sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Liikaa odottelua

Yksi kamalimmista asioista (niistä vähäpätöisimmistä) on odottaminen. Tällä hetkellä odotan mm. valmistumista lähihoitajaksi, maallemuuttoa, sitä ennen omaan kotiin muuttoa, omaa lemmikkiä, kesätyötä, Tansaniaan lähtöä ja siihen tv-ohjelmaan pääsyä.

Meidän kodin lähelle valmistuu tänä vuonna muutama talo, joista suunnittelen siskoni kanssa vuokraavamme asuntoa. Mieluiten asuisin kyllä yksin, mutta kaupungin vuokra-asuntoon saa ottaa lemmikin ;) Opiskelija-asunnossa ei tätä mahdollisuutta ole. Ja tietysti nyt on kamala pohtiminen, että minkä lemmikin ottaisin... Koira nyt tietysti olisi super-kiva, mutta Tansaniaan lähtö... tuskin malttaisin jättää neljäksi kuukaudeksi yksin. Angorakanit olisivat myös tosi kivoja. Ne olisi myös siskon helpompi hoitaa minun poissaollessani. Nooh, katsotaan nyt ensin, että saadaanko me edes mitään asuntoa. Jos ei, niin haen kyllä opiskelija-asuntoa.

Ja se tv-ohjelma... En jaksa odottaa, että saan tietää pääsinkö mukaan vai en! Tuonlainen ohjelma on ainut, mihin voisin kuvitella osallistuvani. Itseasiassa olinkin haikaillut tuollaisen ohjelman perään :D Tylsempi juttu on se, että se kestää todella vähän aikaa, 50 päivää. Siinä ei ehdi tehdä kevätkylvöjä, sadonkorjuuta ja talvipuhteita.

Yksi asia kanssa, mistä innostuin hieman tällä viikolla. Pääsin työni puolesta tutustumaan Kaupunginteatterin kulisseihin, tarkemmin sanottuna Viulunsoittaja katolla- näytelmän. Se tunne, kun olisi halunnut itsekin päästä lavalle esiintymään... ja täytyypä sanoa, että haluaisin tuon näytelmänkin käydä katsomassa, mutta liput ovat aika kalliit...

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Mutta monissa asioissa se matka onkin lopulta paljon tärkeämpi, kuin se perille pääsy...