torstai 31. lokakuuta 2013

Parempia päiviä

Maanantain valitusten jälkeen viikko on sujunut todella mukavasti. Tiistaina olin koululla tekemässä ammattiosaamisen näyttösuunnitelmaa. Hieman alkoi tuskanhiki puskea pintaan, kun tajusin miten iso työ suunnitelman teossa onkaan. Edes puoleenväliin en sinä päivänä päässyt, joten jatkoinkin sen tekoa keskiviikkona ja tänään sain sen vihdoin valmiiksi! Lähes kolmekymmentä sivua, noin kymmenen tuntia yhteensä. Ensimmäisellä yrittämällä opettaja hyväksyi. Nyt on huojentunut olo. Voin jatkaa harjoittelua ilman suunnitelman aiheuttamaa stressiä. Ensi viikolla alkaakin jo ammattiosaamisen näyttö ja sen jälkeisellä viikolla on enää kaksi harjoittelupäivää ja pääsen syyslomalle. Harjoittelu on mennyt todella nopeasti ja en haluaisi vielä palata koulun penkille. Toivottavasti saan tuolta harjoittelupaikasta keikkoja välillä, niin elämä ei ole pelkkää koulussa oloa. 
Ja keväällä onkin kuntoutuksen harjoittelu ja huhtikuussa pitäisi sitten lähteä Tansaniaan... Matkakassa vain näyttää lähemmäs nollaa euroa. Toki saisin hyvinkin matkarahat kasaan, jos nyt vain panostaisin siihen säästämiseen enemmän. Toisaalta, voisin huhti-toukokuun käydä tulevia kursseja, josko saisin aikaistettua valmistumistani. Silloin voisin myös säästää vielä enemmän ja valmistuttuani lähteä Afrikkaan pidemmäksikin aikaa. Tai vaikka maailmanympärysmatkalle (ei ihan, "vain" Venäjä, Kiina, Nepali, Uusi-Seelanti, Afrikan maita, Kanada, Hollanti, Islanti). Edit. Tein äsken laskelman, jonka mukaan Tansanian matka tulisikin maksamaan noin 3000 euroa + shoppailut ja extrat. Sehän onkin hyvin toteutettavissa! Jos vielä tulisi koululta stipendi tai saisin sponsoroijan, niin ei olisi mitään hätää.

Mutta vihdoin olen oppinut elämään hetkessä, joten otan tämän hetkisestä elämäntilanteestani kaiken ilon ja hyödyn irti: balettia, balettia, balettia. Baletti on vienyt minut mukanani. Otan pari viikkotuntia lisää ja joululomankin vietän balettia tanssien, ilmottauduin nimittäin tiiviskurssille, jolloin balettia on melkein joka päivä! Jos Tansanian reissu ei toteudu, jatkan balettia ja tähtään korkeampaan ryhmään. Joku päivä tanssin vielä kärkitossuilla! En olisi uskonut, kuinka pidän baletista. Tänäänkin tunnin jälkeen tuli niin hyvä olo, vaikka en aluksi edes meinannut jaksaa tunnille lähteä! Huomenna haen kirjastosta balettiaiheisen kirjan, jota lueskelen lauantaina, kun menen seuraamaan dialyysihoitoa. 

Balettikamppeet tekemässäni kassissa, raejuustoa välipalaksi. Kuvassa myös uudet ihanat lakanat Hobby Hallista!

maanantai 28. lokakuuta 2013

Tympäisee

Tänään oli viideltä herätys ja nukahdin illalla vasta puolen yön aikoihin, kun intouduin pizzaa tekemään ja kaverin kanssa juoruamaan. Harjoittelupäivä meni kuitenkin hyvin, ilman mitään kömmähdyksiä ja olipa mielenkiintoinen päivä! Siihen sisältyi mm. kotikäyntiä ja fysioterapiaa. Opin sellaista, mitä koulunpenkiltä ei opi.

Mutta nyt...
...ajatukset juoksee tuhatta ja sataa ja sitten tekee äkkipysähdyksen. Alan tekemään jotain ja sitten päätän, että teen sen myöhemmin. Hetken päästä huomaan taas tekeväni sitä samaa. Päätän taas, että teen sen myöhemmin ja kuitenkin hetken päästä alan taas tekemään sitä.

Myös oma huone tympii. Siellä on liikaa tavaraa. Pitäisi saada pelkistettyä sitä, mutta mitä ihmeessä sieltä voi heittää pois? Mistään en ole valmis luopumaan. En edes esimerkiksi kahdesta pienestä pahvilaatikosta, joissa oli kaksi posliinimukia. Niitähän voi tarvita vielä! Ja entä kellon (jota en omista) myyntipakkaus, ei sitä voi heittää pois. Lisäksi kaapista löytyy verhot, jotka on jo pitkään pitänyt viedä vanhemmille, kun en niitä käytä, koiranpennun peti ja pari lelua, sanomalehtiä, väärän kokoiset ratsastussaappaat (ai niin, yritän kaupata niitä, anyone?)... Ja haluan uudet verhot, uuden värimaailman, uudet lakanat, enemmän kaappitilaa... Blogista haluan erilaisen. Modernimman. Ja samalla haluan rustiikkista talonpoikaistunnelmaa kaikkialle (jopa Helsingin ympäristöön). Haluan hienoja, kalliita vaatteita, mutta samalla haluan olla luonnollinen "hippi". Haluan toisenväriset hiukset, mutta en halua värjätä niitä. Tympäisee.

Jostain pitää alkaa tätä oloa purkaa, mutta mistä? Ostan rullan jätesäkkiä ja kaadan kaikki tavarani huoneen lattialle ja käyn tavara tavaralta kaikki läpi ja karsin mahdollisimman vähään?

Ehkä kotona Ruoholahdessa käynti piristää minua (varmaan masentaa velikultia ja Jussi-kissaa, kun tämä pöpi ilmestyy paikalle).

perjantai 25. lokakuuta 2013

Vapaapäivä

Sain vielä täksi aamuksi koiran lenkkikaveriksi. Päätin, että nyt tehdään kunnon lenkki ja käydään katsomassa hevosia Tuomarinkylän tallille. Minulla ei juurikaan ollut aavistusta, miten sinne pääsee, mutta eksymättä sinne löysimme. Kunto Plus:n reittisuunnittelun avulla mittasin koko lenkin ja se oli  noin 6,5 kilometriä. Aikaa meni noin puolitoista tuntia, poikakoiran kun pitää vähän väliä päästä haistelemaan ja merkkailemaan paikkoja. Reitti oli niin mukava, että tätä tulen varmasti vielä käyttämään. Myöskin Melontaranta sijaitsee siellä, joten joskus on päästävä melomaan!

Lenkiltä palattuani ruoaksi kanaa ja riisiä höyrytettyjen vihannesten ja Creme Bonjourin kanssa. Samalla pyöräytin kala-kasvispyöryköitä huomiseksi työevääksi. Riisiäkin jäi sopivasti. Huomenna siis työharjoittelu jatkuu "iltavuorolla".

Nyt vuorossa olisi huoneen siivous. Taas. Siihen kyllä tarvitsisi enemmän aikaa, paljon pitäisi tavaraa karsia, jotta mahtuisivat muuallekin kuin lattialle. Yhtään uutta tavaraa ei ole tullut ja silti kaapit pursuaa. Neljä kirjaakin on lukematta ja ne pitäisi pian palauttaa kirjastoon ja nettikauppaankin olisi kiva vihdoin tehdä jotain uutta. Oma pipo ja villapaita(!!) on vielä kesken, kauan sitten ostamani kankaat odottavat vielä kaavoja sekä ompelua... Pitäisi varmaan aikatauluttaa vapaapäivät, että saisi jotain aikaiseksikin.



keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Lenkkikaveri

Sain tänään erään kultsin lenkkikaveriksi. Kyllä jaksaa lenkkeillä pitempään, kun on tällainen komistus kannustamassa ;)

En muista olenko jo kertonut, että lykkäänkin oman koiran hankintaa. Liikaa aloin stressaamaan ja ahdistumaan pennun odotuksen aikana, että totesin, ettei nyt olekaan vielä oikea aika. Yllätyin kyllä, kun tajusin tämän. Vuosikaudet olin koiraa halunnut ja vihdoin järjestyi aika- ja raha-asiat. En vain ollut henkisesti valmis. Opin uutta itsestäni ja samalla minulle selkeni, mihin haluan nyt panostaa ja mitä haluan nyt eniten. Mutta siitä lisää myöhemmin, kun asia on edennyt hieman lisää...

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Suklaakakkua ja Daim-muffinsseja

Pakko oli päästä kokeilemaan saamiani leivontavälineitä ja pelkkä kakku ei riittänyt, joten tein myös muffinsseja. Kakkupohjaksi tein hyväksi havaitun tumman sienipohjan, täytteeksi ja kuorrutteeksi Blå Bandin suklaamoussea. Sillä aikaa, kun pohja oli uunissa, väsäilin marsipaanista perhosia ja kukan. Aika näpertelemistä se on ja kyllästyinkin pian.


Tumma sienikakkupohja

2 ½ dl vehnäjauhoja
½ dl kaakaojauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 dl sokeria
4 huoneenlämpöistä kananmunaa
1 dl kiehuvaa vettä

24cm (irtopohja)vuoka

1. Voitele ja korppujauhota vuoka, laita uuni 200 asteeseen.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään (paitsi sokeri!)
3. Laita vesi kiehumaan (haihtumisvara, esim. 1dl lisää). Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. 
4. Kaada pienissä erissä kiehuva vesi vaahtoon täydellä teholla vatkaten.
5. Siivilöi jauhoseos vaahtoon pienissä erissä nuolijalla varovaisesti, mutta huolellisesti käännellen.
6. Kaada taikina vuokaan ja paista noin puolituntia. Noin 15 minuutin kohdalla voit suojata kakun pinnan foliolla tummumiselta.
7. Kumoa kakku pian uunista ottamisen jälkeen ja anna jäähtyä rauhassa. Pohjan voi myös pakastaa (hieman jäähtyneenä).
8. Leikkaa sahalaitaisella veitsellä kerroksia 1-2 ja kostuta pohjat esim. maidolla. Pohja imee kostuketta vaikka kuinka, älä laita liikaa!
9. Täytä kakku, mutta koristele vasta ennen tarjoilua. Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä.



Daim-muffinssit tein Kinuskikissan ohjetta hieman mukaellen. Pinnasta tuli aika rapea, mutta sisältö taas oli mehevää. Suklaa paloi hieman uunissa, joten suklaarouhetta ei kannata jäädä pinnalle. Koristelin pari muffinssia sokerikuorrutteella ja perhosella.

Aurinko on paistanut koko päivän ja tekisi mieli mennä ulos kävelylle. Vanhaa reittiä ei nyt tee mieli kulkea, joten suuntaan varmaan tutkimaan uusia lenkkipolkuja kohti Tuomarinkylän kartanoa ja tallia. Toisaalta tekisi mieli jatkaa kotihiiruilua ja tehdä pipoa, jonka eilen aloitin... Ja pipo näyttää vievän voiton. Voihan sitä parvekkeella neuloa, kunnes tulee kylmä.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Lahjoja Hollannista

Kuten aikaisemmin olen kertonut, olin tutorina kahdelle hollantilaiselle tytölle, kun he tulivat kouluumme työharjoitteluun. Toinen heistä palasi kotimaahansa jo pari viikkoa sitten ja toisen vuoro oli tänään. Kaksi kuukautta on mennyt hurjan nopeasti ja vähän harmittaa, ettei ehditty niin paljoa puuhailemaan yhdessä. Tallinnassakin oli tarkoitus käydä, mutta se jää toiseen kertaan.

Eilen pidettiin läksiäisiä. Tunnelma ei ollut kovin haikea, koska hän tulee vielä uudestaan Suomeen ja sitten mennään Lappiin, minullekin ensimmäinen kerta! Ja minä sain kutsun tulla hänen luokseen Hollantiin. Hän pitää todella paljon leipomisesta ja on todella taitava siinä. Hänellä onkin pieni bisnes kotikaupungissaan ja tekee tilauksesta esimerkiksi kakkuja sekä kuppikakkuja. Pakkauspuuhissa hän antoi minulle Ikean kassillisen leivontavälineitä, mm. irtopohjavuoan ja muotteja, sekä hollantilaisia herkkuja. Kuvassa pieni osa näistä "lahjoista". Geisha-paketinkin antoi (lemppariani!). Nuo kaksi keskellä olevaa pussia on kruidnoteneja, eli pikkuruisia piparinappeja, toiset vielä suklaalla päällystettyjä. De Ruijter-paketit on suklaata, jota laitetaan lämpimän paahdetun leivän päälle. Huomenna taidan ryhtyä kakun tekoon ja se tulee olemaan todella suklaisaa :P


Työharjoitteluni ensimmäinen viikko on mennyt todella hyvin. Päivät ovat kuluneet todella nopeasti ja uutta opin joka päivä. Selviydyn yksin asiakkaan aamutoimissa avustamisesta, vaikka asiakas olisi lähes liikuntakyvytön. Minulla on aivan huippu ohjaaja, joka todella ohjaa ja opettaa minua, eikä pidä minään lisätyövoimana. Ammattiosaamisen näyttö on muutaman viikon kuluttua ja syyslomani ajattelin siirtää harjoittelun loppuun. Maalle meno siis siirtyy luultavasti sinne, tai vielä myöhemmäksi.

Äsken piti käydä Malmilla apteekista hakemassa melatoniinia. Menen nukkumaan kymmenen maissa, koska herätys on ennen kuutta työharjoitteluun. Saatan nukahtaakin pian, mutta herätä puolenyön aikaan, kuin olisi aamu. Yhtenäkin yönä olin puoliunissani katsonut kännykän kelloa ja kuvitellut sen näyttävän kuutta. Olin jo valmiina ponkaisemaan sängystä ylös, mutta taisinkin nukahtaa kesken kaiken :D Aamulla sitten herättyäni ihmettelin, että eikö minun olisi pitänyt jo olla lähtenyt, eikä vielä sängyssä. Välillä taas menen väsyneenä kymmeneltä nukkumaan, mutta huomaan olevani vielä yhden aikaan hereillä. Aika paljon harjoittelussa menee tietoa ohi väsyneenä ollessa.

Alzheimerin tauti saattaa olla monelle hyvin vieras, tai nimi tuttu, mutta ei tiedä, mitä se käytännössä tarkoittaa. Yle Areenasta löytyy dokumentti, 'Muista minut, äiti', josta varmasti saatte huomata taudin oireita ja vaikutuksia. Alzheimerin tauti on aiheuttanut minussa paljon enemmän ajatuksia, kuin olisin voinut kuvitellakaan. Tässä vielä linkki dokumenttiin: http://areena.yle.fi/tv/1871117

maanantai 14. lokakuuta 2013

Ensimmäinen työssäoppimispäivä

Ja näin on työssäoppimisjakso pistetty käyntiin! Huonosti nukutun yön jälkeen olin hyvin pirteä (oikeasti) ja ilman mitään ennakko-odotuksia lähdin harjoittelupaikalle. Harjottelupäivä meni todella nopeasti, eikä tuntunut ollenkaan raskaalta, fyysisesti.

Minulle teki hieman kurjan olon se, että hoitajia on aivan liian vähän. Jos joskus valitin, että päiväkodeissa on liian vähän työntekijöitä, perun sen! Harjottelupaikan työntekijät olivat ihania ja kohtelivat asiakkaita niin hyvin, kuin vain voi toivoa. Heitä vain saisi olla enemmän.

Kirjoitin ensin aika pitkän tekstin, millaista harjoittelupaikalla oli, mutta päätin sittenkin olla (ainakaan vielä) kirjoittamasta kovin paljoa. En halua haahuilla vaitiolovelvollisuuden rajalla. Sen voin kertoa, että asukkaat ovat ihania ja  ottivat hyvin opiskelijan vastaan.

Blogi voi olla aika hiljainen seuraavat viisi-kuusi viikkoa, koska työssäoppimiseen kuuluu myös ammattiosaamisen näytön suunnittelu ja tekeminen. Syyslomaa vietän ensi viikolla ja tarkoitus oli mennä maalle pitkästä aikaa.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Dok: Unohduksen tiellä

Löysin Yle Areenasta dokumentin Unohduksen tiellä.
Se kertoo belgialaisen hoitokodin kahdeksasta asukkaasta, jotka sairastavat Alzheimerin tautia.

Linkki dokumenttiin: http://areena.yle.fi/tv/1204338

Lisäksi Elävässä arkistossa on dokumentti Pitkät jäähyväiset. Dokumentissa seurataan erään pariskunnan, Mairen ja Kalevin, elämää kymmenen vuoden ajan (1999-2009). Maire sairasti Alzheimerin tautia ja dokumentti kuvaa hänen ja Kalevin viimeisiä yhteisiä vuosia.


Kai tämä on jonkinlaista valmistautumista tulevaa työssäoppimista varten. Se tuskin tulee olemaan henkisesti kovin helppoa aikaa, joten kai minä alitajuisesti alan valmistamaan itseäni erilaisia tilanteita varten.

Opintokäynti

Lääkehoidon tenttiin lukeminen tosiaan venyi pitkälle yöhön, mutta kokemuksesta tiedän, että lyhyiden yöunien jälkeen olen paljon pirteämpi, kuin jos olen mennyt todella aikaisin nukkumaan. Olen oppinut tunnistamaan oman oppimistyylini. Minulla auttaa se, jos kirjassa tekstit ovat esimerkiksi erivärisissä laatikoissa tai eri kappaleet on omilla fonteilla tai väreillä. Niinpä opettelin asiat kirjoittamalla paperille tärkeimmät asiat omina pikkukappaleinaan erilaisiin laatikoihin ja kirjoitustyyliä vaihdellen. Samalla huomasin, että musiikin kuunteleminen auttoi keskittymään lukemiseen, enkä hairahtanut puuhailemaan muuta. (Tämän tekstin lopussa on video, jota tykkään kuunnella, kun teen tehtäviä.)
Kyllä kannatti kirjoittaa monta sivua tekstiä ennemmin, kuin lukea suoraan kirjasta. Koe meni paljon paremmin, kuin mitä pelkäsin. Tietysti joitain asioita olin jo ehtinyt unohtaa. Pääasia, että pääsen läpi.

Aamulla menin ennen koulun alkua käymään Kampin palvelukeskuksessa (linkki) itsenäisellä opintokäynnillä. Helsingissä asuvien varsinkin kannattaa vilkaista yllä olevaa linkkiä! Kun olen suorittanut työssäoppimisen ja aloitan keikkailun vanhusten parissa, aion ehdottomasti suositella tätä paikkaa vanhuksille ja vaikka viedä heidät sinne. Ja itse asiassa alkoi hieman tehdä mieli ryhtyä vapaaehtoiseksi. Katsotaan työssäoppimisen jälkeen olisiko minulla silloin tällöin aikaa ja edelleen innostusta. Minulla kun on tapana aina innostua monesta asiasta vain hetkellisesti...

Nyt vuorossa olisi siivoamista ja vielä kerran siivoamista. Tällä viikolla tänne tullaan tekemään peruskorjauksen lopputarkastus ja olisihan se kiva, jos tarkastajat pääsisivät kynnystä pidemmällekin. Saamme myös vihdoin termostaatit paikoilleen, vaikka ei se sisälämpötilaa tule nostamaan. Hoasin asunnot on tunnettuja kylmyydestään...

Ja siivousmusiikkina tietenkin


Olisin halunnut myös laittaa videon, jossa soi pianolla soitettuna Canon D, mutta Youtubesta ei löytynyt juuri sitä versiota, mistä pidän. Ite kuuntelen sitä Spotifysta levyltä Time To Relax.




tiistai 8. lokakuuta 2013

"Varustepostaus"

Tässä se vihdoinkin tulee. Varustepostaus siis. Sain lukijalta toiveen esitellä balettikamppeeni ja koska niitä ei kovin paljoa ole (vielä) kertynyt, esittelen samalla kaikki muut urheiluvarusteeni!

Kuvassa balettikamppeet, valkoiset trikoot/sukkahousut, musta puku (uimapukumallinen), beige aluspuku, hiusverkko ja pinnejä. Tämä on useimpien balettikoulujen suositeltu setti. Ihonmyötäiset vaatteet eivät estä näkemästä linjoja ja asentoja, jolloin opettaja voi helpommin korjata virheet. Joillain näkyy tunnilla olevan t-paita, sortsit tai treenihousut.
Pehmeät harjoitustossut. Kovia tossuja (kärkitossut, "pointit") emme käytä ollenkaan. Ne tulisivat kuvioihin vasta monen vuoden kuluttua ja niiden käyttöön kuuluu mm. varvastekniikkakoulutus ja nilkkojen täytyy olla todella vahvat.
Kuten kantapäistä näette, nämä ovat hieman virheelliset. Nuo "ulokkeet" eivät sinänsä haittaa, mutta ensi kerralla etsin ihan kunnolla istuvat tossut.
Balettikamppeet Piruetista ja maksoivat yhteensä noin 80 euroa. Kallista kyllä, mutta melko pitkäikäisiä.

Ja sitten muihin urheilukamppeisiini.
Tässä salikengät, merkki Prosec (Cittarista parillakympillä). Todella mukavat jalassa ja "palapohjat" antavat lisää liikkuvuutta. Tällaisia myydään ihan sadan euron paremmalla puolellakin, mutta miksi ostaa kalliit, kun nämä ovat niin hyvät? Nämä eivät kyllä sovellu ulkokäyttöön. Kerran minun oli pakko päästä nämä jalassa lenkille ja sen jälkeen kaivelinkin pikkukiviä palapohjien rakosista. Terävät kivet myös "syövät" pohjia. Nämä ovat siis sisäkäyttöön (perussääntö: vaalea pohja= sisä, tumma pohja= ulko). Ulkokäyttöön minulla onkin sitten ihan peruslenkkarit.
Kuvassa näkyy myös hieman juoksuhousujani, joita käytän myös jumpatessani. Merkki Pro Touch ja ostin Intersportista alennusmyynneistä. Takana pikkutasku avaimille. Todella istuvat ja mukavat jalassa.

Juoksupaita, oli pakko ostaa värien takia ;) Ja onhan tämä miellyttävämpi hikoillessa, kuin tavalliset t-paidat. Tämä on minun makuuni kyllä turhan lyhyt, mutta toisena treenipaitana minulla on vaaleanpunainen pitkä urheilupaita (ei kuvaa).

Lisäksi oli pakko ottaa kuva tämän päivän ostoksista: käsi-/jalkapainot (4e) ja vaaka (10e) Tarjoustalosta. Kuvassa/kuvissa myös jumppamatto, joka on lähes aina lattialla muistuttamassa olemassaolostaan.

Tätä kirjoittaessani hoksasin, etten kuvannut kaikkia välineitä, lisäksi on käsipainot (vaivaiset kolme kiloa) ja rytmisestä voimistelusta muistoksi jäänyt naru.




Seuraavaksi hankintalistalla on jumppapallo, mutta odotan "sen oikean" vastaan tulemista, koska se tulee olemaan huoneessa koko ajan näkyvillä. Vaaleanpunaista olen etsiskellyt... Lisäksi kahvakuula olisi kiva, mutta ne ovat järjettömän kalliita! Haluaisin sellaisen noin viiden kilon painoisena.
Ennen minä ajattelin, että kaikki tuollainen varustus on aivan turhaa, treenata voi ilmankin. Nyt kuitenkin olen huomannut, että ne tuovat treeniin enemmän mielekkyyttä ja vaihtelua.

Uutta liikuntaharrastusta baletin rinnalle olen katsellut ja alan kallistua Sats-kuntosalin puolelle. Siellä on nimittäin myös ryhmäliikuntatunteja, sekä opiskelija-alennus ;) Muutenkaan kuntosalin kuukausihinta ei ole kallis, eikä ole mitään kamalia sitoutumisvelvotteita.
Ja miksi haluan maksulliselle kuntosalille, kun koulussa on ilmainen ja kotonakin voi treenata?
Koulun kuntosali on auki sellaisina aikoina, jotka eivät minulle aina sovi ja se on kiinni viikonloppuisin ja lomilla. Siellä myös on vanhat, yksipuoliset laitteet.
Kotona taas ei ole laitteita ja helposti huomio keskittyy johonkin muuhun. Kuntosalille mennään tekemään, eikä siellä kesken kaiken eksy esimerkiksi tietokoneelle.

Ja nyt taas uppouduin niin pahasti tähän aiheeseen, että ihan unohdin huomisen lääkehoidon tentin... Taitaa ilta venyä pitkäksi, sillä lääkehoidon kurssilla käsiteltiin hurjasti uusia asioita!

Tekstit nyt hyppelevät miten sattuu...

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Ja taas käyntiin

Ihan tervetullut oli tuo tämänviikkoinen flunssa, koska sain hyvin nollattua itseni. Sain jätettyä koulujutut taakseni (jotka ovat alkaneet ilmestyä nyt eteeni...) ja nukkua. Harmikseni jouduin jättämään viikon balettitunnit väliin ja lenkillekään ei oikein voinut mennä.

Tänään otin vähän takaisin ja kävin hieman alle tunnin lenkillä. Pääasiassa kävelin, koska olin juuri herännyt, eikä juoksu tuntunut mukavalta. Kuvittelin palelevani lenkillä, mutta mitä vielä! Tuntui ihan kesältä, aurinko paistoi ja kuuma tuli. Huomenna vihdoin pääsen balettitunnille.

Viikon päästä alkaa työharjoittelu vanhainkodissa/palvelutalossa. Hieman arveluttaa, kuinka tulen "sopeutumaan" työympäristöön, koska minulla on tiettyjä mielipiteitä ja periaatteita ja olen kuullut, että kyseisessä paikassa ei juuri toimita samalla tavalla. Noh, toivottavasti opin kuitenkin perusasiat, jotta pääsen harjoittelun jälkeen tekemään keikkoja myös vanhusten puolelle päiväkotikeikkojen lisäksi.

Olin ajatellut meneväni aikaisin nukkumaan, mutta mieleeni tulee koko ajan lisää ja lisää asioita, mitä pitäisi hoitaa ja tehdä. Ehkäpä siis alan tekemään niitä sen sijaan, että istun tässä miettien, mitä tänne blogiin raapustaisin...

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Herkuttelua (ja mitä tämä opiskelija syö?)

Neljä päivää kestäneeseen kuumeiluun kyllästyneenä teki mieli tehdä jotain hyvin makeaa. Parasta makeannälkään ovat kyllä itsetehdyt marengit ja marjarahka! Ja niin helppoa, niin helppoa...

Marengit:

4 kananmunan valkuaista (yhtään ei saa olla keltuaista, keltuaisista voi tehdä vaikka béarnaisekastikkeen!)
n. 2,3 dl sokeria

Laita uuni lämpenemään 120 asteeseen, ota kaikki tarvitsemasi valmiiksi esille, paitsi kananmunat. Ne kannattaa olla jääkaappikylmiä.

Vatkaa valkuaiset kovaksi kiiltäväksi vaahdoksi. Jos käännät vatkauskulhon ylösalaisin, vaahto ei saa valua yhtään, eikä muuttaa muotoaan. Parhain vatkauskulho on metallinen, muovisessa voi olla rasvanjäämiä, jolloin valkuaiset eivät vaahtoudu niin hyvin.

Jatka vatkaamista ja lisää sokeri erissä vaahtoon. Laita valmis vaahto pursotuspussiin (puolipellillistä sain pursotettua, sitten luovutin ja siirryin kahteen lusikkaan) ja pursota/tee samankokoisia kekoja pellille leivinpaperin päälle. Mitä pienempiä, sitä nopeammin valmiita.

Itselleni tuli kaksi pellillistä. Hyvin valmistuivat tavallisessa sähköuunissa (ilman kiertoilmaa). Aikaa en ottanut (en nykyään minkään valmistuksessa, siitä lisää myöhemmin...), mutta koosta riippuen 40 min -1 ½ tuntia, seurailet aina välillä. Marengit saattavat saada hennon ruskean sävyn, se ei haittaa. Jos marengit ovat erikokoisia, voit hyvin ottaa pienemmät vähän aikaisemmin pois.

Kun olet ottanut marengit uunista, anna niiden vielä jäähtyä ja kovettua pellillä.

Marjarahka:

2dl vispikermaa vatkataan vaahdoksi ja maustetaan sokerilla. Lisätään purkki rahkaa ja sekoitetaan/vatkataan hyvin. Lopuksi lisätään marjat, tuoreena tai pakastetut sulatettuina. Vatkaamalla vielä saat marjat sekoittumaan hyvin rahkaan.

Jos asut esimerkiksi yksin, voit tehdä lopusta rahkasta vaikka jäätelöä. Laitat pakastuksenkestävään astiaan, noin 15 minuutiksi pakastimeen, sekoitat reunoja myöten, toiset 15 minuuttia, taas sekoitat jne. kunnes rahka on kuin jäätelöä. Kannattaa pakastaa annoksina, koska pidemmän aikaa pakkasessa ollessaan jäätyy kovaksi. Sulaa kuitenkin huoneenlämmössä hiljalleen taas jäätelö-/sorbettimaiseksi.

Noh, mitä muuta tämä opiskelija syö ja kokkaa? Satunnaiset työkeikat ja riittävä opintotuki takaavat sen, ettei minun tarvitse elää nuudelidieetillä. Kaikilla ei näin ole, joten älköön kukaan nyt olettako, että kaikki opiskelijat eläisivät näin tai vetäkö muita johtopäätöksiä.

Huh, tästä tulee sekava teksti... pahoitteluni. Aihe, josta voisin kirjoittaa vaikka kirjan.

Yritin yhden kuukauden säilyttää kaikki kuitit ja pitää kirjaa ostoksistani. Aika ison kuittipinon sainkin kerättyä, mutta kaikista ostoksista en muistanut kuitteja ottaa. Se kuukausi oli kaikenlisäksi sitä aikaa, kun muutin omilleni, joten ostettavaa oli paljon. Nyt viikon ruokaostoksiin menee 20-30 euroa, jos kotona on peruselintarvikkeet. On myös viikkoja, jolloin ei tarvitse käydä ollenkaan kaupassa, saanhan viisi kertaa viikossa kouluruuankin, joten ruokaa ei mene niin paljoa, kuin luulisi. Joskus viikon ostokset taas maksavat enemmän, jos olen herkuttelutuulella. Silloin mukaan tarttuu karkkia, keksiä, pensasmustikoita, pakastepizzaa tms.

Keittiöstäni löytyy peruselintarvikkeita, mm. pastaa, riisiä, vehnä- ja sämpyläjauhoja, kaurahiutaleita, leivinjauhetta, kuivahiivaa, mausteita, suolaa, sokeria, öljyä, kananmunia. Näistäkin jo saisi tehtyä vaikka mitä, aika yksipuoliseksi vain jäisi ruokavalio.

Sitä täydentääkseni pidän pakastimessa mm. kukkakaali-parsakaali-porkkanasekoitusta, kalapuikkoja, annoksittain pussitettua broilerin rintafileitä, jauhelihaa ja lohta. Ostan noin kerran kuussa kokonaisen lohifileen, jonka leikkaan fiskarseilla annoskokoon ja pakastan esimerkiksi minigrip-pusseissa, joita voi käyttää pesun jälkeen uudestaankin. Saman teen jauhelihalle ja broilerille, annospusseihin ja pakkaseen. Jos haluan esimerkiksi lihapullia tehdä, teen koko paketillisesta jauhelihaa ja pakastan loput (paistetut) pullat, joita en syö lähipäivinä.

Sämpylää ja ruisleipää teen myös pakkaseen, tosin nyt on jäänyt vähemmälle kyllästymisen vuoksi. Vaihtelu virkistää, nyt syön paljon esimerkiksi rahkaa.

Sämpylöihin lisään vehnäjauhon lisäksi/sijaan sämpylä- ja ruisjauhoja, kurpitsan, pellavan ja auringonkukan siemeniä, pähkinärouhetta/-jauhoa, juusto- ja porkkanaraastetta, kasvissosekeittoa tai pinaattia, näin esimerkiksi.

Leipien hinnat tuntuvat kaupoissa nykyään järkyttävän korkeilta. Neljästä-kuudesta palasta leipää saattaa joutua maksamaan jopa yli kolme euroa! Leiväntekotarpeiden ostohintakin voi tuntua korkealta, mutta pussillisesta jauhoja tekee useamman taikinan. Esimerkiksi minulla on edelleen samat siemenpussit, pähkinärouheet ja oliiviöljy, jotka ostin, kun toukokuussa muutin. Vehnäjauhoja on menossa toinen kahden kilon pussi.

Minulla voi mennä viikossa esimerkiksi 12-20 kananmunaa, 6-14 purkkia rahkaa, 0-15 viipaletta leipää/sämpylää, 1-2 pussia kukkakaali-parsakaali-porkkana-sekoitusta, 1-2 pussia (Pirkka suomalaisia!) pakastemansikoita, kilo porkkanoita, 0-1 litra maitoa, 0-2 litraa omenamehua, ½ pussia pastaa, riisiä,  yksi broilerin rintafilee, annos lohta. Lisäksi välillä ostelen karkkia tai keksiä.

Maitoa en juo, sitä käytän smoothieen, murojen kanssa, lettuihin/pannukakkuun tm. leivontaan...
Mehua ostan nykyään harvoin, koska pidän vain omenamehusta ja siitä tulee hapanrakkuloita :D

Pidän erilaisista "muhennoksista"/"mössöistä". Hyvää on esimerkiksi keitetty tumma riisi, uunissa paistettu lohi, vihanneksia ja ruokakermaa sekaisin sotkettuna mausteiden kera.

Joskus saatan leivittää broileria. Vehnäjauhoihin sekoitetaan mausteet ja kieritellään broileria siinä niin, että broileri on kauttaaltaan jauhoissa, kastetaan kananmunaan ja kieritellään vielä korppujauhoissa. Sitten vain paistinpannulle isoon määrään öljyä. Omnomnom. Öljyä ei saa valuttaa viemäriin, koska viemäri voi mennä tukkoon, kun öljy/rasva kovettuu. Yleensä jäähdytän rasvan ja imeytän kuivaan kompostiin tai kaadan muovipulloon ja heitän roskiin.

Rakastan pizzaa. Kaupan pakastepizzat eivät mielestäni ole kalliita niiden energiamäärään verrattuna. Kuitenkin useammin teen pizzani itse. Aina välillä olen tilanteessa, että leikkeleiden viimeinen käyttöpäivä lähestyy tai juustosta on jäljellä enää ohut liuska, josta on lähes mahdotonta saada enää kunnon siivuja leivän päälle.

Silloin teen pellillisen pizzaa. Taikinaan lisään mm. pellavansiemeniä, pizzan päälle teen tomaattikastikkeen paseeratuista tomaateista, sipulista ja valkosipulista sekä mausteista. Leikkeleet, paprikat ja juusto päälle = herkku on taattu.

Tekstiä tulisi lisää ja lisää, tässä vaiheessa lopetan tällä kertaa.

Tuleeko teille lukijat jotain kysyttävää? Mistä haluaisitte, että kirjoitan?

Huomenna on tarkoitus mennä kouluun. Istun mieluummin kuumeisena koulussa, kuin terveysasemalla hakemassa sairaustodistusta.