tiistai 31. joulukuuta 2013

Paha mieli

Iltavuoro hoivakodissa oli mukava. Asukkaat olivat hyvällä tuulella, kuten me hoitajat myös. Televisiosta tuli Tangomarkkinoiden Juhlakonsertti ja Uuden Vuoden päivälliseksi oli nakkeja sekä perunasalaattia jälkiruuan kera.

Kotimatkalla junaa Pasilassa odotellessani saapui junalaiturille myös joukko teinityttöjä. Umpikännissä. Kaksi tytöistä eivät edes pysyneet enää jaloillaan, vaan kaatuivat maahan makaamaan. Kaverit sitten repivät ylös ja lähtivät hoiperrellen taluttamaan toista tytöistä jonnekin. Oli lähellä että tytöt olisivat pudonneet raiteille. Tytöt kaatuivat maahan ja yksi junaa odottavista sivullisista kävi tarkistamassa tilanteen ja auttoi tytöt keskemmälle laituria.

Minun teki pahaa katsoa tyttöjen örveltämistä. Tuoko on sitä hauskanpitoa? Onko sitten enää hauskaa, kun makaat kotona krapulassa, olet sairaalassa tai muuta vastaavaa?

Tuntuu myös pahalta ajatella, että joidenkin teinien vanhemmat eivät oikeasti edes tiedä, että heidän mussukkansa on nyt juomassa ja riehumassa ulkona. Tiedän tällaisia perheitä valtavasti, joissa teinit esittävät vanhemmilleen olevansa asiallisia ja menevänsä vain kaverille yöksi, vaikka todellisuus on jotain ihan muuta...

Junassa yksin vuorossa ollut konduktööri vaikutti mielestäni hyvin hermostuneelta. Molemmissa päissä vaunua örvelsi humalainen porukka. Liian monta kertaa on saatu lukea konduktöörien, bussikuskien ja muiden ihmisten pahoinpitelyistä, alkoholista johtuvista onnettomuuksista sun muista.

Tämä on viimeinen uusi vuosi, jona suostun liikkumaan ulkona. Täst edes lukittaudun huoneeseeni tai olen maalla Lautakankaalla. Kaukana örveltävistä idiooteista, jotka eivät välttämättä pilaa vain omaa iltaansa (tai elämäänsä), vaan myös muiden.


sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Motivaatio-kollaasi

Ja jälleen yksi vuosi lähenee loppuaan. Juuri sopivasti ilotulitukset tahdittavat kirjoittamistani. Opiskelijakorttelin huveja? Saa nähdä kuinka univelkaisena olen töissä 31. ja 1. päivä... Mutta ihana päästä töihin! Ette arvaakaan kuinka olen ottanut kaiken irti lomasta... Päivät ovat enimmäkseen menneet sängyllä löhöten elokuvia sekä balettia katsellessa. Selkä irtisanoo kohta itsensä, ja että se on ollut kipeä! Ja minä en ole tehnyt asialle mitään, paitsi vihdoin tänään. Oli pakko kiskoa itsensä ylös ja alkaa tekemään edes jotain, joten tänään olen siivonnut (ja sotkenut), pessyt pyykkiä, laittanut ruokaa ja tiskannut, ja tiskannut, ja tiskannut, ja tiskannut... Yksin asuessa kyllä huomaa, kuinka äkkiä tiskiä tulee ja puhtaat astiat loppuvat kaapista. Kämppis tosin puhui jotain tiskikoneen hankkimisesta...

Uusi vuosi alkaa mukavasti palkkapäivällä ja olen suunnitellut jo kaikkea rahan menoksi. Tansanian matka meni jäihin ainakin vuodeksi, joten uusia suunnitelmia/haaveita on putkahdellut vähän väliä. Pariisiin olin hetken jo ihan tosissani katselemassa lentoja ja hotellia toukokuulle, mutta sisu ei riittänyt ja ajatus siitä, että käyttäisin lähemmäs pari tonnia vajaalle kahdelle viikolle, tuntui myös liian kaukaiselta. Innostuinpa pariksi päiväksi opiskelemaan ranskaakin. Mutta se siitä!

Monen kuukauden (tai pikemminkin vuoden) ajan olen painiskellut kuntosalien kanssa. Olen rapakunnossa ja tiedän, että olen hieman tyytyväisempi (ja onnellisempi, anteeksi), jos olisin hoikempi ja jaksaisin liikkua enemmän. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, ettei pelkkä kuntosalijäsenyys saa mitään aikaan. Siksipä olen saanut päähäni, että tarvitsen personal trainerin... Toinen puoli minusta pyörittelee silmiään, huokailee raskaasti ja vänkää vastaan, toinen puoli taas yrittää kiskoa vastahakoista puolta innostumaan myös. Edessä olisi kyllä kunnon elämäntapamuutos, sillä ruokailutottumukseni ja laiskuuteni saisivat myös kyytiä. Vielä kerään tähänkin asiaan sisua, ennen kuin teen mitään päätöksiä...

Baletti jatkuu taas ensi viikolla ja odotan jokaista balettituntia yhä kuin ensimmäistä. Baletin rinnalle olen miettinyt nykytanssia/jazzia, jotka siis olisi yhdistetty yhdelle tunnille. Mietitään, mietitään...

Kesätyöt ovat kanssa mietinnän alla. Niitä on jo tarjolla, mutta jaksanko tehdä kolme kuukautta viisi päivää viikossa töitä? Tuskin. Mutta joutenkaan en osaisi olla, eikä mitään lomasuunnitelmia ole. Luppoaika menisi jälleen sängyn pohjalla ja viihdyn töissä. En tiedä uskallanko ehdottaa omia "työvuorotoiveitani" ja kuinka ne otettaisiin vastaan... Töitä kuitenkin kesäksi tarvitsen, koska vuokra täytyy maksaa kesä-, heinä- ja elokuulta.

Ensi syksyllekin on jo suunnitelmia. Olen jo päättänyt suuntautumiseni ja se tulee olemaan lasten ja nuorten koulutusohjelma. Ja jos nyt koulunkäynti on ollut rentoa ja lepsua, viimeisenä lukuvuona aion kyllä panostaa opiskeluun. Se on itsestä kiinni, kuinka oppinut on valmistuttuaan ja en ole vielä tähän asiaan panostanut tarpeeksi. 

Maallemuutto-asiat olen onnistunut jättämään taka-alalle, mutta jotain motivaatiota sytyttävää/ylläpitävää täytyy silti olla esillä. Niinpä tein valokuvistani kollaasin muistuttamaan hyvin lähellä olevasta unelmastani (enää puolitoista vuotta!). 

Kuvassa on myös onnistuneesti keh keh rajattu orkideani. Se on alkanut puskemaan uusia varsia ja kukkanuppuja! Melkein jo heitin sen pois, kun se oli niin surkean näköinen, mutta onneks huomasin varsissa vihreää ja annoin kasvin jäädä. Kiva huomata, että kaikki kasvit eivät sentään käsiini kuole.

Ja ettei elämäni olisi aina niin pinnallista ja pikkuasioista valittelua, katselen välillä jonkin pysähdyttävän ohjelman. Tällä kertaa vuorossa oli tämä: http://www.ruutu.fi/ohjelmat/hurja-remontti/kausi-7-jakso-29-unelmien-kentta  Sain taas paljon ajattelemisen aihetta, toivottavasti myös Sinäkin!

perjantai 20. joulukuuta 2013

Loma

Vaikka minulla onkin töitä ainakin viisi päivää joululoman aikana, tuntuu tämä silti lomalta. Koulu loppui eilen, tai noh, tänään olisi voinut mennä opettajan kanssa ravintolaan lounaalle ja osa oppilaista menikin, mutta minä menin töihin. Kummasti paremmin jaksaa töissä kuin koulussa...

Huomennakin on töitä. Vähän jännittää, koska menen erääseen hoivakotiin, jossa en ole koskaan käynyt. Pakko sitä kuitenkin jossain vaiheessa on tutustua uusiin paikkoihin ja hankkia lisää kokemusta. Ja juuri nyt olen hyvin tiedon- ja taidonjanoinen ja haluan kehittyä alalla.

Sunnuntaina olisi sitten Tallinnan pikavisiitti. Ja pikavisiitti tosiaan, maissa ehdin olla vain 1h45min !! Viking Linella siis menen ja ei koskaan ole ollut näin lyhyttä aikaa! Tai noh, periaatteessa "maissaoloaika" on 2h30min, mutta lähtöselvityksessä täytyy olla 45min ennen laivan lähtöä ja itseasiassa lisää aikaa menee, kun väki purkautuu Tallinnassa laivasta... Ja minä kun ehdin suunnitella vaikka mitä. Taidan kaverini kanssa juosta vain ruokakauppaan ja tehdä muut ostokset laivan myymälässä. Ja pari kuvaa täytyy Tallinnasta räpsäistä... Jos maltan.

Tein tänään litran riisipuuroa. Hävettää tunnustaa, että söin suurimman osan jo, pienen rasiallisen otin huomiseksi työevääksi. Eilen tekemiäni lihariisipasteijoitakin täytyy muistaa ottaa mukaan... Taitaa työt mennä pelkäksi syömiseksi.

Ja nyt olisi viisasta painua pehkuihin, täytyy "laittaa unta pankkiin", koska aion ottaa vastaan kaikki työkutsut, joita toivottavasti saan.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Hyvää päivää

Eilen ja tänään minulla on ollut todella hyvä olo, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kuuden päivän flunssa oli todella tervetullut. Sain todella vain levätä, korjata syksyn aikana tulleita rasituksia, joita en heti huomannut edes tulleen.

Eilisen päivän aloitin viidentoista minuutin pilateksella heti herättyäni. Keho ja mieli sai herätä kunnolla ja koulupäivä sujui ilman pilkkimistä. Koulun jälkeen tein kermaista kalakeittoa (n-a-m-i) ja iltapäivällä pääsin vihdoin ja viimein balettitunnille ja sen jälkeen kehonhuolto-stretching-tunnille. Tuntien jälkeen spagaatin onnistuminen oli lähellä! Ehkä ensi viikolla jo ;) Illalla vielä mieltä piristi muutaman euron lottovoitto :)

Tänään koulussa oli todella rentoa koko päivä, hyvällä tavalla. Sai tehdä tehtävät omaa tahtia ja mennä syömään, kun nälätti. Meillä oli joululounaskin tänään. Koulu loppui hieman etuajassa, joten päivänvalosta ehti nauttia ulkona. Ei sillä, minua ei pimeys haittaa ja nytkin taivas on upean näköinen, kun aurinko värjää kapean kaistaleen taivasta oranssiksi ja siitä värimaailma liukuu vaaleansinisestä aina tummaan. Puiden tummat varjot taivasta vasten vielä ja upea maisema on taattu (mainitsemisen arvoinen on myös Pukinmäen kartano, joka näkyy ikkunasta).

Nyt mietin kaikenlaista maan ja taivaan välillä, syön kuivattuja hedelmiä ja vain olen. Ensi viikolla on ainakin kaksi työ- ja kolme koulupäivää.

Ja muistutuksena vielä:

14.12. lauantaina on Ruoholahden ala-asteella Joulutori klo 11-14. Olen siellä itsekin myymässä käsitöitäni ja kirppistavaraa. Tervetuloa!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Pysähdy miettimään

Olen useamman vuoden ollut Joulun suhteen lahjattomalla linjalla. En anna, en ota. En lähetä kortteja, en välttämättä tee jouluruokiakaan. Ehkä kuitenkin voisin tehdä jotain...

Tänään töistä tullessa katselin ihmisiä jotka raahasivat painavia ja valtavia kasseja ja paketteja, täynnä lahjoja toisille. Mielessä varmaan ne kaikki lähettämättä olevat joulukortit, tekemättä oleva joulusiivous... Sen ei tarvitse olla niin. Toki minustakin on kiva saada kauniita kortteja, mutta mihin ne lopulta päätyvät? Roskiin, kaikkein kauneimmat ja tärkeimmät saatan säilöä kaapin perälle, josta ne löydän seuraavan suursiivouksen aikana. Ja hetken niitä katseltuani ne päätyvät joko roskiin tai takaisin kaappiin. Entä lahjat? Pienelle lapselle lahjat toki voivat olla hyvinkin tärkeitä (varsinkin, kun tammikuussa koulun alettua lapset vertailevat, kuka sai eniten lahjoja), mutta vanhemmat ihmiset, mitä te teette lahjoilla? "Ajatus on tärkein" voi toteutua muutenkin, kuin lahjan kautta. Eikö läheistä voi ilahduttaa esimerkiksi yhdessäololla ja mukavilla sanoilla? Itse voin rehellisesti sanoa, että mieluummin toivoisin saavani hyvältä ystävältä puhelinsoiton tai kävelylenkin, kuin lahjapaketin.

Välillä tulee kurja olo katsoa kiireissään puuskuttavia ihmisiä kaupungilla tuhlailemassa rahojaan. Ja mitkä määrät lahjoja jotkut lapset jouluna saavat! Maailmassa on lapsia, jotka eivät saa mitään. Juu tiedän, ei sillä lahjalla maailmaa pelasteta, mutta yhden lapsen joulun kyllä. Eikä se sinun lapseltasi pahemmin pois ole. Jos et maailmalle asti halua lahjaa antaa, käy se ihan suomalaiseen perheeseenkin. Esimerkiksi Hope-yhdistyksen kautta voi antaa vähävaraisille lapsille ja perheille lahjoja ja vaikka lahjoittaa hyväkuntoisia vaatteita tai omaa aikaa.

Mitä jos tänä Jouluna antaisimme lahjan myös jollekin sitä tarvitsevalle?

lauantai 7. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivä



Eilen oli ensimmäinen itsenäisyyspäivä, jonka vietin omassa "kodissani" yksin. Yllättäen alkanut flunssa piti koko eilisen päivän ja tämänkin päivän vuoteessa. Tänään katsoin hieman erilaisen Itsenäisyyspäivän vastaanoton ja konsertin Yle Areenasta, hieno vaihtoehto perinteisille Linnan juhlille.

Nyt jatkan lepäilyä ja särkylääkkeiden napsimista. Tämän viikon balettitunnitkin ovat jääneet väliin ja varmaan myös jää ensi maanantain. Onpahan aikaa levätä, olisi vain niin paljon tekemistä...

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Uusi tuttavuus (ja kuinkas sitten kävikään)

Pitkään taistelin uuden puhelimen hankinnasta itseni kanssa. Vuoden vanha Lumiani toki toimii, vaikka välillä saattaa jäädä joku muistutus/hälytys hälyttämättä (muutaman kerran olen nukkunut pommiin tämän takia, onneksi kuitenkin ehtinyt ajoissa kouluun loppuen lopuksi). Nokian puhelimille ei myöskään ole kaikkia niitä appseja (sovelluksia yms.), joita esimerkiksi Samsungille on.

Myönnän, että sosiaalisella painostuksella oli pienen pieni osansa. "Kaikilla" on joko Samsung tai iPhone, mitä uudempi, sitä parempi. En myöskään ennen ymmärtänyt ihmisiä, jotka säännöllisin väliajoin päivitti puhelimensa uudempaan versioon. Nyt huomaan tehneeni saman. Halusin enemmän, halusin uudempaa, halusin isompaa, halusin parempaa. Vaikka Lumia on hyvä puhelin. Ja kestävä, se otti vastaan kaikki putoamiset, kolhut, vesi- ja lumisateet, pölyt, vehnäjauhot, likaiset kädet... iPhone uudeksi puhelimeksi ei tullut kuuloonkaan. Voin yleistää, kaikilla joilla olen iPhonen nähnyt, on näyttö särkynyt ja muutenkin puhelin kamalassa kunnossa. Jos iPhone on tippunut maahan, se on mennyt moneen osaan ja niitä kiireinen Lissu tai Timi on sitten saanut keräillä milloin lumihangesta ja milloin autotieltä. Lumiassa ei tätä ongelmaa ollut, ei irtoavia osia.

Ja jaaritteluksi meni. Noh Lumian kestävyydestä ja "tuttuudesta" ynnä muusta huolimatta (ja osittain Microsoftin ja Stephen Elopin petkutuksesta suuttuneena) tilasin viime viikolla itselleni Samsung Galaxy S4 minin ja tänään sen hain postista. Olen moneen kertaan aiemmin jo meinannut tämän puhelimen tilata, mutta kun pikkuveljen kännykkä meni rikki, sain vielä paremman syyn hankkia uuden, nyt veikka saa hyvän ja kestävän puhelimen vanhasta Lumiastani.

En pitänyt mitään kiirettä paketin avaamisella. Tein ruokaa, leivoin lihariisipasteijoita, tiskasin ja lopulta oli sitten pakko siirtyä tutustumaan uuteen kumppaniini. Puhelin oli pienempi kuin kuvittelin, noh minihän se onkin. Kamera on parempi, kuin Lumiassa, vaikka pixeleitä taitaa molemmissa olla 8. Taitaa Lumian linssi kaivata puhdistamista. Näyttö tuntuu minissä kirkkaammalta (ja kirkkautta voi säätää, toisin kuin Lumiassa) ja terävämmältä.

Nyt vain hankkimaan kaikki tärkeimmät appsit ja siirtämään kalenteriin kaikki merkinnät (H-U-O-H-!)
Huomenna on koulusta vapaata (jälleen...) ja sain päiväkotikeikan. Iltapäivällä on vielä balettitunti. Maanantain tunti peruuntui osaltani, kun sain yllättäen kutsun iltavuoroon harjoittelupaikkaani. Näin ne matkarahat vähitellen tulevat kasaan :) Ja taas jaarittelen... Syvennyn tästä Galaxyn maailmaan!


Ja tarpeeksi kauan Galaxyn äärettömään ja sen yli tutustuttuani huomaan, ettei se ole minulle sopiva puhelin. Minulle ei ikinä ole ollut uuden kännykän käyttöönotto niin haastavaa, kuin mitä se nyt oli. Puhelin siis postiin ja Lumia takaisin käyttöön. Katsotaan kuinka kauan menee, että hankin seuraavan puhelimen. Toivottavasti se tulee eteen vasta maalle muuttaessani, jolloin voin hankkia ihan peruskapulan älypuhelimen sijaan (jos niitä enää silloin olemassa on, kaikki pitää modernisoida vali vali vali minä).

tiistai 3. joulukuuta 2013

Jambo!

Tänään se varmistui. En näillä näkymin ole saamassa stipendiä Tansaniaan. En kuitenkaan osaa olla pettynyt. Toki stipendi olisi ollut jopa kolmannes matkabudjetista, mutta olin jo asennoitunut hankkimaan koko summan itse. Summa olisikin jo kasassa, jos vain kesän lopulla olisin jaksanut uskoa matkan toteutumiseen.

Tapasin koulumme kansainvälisyyskoordinaattoria ja yhdessä tuumimme, että melkeinpä voisin yhdistää kuntoutuksenjakson harjoittelun tähän matkaan, koska Tansaniassa minulla olisi suomalaisia näytön arvioijia ja tulen kuitenkin Tansaniassa tekemään samoja asioita. Tämä tosin aikaistaisi matkaa ja voi olla, että se olisi minulle liian pian, lähtisin jo maaliskuussa. Ja onpahan sitten kokemusta suomalaisesta kuntoutuksesta kun sinne menen! Turha hätiköidä näin ison jutun takia.

Töitä saan kuitenkin matkan eteen tehdä, varsinkin jos, ja kun, aion jäädä sinne pidemmäksi aikaa, kuin vain harjoittelun ajaksi (4-7vk). Töitä saan myös tehdä itsehillintäni kanssa. Niin paljon kun olisi kiva kaikkea ostella, vaikka tarvetta ei olisi. Nyt on kuitenkin jääkaappi ja pakastin täytetty tämän kuun tarpeiksi, joskin hieman täytyy silloin tällöin täydentää. Huoneessani on nyt lämmintä, vaatteita on tarpeeksi ja kangasta jos ompelutuulelle tulen. Balettitunteja otin tälle jaksolle kerran viikossa, koska korvaustunteja on kertynyt paljon.

Huuto.netissä ja nettipuodissa täytyy myydä turhaa tavaraa pois ja nettipuotiin pitäisi jotain myytävää kehitellä. Ruoholahden ala-asteen Joulutorilla 14.12. klo 11-14 on minulla ja äitillä yhteinen myyntipöytä, sinnekin pitäisi pikapikaa alkaa tekemään myytävää. Tervetuloa ;)

Pientä listaa pitäisi alkaa tekemään muistettavista asioista ja olla yhteydessä Tansaniaan päin. Swahilin oppikirjan sivuja pitäisi kuluttaa ahkerammin. Ei paljoa auta, jos osaan vain kaksi lausetta: ninasoma kiswahili sekä kusoma kiswahili kweli kazi kubwa = minä opiskelen swahilia sekä swahilin oppiminen on hieman vaikeaa (vapaasti käännettynä ja en swahilin oikeinkirjoituksesta mene takuuseen).


Nyt teillä lukijat on mahdollisuus auttaa minua pääsemään Tansaniaan! Kertokaa kommenttiboksiin rahankeruuehdotuksia. Rahankeräystä en voi lupa-asioiden takia järjestää, mutta te saatte vapaasti antaa vinkkejä kuinka töiden lisäksi voisin saada matkarahat kasaan. Vinkit saavat liittyä käsitöihin, aikakaus-/sanomalehtiin, jotka voisivat olla kiinnostuneita matkajutusta, ihan mitä keksitte!

Tulen mahdollisesti työskentelemään lasten vankilassa tai orpokodissa/päiväkodissa. Tällä hetkellä vankila on se paikka. Joillekin olen tästä kertonut ja moni on kuvitellut paikan olevan synkkä ja karu, täynnä vaarallisia vankeja. Tosiasiassa vankilassa on 8-17- vuotiaita nuoria, jotka odottavat siellä oikeudenkäyntiä. Jotkut jopa vuosia. Ja miksi he ovat sinne joutuneet? Näpistäneet tai lintsanneet koulusta! Mitä olen paikasta kuvia nähnyt, lapset ovat iloisia ja uteliaita. Eivät yhtään rikollisten näköisiä. Nyt minulla on mahdollisuus päästä opettamaan heille lukemista, kirjoittamista, englantia, matematiikkaa... Saan leikkiä heidän kanssaan ja vain olla. Toki sillä rahalla, millä minä sinne menen, kustantaisi paikallisen työntekijän palkan ties kuinka moneksi kuukaudeksi, mutta nytkin paikka pyörii pääasiassa vapaaehtoisten toimin. Ja jos en itse sinne menisi, en myös sellaista rahasummaa koskaan alkaisi keräämään. Sekä itsekkäistä syistä, haluan saada uusia kokemuksia, avartaa maailmankatsomustani, käydä Afrikassa, oppia uusia asioita... Moni minulle on sanonut, etten sieltä samana ihmisenä tule takaisin ja voin hyvinkin uskoa sen.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukuun ensimmäinen

Ja näin vaihtui jälleen kuukausi. Aika menee niin nopeasti, etten edes perässä pysy. Olen aivan hämmentynyt tästä ajan kulusta! Ei ole enää kuin kolme kuukautta siihen, kun täytän kaksikymmentä, nelisen kuukautta Tansanian matkaan, puolitoista vuotta valmistumiseeni, mahdollisesti myös puolitoista vuotta maalle muuttoon!

Eilinen päivä sujui baletin ja kotona kyläilyn merkeissä. Olin sen verran apealla mielellä, että oli pakko käydä ostamassa kaupasta läjä herkkuja. Pizzaa, lakua, keksiä, suklaata... Söin minkä napa veti ja yön nukuin ihmeen hyvin ;)

Tänään olen ollut toimeliaalla tuulella. Aamulla heräsin aikaisin siivoamaan, pesemään ikkunoita ja vaihtelemaan huoneen järjestystä, minkä lisäksi olen tehnyt materiaalitilausta nettikauppaa ajatellen, käynyt rauhallisella kävelylenkillä, pitänyt "kauneudenhoitopäivän", hiuksetkin saivat Moroccanoil-käsittelyn, juonut kohta kaksi pannullista teetä, syönyt terveellisesti, katsonut matkailuohjelmaa... Musiikki on koko päivän soinut taustalla puuhaillessani ja mieli on levollinen, eilisen apeudesta ei merkkiäkään. Nyt olen sen verran tööt, että voisin painua suoraan pehkuihin, mutta kello on liian vähän. Mitähän vielä keksisi... Täytyisi varmaan neuloa pipo valmiiksi, ulkona ei enää tarkene ilman pipoa tai huppua.

Huomenna on koulusta vapaapäivä (jälleen...), mutta toimettomana ei tarvitse olla. Töitä olisin voinut ottaa, mutta päivällä tulee paketti, joten aika huonosti sopivia vuoroja olisi, jos lainkaan. Saan vihdoin lämmittimen. Koska asunnon lämpötilaa ei nosteta, täytyy minun turvautua lisälämmitykseen. Lämmittimessä on ajastin, joten se tulee olemaan päällä vain aamulla herättyäni ja illalla ennen nukkumaan menoa. Tilasin lämmittimen Verkkokauppa.comista 24,90e ja toimitus olisi onnistunut jo seuraavalle päivälle, mutta itse en ollut sinä päivänä juurikaan kotona, joten se siirtyi. Hieman haikailin myös lämmittävää minitakkaa, mutta se oli nimensä mukaisesti mini, joten jätin ostamatta.

Huomenna on myös illalla balettitunti. Siellä saa kyllä hien pintaan ja keskittyä kunnolla, mutta tunnin jälkeen olo on aina niiiin hyvä! Joululoman balettiputkea harkitsen vielä, koska minulla olisi mahdollisuus tehdä töitä, jolloin matkakassan kokoon saaminen ei olisi ongelma eikä mikään.

Ja näin asiasta toiseen poikkoiltuani toivotan teille hyvää illan jatkoa!


maanantai 25. marraskuuta 2013

Ruokaa opiskelijabudjetilla

Tänään ruokana possupaistia perunakukkakaalimuussin kanssa. 400g paketti possupaistia maksoi 1,99e. Kukkakaalit, purjo ja pikkuporkkanat Lidlistä viime käynniltä. Muussia tein kattilallisen, lopusta tein rieskoja. Yhden lautasellisen hinnaksi tuli reippaasti alle euron. En periaatteesta yleensä osta noin halpaa suomalaista lihaa, mutta sehän tiedetään, että lipsun aina välillä periaatteistani.

Nyt täytyy alkaa venyttelemään, kahdeksalta alkaa balettitunti, pitkästä aikaa!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Joulusuunnitelmia

Muistin eilen illalla, että olin saanut kuukausi sitten Viking Linen lahjakortin Tallinnaan. Äkkiä viestiä kaverille ja suunnittelemaan päiväreissua. Epätoivo melkein iski, kun kaikki mahdolliset päivät tuntuivat olevan jo täynnä. Onneksi 22.12. oli vielä tilaa ja juuri sopivasti silloin aukeaa Tallinnan Joulutori. Ehdimme olla maissa vain vajaat kolme tuntia, mutta ehtiihän siinä päästä tunnelmaan ja hankkia ostoksia. Listalla on ainakin perunasalaattia, se on kuulema paljon parempaa, kuin Suomessa.

En ole viime talvina ollut kovin joulutuulella. Nyt on kuitenkin kelkka kääntynyt ja kaipaan kovasti joulukoristeita, joululauluja, lahjapaketteja (ei niinkään sisältöä), joulutunnelmaa, takan rätinää, vyötärölle asti ulottuvaa lunta... Katsotaan missä tämän joulun vietän ja miten.


lauantai 23. marraskuuta 2013

Messuilua

Olin tänään kahden luokkakaverini kanssa Messukeskuksessa Elma-/Kädentaito-/Menopeli-/Outlet-/Metsä-/Lemmikkimessuilla. Messut olivat kyllä aikamoinen pettymys. Joka vuosi samanlaiset, vaikkakin tänä vuonna tuntui olevan paljon vähemmän kaikkea. Luulenpa, että minun Elma-messut on jo messuiltu, seuraavina vuosina tuskin raahaudun sinne näkemään samat jutut. Ainoa positiivinen asia oli se, että väkeä oli todella vähän. Pääsi siis kulkemaan vapaammin, vaikka niitä päinkävelijöitä, tönijöitä ja eteen pysähtyviä ihmisiäkin oli.

Huomenna onkin Jussi-kissan hyvästelyiden aika. Katti pääsee vihdoin takaisin mammansa luokse. Nyt Jussi kuorsaa (kyllä vain) lattialla talvivaatteideni seassa. Huone on jääkylmä ja Jussikin valitsee nykyään lattian/maton sijaan nurkassa lojuvat toppavaatteet. Sängyssäkään ei viihdy, kun se on ikkunan vieressä ja ikkunasta vetää.

Tänään messujen jälkeen olen vain laiskotellut ja tehnyt kalakeittoa sekä suklaakeksejä. Pikkuveljeni tutustutti minut viikolla BBQ-pizzaan ja nyt taas tekee sitä mieli. Ei näin! Vaakakin on huomannut herkutteluni... Tekisi vain mieli haalia kaikkia herkkuruokia sängyn viereen, katsoa hyvä leffa ja vain olla ja rentoutua. Kai sitä voi rentoutua muutenkin...

maanantai 18. marraskuuta 2013

Koulun penkillä jälleen

Ja näin on uusi jakso polkaistu istuttu käyntiin. Ensimmäisellä tunnilla oli Ammatillisen kasvun ohjausta (ako), toisin sanoen luokanvalvojamme kyseli kuulumisiamme harjoitteluumme liittyen. Siitä sitten sulavasti siirryimme saman opettajan johdolla Liikuntavammaisuus ja liikkumisen apuvälineet-kurssiin, jota kestikin lopun päivää. Tänään kävimme mm. vuodepotilaan kuntoutusta ja harjoittelimme parin kanssa vuodepotilaan jumppaamista. Tämän kurssin olisin toivonut toteutettavan ennen vanhainkotiharjoittelua, koska näitä olisin voinut hyödyntää harjoittelussani. Noh, pääsenpähän huomenna sitten, sillä sain harjoittelupaikastani huomiseksi iltavuorokeikan! Sopivasti pääsen viimeiseltä tunnilta suoraan töihin parinkymmenen metrin päähän luokasta :D

Tänään olisi kahdeksalta Olympiastadionilla balettitunti. Perjantaina kuitenkin niksautin nilkkani ja se on vähän lihaksesta aristellut, joten lepuutan jalkaani ja menen korvaamaan tunnin torstaina kehonhuolto ja stretching-tunnille balettitunnin jälkeen.

Jussi-kissa saa tämän viikon aikana lähtöpassit. Se on ihana ja rakastettava kissa, mutta samalla kamala ja raivostuttava. Eilen katti otti ja karkasi rappukäytävään ja portaita ylös heti, kun ulko-ovi avattiin. Ennen Jussi ei ole uskaltanut tulla lähellekään ulko-ovea! Yöllä myös pitäisi metsästää vaikka minun kättäni tai jalkaani ennemmin kuin nukkua ja koko ajan pitäisi olla rapsuttamassa. Yhdessä vaiheessa havahduin muovipussin kahinaan, katti oli päärynöiden kimpussa. Eilen sängyllä löhötessäni ja elokuvaa katsoessani Jussi tuli ja läjäytti valtavan takamuksensa naamani eteen niin, etten nähnyt tietokoneen näytöstä kuin vasemman yläkulman. Vessassakaan en saa käydä rauhassa, kun katti alkaa raapia ovea ja maukua ja ulista. Jääkaapin ovea ei voi avata ilman, että kissa melkein hyppää sinne varastamaan leikkelettä. Pekonia ei voi paistaa pelkäämättä, että Jussi hyppää hellalle. Leipiä ei voi jättää vahtimatta tai leikkeleet on viety, pissakristalleja löytyy lattialta sieltä täältä, karvoja suusta, ruuasta, lakanoilta, tietokoneen näytöltä, vaatteista... Eikä ole mukava herätä monta kertaa yössä siihen, että kissa kävelee päälläni, raapii sänkyä, hyppii pöydille, vetää rallia, juoksee päin seiniä, pudottelee tavaroita...

Sitten on aikoja, jolloin en voisi millään luopua Jussista, kuten nyt. Nyt Jussi makoilee jaloissani ja kehrää kovaa. Aina kotiin tullessani Jussi juoksee kiehnäämään jalkoihin (no välillä se myös ärsyttää, kun meinaan kompastua kattiin).

Huomaan myös usein ajattelevani, ettei kissa oikeasti sovi pieneen kerrostaloasuntoon. Se ei ole kissalle luonnollinen asuinympäristö. Ei, vaikka se olisi kuinka "lemmikki". Jos (ja kun) hankin kissan, hankin sen maalle, jossa se saa kulkea ulkona vapaana ja tulla sisälle kun huvittaa, syödä oikeaa ravintoa ja elää oikeaa kissan elämää.

No mutta, nyt suuntaan keittiöön laittamaan ruokaa! Miltäs kuulostaisi uunilohi perunamuussin ja höyrytettyjen vihannesten kera? Perunamuussin jämästä teen ohra-perunarieskoja, joita olen himoinnut ties kuinka kauan!

lauantai 16. marraskuuta 2013

Ja kissanviikset!

 Kuten olen täällä muutamaan kertaan maininnut, on minulla hoidossa pikkuveljeni tyttöystävän kissa Jussi. Jussi on oikein kiva kissa. Muutamaa juttua lukuunottamatta...

 Jussilla on hyvin viattomat, suuret silmät. Jussi on hyvin pullea ja tuuhea turkki vain korostaa sitä. Jussi tykkää nukkua jaloissani öisin (silloin kun ei riehu) ja varsinkin sen jalan päällä, jossa on kynnen oikaisuhoito meneillään. Aamulla on ihana jomotus jalassa.
Aamuisin (lue: kolmen maissa yöllä) Jussi tulee herättämään minut hyppäämällä tyynyni viereen, nuuskuttelemalla ja nuolemalla naamaani ja tanssimalla vatsani päällä.

Jussi tykkää myös vetää rallia öisin. Kilpakaveriksi käy hyvin Reima Junior-possulelu tai vaikka mustekynä. Nehän eivät itsestään liiku, joten Jussin täytyy vähän auttaa. Ne sitten lentelevät pitkin huonetta. Jussi myös tykkää jahdata näkymättömiä otuksia. Joskus vauhdikkaasti törmäten seinään (ja tämä "emäntä" nauraa räkättää katin pöllämystyneelle ilmeelle).

Jussin mielestä pöydilläni on liikaa tavaraa. Suuri lasinen hedelmäkulho sopisi paljon paremmin lattialle, vaikka sitten sirpaleina. Kameraakin on turha säilyttää pöydällä, voihan sen pudottaa lattialle! Jussi on myös selvästi katsonut Simpsoneita, koska yksi suosikkijekuistaan on pyllynsä ikuistaminen monitoimitulostimellani. Jussi osaa jopa laittaa sen napista painamalla päälle!

Viime yönä nukuimme kaikessa rauhassa, kunnes Jussi sai päähänsä änkeä itsensä sängyn ja patterin väliin nurkkaan. Rakonenhan ei ole edes vaaksan mittaa leveä, joten arvata saattaa, että katti jäi perästään jumiin. Siinä sitten "emäntä" sai kiskoa kattia vapauteen. Epäonnisen tapauksen jälkeen katti päätti vetää jälleen rallikisoja.
Jussilla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Välillä Jussi kehrää ja möyrii, kuin olisi kissanminttuaineissa. Elämä on ihanaa ruusuilla tanssimista ja "emäntäkin" on aivan ihana, kaapin ovet ovat ihania, matto on ihana, Reima Junior on ihana... Kaikki on ihanaa!

Mutta välillä Jussia ottaa päähän ja kunnolla. Jussin ilme muuttuu hyvin juromaiseksi ja käpälät ovat valmiina antamaan iskuja, hammaskalustosta puhumattakaan.

Silloin jos erehtyy silittämään kattia ilman lepytyksiä, voi olla aika varma, että katti roikkuu seuraavaksi kädessäsi. Katti saa torut ja mököttää jonkin aikaa, mutta hetken kuluttua kaikki on taas ihanaa ja kehräys poraa "emännän" korvia.

Jussi pelkää kuollakseen imuria. Sitä täytyy paeta vessaan wc-pöntön taakse ja sieltä tullaan pois vasta sitten, kun imuri on hävinnyt maisemista.

Nyt täytyy rientää siivoamaan Jussin läjäyttämä yllätyslahja ennen kuin koko kämppä alkaa haista!
"Minkäs katti luonnolleen mahtaa"

torstai 14. marraskuuta 2013

Paluu arkeen?

Harjoittelun viimeinen päivä oli tiistaina. Maanantaina käydyn loppuarvioinnin tuloksena sain harjoittelustani arvosanaksi 3 (kiitettävä). Hyvillä, mutta haikeilla mielin lähdin, tosin hyvästejä en vaihtanut, koska ei sitä tiedä kuinka pian palaan sinne keikkailun merkeissä.

Eilisen ja tämän päivän olen viettänyt myöhäistettyä syyslomaa ja huominenkin olisi, mutta otin päiväkotikeikan Vantaalle, minkä lisäksi minulla on kokkikerhon vetäminen illemmalla. Huomenna lennän siis töistä töihin.

Koulun alkuunkin pitäisi alkaa valmistautumaan (henkisesti). Kuntoutuksen jakso alkaa ja mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää. Oletan, että meillä tulee olemaan paljon käytäntöä, toivottavasti teemme myös opintokäyntejä, koska kahdeksan tunnin istumisista kärsii selkäni lisäksi opiskelumotivaatio.

Tansanian reissu sai lisää tulta alleen, kun se tuli puheeksi erään opettajan kanssa. Suurin ongelmahan on se, että lentoliput olisi kiva hankkia ajoissa, koska ensi vuoden puolella niiden hinnat ovat jo jopa kaksinkertaistuneet. Reissun ajankohdan saan kuitenkin tietää vasta noin kolme kuukautta ennen matkaa (eikä minulla nyt olisi tuhatta euroa laittaa lentolippuihin). Täytyy vain uskoa, että matka toteutuu ja kaikki järjestyy.

torstai 7. marraskuuta 2013

Tämän opiskelijan kauppakasseista

Tänään pääsin harjoittelusta hieman aikaisemmin, mikä sopi oikein hyvin, kun tänään on vielä baletti illemmalla. Ehdin myös käydä kaupassa ja koska bussi ajoi Lidlin ohi, menin sinne. Minun oli ennen vaikea tehdä ostoksia Lidlissä. En osannut ostaa sieltä mitään. Olen tullut siihen tulokseen, että kyse on pakkausten värikkyydestä ja samankaltaisuudesta. Pakkaukset ovat niin värikkäitä ja samannäköisiä, että aina ei edes erota kahta tuotetta toisistaan. Tuotteita täytyy myös tarkastella aivan läheltä, jotta erottaa värien sekamelskasta tuoteselosteen. Vähitellen alan kuitenkin tottua ja jääkaappikin näyttää kivan värikkäältä. Lidlin edullisuus on tietysti myös plussaa. En juokse tarjousten perässä tai mene sinne, missä joku on halvempaa kuin toisessa kaupassa. Lidlissä käyntiä voisin silti harrastaa useammin, vaikka (tai juuri siksi) käynkin kaupassa nykyään todella harvoin.


25,06 euron ostoksiin kuului:
kiinankaali 1,32
jäävuorisalaatti 1,52
granaattiomena 1,24
Purjo 0,38
kurkku (suomalainen) 1,17
sipulit (1kg)1,29
appelsiini (2kg) 2,69
paprika mix x2 1,98 (0,99/kpl)
kirsikkatomaattimix 0,99
pakasteparsakaali 1,49
pakastepikkuporkkanat 0,99
pakastevihannessekoitus 1,89
pakastekukkakaali 1,49
pekonisuikaleet 2,19
tomaattikastike (500g) 1,09
tikkarimuottisetti 3,00 (turhake, mutta se aivan "huomaamatta" ilmestyi ostoskoriini...)
ja valitettavasti kaksi muovikassia 0,17/kpl

Vertailun vuoksi hieman pienempi tomaattikastike K-Marketissa 1,95e, rahka (jonka unohdin!) taitaa olla 69snt, kun K-Marketissa se on 99snt. Nyt kun mietin näitä ostoksia, huomaan unohtaneeni juuri rahkan, maidon, leikkeleen ja juuston... No ilmankin pärjään.

Ja seuraavaksi balettitunnille!

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Näyttöjä

Harjoittelun ammattiosaamisen näyttö alkoi maanantaina ja päättyy huomenna. Näyttööni kuuluu asiat, jotka olen kirjoittanut näyttösuunnitelmaan (se melkein 30 sivuinen paperipinkka), eli mm. vuodepesu, avustustilanteet, verenpaineen mittaus, viriketuokio... Viriketuokiossa pidin mielikuvatuolijumpan. Kerroin siis tarinaa ja samalla teimme siihen liittyen liikkeitä, "lähdetään metsään kävelylle" = tömistellään jalkoja, "mennään järvelle soutamaan" = soutuliikettä jne. yhtenäisenä tarinana. Näytön osat ovat menneet mielestäni hyvin, ei "täydellisesti", mutta niiden aikanakin opin paljon ja nyt tiedän, missä voisin parantaa jne. Vielä kun tämä laho pääni ei unohtelisi kaikkea ja silmät näkisivät paremmin. Tänään pääni oli vielä enemmän tyhjää täynnä, kun eilen illalla liukastuin, kun kämppis oli pessyt lattiat ja huomasin sen vasta sitten, kun itsekin olin lattialla. Päätä särkee ja kuumottaa, mutta onneksi vain oikealta puolelta. Oikea silmäkin on vähän arempi valolle ja en kestä kauaa pää kumarassa. Särkylääkettä vain poskeen, katsotaan uudestaan parin päivän päästä.

Mutta hui kauhistus! Harjoittelua on enää neljä päivää, to, su, ma, ti. Viisi viikkoa on mennyt aivan huomaamatta ja tuntuu aivan kamalalta palata takaisin kouluun. Olen kiintynyt asukkaisiin ja viihdyn "töissä" niin, etten meinaa malttaa työajan loputtua lähteä. Työntekijät ovat aivan ihania, niin minulle kuin asiakkaillekin. Jotenkin haluan kiittää heitä harjoittelustani, mutta en ole vielä päättänyt miten.

Ja asiasta toiseen...
Jussi-rakas on ollut aivan ihana kisuli! Toissa yönä hyppäsi yöpöydälleni pudottaen herätyskellon ja napaten keskeneräisestä neuletyöstä lankakerän. Sillä sitten pallotteli, kunnes lankaa oli ympäri huonetta ja älysin pelastaa käsityöni. Aamulla annoin vapaan kerän, josta on riittänytkin hupia. Kun tulin kotiin harjoittelusta menin lattialle Jussin tasolle ja Jussi tuli puskemaan päätäni ja kerjäämään rapsutuksia kovaan ääneen kehräten. Nyt Jussikulta nukkuu jaloissani niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin söpösti ketarat ojollaan, että meinaan pakahtua!

Nyt pesulle ja nukkumaan ->

maanantai 4. marraskuuta 2013

Purnauskis

Lauantaina käväisin harjoittelun jälkeen Ruoholahdessa kotona ja tällainen komistus sieltä mukaan lähti. Jussi-kolli pääsi vähäksi aikaa siedättämään allergiaani. Yöt Jussi nukkuu jaloissani ja aamulla toivotetaan hyvät huomenet puskemalla ja kehräämällä kovaan ääneen.
Ensimmäinen ilta ja yö meni silmätipoilla ja nenäsuihkeella. Aamulla oli jo pakko ottaa allergia- ja astmalääkket. Tänään iltapäivällä piti taas turvautua allergialääkkeeseen. Hassua kyllä kissaa siedän ihan hyvin, mutta se ruoka! Kissojen ja koirien ruoka haisee aivan kamalalta ja viimeistään siitä saan hengenahdistusta. Mutta eipä sitä tarvi mennä haistelemaan muuta kuin sillon, kun annan ruokaa.

Joku aika sitten sanoin, etten ikinä ota kissaa, jos tällaiset allergiaoireet jatkuvat. Nyt täytyy kyllä perua ne sanat, koska kissa tuo niin hyvää oloa, että se voittaa allergiat mennen tullen. Kun Jussin on aika lähteä luotani, harkitsen vakavissani kissan ottamista Tansanian matkan jälkeen (kun nyt vain muistaisin pitää matkan kaiken edellä...). Kissa on paljon "helpompi" lemmikki, kuin koira. Tosin väitän, että koiran kanssa on paljon enemmän harrastusmahdollisuuksia. Ilmaista kissan pito ei ole. Jussi käyttää "kristallikiteitä" hiekkalaatikossaan. Pieni pussi halvinta merkkiä maksoi kuusi euroa. Pikkiriikkinen purkki Purinan Gourmetia maksaa euron ja eipä muutkaan sapuskat kovin edullisilta vaikuttaneet. Lisäksi jonkinlainen raapimapuu olisi hyvä, ehdottomasti valjaat, kissaa ei ole luotu olemaan koko ajan sisällä ja vapaaksi en ulos päästä (vaikka jotkut täällä niin tekevät), eläinlääkärikulut, madotukset, turkin hoito, kaikki krääsä mitä on vain pakko ostaa...

Mutta nyt... nyt iski PENTUKUUME !! Se tästä vielä puuttuikin...

torstai 31. lokakuuta 2013

Parempia päiviä

Maanantain valitusten jälkeen viikko on sujunut todella mukavasti. Tiistaina olin koululla tekemässä ammattiosaamisen näyttösuunnitelmaa. Hieman alkoi tuskanhiki puskea pintaan, kun tajusin miten iso työ suunnitelman teossa onkaan. Edes puoleenväliin en sinä päivänä päässyt, joten jatkoinkin sen tekoa keskiviikkona ja tänään sain sen vihdoin valmiiksi! Lähes kolmekymmentä sivua, noin kymmenen tuntia yhteensä. Ensimmäisellä yrittämällä opettaja hyväksyi. Nyt on huojentunut olo. Voin jatkaa harjoittelua ilman suunnitelman aiheuttamaa stressiä. Ensi viikolla alkaakin jo ammattiosaamisen näyttö ja sen jälkeisellä viikolla on enää kaksi harjoittelupäivää ja pääsen syyslomalle. Harjoittelu on mennyt todella nopeasti ja en haluaisi vielä palata koulun penkille. Toivottavasti saan tuolta harjoittelupaikasta keikkoja välillä, niin elämä ei ole pelkkää koulussa oloa. 
Ja keväällä onkin kuntoutuksen harjoittelu ja huhtikuussa pitäisi sitten lähteä Tansaniaan... Matkakassa vain näyttää lähemmäs nollaa euroa. Toki saisin hyvinkin matkarahat kasaan, jos nyt vain panostaisin siihen säästämiseen enemmän. Toisaalta, voisin huhti-toukokuun käydä tulevia kursseja, josko saisin aikaistettua valmistumistani. Silloin voisin myös säästää vielä enemmän ja valmistuttuani lähteä Afrikkaan pidemmäksikin aikaa. Tai vaikka maailmanympärysmatkalle (ei ihan, "vain" Venäjä, Kiina, Nepali, Uusi-Seelanti, Afrikan maita, Kanada, Hollanti, Islanti). Edit. Tein äsken laskelman, jonka mukaan Tansanian matka tulisikin maksamaan noin 3000 euroa + shoppailut ja extrat. Sehän onkin hyvin toteutettavissa! Jos vielä tulisi koululta stipendi tai saisin sponsoroijan, niin ei olisi mitään hätää.

Mutta vihdoin olen oppinut elämään hetkessä, joten otan tämän hetkisestä elämäntilanteestani kaiken ilon ja hyödyn irti: balettia, balettia, balettia. Baletti on vienyt minut mukanani. Otan pari viikkotuntia lisää ja joululomankin vietän balettia tanssien, ilmottauduin nimittäin tiiviskurssille, jolloin balettia on melkein joka päivä! Jos Tansanian reissu ei toteudu, jatkan balettia ja tähtään korkeampaan ryhmään. Joku päivä tanssin vielä kärkitossuilla! En olisi uskonut, kuinka pidän baletista. Tänäänkin tunnin jälkeen tuli niin hyvä olo, vaikka en aluksi edes meinannut jaksaa tunnille lähteä! Huomenna haen kirjastosta balettiaiheisen kirjan, jota lueskelen lauantaina, kun menen seuraamaan dialyysihoitoa. 

Balettikamppeet tekemässäni kassissa, raejuustoa välipalaksi. Kuvassa myös uudet ihanat lakanat Hobby Hallista!

maanantai 28. lokakuuta 2013

Tympäisee

Tänään oli viideltä herätys ja nukahdin illalla vasta puolen yön aikoihin, kun intouduin pizzaa tekemään ja kaverin kanssa juoruamaan. Harjoittelupäivä meni kuitenkin hyvin, ilman mitään kömmähdyksiä ja olipa mielenkiintoinen päivä! Siihen sisältyi mm. kotikäyntiä ja fysioterapiaa. Opin sellaista, mitä koulunpenkiltä ei opi.

Mutta nyt...
...ajatukset juoksee tuhatta ja sataa ja sitten tekee äkkipysähdyksen. Alan tekemään jotain ja sitten päätän, että teen sen myöhemmin. Hetken päästä huomaan taas tekeväni sitä samaa. Päätän taas, että teen sen myöhemmin ja kuitenkin hetken päästä alan taas tekemään sitä.

Myös oma huone tympii. Siellä on liikaa tavaraa. Pitäisi saada pelkistettyä sitä, mutta mitä ihmeessä sieltä voi heittää pois? Mistään en ole valmis luopumaan. En edes esimerkiksi kahdesta pienestä pahvilaatikosta, joissa oli kaksi posliinimukia. Niitähän voi tarvita vielä! Ja entä kellon (jota en omista) myyntipakkaus, ei sitä voi heittää pois. Lisäksi kaapista löytyy verhot, jotka on jo pitkään pitänyt viedä vanhemmille, kun en niitä käytä, koiranpennun peti ja pari lelua, sanomalehtiä, väärän kokoiset ratsastussaappaat (ai niin, yritän kaupata niitä, anyone?)... Ja haluan uudet verhot, uuden värimaailman, uudet lakanat, enemmän kaappitilaa... Blogista haluan erilaisen. Modernimman. Ja samalla haluan rustiikkista talonpoikaistunnelmaa kaikkialle (jopa Helsingin ympäristöön). Haluan hienoja, kalliita vaatteita, mutta samalla haluan olla luonnollinen "hippi". Haluan toisenväriset hiukset, mutta en halua värjätä niitä. Tympäisee.

Jostain pitää alkaa tätä oloa purkaa, mutta mistä? Ostan rullan jätesäkkiä ja kaadan kaikki tavarani huoneen lattialle ja käyn tavara tavaralta kaikki läpi ja karsin mahdollisimman vähään?

Ehkä kotona Ruoholahdessa käynti piristää minua (varmaan masentaa velikultia ja Jussi-kissaa, kun tämä pöpi ilmestyy paikalle).

perjantai 25. lokakuuta 2013

Vapaapäivä

Sain vielä täksi aamuksi koiran lenkkikaveriksi. Päätin, että nyt tehdään kunnon lenkki ja käydään katsomassa hevosia Tuomarinkylän tallille. Minulla ei juurikaan ollut aavistusta, miten sinne pääsee, mutta eksymättä sinne löysimme. Kunto Plus:n reittisuunnittelun avulla mittasin koko lenkin ja se oli  noin 6,5 kilometriä. Aikaa meni noin puolitoista tuntia, poikakoiran kun pitää vähän väliä päästä haistelemaan ja merkkailemaan paikkoja. Reitti oli niin mukava, että tätä tulen varmasti vielä käyttämään. Myöskin Melontaranta sijaitsee siellä, joten joskus on päästävä melomaan!

Lenkiltä palattuani ruoaksi kanaa ja riisiä höyrytettyjen vihannesten ja Creme Bonjourin kanssa. Samalla pyöräytin kala-kasvispyöryköitä huomiseksi työevääksi. Riisiäkin jäi sopivasti. Huomenna siis työharjoittelu jatkuu "iltavuorolla".

Nyt vuorossa olisi huoneen siivous. Taas. Siihen kyllä tarvitsisi enemmän aikaa, paljon pitäisi tavaraa karsia, jotta mahtuisivat muuallekin kuin lattialle. Yhtään uutta tavaraa ei ole tullut ja silti kaapit pursuaa. Neljä kirjaakin on lukematta ja ne pitäisi pian palauttaa kirjastoon ja nettikauppaankin olisi kiva vihdoin tehdä jotain uutta. Oma pipo ja villapaita(!!) on vielä kesken, kauan sitten ostamani kankaat odottavat vielä kaavoja sekä ompelua... Pitäisi varmaan aikatauluttaa vapaapäivät, että saisi jotain aikaiseksikin.



keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Lenkkikaveri

Sain tänään erään kultsin lenkkikaveriksi. Kyllä jaksaa lenkkeillä pitempään, kun on tällainen komistus kannustamassa ;)

En muista olenko jo kertonut, että lykkäänkin oman koiran hankintaa. Liikaa aloin stressaamaan ja ahdistumaan pennun odotuksen aikana, että totesin, ettei nyt olekaan vielä oikea aika. Yllätyin kyllä, kun tajusin tämän. Vuosikaudet olin koiraa halunnut ja vihdoin järjestyi aika- ja raha-asiat. En vain ollut henkisesti valmis. Opin uutta itsestäni ja samalla minulle selkeni, mihin haluan nyt panostaa ja mitä haluan nyt eniten. Mutta siitä lisää myöhemmin, kun asia on edennyt hieman lisää...

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Suklaakakkua ja Daim-muffinsseja

Pakko oli päästä kokeilemaan saamiani leivontavälineitä ja pelkkä kakku ei riittänyt, joten tein myös muffinsseja. Kakkupohjaksi tein hyväksi havaitun tumman sienipohjan, täytteeksi ja kuorrutteeksi Blå Bandin suklaamoussea. Sillä aikaa, kun pohja oli uunissa, väsäilin marsipaanista perhosia ja kukan. Aika näpertelemistä se on ja kyllästyinkin pian.


Tumma sienikakkupohja

2 ½ dl vehnäjauhoja
½ dl kaakaojauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 dl sokeria
4 huoneenlämpöistä kananmunaa
1 dl kiehuvaa vettä

24cm (irtopohja)vuoka

1. Voitele ja korppujauhota vuoka, laita uuni 200 asteeseen.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään (paitsi sokeri!)
3. Laita vesi kiehumaan (haihtumisvara, esim. 1dl lisää). Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. 
4. Kaada pienissä erissä kiehuva vesi vaahtoon täydellä teholla vatkaten.
5. Siivilöi jauhoseos vaahtoon pienissä erissä nuolijalla varovaisesti, mutta huolellisesti käännellen.
6. Kaada taikina vuokaan ja paista noin puolituntia. Noin 15 minuutin kohdalla voit suojata kakun pinnan foliolla tummumiselta.
7. Kumoa kakku pian uunista ottamisen jälkeen ja anna jäähtyä rauhassa. Pohjan voi myös pakastaa (hieman jäähtyneenä).
8. Leikkaa sahalaitaisella veitsellä kerroksia 1-2 ja kostuta pohjat esim. maidolla. Pohja imee kostuketta vaikka kuinka, älä laita liikaa!
9. Täytä kakku, mutta koristele vasta ennen tarjoilua. Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä.



Daim-muffinssit tein Kinuskikissan ohjetta hieman mukaellen. Pinnasta tuli aika rapea, mutta sisältö taas oli mehevää. Suklaa paloi hieman uunissa, joten suklaarouhetta ei kannata jäädä pinnalle. Koristelin pari muffinssia sokerikuorrutteella ja perhosella.

Aurinko on paistanut koko päivän ja tekisi mieli mennä ulos kävelylle. Vanhaa reittiä ei nyt tee mieli kulkea, joten suuntaan varmaan tutkimaan uusia lenkkipolkuja kohti Tuomarinkylän kartanoa ja tallia. Toisaalta tekisi mieli jatkaa kotihiiruilua ja tehdä pipoa, jonka eilen aloitin... Ja pipo näyttää vievän voiton. Voihan sitä parvekkeella neuloa, kunnes tulee kylmä.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Lahjoja Hollannista

Kuten aikaisemmin olen kertonut, olin tutorina kahdelle hollantilaiselle tytölle, kun he tulivat kouluumme työharjoitteluun. Toinen heistä palasi kotimaahansa jo pari viikkoa sitten ja toisen vuoro oli tänään. Kaksi kuukautta on mennyt hurjan nopeasti ja vähän harmittaa, ettei ehditty niin paljoa puuhailemaan yhdessä. Tallinnassakin oli tarkoitus käydä, mutta se jää toiseen kertaan.

Eilen pidettiin läksiäisiä. Tunnelma ei ollut kovin haikea, koska hän tulee vielä uudestaan Suomeen ja sitten mennään Lappiin, minullekin ensimmäinen kerta! Ja minä sain kutsun tulla hänen luokseen Hollantiin. Hän pitää todella paljon leipomisesta ja on todella taitava siinä. Hänellä onkin pieni bisnes kotikaupungissaan ja tekee tilauksesta esimerkiksi kakkuja sekä kuppikakkuja. Pakkauspuuhissa hän antoi minulle Ikean kassillisen leivontavälineitä, mm. irtopohjavuoan ja muotteja, sekä hollantilaisia herkkuja. Kuvassa pieni osa näistä "lahjoista". Geisha-paketinkin antoi (lemppariani!). Nuo kaksi keskellä olevaa pussia on kruidnoteneja, eli pikkuruisia piparinappeja, toiset vielä suklaalla päällystettyjä. De Ruijter-paketit on suklaata, jota laitetaan lämpimän paahdetun leivän päälle. Huomenna taidan ryhtyä kakun tekoon ja se tulee olemaan todella suklaisaa :P


Työharjoitteluni ensimmäinen viikko on mennyt todella hyvin. Päivät ovat kuluneet todella nopeasti ja uutta opin joka päivä. Selviydyn yksin asiakkaan aamutoimissa avustamisesta, vaikka asiakas olisi lähes liikuntakyvytön. Minulla on aivan huippu ohjaaja, joka todella ohjaa ja opettaa minua, eikä pidä minään lisätyövoimana. Ammattiosaamisen näyttö on muutaman viikon kuluttua ja syyslomani ajattelin siirtää harjoittelun loppuun. Maalle meno siis siirtyy luultavasti sinne, tai vielä myöhemmäksi.

Äsken piti käydä Malmilla apteekista hakemassa melatoniinia. Menen nukkumaan kymmenen maissa, koska herätys on ennen kuutta työharjoitteluun. Saatan nukahtaakin pian, mutta herätä puolenyön aikaan, kuin olisi aamu. Yhtenäkin yönä olin puoliunissani katsonut kännykän kelloa ja kuvitellut sen näyttävän kuutta. Olin jo valmiina ponkaisemaan sängystä ylös, mutta taisinkin nukahtaa kesken kaiken :D Aamulla sitten herättyäni ihmettelin, että eikö minun olisi pitänyt jo olla lähtenyt, eikä vielä sängyssä. Välillä taas menen väsyneenä kymmeneltä nukkumaan, mutta huomaan olevani vielä yhden aikaan hereillä. Aika paljon harjoittelussa menee tietoa ohi väsyneenä ollessa.

Alzheimerin tauti saattaa olla monelle hyvin vieras, tai nimi tuttu, mutta ei tiedä, mitä se käytännössä tarkoittaa. Yle Areenasta löytyy dokumentti, 'Muista minut, äiti', josta varmasti saatte huomata taudin oireita ja vaikutuksia. Alzheimerin tauti on aiheuttanut minussa paljon enemmän ajatuksia, kuin olisin voinut kuvitellakaan. Tässä vielä linkki dokumenttiin: http://areena.yle.fi/tv/1871117

maanantai 14. lokakuuta 2013

Ensimmäinen työssäoppimispäivä

Ja näin on työssäoppimisjakso pistetty käyntiin! Huonosti nukutun yön jälkeen olin hyvin pirteä (oikeasti) ja ilman mitään ennakko-odotuksia lähdin harjoittelupaikalle. Harjottelupäivä meni todella nopeasti, eikä tuntunut ollenkaan raskaalta, fyysisesti.

Minulle teki hieman kurjan olon se, että hoitajia on aivan liian vähän. Jos joskus valitin, että päiväkodeissa on liian vähän työntekijöitä, perun sen! Harjottelupaikan työntekijät olivat ihania ja kohtelivat asiakkaita niin hyvin, kuin vain voi toivoa. Heitä vain saisi olla enemmän.

Kirjoitin ensin aika pitkän tekstin, millaista harjoittelupaikalla oli, mutta päätin sittenkin olla (ainakaan vielä) kirjoittamasta kovin paljoa. En halua haahuilla vaitiolovelvollisuuden rajalla. Sen voin kertoa, että asukkaat ovat ihania ja  ottivat hyvin opiskelijan vastaan.

Blogi voi olla aika hiljainen seuraavat viisi-kuusi viikkoa, koska työssäoppimiseen kuuluu myös ammattiosaamisen näytön suunnittelu ja tekeminen. Syyslomaa vietän ensi viikolla ja tarkoitus oli mennä maalle pitkästä aikaa.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Dok: Unohduksen tiellä

Löysin Yle Areenasta dokumentin Unohduksen tiellä.
Se kertoo belgialaisen hoitokodin kahdeksasta asukkaasta, jotka sairastavat Alzheimerin tautia.

Linkki dokumenttiin: http://areena.yle.fi/tv/1204338

Lisäksi Elävässä arkistossa on dokumentti Pitkät jäähyväiset. Dokumentissa seurataan erään pariskunnan, Mairen ja Kalevin, elämää kymmenen vuoden ajan (1999-2009). Maire sairasti Alzheimerin tautia ja dokumentti kuvaa hänen ja Kalevin viimeisiä yhteisiä vuosia.


Kai tämä on jonkinlaista valmistautumista tulevaa työssäoppimista varten. Se tuskin tulee olemaan henkisesti kovin helppoa aikaa, joten kai minä alitajuisesti alan valmistamaan itseäni erilaisia tilanteita varten.

Opintokäynti

Lääkehoidon tenttiin lukeminen tosiaan venyi pitkälle yöhön, mutta kokemuksesta tiedän, että lyhyiden yöunien jälkeen olen paljon pirteämpi, kuin jos olen mennyt todella aikaisin nukkumaan. Olen oppinut tunnistamaan oman oppimistyylini. Minulla auttaa se, jos kirjassa tekstit ovat esimerkiksi erivärisissä laatikoissa tai eri kappaleet on omilla fonteilla tai väreillä. Niinpä opettelin asiat kirjoittamalla paperille tärkeimmät asiat omina pikkukappaleinaan erilaisiin laatikoihin ja kirjoitustyyliä vaihdellen. Samalla huomasin, että musiikin kuunteleminen auttoi keskittymään lukemiseen, enkä hairahtanut puuhailemaan muuta. (Tämän tekstin lopussa on video, jota tykkään kuunnella, kun teen tehtäviä.)
Kyllä kannatti kirjoittaa monta sivua tekstiä ennemmin, kuin lukea suoraan kirjasta. Koe meni paljon paremmin, kuin mitä pelkäsin. Tietysti joitain asioita olin jo ehtinyt unohtaa. Pääasia, että pääsen läpi.

Aamulla menin ennen koulun alkua käymään Kampin palvelukeskuksessa (linkki) itsenäisellä opintokäynnillä. Helsingissä asuvien varsinkin kannattaa vilkaista yllä olevaa linkkiä! Kun olen suorittanut työssäoppimisen ja aloitan keikkailun vanhusten parissa, aion ehdottomasti suositella tätä paikkaa vanhuksille ja vaikka viedä heidät sinne. Ja itse asiassa alkoi hieman tehdä mieli ryhtyä vapaaehtoiseksi. Katsotaan työssäoppimisen jälkeen olisiko minulla silloin tällöin aikaa ja edelleen innostusta. Minulla kun on tapana aina innostua monesta asiasta vain hetkellisesti...

Nyt vuorossa olisi siivoamista ja vielä kerran siivoamista. Tällä viikolla tänne tullaan tekemään peruskorjauksen lopputarkastus ja olisihan se kiva, jos tarkastajat pääsisivät kynnystä pidemmällekin. Saamme myös vihdoin termostaatit paikoilleen, vaikka ei se sisälämpötilaa tule nostamaan. Hoasin asunnot on tunnettuja kylmyydestään...

Ja siivousmusiikkina tietenkin


Olisin halunnut myös laittaa videon, jossa soi pianolla soitettuna Canon D, mutta Youtubesta ei löytynyt juuri sitä versiota, mistä pidän. Ite kuuntelen sitä Spotifysta levyltä Time To Relax.




tiistai 8. lokakuuta 2013

"Varustepostaus"

Tässä se vihdoinkin tulee. Varustepostaus siis. Sain lukijalta toiveen esitellä balettikamppeeni ja koska niitä ei kovin paljoa ole (vielä) kertynyt, esittelen samalla kaikki muut urheiluvarusteeni!

Kuvassa balettikamppeet, valkoiset trikoot/sukkahousut, musta puku (uimapukumallinen), beige aluspuku, hiusverkko ja pinnejä. Tämä on useimpien balettikoulujen suositeltu setti. Ihonmyötäiset vaatteet eivät estä näkemästä linjoja ja asentoja, jolloin opettaja voi helpommin korjata virheet. Joillain näkyy tunnilla olevan t-paita, sortsit tai treenihousut.
Pehmeät harjoitustossut. Kovia tossuja (kärkitossut, "pointit") emme käytä ollenkaan. Ne tulisivat kuvioihin vasta monen vuoden kuluttua ja niiden käyttöön kuuluu mm. varvastekniikkakoulutus ja nilkkojen täytyy olla todella vahvat.
Kuten kantapäistä näette, nämä ovat hieman virheelliset. Nuo "ulokkeet" eivät sinänsä haittaa, mutta ensi kerralla etsin ihan kunnolla istuvat tossut.
Balettikamppeet Piruetista ja maksoivat yhteensä noin 80 euroa. Kallista kyllä, mutta melko pitkäikäisiä.

Ja sitten muihin urheilukamppeisiini.
Tässä salikengät, merkki Prosec (Cittarista parillakympillä). Todella mukavat jalassa ja "palapohjat" antavat lisää liikkuvuutta. Tällaisia myydään ihan sadan euron paremmalla puolellakin, mutta miksi ostaa kalliit, kun nämä ovat niin hyvät? Nämä eivät kyllä sovellu ulkokäyttöön. Kerran minun oli pakko päästä nämä jalassa lenkille ja sen jälkeen kaivelinkin pikkukiviä palapohjien rakosista. Terävät kivet myös "syövät" pohjia. Nämä ovat siis sisäkäyttöön (perussääntö: vaalea pohja= sisä, tumma pohja= ulko). Ulkokäyttöön minulla onkin sitten ihan peruslenkkarit.
Kuvassa näkyy myös hieman juoksuhousujani, joita käytän myös jumpatessani. Merkki Pro Touch ja ostin Intersportista alennusmyynneistä. Takana pikkutasku avaimille. Todella istuvat ja mukavat jalassa.

Juoksupaita, oli pakko ostaa värien takia ;) Ja onhan tämä miellyttävämpi hikoillessa, kuin tavalliset t-paidat. Tämä on minun makuuni kyllä turhan lyhyt, mutta toisena treenipaitana minulla on vaaleanpunainen pitkä urheilupaita (ei kuvaa).

Lisäksi oli pakko ottaa kuva tämän päivän ostoksista: käsi-/jalkapainot (4e) ja vaaka (10e) Tarjoustalosta. Kuvassa/kuvissa myös jumppamatto, joka on lähes aina lattialla muistuttamassa olemassaolostaan.

Tätä kirjoittaessani hoksasin, etten kuvannut kaikkia välineitä, lisäksi on käsipainot (vaivaiset kolme kiloa) ja rytmisestä voimistelusta muistoksi jäänyt naru.




Seuraavaksi hankintalistalla on jumppapallo, mutta odotan "sen oikean" vastaan tulemista, koska se tulee olemaan huoneessa koko ajan näkyvillä. Vaaleanpunaista olen etsiskellyt... Lisäksi kahvakuula olisi kiva, mutta ne ovat järjettömän kalliita! Haluaisin sellaisen noin viiden kilon painoisena.
Ennen minä ajattelin, että kaikki tuollainen varustus on aivan turhaa, treenata voi ilmankin. Nyt kuitenkin olen huomannut, että ne tuovat treeniin enemmän mielekkyyttä ja vaihtelua.

Uutta liikuntaharrastusta baletin rinnalle olen katsellut ja alan kallistua Sats-kuntosalin puolelle. Siellä on nimittäin myös ryhmäliikuntatunteja, sekä opiskelija-alennus ;) Muutenkaan kuntosalin kuukausihinta ei ole kallis, eikä ole mitään kamalia sitoutumisvelvotteita.
Ja miksi haluan maksulliselle kuntosalille, kun koulussa on ilmainen ja kotonakin voi treenata?
Koulun kuntosali on auki sellaisina aikoina, jotka eivät minulle aina sovi ja se on kiinni viikonloppuisin ja lomilla. Siellä myös on vanhat, yksipuoliset laitteet.
Kotona taas ei ole laitteita ja helposti huomio keskittyy johonkin muuhun. Kuntosalille mennään tekemään, eikä siellä kesken kaiken eksy esimerkiksi tietokoneelle.

Ja nyt taas uppouduin niin pahasti tähän aiheeseen, että ihan unohdin huomisen lääkehoidon tentin... Taitaa ilta venyä pitkäksi, sillä lääkehoidon kurssilla käsiteltiin hurjasti uusia asioita!

Tekstit nyt hyppelevät miten sattuu...

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Ja taas käyntiin

Ihan tervetullut oli tuo tämänviikkoinen flunssa, koska sain hyvin nollattua itseni. Sain jätettyä koulujutut taakseni (jotka ovat alkaneet ilmestyä nyt eteeni...) ja nukkua. Harmikseni jouduin jättämään viikon balettitunnit väliin ja lenkillekään ei oikein voinut mennä.

Tänään otin vähän takaisin ja kävin hieman alle tunnin lenkillä. Pääasiassa kävelin, koska olin juuri herännyt, eikä juoksu tuntunut mukavalta. Kuvittelin palelevani lenkillä, mutta mitä vielä! Tuntui ihan kesältä, aurinko paistoi ja kuuma tuli. Huomenna vihdoin pääsen balettitunnille.

Viikon päästä alkaa työharjoittelu vanhainkodissa/palvelutalossa. Hieman arveluttaa, kuinka tulen "sopeutumaan" työympäristöön, koska minulla on tiettyjä mielipiteitä ja periaatteita ja olen kuullut, että kyseisessä paikassa ei juuri toimita samalla tavalla. Noh, toivottavasti opin kuitenkin perusasiat, jotta pääsen harjoittelun jälkeen tekemään keikkoja myös vanhusten puolelle päiväkotikeikkojen lisäksi.

Olin ajatellut meneväni aikaisin nukkumaan, mutta mieleeni tulee koko ajan lisää ja lisää asioita, mitä pitäisi hoitaa ja tehdä. Ehkäpä siis alan tekemään niitä sen sijaan, että istun tässä miettien, mitä tänne blogiin raapustaisin...

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Herkuttelua (ja mitä tämä opiskelija syö?)

Neljä päivää kestäneeseen kuumeiluun kyllästyneenä teki mieli tehdä jotain hyvin makeaa. Parasta makeannälkään ovat kyllä itsetehdyt marengit ja marjarahka! Ja niin helppoa, niin helppoa...

Marengit:

4 kananmunan valkuaista (yhtään ei saa olla keltuaista, keltuaisista voi tehdä vaikka béarnaisekastikkeen!)
n. 2,3 dl sokeria

Laita uuni lämpenemään 120 asteeseen, ota kaikki tarvitsemasi valmiiksi esille, paitsi kananmunat. Ne kannattaa olla jääkaappikylmiä.

Vatkaa valkuaiset kovaksi kiiltäväksi vaahdoksi. Jos käännät vatkauskulhon ylösalaisin, vaahto ei saa valua yhtään, eikä muuttaa muotoaan. Parhain vatkauskulho on metallinen, muovisessa voi olla rasvanjäämiä, jolloin valkuaiset eivät vaahtoudu niin hyvin.

Jatka vatkaamista ja lisää sokeri erissä vaahtoon. Laita valmis vaahto pursotuspussiin (puolipellillistä sain pursotettua, sitten luovutin ja siirryin kahteen lusikkaan) ja pursota/tee samankokoisia kekoja pellille leivinpaperin päälle. Mitä pienempiä, sitä nopeammin valmiita.

Itselleni tuli kaksi pellillistä. Hyvin valmistuivat tavallisessa sähköuunissa (ilman kiertoilmaa). Aikaa en ottanut (en nykyään minkään valmistuksessa, siitä lisää myöhemmin...), mutta koosta riippuen 40 min -1 ½ tuntia, seurailet aina välillä. Marengit saattavat saada hennon ruskean sävyn, se ei haittaa. Jos marengit ovat erikokoisia, voit hyvin ottaa pienemmät vähän aikaisemmin pois.

Kun olet ottanut marengit uunista, anna niiden vielä jäähtyä ja kovettua pellillä.

Marjarahka:

2dl vispikermaa vatkataan vaahdoksi ja maustetaan sokerilla. Lisätään purkki rahkaa ja sekoitetaan/vatkataan hyvin. Lopuksi lisätään marjat, tuoreena tai pakastetut sulatettuina. Vatkaamalla vielä saat marjat sekoittumaan hyvin rahkaan.

Jos asut esimerkiksi yksin, voit tehdä lopusta rahkasta vaikka jäätelöä. Laitat pakastuksenkestävään astiaan, noin 15 minuutiksi pakastimeen, sekoitat reunoja myöten, toiset 15 minuuttia, taas sekoitat jne. kunnes rahka on kuin jäätelöä. Kannattaa pakastaa annoksina, koska pidemmän aikaa pakkasessa ollessaan jäätyy kovaksi. Sulaa kuitenkin huoneenlämmössä hiljalleen taas jäätelö-/sorbettimaiseksi.

Noh, mitä muuta tämä opiskelija syö ja kokkaa? Satunnaiset työkeikat ja riittävä opintotuki takaavat sen, ettei minun tarvitse elää nuudelidieetillä. Kaikilla ei näin ole, joten älköön kukaan nyt olettako, että kaikki opiskelijat eläisivät näin tai vetäkö muita johtopäätöksiä.

Huh, tästä tulee sekava teksti... pahoitteluni. Aihe, josta voisin kirjoittaa vaikka kirjan.

Yritin yhden kuukauden säilyttää kaikki kuitit ja pitää kirjaa ostoksistani. Aika ison kuittipinon sainkin kerättyä, mutta kaikista ostoksista en muistanut kuitteja ottaa. Se kuukausi oli kaikenlisäksi sitä aikaa, kun muutin omilleni, joten ostettavaa oli paljon. Nyt viikon ruokaostoksiin menee 20-30 euroa, jos kotona on peruselintarvikkeet. On myös viikkoja, jolloin ei tarvitse käydä ollenkaan kaupassa, saanhan viisi kertaa viikossa kouluruuankin, joten ruokaa ei mene niin paljoa, kuin luulisi. Joskus viikon ostokset taas maksavat enemmän, jos olen herkuttelutuulella. Silloin mukaan tarttuu karkkia, keksiä, pensasmustikoita, pakastepizzaa tms.

Keittiöstäni löytyy peruselintarvikkeita, mm. pastaa, riisiä, vehnä- ja sämpyläjauhoja, kaurahiutaleita, leivinjauhetta, kuivahiivaa, mausteita, suolaa, sokeria, öljyä, kananmunia. Näistäkin jo saisi tehtyä vaikka mitä, aika yksipuoliseksi vain jäisi ruokavalio.

Sitä täydentääkseni pidän pakastimessa mm. kukkakaali-parsakaali-porkkanasekoitusta, kalapuikkoja, annoksittain pussitettua broilerin rintafileitä, jauhelihaa ja lohta. Ostan noin kerran kuussa kokonaisen lohifileen, jonka leikkaan fiskarseilla annoskokoon ja pakastan esimerkiksi minigrip-pusseissa, joita voi käyttää pesun jälkeen uudestaankin. Saman teen jauhelihalle ja broilerille, annospusseihin ja pakkaseen. Jos haluan esimerkiksi lihapullia tehdä, teen koko paketillisesta jauhelihaa ja pakastan loput (paistetut) pullat, joita en syö lähipäivinä.

Sämpylää ja ruisleipää teen myös pakkaseen, tosin nyt on jäänyt vähemmälle kyllästymisen vuoksi. Vaihtelu virkistää, nyt syön paljon esimerkiksi rahkaa.

Sämpylöihin lisään vehnäjauhon lisäksi/sijaan sämpylä- ja ruisjauhoja, kurpitsan, pellavan ja auringonkukan siemeniä, pähkinärouhetta/-jauhoa, juusto- ja porkkanaraastetta, kasvissosekeittoa tai pinaattia, näin esimerkiksi.

Leipien hinnat tuntuvat kaupoissa nykyään järkyttävän korkeilta. Neljästä-kuudesta palasta leipää saattaa joutua maksamaan jopa yli kolme euroa! Leiväntekotarpeiden ostohintakin voi tuntua korkealta, mutta pussillisesta jauhoja tekee useamman taikinan. Esimerkiksi minulla on edelleen samat siemenpussit, pähkinärouheet ja oliiviöljy, jotka ostin, kun toukokuussa muutin. Vehnäjauhoja on menossa toinen kahden kilon pussi.

Minulla voi mennä viikossa esimerkiksi 12-20 kananmunaa, 6-14 purkkia rahkaa, 0-15 viipaletta leipää/sämpylää, 1-2 pussia kukkakaali-parsakaali-porkkana-sekoitusta, 1-2 pussia (Pirkka suomalaisia!) pakastemansikoita, kilo porkkanoita, 0-1 litra maitoa, 0-2 litraa omenamehua, ½ pussia pastaa, riisiä,  yksi broilerin rintafilee, annos lohta. Lisäksi välillä ostelen karkkia tai keksiä.

Maitoa en juo, sitä käytän smoothieen, murojen kanssa, lettuihin/pannukakkuun tm. leivontaan...
Mehua ostan nykyään harvoin, koska pidän vain omenamehusta ja siitä tulee hapanrakkuloita :D

Pidän erilaisista "muhennoksista"/"mössöistä". Hyvää on esimerkiksi keitetty tumma riisi, uunissa paistettu lohi, vihanneksia ja ruokakermaa sekaisin sotkettuna mausteiden kera.

Joskus saatan leivittää broileria. Vehnäjauhoihin sekoitetaan mausteet ja kieritellään broileria siinä niin, että broileri on kauttaaltaan jauhoissa, kastetaan kananmunaan ja kieritellään vielä korppujauhoissa. Sitten vain paistinpannulle isoon määrään öljyä. Omnomnom. Öljyä ei saa valuttaa viemäriin, koska viemäri voi mennä tukkoon, kun öljy/rasva kovettuu. Yleensä jäähdytän rasvan ja imeytän kuivaan kompostiin tai kaadan muovipulloon ja heitän roskiin.

Rakastan pizzaa. Kaupan pakastepizzat eivät mielestäni ole kalliita niiden energiamäärään verrattuna. Kuitenkin useammin teen pizzani itse. Aina välillä olen tilanteessa, että leikkeleiden viimeinen käyttöpäivä lähestyy tai juustosta on jäljellä enää ohut liuska, josta on lähes mahdotonta saada enää kunnon siivuja leivän päälle.

Silloin teen pellillisen pizzaa. Taikinaan lisään mm. pellavansiemeniä, pizzan päälle teen tomaattikastikkeen paseeratuista tomaateista, sipulista ja valkosipulista sekä mausteista. Leikkeleet, paprikat ja juusto päälle = herkku on taattu.

Tekstiä tulisi lisää ja lisää, tässä vaiheessa lopetan tällä kertaa.

Tuleeko teille lukijat jotain kysyttävää? Mistä haluaisitte, että kirjoitan?

Huomenna on tarkoitus mennä kouluun. Istun mieluummin kuumeisena koulussa, kuin terveysasemalla hakemassa sairaustodistusta.


sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Ja näin tällä kertaa...

Eilen olin leikkimässä siskon tytön kanssa ja tämän jälkeen kävin kotona vanhempieni luona. Siellä oli pikkuveljen tyttöystävän kissa hoidossa ja sen voi arvata, miten korkeat pisteet allergiatesteissä kissasta saanut reagoi. Sanonpa vain, että vaikka kuinka pidän kissoista ja rakastan niiden rapsuttelua, en missään nimessä halua ikinä kissaa kotiini, jos oireet ovat tällaiset.

Näköjään käynti laukaisi myös perinteisen syysflunssan, koska heräsin puoli neljältä PÄIVÄLLÄ aivan tukossa, ääni poissa ja kurkku viiltävän kipeänä, päänsärystä puhumattakaan. Kämppis oli kuulema kahdentoista aikoihin koputellut oveen kysyäkseen jotain, mutta olin nukkunut aika sikeästi, kun en ollut siihenkään herännyt.

Nyt olen viettänyt lopun päivää peiton alla pohtien mitä teen huomisen kanssa. Wilma ei taaskaan toimi, eli en näe lukujärjestystä. Meillä pitäisi olla huomenna työssäoppimisen orientaatio ja jotain muutakin, mutta en tiedä mitä, missä ja milloin. Työssäoppimisen orientaatioon on pakko mennä. Silloin käsitellään kaikki parin viikon kuluttua alkavaan työssäoppimiseen liittyvät asiat, ohjeistetaan näyttösuunnitelman teossa jne. Ärsyttää hirveästi. Kaikki. Samalla olen huojentunut, ettei pentua tulekaan tiistaina. Nyt ei olekaan hyvä aika.

Nyt painun takaisin nukkumaan kunnon särkylääkesatsin kera, katsotaan milloin saan jotain aikaiseksi...

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Odotusta

Kärsivällisyyttäni testataan nyt oikein kunnolla. Minulle ei muutakaan Tepsua ensi viikolla. Tepsu ei muuta ollenkaan. Marraskuun alussa sen sijaan muuttaa toinen mäyräkoira, samalta kasvattajalta, "tuoreemmasta" pentueesta. Poju vasta availee silmiään vielä. Jostain kumman syystä olen mielessäni tätä poikaa kutsunut Olaviksi... Nimellä on tietynlaista tunne-mitä-lie-kytköksiä minuun ja se on eräänlainen inside-läppä perheessäni ja joissain kaveripiireissäni. Tuntui niin luontevalta nimetä tuleva "vauvani" siksi. Äiti! Älä kerro vielä tätä nimeä muksuille, haluan itse kertoa "vauvauutiset" ;) (Ja älköön Olavi-nimiset pahoittako mieltään nimivalinnasta!) Tuntuu kyllä todella oudolta. Olin jo tottunut ajatukseen, että Tepsu tulee (alle!!) viikon päästä, mutta sitten asiat meni vähän hassusti ja kurjasti, ja sitten yllättäen Olavi astui ryömi esiin. Vieläkin on vähän epätodellinen tunne kaikesta tästä, mutta nyt on vielä reilu kuukausi aikaa käsitellä tätä kaikkea ja valmistautua Olavin tuloon. Mutta kaikki on siis hyvin ja odotan pentua yhtä innoissani, kuin alusta lähtien.

Tänään minulla olisi ollut vain noin tunti äidinkieltä ja sisko tarvitsi lapsenlikkaa, joten arvanette kumman valitsin. Aika "lapsekas" päivä tänään ja huomennakin tulee olemaan, koska pitkästä aikaa otin päiväkotikeikan itselleni. Loppuviikko on nimittäin koulusta vapaata, tai noh, etäpäiviä.

Perjantain ajattelin pitää vapaana, jotta olisi pidennetty viikonloppu tehdä rauhassa koulujuttuja ja kunnostaa huonetta. Järjestystä pitäisi muuttaa, koska ikkunoista puhaltaa ja seinä, joka on ainoa ulkoilmaa vasten oleva, on jäätävän kylmä ja juuri sillä seinällä sänkyni on.

Lisäksi olen taas pitkän tauon jälkeen innostunut leipomaan ja laittamaan ruokaa. Creme Bonjourin pippuriruokakerma on muuten i-h-a-n-a-a esimerkiksi pihvin ja täysjyväpastan kanssa, njamskis!
Nytkin pitäisi väsätä jonkinlaiset työeväät huomiselle, hmm...

Ajatuksissa on ollut eräänlainen postaus opiskelijan budjetistani ja ruuista, joita teen yms. Viikonloppuna sitten. Ja viikonloppuna se toivepostaus balettivarusteista, lupaan!


lauantai 21. syyskuuta 2013

Paha paha Facebook

Kuten osa teistä muistaa, olin melkein vuoden Facebook-lakossa (Linkki siihen kirjoitukseen). Syitä lakkoon oli monia, mutta silti jonkin ajan kuluttua löysin itseni taas Facebookista.

Toki Facebook on hyödyllinen siinä mielessä, että voi pitää yhteyttä kavereihin ja on erilaisia yhteisöjä, kuten oppilaskunnan hallituksen sivut, jossa voidaan keskustella jne. Mutta ne huonot puolet painavat enemmän.

Ensinnäkin, Facebook voi koska tahansa muuttaa ehtojansa ja käytäntöjänsä, joko hyvällä tai pahalla. Haluan Facebookista eroon, ennen kuin jotain nykyisiä asioita pahempaa tulee.

Esimerkiksi tällä hetkellä asioita, joista en Facebookissa tykkää:

- Kaikki kuvat, tiedot, tekstit yms. joita Facebookkiin lataat, ovat Facebookin omaisuutta. Facebook voi tehdä näillä tiedoilla mitä haluaa (tosin toistaiseksi lain sallimissa rajoissa?).

- Jos joku muu jakaa tietoja/kuvia sinusta, he voivat halutessaan tehdä niistä julkisia (= koko maailman nähtäviksi) ja he myös luonnollisesti määräävät, miten kyseisiä tietoja jaetaan.

- Facebook saa tiedot kaikilta nettisivuilta, joilla käyt, jos niissä on Facebook-toiminto (noh, lähes kaikilla sivuilla on, Iltasanomat, Helsingin Sanomat, Blogger, jopa sähköpostissakin...).

- Vaikka poistaisit Facebook-profiilisi pysyvästi (kestää n. 90 päivää, ennen kuin se on "kokonaan" kadonnut), voi esimerkiksi kavereidesi juttuihin jättämäsi kommentit jäädä sinne, sekä Facebookin itselleen tallentamat asiat, mitä olet Facebookissa tehnyt.

Noh, olen tehnyt sen virheen, että loin itselleni Facebook-profiilin, koska kaikkea en voi enää poistaa/perua, vaikka nyt poistaisinkin profiilini.

Jos olet miettinyt oman profiilin luomista Facebookiin, lue Facebookin ehdot ja käytännöt KOKONAAN, ettei sinulle tulisi harmillisia yllätyksiä.

Itse aloin nyt vasta lukemaan ajatuksen kanssa ehtoja, mutta en päässyt kovinkaan pitkälle, kun jo alkoi suututtamaan oma typeryyteni ja nämä Facebookin mielivaltaiset ehdot sun muut. Mikäs siinä on ehtoja ladellessa, kun on tarpeeksi pitkä lista. Ei kukaan jaksa niitä lukea, vaan skippaa koko osion ja tekee profiilin.

Vielä kun ajattelee niitä lapsia, joiden vanhemmat lisäävät kuvia lapsistaan... Harmittomalta tuntuva kuva pienestä söpöstä pikku tyttärestä voi tuntua todella pahalta, kun tyttö on teini/vanhempi. Ja mitä sitten teinit lataavatkaan Facebookiin ja tekevät siellä... No omapahan on asiansa, kaikki eivät ajattele niinkuin minä, eikä kaikkia häiritse nämä asiat.

Tiesittekö, että monessa koulussa opetetaan Facebook-profiilin luominen ja Facebookissa/sosiaalisessa mediassa toimiminen? Toki samalla opetetaan netikettiä (netin käyttäytymissääntöjä/ohjeita), mutta eikö sitä voisi opettaa yleisesti? Pakko sotkea Facebook mukaan.

Tietenkään Facebook ei ole ainoa sivusto, joka voi aiheuttaa harmia käyttäjälleen, mutta tästä sivustosta minulla on huonoja kokemuksia ja haluan varoittaa teitä. Toki teette omat päätöksenne ja kaikilla on omat mielipiteenne, mutta olkaa varovaisia netinkäyttäjiä!

Itse poistan Facebook-profiilini lopullisesti (on kaksi tapaa, käytöstäpoisto=taukotila, jolloin kaikki jää talteen ja voit koska tahansa palata käyttämään profiiliasi, sekä poistaminen=profiili katoaa 90 päivän kuluttua, jonka jälkeen sitä ei voi palauttaa).

Tämä blogi tulee myös lähiaikoina kokemaan muutoksia, joten varautukaa ;)


torstai 19. syyskuuta 2013

Onnistumisia

Eilen venytellessäni surkuttelin itsekseni, kuinka kankea olen ja, etten varmaan koskaan enää tule olemaan yhtä notkea, kuin 7. luokalla. Tänään kuitenkin koin onnistumisia ja huomasin edistyneeni monessa asiassa balettitunnilla. En ole saanut viiteen vuoteen sormia varpaisiin lattialla istuen jalat suorassa. Tänään sain ja enemmän kuin pelkällä hipaisulla. Ja pysyin siinä. Takareiteni ovat kireämmällä, kuin ihmisillä normaalisti. Siksi tämä oli minulle iso ja kannustava kokemus. Myös se, että sain jalkani helposti nostettua tangolle ilman, että nostan lantiota, oli uutta. Valssiaskelissa en mennyt sekaisin. Ja kertaakaan tunnin aikana missään ei krampannut. Olen alkanut venyttelemään lähes joka aamu ja välillä myös iltaisin. Se on selvästi auttanut, vaikka välillä tuntuu, että jumitan vain paikoillani.

Vielä täytyy panostaa hurjasti korsettilihaksistoon, huomaan vähän väliä valahtavani löhöilemään ja siitä seuraa selkäkivut, jotka kestävät pitkään. Balettitunnilla opettaja "laittoi" minun ryhtini oikein ja tajusinkin, että olen aina yrittänyt seistä väärällä tavalla ryhdikkäästi (jolloin selkäni on lähes poikkeuksetta aina kipeytynyt lisää). Ryhti ei lähde pelkästä vatsasta, hartioista ja yläselästä. Se alkaa siitä, että pepun vetää alas, vatsan sisään, avaa rintakehää, mutta ei liikaa, ja ei vedä hartioita liian taakse. Yläselkä on mieluummin hieman etu-, kuin takakenossa. Vatsa- ja selkälihakset tukevat ryhtiä, niitä ei tarvitse jännittää liikaa.

Koulussa menee myös hyvin. Sain fysiikka ja kemia 2:a kolmosen, joka on siis kiitettävä (hylätty-1-2-3). Tehtäviä ei myöskään ole enää jäänyt rästiin ja kurssin ovat mielenkiintoisia. Tällä hetkellä meillä on mm. lääkehoitoa ja suunnitelmallista hoitotyötä. Työssäoppimisjakso alkaa 14.10. ja sitä odotan vähän sekavin tuntein. Toivon saavani siitä kaiken hyödyn ja opin irti.

Nyt on vuorossa makaronivelliä (na-mi!) ja elokuva. Huomenna on vain yksi tunti koulua, mutta turhaan sitä poissaoloja hankkii sillä, ettei jaksa yhden tunnin takia kouluun mennä.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Aamu vai ilta?

Heräsin juuri, ilmeisesti päiväunilta, ja mietin melkein paniikissa, että olenko nukkunut pommiin, kohtahan pitäisi olla jo junassa ja matkalla kouluun. Sitten näin kaapin lasiovesta heijastuksen, auringonlasku. Todella petollinen tämä sänky! Ei tarvitse, kuin hetken olla siinä ja nukahtaa (tosin se nyt ei ole ollut ongelma missään muuallakaan viime aikoina). Viimeiset muistikuvat hereilläolosta on kello kolmelta, joten aika reippaat päiväunet tuli. Huonoon aikaan vain. Kaiken lisäksi koulun Wilma-järjestelmä ei toimi, joten en näe lukujärjestystä, toisin sanoen en tiedä monelta huomenna alkaa koulu, missä luokassa ja mitä aineita meillä on.

Aikaisemmin tänään kävin hollantilaisista vieraista toisen kanssa IEC-seurakunnassa (linkki) Mellunmäessä. Se on siis englanninkielinen seurakunta, joka toimii myös Töölössä ja Espoossa. Ja taisi Helsingissä olla toistakymmentä muutakin englanninkielistä seurakuntaa.
Noh, se ei ollut aivan sellainen, kuin missä vieras oli tottunut käymään, sen lisäksi, että hän ei kovin paljoa ymmärtänyt (ainakin pystymme keskenämme kommunikoimaan englanniksi). Minä ainakin aion viedä ensi sunnuntaina pikkusiskoni Töölön IEC:n, koska hän rakastaa englanninkielisiä ylistyslauluja.







Kokouksen jälkeen tulimme Pukinmäkeen ja tein meille uunilohta lisäkkeineen, sekä marjarahkaa. Kutsuin myös naapurini (joka on myös luokallani) ja söimme (tai ainakin allekirjoittanut söi) niin tuhdisti, että vieläkään ei juuri ole nälkä.

Pojun kasvattaja laittoi eilen pennusta kuuden kuvan :3Tulostin sen A4-kokoisena ja vielä pitäisi hankkia kehykset. Ja kuten aiemmin sanoin, kasvattajan ottamia kuvia en täällä julkaise. Tiedän kokemuksesta, että pikkutytöt googlettavat koiranpentu-/eläinkuvia ja kopioivat niitä luvatta eri sivustoille ja jopa pitävät kuvia ominaan.
 Eläinkaupassakin kävin tänään vertailemassa hintoja. Kannustaa entistä enemmän tekemään itse tarvikkeita ja leluja, kun pelkkä kongi (kova muovinen mötikkä, jota voi heitellä ja jyrsiä ja jonka sisälle voi laittaa herkkuja) maksoi yli 20 euroa. Toki se on siistimpi lelu, kuin esim. sanomalehdestä tehty, eikä viimeksi mainittua juurikaan voi heitellä ja jyrsiä. Tai sitten teen vahvasta muovipullosta vastaavan. Korkkiin vain reikä, josta nameja pääsee tippumaan ja se on siinä. Täytyy vain muistaa hioa reikä, ettei jää teräviä reunoja.

Nyt taas väsyttää sen verran, että taidan mennä nukkumaan. Jos herään yöllä virkeänä, menen kunnon juoksulenkille, toisaalta on kyllä pakko ottaa kamera mukaan, täällä on niin kaunista aamuyöstä! Luulen, että menen kouluun puoli yhdeksäksi ja jos koulu alkaa myöhemmin, niin kyllä minä tekemistä keksin.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Sisustelua

Tietokoneessa ei toimi netti, joten kuvallisia päivityksiä joudutte odottamaan luultavasti muutaman päivän.

Koulua on vielä vajaat kaksi vuotta jäljellä, mutta olen jo lähes puolessa välissä opintopisteiden kanssa. Tuskin kuitenkaan aikaisemmin pääsen valmistumaan, kun lähden Afrikkaan, mutta ei se mitään. Mielummin olen ne kuukaudet Afrikassa kuin koulussa.

Neljä kuukautta olen jo asunut "omillani" ja vihdoin sain aikaiseksi hankkia viimeiset tarvitsemani huonekalut. Ja kannatti viivytellä :D Sisko vihjasi pari päivää sitten, että Espoon Ikeassa olisi lauantaina hurjia tarjouksia. Hän ei itse päässyt mukaan, joten lähdin itsekseni aamulla varhain kohti Espoota ja Ikeaa. Matka julkisilla sujui varsin jouhevasti ja täytyy sanoa, että Espoon bussit olivat aikatauluistaan edellä (hyvällä ja pahalla). Ensimmäisestä bussista myöhästyin siksi, seuraava taas tuli hyvissä ajoin, etten ehtinyt palella ulkona. Lähtiessäni Pukinmäessä oli +4, Espooseen saavuttuani oli jo sentään noin +14 astetta lämmintä. Itse Ikea-reissu ilmaisine aamupaloineen meni todella nopeasti ja sain kuin sainkin kaikki tarvitsemani. Tarjouksesta tuli mukaan mm. kaksi EXPEDIT-hyllyä (neljälokeroista, 19€/kpl), niihin korit, työpöytä (25€) ja mitäköhän muuta oli... Sainpahan myös muhkean ja lämpimän untuvapeiton! Aluksi ei ollut tarkoitus ostaa Ikeasta untuvapeittoa, koska sen hinta oli viidesosa muissa kaupoissa myytävistä peitoista ja se ei minua ainakaan vakuuta laadusta. Ja en hyväksy itseltäni ajatusta "se ei haittaa, jos se on huono ja menee nopeasti rikki, kun se oli niin halpa!". Tuo on jotain niin karseaa ajattelua, mihin itsekin aika ajoin syyllistyn. Mutta ensimmäisen yön nukuttuani totean, että peitto on ainakin superlämmin!
Huomenna tulee isot paketit "kadun varteen" ja täytyy pyytää kaveria auttamaan, sillä en tiedä mihin kadun varteen ne tuovat, koska rappuni läheisyydessä ei sellaista ole.

Nyt täytyisi vihdoin siivota huone, siskon tyttö oli yökylässä ja en ole jaksanut vieläkään laittaa vieraspatjaa pois. Musiikki vain soimaan ja huonetta raivaamaan, jotta on myös huomenna tilaa koota hyllyt ja pöytä. Sitten toivottavasti myös raaskin heittää isot pahvilaatikotkin pois, jotka jäi muutosta tänne "tavaroidensäilytystä" varten ts. en viitsinyt heittää pois, jos tarvitsisin niitä vielä. Mutta pahvilaatikoita saa aina uusia.

Ja nyt tämä "lörpöttely" saa riittää ja alan hommiin!

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Talven odottelua ja perheenlisäystä

Ahh. Taas on yhdestä kesästä selvitty ja ilmat viilenevät. Ja mikä parasta, siitepölykausi on pian ohi! Vielä kukkii heinät ja pujo jonkin aikaa ja sitten "vapaus". En malta odottaa sitä, kun sataa paljon lunta, tulee kunnon pakkaset ja lumi narisee saappaiden alla. Täksi talveksi olisi kiva saada jonkinmoiset nutukkaat, mutta eipä ole aikaisempinakaan vuosina tullut vastaan ja hintakin on varmasti huima.
Toivottavasti myös pääsen joululomalla käymään äitin tilalla, siis Lautakankaalla, koska Helsingistä on vaikea metsästää takkaa ja leivinuunia. Ja puhdasta, valkoista lunta.

Perheenlisäystäkin on luvassa. Ensin meinasin, että ei ole vielä sen aika, mutta nyt on sydämeni viety ja pieni poika tulossa :) Ei sentään ihmispoika (olisikin!), vaan se pitkäkarvainen kääpiömäyräkoirapoika. Kuvia tulee, kunhan pääsen poikaa katsomaan. Kasvattajan ottamia kuvia en julkisesti jaa.

Huomenna taas kouluun (onneksi lyhyt päivä) ja balettiin. Kaikki muu vapaa-aika taitaa mennä koulutehtävien parissa. Oli tarkoitus nyt viikonloppuna tehdä, mutta eilen kävin Ruoholahdesta hakemassa monitoimikoneen ja kävin kiinalaisessa syömässä (jaa niin siihenkö koko päivä meni?) ja tänään... noh tänään nukuin monen tunnin päiväunet ja iltasilla menin kavereiden kanssa Suheen (seurakunta) ja syömään Rossoon. Toinen kavereista lähtee viideksi kuukaudeksi Uuteen-Seelantiin ja toinen Yhdysvaltoihin, noh pitkäksi aikaa myös. Ensi vuonna olisi minun vuoroni lähteä, katsotaan toteutuuko matka, aika epäileväinen olen.

torstai 29. elokuuta 2013

Tuntemuksia ja erilaisia tavotteita

En ole aina pitänyt urheilusta. Olen joskus sitä suorastaan inhonnut, kuten myös koulun liikuntatunteja. En ollut niitä oppilaita, jotka olivat hyviä kaikissa lajeissa, edes yhdessäkään. Pallopelejä pelkäsin, tai oikeastaan pallon naamaan saamista (mitä tapahtuikin aina silloin tällöin). Luistimet sattuivat ja pelkäsin kaatumista, uinti oli hirveää, varsinkin kun jouduin "isojen" altaaseen ja uimaan selkää. Vetosin usein astmakohtaukseen, jotta pääsin pois vedestä. Osasin kyllä uida ja tykkäsinkin uimisesta, vapaa-ajalla. Koulu-uinnista en pitänyt yhtään.

Yläasteella aloin lenkkeillä, aloitin rytmisen voimistelun ja koululiikunta alkoi enemmän kiinnostamaan. Enää ei tarvinnut miettiä, oliko hyvä tai paras jossakin lajissa, koska ei ollut mitään kilpailuja. Nyt sai keskittyä vain omaan suoritukseen ja siihen, että itse viihtyi ja teki parhaansa. Pesäpallo, lentopallo, koripallo, juoksu ja lihaskuntoharjoitukset olivatkin yhtäkkiä mielekkäitä ja pääasiassa nautin niistä.

Urheilusuorituksista tuli valtavan hyvä olo ja joskus lenkilläkin saatoin tehdä kierroksen uudestaan vain juoksemisen ilosta. Sitten liikunta taas jäi vapaa-ajalta. Maatalouskoulussa onnistuin lihomaan jopa lievästi ylipainoiseksi! Koulun keskeytettyäni paino palautui pian normaaliksi, vaikka liikunta ei niinkään kuulunut viikottaiseen ohjelmaani.

Maanantain balettitunnin jälkeen olo oli hieman apea. Siinä missä 7-luokalla pääsin spagaattiin ja sain selän taivutettua mitä ihmeellisimpiin asentoihin, nyt olinkin kankeampi kuin koskaan. Jopa spagaattiin pääseminen tyssäsi nopeammin, kuin ennen kun sitä nuorempana opin tekemään (silloin meni n. 2kk). En pysty edes kuvailemaan, miltä tuntui venyä spagaattiin! Ei se tee ihmistä paremmaksi, ei siitä ole mitään hyötyä, mutta se tunne oli jotain, mitä kaipaan nyt. Uskon, että jos nyt aloittaisin taas spagaatin harjoittelun, sen pitäisi onnistua täydellisesti kolmessa kuukaudessa, koska minulla on baletti tukena. Ja jos viitsisin joka päivä yrittää päästä vielä vähän pidemmälle. Lisäksi haluan vielä saada selkäni taivutettua enemmän, kuin vain siltaan. En minä niistä hyödy muuta kuin, että ne antavat tunteen, että olen saavuttanut jotain. Samalla harjoittelu vähän niinkuin symboloisi elämässä suurempien asioiden saavuttamista. Työtä täytyy tehdä, jotta saavuttaa halutun tuloksen. Tähän asti olen mennyt siitä, mistä aita on matalin.

Lisäksi rakastan juoksemista. Rakastan juosta esimerkiksi busseja/junia kiinni. Välillä on pakko ottaa kavereiden kanssa pikajuoksuspurtti, ihan vain juoksemisen ilosta. Minulla on piikkarit ja aion joku kaunis päivä mennä ja juosta 100 metriä niin lujaa kuin pääsen. Joku saa olla kellottamassa, koska haluan juosta vielä lujempaa. Miksi? Enhän aio osallistua mihinkään urheilukisoihin? Kuten sanoin, rakastan juoksemista ja sitä tunnetta, kun oma keho pystyy tekemään kaikkensa. Kun vielä aivot/mieli pystyisi samaan...

Tuntuu oudolta asettaa tavotteita liikunnalle ja omalle keholle, ennemmin kuin esimerkiksi opiskelulle ja mielelle. Mutta teen parhaani, kun opiskelen, se riittää minulle. Minulla ei ole tavoitetta osallistua esimerkiksi maratoniin vuonna xxxx, vaan aion liikkua, koska se tuntuu hyvälle ja nautin siitä. Ja tarvitsen jotain mielekästä selvitäkseni eteenpäin koulun keskellä.

Nyt se on sanottu ja se on "virallista". Huomisesta alkaen, kolme kuukautta eteenpäin, aion treenata spagaattia, selän notkeutta ja pikajuoksua ja katsotaan 30.11. olenko päässyt kuinka pitkälle.


keskiviikko 28. elokuuta 2013

Suomenlinnassa


Kuten aikaisemmin kerroin, tutoroin kahta hollantilaista nuorta, jotka tulivat vaihtoon Suomeen ja kouluumme. Koulupäivän jälkeen menimme kaupungille kiertelemään ja käväistiin nopeasti Suomenlinnassa. Menemme vielä myöhemmin uudestaan, kun on enemmän aikaa. 

En sitten millään kyllästy Suomenlinnan maisemiin. Sinne on päästävä vuodesta toiseen ja monta kertaa vuodessa. En malta odottaa, että saan hankittua uuden kameran, koska Suomenlinnassa on niin paljon kuvattavaa! Nämä kuvat tosin on otettu kännykällä, koska nykyinen kamera jäi Puksuun.

Oli hauska kuulla ulkomaalaisten ajatuksia suomalaisista. Tiesittekö, että suomenkieli on kuin laulua? Minusta taas hollanti on todella kaunista ja niin pehmeää :) Sitä oli kiva kuunnella. Hieman jopa tajusin sanoja sieltä täältä, koska jotkut sanoista ovat samoja/samankaltaisia ruotsin kielessä.
Myös hollantilainen koulujärjestelmä oli mielenkiintoinen (kuten heidän mielestä suomalainen). Siellä on paljon yleisempää, että peruskoulun jälkeen jatketaan opintoja. Opinnoista maksetaan kuukausimaksu (jonka suuruutta en nyt muista, taisi olla 70 euron kieppeillä) ja poissaoloja ei sallita yhtään. Jos kurssista ei pääse läpi, joutuu uusimaan koko lukuvuoden. Opintotuki oli parinsadan euron kieppeillä. Hollannissa on tapana kouluttautua ammattiin ja mennä töihin, tytöt pitivät erittäin harvinaisena välivuotta. 

Koulurintamalle kuuluu taas sitä samaa kurjaa... Kova hinku olisi vain mennä töihin. Opettajat lomautetaan kahdeksi viikoksi, näillä näkymin tosin meidän työssäoppimisen ajaksi.  Meillä on hurjasti kaikkia tehtäviä, joista osa täytyy tehdä ryhmässä/parin kanssa vapaa-ajalla. Yritäppäs tässä nyt sitten sovittaa viiden ihmiset menot yksiin. Anoin lupaa tehdä yhden ryhmätehtävän yksin ja sitä olen tässä aloitellut hiljalleen. Ensi viikolla palautus :S Kolme tehtävää sainkin äsken tehtyä, niihin ei mennyt kuin alle tunti yhteensä. Turhaan taas jätän viime tippaan. Viimetippaan menee myös jonkun rokotuksen ottaminen Afrikan matkaa varten... Olen kokonaan unohtanut, että joku rokotus täytyy ottaa monta kuukautta ennen matkaa ja siihen kait tarvittiin vielä tehostekin... Onhan tässä sentään vielä seitsemän kuukautta matkaan.

Nyt täytyy painua pehkuihin. Nukahdan missä tahansa ja milloin tahansa, jos vain olen hetkenkin paikoillani. Koulussa ja bussissa se ei ole yhtään kivaa, opetus ja oikea pysäkki menee helposti ohi. Luin tänään yhden artikkelin (Fit 9/13) "karhun talviuni"-maisesta väsymyksestä, joka ei johdu unen puutteesta, vaan kilpirauhasesta. Se ei näy tavallisessa kilpirauhaskokeessa (joka minulta otettiin). Kyse on siis kilpirauhashormonin muunto-ongelmasta, jota vielä harvat lääkärit Suomessa tunnustavat. Huomenna on lääkärin soittoaika, katsotaan sitten mitä tehdään ja voisiko kyse olla tästä.