ole edes vaaksan mittaa leveä, joten arvata saattaa, että katti jäi perästään jumiin. Siinä sitten "emäntä" sai kiskoa kattia vapauteen. Epäonnisen tapauksen jälkeen katti päätti vetää jälleen rallikisoja.
Jussilla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Välillä Jussi kehrää ja möyrii, kuin olisi kissanminttuaineissa. Elämä on ihanaa ruusuilla tanssimista ja "emäntäkin" on aivan ihana, kaapin ovet ovat ihania, matto on ihana, Reima Junior on ihana... Kaikki on ihanaa!

Mutta välillä Jussia ottaa päähän ja kunnolla. Jussin ilme muuttuu hyvin juromaiseksi ja käpälät ovat valmiina antamaan iskuja, hammaskalustosta puhumattakaan.

Silloin jos erehtyy silittämään kattia ilman lepytyksiä, voi olla aika varma, että katti roikkuu seuraavaksi kädessäsi. Katti saa torut ja mököttää jonkin aikaa, mutta hetken kuluttua kaikki on taas ihanaa ja kehräys poraa "emännän" korvia.

Jussi pelkää kuollakseen imuria. Sitä täytyy paeta vessaan wc-pöntön taakse ja sieltä tullaan pois vasta sitten, kun imuri on hävinnyt maisemista.

Nyt täytyy rientää siivoamaan Jussin läjäyttämä yllätyslahja ennen kuin koko kämppä alkaa haista!
"Minkäs katti luonnolleen mahtaa"

torstai 14. marraskuuta 2013

Paluu arkeen?

Harjoittelun viimeinen päivä oli tiistaina. Maanantaina käydyn loppuarvioinnin tuloksena sain harjoittelustani arvosanaksi 3 (kiitettävä). Hyvillä, mutta haikeilla mielin lähdin, tosin hyvästejä en vaihtanut, koska ei sitä tiedä kuinka pian palaan sinne keikkailun merkeissä.

Eilisen ja tämän päivän olen viettänyt myöhäistettyä syyslomaa ja huominenkin olisi, mutta otin päiväkotikeikan Vantaalle, minkä lisäksi minulla on kokkikerhon vetäminen illemmalla. Huomenna lennän siis töistä töihin.

Koulun alkuunkin pitäisi alkaa valmistautumaan (henkisesti). Kuntoutuksen jakso alkaa ja mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää. Oletan, että meillä tulee olemaan paljon käytäntöä, toivottavasti teemme myös opintokäyntejä, koska kahdeksan tunnin istumisista kärsii selkäni lisäksi opiskelumotivaatio.

Tansanian reissu sai lisää tulta alleen, kun se tuli puheeksi erään opettajan kanssa. Suurin ongelmahan on se, että lentoliput olisi kiva hankkia ajoissa, koska ensi vuoden puolella niiden hinnat ovat jo jopa kaksinkertaistuneet. Reissun ajankohdan saan kuitenkin tietää vasta noin kolme kuukautta ennen matkaa (eikä minulla nyt olisi tuhatta euroa laittaa lentolippuihin). Täytyy vain uskoa, että matka toteutuu ja kaikki järjestyy.

torstai 7. marraskuuta 2013

Tämän opiskelijan kauppakasseista

Tänään pääsin harjoittelusta hieman aikaisemmin, mikä sopi oikein hyvin, kun tänään on vielä baletti illemmalla. Ehdin myös käydä kaupassa ja koska bussi ajoi Lidlin ohi, menin sinne. Minun oli ennen vaikea tehdä ostoksia Lidlissä. En osannut ostaa sieltä mitään. Olen tullut siihen tulokseen, että kyse on pakkausten värikkyydestä ja samankaltaisuudesta. Pakkaukset ovat niin värikkäitä ja samannäköisiä, että aina ei edes erota kahta tuotetta toisistaan. Tuotteita täytyy myös tarkastella aivan läheltä, jotta erottaa värien sekamelskasta tuoteselosteen. Vähitellen alan kuitenkin tottua ja jääkaappikin näyttää kivan värikkäältä. Lidlin edullisuus on tietysti myös plussaa. En juokse tarjousten perässä tai mene sinne, missä joku on halvempaa kuin toisessa kaupassa. Lidlissä käyntiä voisin silti harrastaa useammin, vaikka (tai juuri siksi) käynkin kaupassa nykyään todella harvoin.


25,06 euron ostoksiin kuului:
kiinankaali 1,32
jäävuorisalaatti 1,52
granaattiomena 1,24
Purjo 0,38
kurkku (suomalainen) 1,17
sipulit (1kg)1,29
appelsiini (2kg) 2,69
paprika mix x2 1,98 (0,99/kpl)
kirsikkatomaattimix 0,99
pakasteparsakaali 1,49
pakastepikkuporkkanat 0,99
pakastevihannessekoitus 1,89
pakastekukkakaali 1,49
pekonisuikaleet 2,19
tomaattikastike (500g) 1,09
tikkarimuottisetti 3,00 (turhake, mutta se aivan "huomaamatta" ilmestyi ostoskoriini...)
ja valitettavasti kaksi muovikassia 0,17/kpl

Vertailun vuoksi hieman pienempi tomaattikastike K-Marketissa 1,95e, rahka (jonka unohdin!) taitaa olla 69snt, kun K-Marketissa se on 99snt. Nyt kun mietin näitä ostoksia, huomaan unohtaneeni juuri rahkan, maidon, leikkeleen ja juuston... No ilmankin pärjään.

Ja seuraavaksi balettitunnille!

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Näyttöjä

Harjoittelun ammattiosaamisen näyttö alkoi maanantaina ja päättyy huomenna. Näyttööni kuuluu asiat, jotka olen kirjoittanut näyttösuunnitelmaan (se melkein 30 sivuinen paperipinkka), eli mm. vuodepesu, avustustilanteet, verenpaineen mittaus, viriketuokio... Viriketuokiossa pidin mielikuvatuolijumpan. Kerroin siis tarinaa ja samalla teimme siihen liittyen liikkeitä, "lähdetään metsään kävelylle" = tömistellään jalkoja, "mennään järvelle soutamaan" = soutuliikettä jne. yhtenäisenä tarinana. Näytön osat ovat menneet mielestäni hyvin, ei "täydellisesti", mutta niiden aikanakin opin paljon ja nyt tiedän, missä voisin parantaa jne. Vielä kun tämä laho pääni ei unohtelisi kaikkea ja silmät näkisivät paremmin. Tänään pääni oli vielä enemmän tyhjää täynnä, kun eilen illalla liukastuin, kun kämppis oli pessyt lattiat ja huomasin sen vasta sitten, kun itsekin olin lattialla. Päätä särkee ja kuumottaa, mutta onneksi vain oikealta puolelta. Oikea silmäkin on vähän arempi valolle ja en kestä kauaa pää kumarassa. Särkylääkettä vain poskeen, katsotaan uudestaan parin päivän päästä.

Mutta hui kauhistus! Harjoittelua on enää neljä päivää, to, su, ma, ti. Viisi viikkoa on mennyt aivan huomaamatta ja tuntuu aivan kamalalta palata takaisin kouluun. Olen kiintynyt asukkaisiin ja viihdyn "töissä" niin, etten meinaa malttaa työajan loputtua lähteä. Työntekijät ovat aivan ihania, niin minulle kuin asiakkaillekin. Jotenkin haluan kiittää heitä harjoittelustani, mutta en ole vielä päättänyt miten.

Ja asiasta toiseen...
Jussi-rakas on ollut aivan ihana kisuli! Toissa yönä hyppäsi yöpöydälleni pudottaen herätyskellon ja napaten keskeneräisestä neuletyöstä lankakerän. Sillä sitten pallotteli, kunnes lankaa oli ympäri huonetta ja älysin pelastaa käsityöni. Aamulla annoin vapaan kerän, josta on riittänytkin hupia. Kun tulin kotiin harjoittelusta menin lattialle Jussin tasolle ja Jussi tuli puskemaan päätäni ja kerjäämään rapsutuksia kovaan ääneen kehräten. Nyt Jussikulta nukkuu jaloissani niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin söpösti ketarat ojollaan, että meinaan pakahtua!

Nyt pesulle ja nukkumaan ->

maanantai 4. marraskuuta 2013

Purnauskis

Lauantaina käväisin harjoittelun jälkeen Ruoholahdessa kotona ja tällainen komistus sieltä mukaan lähti. Jussi-kolli pääsi vähäksi aikaa siedättämään allergiaani. Yöt Jussi nukkuu jaloissani ja aamulla toivotetaan hyvät huomenet puskemalla ja kehräämällä kovaan ääneen.
Ensimmäinen ilta ja yö meni silmätipoilla ja nenäsuihkeella. Aamulla oli jo pakko ottaa allergia- ja astmalääkket. Tänään iltapäivällä piti taas turvautua allergialääkkeeseen. Hassua kyllä kissaa siedän ihan hyvin, mutta se ruoka! Kissojen ja koirien ruoka haisee aivan kamalalta ja viimeistään siitä saan hengenahdistusta. Mutta eipä sitä tarvi mennä haistelemaan muuta kuin sillon, kun annan ruokaa.

Joku aika sitten sanoin, etten ikinä ota kissaa, jos tällaiset allergiaoireet jatkuvat. Nyt täytyy kyllä perua ne sanat, koska kissa tuo niin hyvää oloa, että se voittaa allergiat mennen tullen. Kun Jussin on aika lähteä luotani, harkitsen vakavissani kissan ottamista Tansanian matkan jälkeen (kun nyt vain muistaisin pitää matkan kaiken edellä...). Kissa on paljon "helpompi" lemmikki, kuin koira. Tosin väitän, että koiran kanssa on paljon enemmän harrastusmahdollisuuksia. Ilmaista kissan pito ei ole. Jussi käyttää "kristallikiteitä" hiekkalaatikossaan. Pieni pussi halvinta merkkiä maksoi kuusi euroa. Pikkiriikkinen purkki Purinan Gourmetia maksaa euron ja eipä muutkaan sapuskat kovin edullisilta vaikuttaneet. Lisäksi jonkinlainen raapimapuu olisi hyvä, ehdottomasti valjaat, kissaa ei ole luotu olemaan koko ajan sisällä ja vapaaksi en ulos päästä (vaikka jotkut täällä niin tekevät), eläinlääkärikulut, madotukset, turkin hoito, kaikki krääsä mitä on vain pakko ostaa...

Mutta nyt... nyt iski PENTUKUUME !! Se tästä vielä puuttuikin...