sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Ja näin tällä kertaa...

Eilen olin leikkimässä siskon tytön kanssa ja tämän jälkeen kävin kotona vanhempieni luona. Siellä oli pikkuveljen tyttöystävän kissa hoidossa ja sen voi arvata, miten korkeat pisteet allergiatesteissä kissasta saanut reagoi. Sanonpa vain, että vaikka kuinka pidän kissoista ja rakastan niiden rapsuttelua, en missään nimessä halua ikinä kissaa kotiini, jos oireet ovat tällaiset.

Näköjään käynti laukaisi myös perinteisen syysflunssan, koska heräsin puoli neljältä PÄIVÄLLÄ aivan tukossa, ääni poissa ja kurkku viiltävän kipeänä, päänsärystä puhumattakaan. Kämppis oli kuulema kahdentoista aikoihin koputellut oveen kysyäkseen jotain, mutta olin nukkunut aika sikeästi, kun en ollut siihenkään herännyt.

Nyt olen viettänyt lopun päivää peiton alla pohtien mitä teen huomisen kanssa. Wilma ei taaskaan toimi, eli en näe lukujärjestystä. Meillä pitäisi olla huomenna työssäoppimisen orientaatio ja jotain muutakin, mutta en tiedä mitä, missä ja milloin. Työssäoppimisen orientaatioon on pakko mennä. Silloin käsitellään kaikki parin viikon kuluttua alkavaan työssäoppimiseen liittyvät asiat, ohjeistetaan näyttösuunnitelman teossa jne. Ärsyttää hirveästi. Kaikki. Samalla olen huojentunut, ettei pentua tulekaan tiistaina. Nyt ei olekaan hyvä aika.

Nyt painun takaisin nukkumaan kunnon särkylääkesatsin kera, katsotaan milloin saan jotain aikaiseksi...

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Odotusta

Kärsivällisyyttäni testataan nyt oikein kunnolla. Minulle ei muutakaan Tepsua ensi viikolla. Tepsu ei muuta ollenkaan. Marraskuun alussa sen sijaan muuttaa toinen mäyräkoira, samalta kasvattajalta, "tuoreemmasta" pentueesta. Poju vasta availee silmiään vielä. Jostain kumman syystä olen mielessäni tätä poikaa kutsunut Olaviksi... Nimellä on tietynlaista tunne-mitä-lie-kytköksiä minuun ja se on eräänlainen inside-läppä perheessäni ja joissain kaveripiireissäni. Tuntui niin luontevalta nimetä tuleva "vauvani" siksi. Äiti! Älä kerro vielä tätä nimeä muksuille, haluan itse kertoa "vauvauutiset" ;) (Ja älköön Olavi-nimiset pahoittako mieltään nimivalinnasta!) Tuntuu kyllä todella oudolta. Olin jo tottunut ajatukseen, että Tepsu tulee (alle!!) viikon päästä, mutta sitten asiat meni vähän hassusti ja kurjasti, ja sitten yllättäen Olavi astui ryömi esiin. Vieläkin on vähän epätodellinen tunne kaikesta tästä, mutta nyt on vielä reilu kuukausi aikaa käsitellä tätä kaikkea ja valmistautua Olavin tuloon. Mutta kaikki on siis hyvin ja odotan pentua yhtä innoissani, kuin alusta lähtien.

Tänään minulla olisi ollut vain noin tunti äidinkieltä ja sisko tarvitsi lapsenlikkaa, joten arvanette kumman valitsin. Aika "lapsekas" päivä tänään ja huomennakin tulee olemaan, koska pitkästä aikaa otin päiväkotikeikan itselleni. Loppuviikko on nimittäin koulusta vapaata, tai noh, etäpäiviä.

Perjantain ajattelin pitää vapaana, jotta olisi pidennetty viikonloppu tehdä rauhassa koulujuttuja ja kunnostaa huonetta. Järjestystä pitäisi muuttaa, koska ikkunoista puhaltaa ja seinä, joka on ainoa ulkoilmaa vasten oleva, on jäätävän kylmä ja juuri sillä seinällä sänkyni on.

Lisäksi olen taas pitkän tauon jälkeen innostunut leipomaan ja laittamaan ruokaa. Creme Bonjourin pippuriruokakerma on muuten i-h-a-n-a-a esimerkiksi pihvin ja täysjyväpastan kanssa, njamskis!
Nytkin pitäisi väsätä jonkinlaiset työeväät huomiselle, hmm...

Ajatuksissa on ollut eräänlainen postaus opiskelijan budjetistani ja ruuista, joita teen yms. Viikonloppuna sitten. Ja viikonloppuna se toivepostaus balettivarusteista, lupaan!


lauantai 21. syyskuuta 2013

Paha paha Facebook

Kuten osa teistä muistaa, olin melkein vuoden Facebook-lakossa (Linkki siihen kirjoitukseen). Syitä lakkoon oli monia, mutta silti jonkin ajan kuluttua löysin itseni taas Facebookista.

Toki Facebook on hyödyllinen siinä mielessä, että voi pitää yhteyttä kavereihin ja on erilaisia yhteisöjä, kuten oppilaskunnan hallituksen sivut, jossa voidaan keskustella jne. Mutta ne huonot puolet painavat enemmän.

Ensinnäkin, Facebook voi koska tahansa muuttaa ehtojansa ja käytäntöjänsä, joko hyvällä tai pahalla. Haluan Facebookista eroon, ennen kuin jotain nykyisiä asioita pahempaa tulee.

Esimerkiksi tällä hetkellä asioita, joista en Facebookissa tykkää:

- Kaikki kuvat, tiedot, tekstit yms. joita Facebookkiin lataat, ovat Facebookin omaisuutta. Facebook voi tehdä näillä tiedoilla mitä haluaa (tosin toistaiseksi lain sallimissa rajoissa?).

- Jos joku muu jakaa tietoja/kuvia sinusta, he voivat halutessaan tehdä niistä julkisia (= koko maailman nähtäviksi) ja he myös luonnollisesti määräävät, miten kyseisiä tietoja jaetaan.

- Facebook saa tiedot kaikilta nettisivuilta, joilla käyt, jos niissä on Facebook-toiminto (noh, lähes kaikilla sivuilla on, Iltasanomat, Helsingin Sanomat, Blogger, jopa sähköpostissakin...).

- Vaikka poistaisit Facebook-profiilisi pysyvästi (kestää n. 90 päivää, ennen kuin se on "kokonaan" kadonnut), voi esimerkiksi kavereidesi juttuihin jättämäsi kommentit jäädä sinne, sekä Facebookin itselleen tallentamat asiat, mitä olet Facebookissa tehnyt.

Noh, olen tehnyt sen virheen, että loin itselleni Facebook-profiilin, koska kaikkea en voi enää poistaa/perua, vaikka nyt poistaisinkin profiilini.

Jos olet miettinyt oman profiilin luomista Facebookiin, lue Facebookin ehdot ja käytännöt KOKONAAN, ettei sinulle tulisi harmillisia yllätyksiä.

Itse aloin nyt vasta lukemaan ajatuksen kanssa ehtoja, mutta en päässyt kovinkaan pitkälle, kun jo alkoi suututtamaan oma typeryyteni ja nämä Facebookin mielivaltaiset ehdot sun muut. Mikäs siinä on ehtoja ladellessa, kun on tarpeeksi pitkä lista. Ei kukaan jaksa niitä lukea, vaan skippaa koko osion ja tekee profiilin.

Vielä kun ajattelee niitä lapsia, joiden vanhemmat lisäävät kuvia lapsistaan... Harmittomalta tuntuva kuva pienestä söpöstä pikku tyttärestä voi tuntua todella pahalta, kun tyttö on teini/vanhempi. Ja mitä sitten teinit lataavatkaan Facebookiin ja tekevät siellä... No omapahan on asiansa, kaikki eivät ajattele niinkuin minä, eikä kaikkia häiritse nämä asiat.

Tiesittekö, että monessa koulussa opetetaan Facebook-profiilin luominen ja Facebookissa/sosiaalisessa mediassa toimiminen? Toki samalla opetetaan netikettiä (netin käyttäytymissääntöjä/ohjeita), mutta eikö sitä voisi opettaa yleisesti? Pakko sotkea Facebook mukaan.

Tietenkään Facebook ei ole ainoa sivusto, joka voi aiheuttaa harmia käyttäjälleen, mutta tästä sivustosta minulla on huonoja kokemuksia ja haluan varoittaa teitä. Toki teette omat päätöksenne ja kaikilla on omat mielipiteenne, mutta olkaa varovaisia netinkäyttäjiä!

Itse poistan Facebook-profiilini lopullisesti (on kaksi tapaa, käytöstäpoisto=taukotila, jolloin kaikki jää talteen ja voit koska tahansa palata käyttämään profiiliasi, sekä poistaminen=profiili katoaa 90 päivän kuluttua, jonka jälkeen sitä ei voi palauttaa).

Tämä blogi tulee myös lähiaikoina kokemaan muutoksia, joten varautukaa ;)


torstai 19. syyskuuta 2013

Onnistumisia

Eilen venytellessäni surkuttelin itsekseni, kuinka kankea olen ja, etten varmaan koskaan enää tule olemaan yhtä notkea, kuin 7. luokalla. Tänään kuitenkin koin onnistumisia ja huomasin edistyneeni monessa asiassa balettitunnilla. En ole saanut viiteen vuoteen sormia varpaisiin lattialla istuen jalat suorassa. Tänään sain ja enemmän kuin pelkällä hipaisulla. Ja pysyin siinä. Takareiteni ovat kireämmällä, kuin ihmisillä normaalisti. Siksi tämä oli minulle iso ja kannustava kokemus. Myös se, että sain jalkani helposti nostettua tangolle ilman, että nostan lantiota, oli uutta. Valssiaskelissa en mennyt sekaisin. Ja kertaakaan tunnin aikana missään ei krampannut. Olen alkanut venyttelemään lähes joka aamu ja välillä myös iltaisin. Se on selvästi auttanut, vaikka välillä tuntuu, että jumitan vain paikoillani.

Vielä täytyy panostaa hurjasti korsettilihaksistoon, huomaan vähän väliä valahtavani löhöilemään ja siitä seuraa selkäkivut, jotka kestävät pitkään. Balettitunnilla opettaja "laittoi" minun ryhtini oikein ja tajusinkin, että olen aina yrittänyt seistä väärällä tavalla ryhdikkäästi (jolloin selkäni on lähes poikkeuksetta aina kipeytynyt lisää). Ryhti ei lähde pelkästä vatsasta, hartioista ja yläselästä. Se alkaa siitä, että pepun vetää alas, vatsan sisään, avaa rintakehää, mutta ei liikaa, ja ei vedä hartioita liian taakse. Yläselkä on mieluummin hieman etu-, kuin takakenossa. Vatsa- ja selkälihakset tukevat ryhtiä, niitä ei tarvitse jännittää liikaa.

Koulussa menee myös hyvin. Sain fysiikka ja kemia 2:a kolmosen, joka on siis kiitettävä (hylätty-1-2-3). Tehtäviä ei myöskään ole enää jäänyt rästiin ja kurssin ovat mielenkiintoisia. Tällä hetkellä meillä on mm. lääkehoitoa ja suunnitelmallista hoitotyötä. Työssäoppimisjakso alkaa 14.10. ja sitä odotan vähän sekavin tuntein. Toivon saavani siitä kaiken hyödyn ja opin irti.

Nyt on vuorossa makaronivelliä (na-mi!) ja elokuva. Huomenna on vain yksi tunti koulua, mutta turhaan sitä poissaoloja hankkii sillä, ettei jaksa yhden tunnin takia kouluun mennä.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Aamu vai ilta?

Heräsin juuri, ilmeisesti päiväunilta, ja mietin melkein paniikissa, että olenko nukkunut pommiin, kohtahan pitäisi olla jo junassa ja matkalla kouluun. Sitten näin kaapin lasiovesta heijastuksen, auringonlasku. Todella petollinen tämä sänky! Ei tarvitse, kuin hetken olla siinä ja nukahtaa (tosin se nyt ei ole ollut ongelma missään muuallakaan viime aikoina). Viimeiset muistikuvat hereilläolosta on kello kolmelta, joten aika reippaat päiväunet tuli. Huonoon aikaan vain. Kaiken lisäksi koulun Wilma-järjestelmä ei toimi, joten en näe lukujärjestystä, toisin sanoen en tiedä monelta huomenna alkaa koulu, missä luokassa ja mitä aineita meillä on.

Aikaisemmin tänään kävin hollantilaisista vieraista toisen kanssa IEC-seurakunnassa (linkki) Mellunmäessä. Se on siis englanninkielinen seurakunta, joka toimii myös Töölössä ja Espoossa. Ja taisi Helsingissä olla toistakymmentä muutakin englanninkielistä seurakuntaa.
Noh, se ei ollut aivan sellainen, kuin missä vieras oli tottunut käymään, sen lisäksi, että hän ei kovin paljoa ymmärtänyt (ainakin pystymme keskenämme kommunikoimaan englanniksi). Minä ainakin aion viedä ensi sunnuntaina pikkusiskoni Töölön IEC:n, koska hän rakastaa englanninkielisiä ylistyslauluja.







Kokouksen jälkeen tulimme Pukinmäkeen ja tein meille uunilohta lisäkkeineen, sekä marjarahkaa. Kutsuin myös naapurini (joka on myös luokallani) ja söimme (tai ainakin allekirjoittanut söi) niin tuhdisti, että vieläkään ei juuri ole nälkä.

Pojun kasvattaja laittoi eilen pennusta kuuden kuvan :3Tulostin sen A4-kokoisena ja vielä pitäisi hankkia kehykset. Ja kuten aiemmin sanoin, kasvattajan ottamia kuvia en täällä julkaise. Tiedän kokemuksesta, että pikkutytöt googlettavat koiranpentu-/eläinkuvia ja kopioivat niitä luvatta eri sivustoille ja jopa pitävät kuvia ominaan.
 Eläinkaupassakin kävin tänään vertailemassa hintoja. Kannustaa entistä enemmän tekemään itse tarvikkeita ja leluja, kun pelkkä kongi (kova muovinen mötikkä, jota voi heitellä ja jyrsiä ja jonka sisälle voi laittaa herkkuja) maksoi yli 20 euroa. Toki se on siistimpi lelu, kuin esim. sanomalehdestä tehty, eikä viimeksi mainittua juurikaan voi heitellä ja jyrsiä. Tai sitten teen vahvasta muovipullosta vastaavan. Korkkiin vain reikä, josta nameja pääsee tippumaan ja se on siinä. Täytyy vain muistaa hioa reikä, ettei jää teräviä reunoja.

Nyt taas väsyttää sen verran, että taidan mennä nukkumaan. Jos herään yöllä virkeänä, menen kunnon juoksulenkille, toisaalta on kyllä pakko ottaa kamera mukaan, täällä on niin kaunista aamuyöstä! Luulen, että menen kouluun puoli yhdeksäksi ja jos koulu alkaa myöhemmin, niin kyllä minä tekemistä keksin.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Sisustelua

Tietokoneessa ei toimi netti, joten kuvallisia päivityksiä joudutte odottamaan luultavasti muutaman päivän.

Koulua on vielä vajaat kaksi vuotta jäljellä, mutta olen jo lähes puolessa välissä opintopisteiden kanssa. Tuskin kuitenkaan aikaisemmin pääsen valmistumaan, kun lähden Afrikkaan, mutta ei se mitään. Mielummin olen ne kuukaudet Afrikassa kuin koulussa.

Neljä kuukautta olen jo asunut "omillani" ja vihdoin sain aikaiseksi hankkia viimeiset tarvitsemani huonekalut. Ja kannatti viivytellä :D Sisko vihjasi pari päivää sitten, että Espoon Ikeassa olisi lauantaina hurjia tarjouksia. Hän ei itse päässyt mukaan, joten lähdin itsekseni aamulla varhain kohti Espoota ja Ikeaa. Matka julkisilla sujui varsin jouhevasti ja täytyy sanoa, että Espoon bussit olivat aikatauluistaan edellä (hyvällä ja pahalla). Ensimmäisestä bussista myöhästyin siksi, seuraava taas tuli hyvissä ajoin, etten ehtinyt palella ulkona. Lähtiessäni Pukinmäessä oli +4, Espooseen saavuttuani oli jo sentään noin +14 astetta lämmintä. Itse Ikea-reissu ilmaisine aamupaloineen meni todella nopeasti ja sain kuin sainkin kaikki tarvitsemani. Tarjouksesta tuli mukaan mm. kaksi EXPEDIT-hyllyä (neljälokeroista, 19€/kpl), niihin korit, työpöytä (25€) ja mitäköhän muuta oli... Sainpahan myös muhkean ja lämpimän untuvapeiton! Aluksi ei ollut tarkoitus ostaa Ikeasta untuvapeittoa, koska sen hinta oli viidesosa muissa kaupoissa myytävistä peitoista ja se ei minua ainakaan vakuuta laadusta. Ja en hyväksy itseltäni ajatusta "se ei haittaa, jos se on huono ja menee nopeasti rikki, kun se oli niin halpa!". Tuo on jotain niin karseaa ajattelua, mihin itsekin aika ajoin syyllistyn. Mutta ensimmäisen yön nukuttuani totean, että peitto on ainakin superlämmin!
Huomenna tulee isot paketit "kadun varteen" ja täytyy pyytää kaveria auttamaan, sillä en tiedä mihin kadun varteen ne tuovat, koska rappuni läheisyydessä ei sellaista ole.

Nyt täytyisi vihdoin siivota huone, siskon tyttö oli yökylässä ja en ole jaksanut vieläkään laittaa vieraspatjaa pois. Musiikki vain soimaan ja huonetta raivaamaan, jotta on myös huomenna tilaa koota hyllyt ja pöytä. Sitten toivottavasti myös raaskin heittää isot pahvilaatikotkin pois, jotka jäi muutosta tänne "tavaroidensäilytystä" varten ts. en viitsinyt heittää pois, jos tarvitsisin niitä vielä. Mutta pahvilaatikoita saa aina uusia.

Ja nyt tämä "lörpöttely" saa riittää ja alan hommiin!

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Talven odottelua ja perheenlisäystä

Ahh. Taas on yhdestä kesästä selvitty ja ilmat viilenevät. Ja mikä parasta, siitepölykausi on pian ohi! Vielä kukkii heinät ja pujo jonkin aikaa ja sitten "vapaus". En malta odottaa sitä, kun sataa paljon lunta, tulee kunnon pakkaset ja lumi narisee saappaiden alla. Täksi talveksi olisi kiva saada jonkinmoiset nutukkaat, mutta eipä ole aikaisempinakaan vuosina tullut vastaan ja hintakin on varmasti huima.
Toivottavasti myös pääsen joululomalla käymään äitin tilalla, siis Lautakankaalla, koska Helsingistä on vaikea metsästää takkaa ja leivinuunia. Ja puhdasta, valkoista lunta.

Perheenlisäystäkin on luvassa. Ensin meinasin, että ei ole vielä sen aika, mutta nyt on sydämeni viety ja pieni poika tulossa :) Ei sentään ihmispoika (olisikin!), vaan se pitkäkarvainen kääpiömäyräkoirapoika. Kuvia tulee, kunhan pääsen poikaa katsomaan. Kasvattajan ottamia kuvia en julkisesti jaa.

Huomenna taas kouluun (onneksi lyhyt päivä) ja balettiin. Kaikki muu vapaa-aika taitaa mennä koulutehtävien parissa. Oli tarkoitus nyt viikonloppuna tehdä, mutta eilen kävin Ruoholahdesta hakemassa monitoimikoneen ja kävin kiinalaisessa syömässä (jaa niin siihenkö koko päivä meni?) ja tänään... noh tänään nukuin monen tunnin päiväunet ja iltasilla menin kavereiden kanssa Suheen (seurakunta) ja syömään Rossoon. Toinen kavereista lähtee viideksi kuukaudeksi Uuteen-Seelantiin ja toinen Yhdysvaltoihin, noh pitkäksi aikaa myös. Ensi vuonna olisi minun vuoroni lähteä, katsotaan toteutuuko matka, aika epäileväinen olen.