torstai 13. joulukuuta 2012

Uusia tuulia

Ja niin se aika menee hullun lailla. Paljon ehtii tapahtua, ehkä liikaakin. Mukana ei meinaa pysyä ja aina ei tarvitsekaan. Tänään "virallisesti" jätin lukion pois, vuodenvaihteessa sitten vaihtuu opettaja ja luokkalaiset. Onhan se hieman vaikeaa näin tehdä. Niin minulle kuin opettajillekin. Juuri tutustuin luokkalaisiin ja opettajaan ja sitten olenkin vaihtamassa. Ja opettajille sekä muille koulun työntekijöille tulee lisätyötä yrittää sumplia jäljessä olevaa oppilasta pidemmällä olevien joukkoon. Saan kylläkin hyväksiluettua monta opintoviikkoa (kiljun pääni sisällä riemusta!), joten en hirmuisen jäljessä ole. Kuitenkin olen viisi viikkoa ensi vuoden alusta työssäoppimisessa, kun tuleva luokkani on nyt, joten vähän sentään :S

Toinen uusi juttu on se, että vaikka pitkään olin sitä mieltä, etten koskaan, ikinä, milloinkaan hanki älypuhelinta, varsinkaan kosketusnäyttö-sellaista, niin tässä sitä ollaan Lumian omistajia nyt. On kyllä todella simppeli puhelin ja vaikka vähän jännitin "näppäimistön" kokoa, ei ole tullut vielä yhtäkään virhenäppäilyä :) Asetukset oli helppo asentaa, olin varautunut pyytämään enolta apua, mutta osasinkin itse :) Puhelimen akun voi ladata tietokoneella, puhelimessa on hyvä kamera ja NETTI! Vähän on kyllä ristiriitaiset tunteet, koska olen sinänsä "kehitystä" vastaan ja ajatusta "miten olenkaan pärjännyt ennen tätä?!", mutta nyt on sellainen tunne, että miten olenkaan pärjännyt ennen kännykkää, jossa on musiikit, kamera, aikataulut, facebook(!!) yms. Ainoa tähän mennessä havaittu miinuspuoli on kuulokkeiden epämukavuus :/

Viime viikko meni sairastellessa ja teki hyvää ladata vähän omia akkuja, tosin sitten tulikin ahdistus, "en halua takaisin kouluun". Nooh, pientä malttamattomuuden ja odotuksen masennusta ilmassa. Sitä kun haluaisi kaiken-heti-tänne-nyt. Toisinsanoen, kuten tiedätte, maallekaipuu on juuri nyt todella kova :( Enää ei oikein blogit ja lehdet lohduta. Onneksi opinnot nopeutuivat vuodella(!!), pitäisi iloita siitä, mutta välillä kaikki oleellinen unohtuu. Hiihtämään olen suunnitellut meneväni pikkuveljeni kanssa Paloheinään. Ehkä liikunta, raikas ilma ja, noh, ladut lohduttavat edes hieman. Ja ehkä pitäisi asennoitua hieman toisin. Ottaa kaikki hyöty irti kaupungissa olosta. Käydä kirjastossa etsimässä kirjoja ja opuksia, liikkua luonnossa, vaikka se tarkoittaisi vähän matkustamistakin, keskittyä opiskeluun, jotta pärjäisin työelämässä jne. Tai noh, opin innolla uutta koulussa, mutta aina siihen voisi enemmän panostaa. Lisäksi koen melkoista saamattomuutta. Käsityöt odottavat tekijäänsä, kirja lukijaansa ja nyt on viime aikoina yksi ajatus pyörinyt päässä, mutta sen toteuttaminen menee kyllä ensi vuoteen, koska olen liikkeellä aika myöhään...



1 kommentti:

suvi kirjoitti...

tsemppiä opiskeluihin!Ja muista tosiaan tuo,että kaupungissa asumisen päivät vähenevät joka päivä :D olet lähempänä maalle-muuttoa...itse tykkäsin keskuspuistossa lenkkeillä(pyöräillä),ja siellä Paloheinässä...tuntui melkein maaseudulta...