torstai 29. elokuuta 2013

Tuntemuksia ja erilaisia tavotteita

En ole aina pitänyt urheilusta. Olen joskus sitä suorastaan inhonnut, kuten myös koulun liikuntatunteja. En ollut niitä oppilaita, jotka olivat hyviä kaikissa lajeissa, edes yhdessäkään. Pallopelejä pelkäsin, tai oikeastaan pallon naamaan saamista (mitä tapahtuikin aina silloin tällöin). Luistimet sattuivat ja pelkäsin kaatumista, uinti oli hirveää, varsinkin kun jouduin "isojen" altaaseen ja uimaan selkää. Vetosin usein astmakohtaukseen, jotta pääsin pois vedestä. Osasin kyllä uida ja tykkäsinkin uimisesta, vapaa-ajalla. Koulu-uinnista en pitänyt yhtään.

Yläasteella aloin lenkkeillä, aloitin rytmisen voimistelun ja koululiikunta alkoi enemmän kiinnostamaan. Enää ei tarvinnut miettiä, oliko hyvä tai paras jossakin lajissa, koska ei ollut mitään kilpailuja. Nyt sai keskittyä vain omaan suoritukseen ja siihen, että itse viihtyi ja teki parhaansa. Pesäpallo, lentopallo, koripallo, juoksu ja lihaskuntoharjoitukset olivatkin yhtäkkiä mielekkäitä ja pääasiassa nautin niistä.

Urheilusuorituksista tuli valtavan hyvä olo ja joskus lenkilläkin saatoin tehdä kierroksen uudestaan vain juoksemisen ilosta. Sitten liikunta taas jäi vapaa-ajalta. Maatalouskoulussa onnistuin lihomaan jopa lievästi ylipainoiseksi! Koulun keskeytettyäni paino palautui pian normaaliksi, vaikka liikunta ei niinkään kuulunut viikottaiseen ohjelmaani.

Maanantain balettitunnin jälkeen olo oli hieman apea. Siinä missä 7-luokalla pääsin spagaattiin ja sain selän taivutettua mitä ihmeellisimpiin asentoihin, nyt olinkin kankeampi kuin koskaan. Jopa spagaattiin pääseminen tyssäsi nopeammin, kuin ennen kun sitä nuorempana opin tekemään (silloin meni n. 2kk). En pysty edes kuvailemaan, miltä tuntui venyä spagaattiin! Ei se tee ihmistä paremmaksi, ei siitä ole mitään hyötyä, mutta se tunne oli jotain, mitä kaipaan nyt. Uskon, että jos nyt aloittaisin taas spagaatin harjoittelun, sen pitäisi onnistua täydellisesti kolmessa kuukaudessa, koska minulla on baletti tukena. Ja jos viitsisin joka päivä yrittää päästä vielä vähän pidemmälle. Lisäksi haluan vielä saada selkäni taivutettua enemmän, kuin vain siltaan. En minä niistä hyödy muuta kuin, että ne antavat tunteen, että olen saavuttanut jotain. Samalla harjoittelu vähän niinkuin symboloisi elämässä suurempien asioiden saavuttamista. Työtä täytyy tehdä, jotta saavuttaa halutun tuloksen. Tähän asti olen mennyt siitä, mistä aita on matalin.

Lisäksi rakastan juoksemista. Rakastan juosta esimerkiksi busseja/junia kiinni. Välillä on pakko ottaa kavereiden kanssa pikajuoksuspurtti, ihan vain juoksemisen ilosta. Minulla on piikkarit ja aion joku kaunis päivä mennä ja juosta 100 metriä niin lujaa kuin pääsen. Joku saa olla kellottamassa, koska haluan juosta vielä lujempaa. Miksi? Enhän aio osallistua mihinkään urheilukisoihin? Kuten sanoin, rakastan juoksemista ja sitä tunnetta, kun oma keho pystyy tekemään kaikkensa. Kun vielä aivot/mieli pystyisi samaan...

Tuntuu oudolta asettaa tavotteita liikunnalle ja omalle keholle, ennemmin kuin esimerkiksi opiskelulle ja mielelle. Mutta teen parhaani, kun opiskelen, se riittää minulle. Minulla ei ole tavoitetta osallistua esimerkiksi maratoniin vuonna xxxx, vaan aion liikkua, koska se tuntuu hyvälle ja nautin siitä. Ja tarvitsen jotain mielekästä selvitäkseni eteenpäin koulun keskellä.

Nyt se on sanottu ja se on "virallista". Huomisesta alkaen, kolme kuukautta eteenpäin, aion treenata spagaattia, selän notkeutta ja pikajuoksua ja katsotaan 30.11. olenko päässyt kuinka pitkälle.


keskiviikko 28. elokuuta 2013

Suomenlinnassa


Kuten aikaisemmin kerroin, tutoroin kahta hollantilaista nuorta, jotka tulivat vaihtoon Suomeen ja kouluumme. Koulupäivän jälkeen menimme kaupungille kiertelemään ja käväistiin nopeasti Suomenlinnassa. Menemme vielä myöhemmin uudestaan, kun on enemmän aikaa. 

En sitten millään kyllästy Suomenlinnan maisemiin. Sinne on päästävä vuodesta toiseen ja monta kertaa vuodessa. En malta odottaa, että saan hankittua uuden kameran, koska Suomenlinnassa on niin paljon kuvattavaa! Nämä kuvat tosin on otettu kännykällä, koska nykyinen kamera jäi Puksuun.

Oli hauska kuulla ulkomaalaisten ajatuksia suomalaisista. Tiesittekö, että suomenkieli on kuin laulua? Minusta taas hollanti on todella kaunista ja niin pehmeää :) Sitä oli kiva kuunnella. Hieman jopa tajusin sanoja sieltä täältä, koska jotkut sanoista ovat samoja/samankaltaisia ruotsin kielessä.
Myös hollantilainen koulujärjestelmä oli mielenkiintoinen (kuten heidän mielestä suomalainen). Siellä on paljon yleisempää, että peruskoulun jälkeen jatketaan opintoja. Opinnoista maksetaan kuukausimaksu (jonka suuruutta en nyt muista, taisi olla 70 euron kieppeillä) ja poissaoloja ei sallita yhtään. Jos kurssista ei pääse läpi, joutuu uusimaan koko lukuvuoden. Opintotuki oli parinsadan euron kieppeillä. Hollannissa on tapana kouluttautua ammattiin ja mennä töihin, tytöt pitivät erittäin harvinaisena välivuotta. 

Koulurintamalle kuuluu taas sitä samaa kurjaa... Kova hinku olisi vain mennä töihin. Opettajat lomautetaan kahdeksi viikoksi, näillä näkymin tosin meidän työssäoppimisen ajaksi.  Meillä on hurjasti kaikkia tehtäviä, joista osa täytyy tehdä ryhmässä/parin kanssa vapaa-ajalla. Yritäppäs tässä nyt sitten sovittaa viiden ihmiset menot yksiin. Anoin lupaa tehdä yhden ryhmätehtävän yksin ja sitä olen tässä aloitellut hiljalleen. Ensi viikolla palautus :S Kolme tehtävää sainkin äsken tehtyä, niihin ei mennyt kuin alle tunti yhteensä. Turhaan taas jätän viime tippaan. Viimetippaan menee myös jonkun rokotuksen ottaminen Afrikan matkaa varten... Olen kokonaan unohtanut, että joku rokotus täytyy ottaa monta kuukautta ennen matkaa ja siihen kait tarvittiin vielä tehostekin... Onhan tässä sentään vielä seitsemän kuukautta matkaan.

Nyt täytyy painua pehkuihin. Nukahdan missä tahansa ja milloin tahansa, jos vain olen hetkenkin paikoillani. Koulussa ja bussissa se ei ole yhtään kivaa, opetus ja oikea pysäkki menee helposti ohi. Luin tänään yhden artikkelin (Fit 9/13) "karhun talviuni"-maisesta väsymyksestä, joka ei johdu unen puutteesta, vaan kilpirauhasesta. Se ei näy tavallisessa kilpirauhaskokeessa (joka minulta otettiin). Kyse on siis kilpirauhashormonin muunto-ongelmasta, jota vielä harvat lääkärit Suomessa tunnustavat. Huomenna on lääkärin soittoaika, katsotaan sitten mitä tehdään ja voisiko kyse olla tästä.


keskiviikko 21. elokuuta 2013

Muutoksia muutosten perään

Enpä sitten kysynytkään pomolta oppisopimusmahdollisuudesta. Enkä mistään muualtakaan. Tänään oli koulussa oppilaskunnan hallituksen kokous ja minä järjestän koululle muutaman jutun ja olen ns. tutorina kahdelle hollantilaiselle nuorelle, jotka tulevat noin kuukaudeksi kouluumme opiskelemaan. Miten tällaisessa tilanteessa malttaisi lopettaa koulunkäynnin? Lisäksi saan ehkä sittenkin työssäoppimispaikan, jonka haluan.

Opiskelu sen sijaan on väsyttävää. Tuottaa vaikeuksia pysyä hereillä, eikä kyse ole unen puutteesta. 7-9 tunnin yöunet ja välillä jopa neljän tunnin päiväunia. Verikokeista ei selitystä tälle, pyörrytykselle/pyörtyilylle ja rytmihäiriöille löytynyt ja kilpirauhasen vajaatoimintaa minulla ei myöskään näemmä ole. Sydänfilmin tulokset olivat menneet toiselle lääkärille, joten niitä saan odottaa vielä viikon. Tulokset kävivät ylilääkärillä tms. lausuttavina ja hoitaja olisi voinut kertoa, jos tulos olisi ollut normaali. Mutta sainkin soittoajan lääkärille ensi viikoksi. Saa nähdä miten on...

Tänään kävin siskon kanssa Ikeassa. Mukaan tarttui pakasterasioita, hedelmäkulho, päiväpeitto, säilytyslaatikoita ja Lack-apupöytä. Sitä kootessa muistui mieleen, miksi en aikoinani halunnut ostaa Ikean huonekaluja... Sormet verillä sain vääntää jalkoja kiinni. Meisän oli tarkoitus palata Ikea-bussilla, mutta se olikin lähtenyt omia aikojaan, ilmeisesti tullut nopeasti täyteen. Noh, sisko lähti metsästämään bussia ja minä odottamaan taksia. Kännykän navigaattorin mukaan matkaa olisi ollut 6,6 kilometriä, mutta kuitissa luki 11km. Nooh, eipähän tarvinnut Helsingin keskustasta raahata Pukinmäkeen ostoksia.
Nyt huoneestani puuttuu enää työpöytä ja hylly. Odotan, että ne kävelevät puoli-ilmaisina vastaan. Työpöytä ei nyt sinällään ole aivan ehdoton, mutta hyllyn tarvitsen. Tai sitten vain heitän tavaraa rankalla kädellä pois. Lankoja voisin kyllä alkaa taas tuhoamaan, torkkupeitto olisi tarkoitus neuloa ja villasukkia sekä lapasia myös, niin itselle kuin myyntiinkin. Minulla taitaa olla enää jäljellä kaksi paria villasukkia niistä kymmenistä aikoinani tekemistäni sukista...

Mutta se siitä tällä kertaa, minä menen nukkumaan! Huomenna onneksi lyhyt koulupäivä, mikä alkaakin vasta 12.45, mutta pitäisi käydä Ruoholahdessa ennen sitä ja aloittaa muutamaa koulutehtävää.

maanantai 19. elokuuta 2013

Uusia juttuja

Lisäsin nettikauppaani uusia juttuja. Käsityöpuolelta löytyy lasten villasukat ja enkelisaippuaa, kirppispuolelta taas mm. päiväpeite ja Sims2-pelejä.

Ompelukset saavat odottaa inspiraatiota.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Hupsista!

Näin se mieli muuttuu ja huomenna, kun pomo on palannut töihin, aion kysäistä oppisopimuskoulutuksesta. Lähihoitajaopinnot tökkii ja pahasti. Tuli se "tää ei oo mun juttu"-tunne ja nyt on äkkiä tehtävä jotain. Muuta en nyt kykene kertomaan, koska päässä velloo tuhat ajatusta.

Lyhyesti sentään kerron, että nuortenleiri meni todella hyvin ja seuraavaa jo odotan innolla. Mutta juuri nyt koulu- ja työasiat on niin pinnalla, että muulle ei juurikaan ole sijaa. Katsotaan, koska kirjoittelen seuraavan kerran kuulumisia.

maanantai 12. elokuuta 2013

Nuttura ja tossut

Tänään koitti kauan odotettu päivä. Ensimmäinen balettitunti :) Ja oli kyllä kivaa ja raskasta! Alan siis käymään balettitunneilla ainakin aluksi kaksi kertaa viikossa. Pitää saada varsinkin korsettilihaksistoa kuntoon skolioosin takia ja mikäs sen parempaa, kuin baletti. Hiki tuli pintaan ja lihaksissa tuntui (tuntuu vieläkin).

Koulu alkoi viime viikolla, joskin itse aloitin sen töiden takia vasta perjantaina. Tuntuu omituiselta pitkän loman jälkeen palata kouluun... Ja eipä tämä koulun aloitus ole ihan ongelmitta sujunut. Perjantaina join ison kahvin ja kofeiini alkoi virrata suonissa liiankin kanssa. Toisinsanoen, olin kuin superpallo. Tänään taas aamulla kävin verikokeissa ja sydänfilmissä, jonka jälkeen menin kouluun odottamaan seuraavan tunnin alkua. Opettajaa ei kuulunut missään, luokkaan tuli toinen ryhmä. Aikani opettajaa etsittyäni päätin lähteä ostamaan koulukirjoja. Ja syy miksi en opettajaa löytänyt, oli se, että hän oli antanut ns. etätehtävän. No eipä mitään. Sain ostettua englanninkirjan ja jopa nettikaapelin (hihhih kirjoitankin nyt omalta koneeltani).

Etten liikaa rasittuisi koulusta, lähden perjantaina Kangasniemelle :) Siellä järjestetään nuorten viikonloppuleiri. Mahtava juttu, koska usein 12-16 -vuotiaat jäävät tiettyjen leirien ulkopuolelle ikänsä takia ja nyt heille on suunniteltu "oma" leiri, jossa ei mennä niinkään pienten lasten mukaan. Nuoret jaksavat paremmin ja heille voi keksiä vaikka kuinka paljon ohjelmaa.

Vielä emmin koira-asian suhteen... Pennut on syntynyt ja yksi on alustavasti varattu, mutta kun isompi koira olisi vaan niin... Noh, mieluisampi. Vaikka uskon, että tuo kääpiömäykkykin veisi sydämeni tullessaan ja siitäkin saa monipuolisen harrastuskaverin. Mutta kun se ei ole iso. Äh. Pitää vielä miettiä... Jollakin on se tietty rotu, minkä haluaa, minulla on enemmänkin se tyyppi, käyttötarkoitus jne. Taidan jäädä odottelemaan (lue: etsimään) sitä oikeaa.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Puhtaita lakanoita ja miljoona öylättiä

Ylen Elävässä arkistossa (http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/puhtaita_lakanoita_ja_miljoona_oylattia_97516.html#media=97514) on nähtävillä vuonna 1964 kuvattu dokumentti Diakonissakoulusta, eli nykyisestä Diakoniaopistosta ja Diakonissalaitoksesta.

Itse en vielä ole päässyt sitä näkemään, kun en ole saanut aikaiseksi hakea nettijohtoa ja kännykällä en pysty katsomaan Elävän arkiston ohjelmia. .

lauantai 3. elokuuta 2013

Kesäni kuvin




Panoraama-kuva Pismin leirikeskuksen rannasta





Uusi kone

Näinpä sorruin kuitenkin ostamaan uuden tietokoneen. Olin jo tottunut käyttämään kännykkää ja tarvittaessa käydä vanhemmilla tietokoneella, että melkein jo meinasin olla ostamatta. Nooh, nyt voin sitten katsoa elokuvia ja tehdä koulujuttuja. Niin ja tehdä kuvallisia blogipäivityksiä!

Toivotaan vain, ettei tämä Belle-nimen saanut kone varasta aikaa yöunilta. Vaikka sitä varastaa n. 30 kirjaa, jotka sain kirjastoautolta... L.M. Montgomeryltä on ilmestynyt kaksi kirjaa :) lisäksi tuli saatua paaaaljon koira- ja käsityökirjoja.

Seuraavaksi kuvapäivitystä kehiin :)

Ja kun vihdoin pääsin Puksuun koneen kanssa, sain huomata, että koneessa on vikaa. Levyasema ei ole asennettuna. Maanantaina vaihtamaan konetta siis...