tiistai 25. joulukuuta 2012

Kuvia Tuomaanmarkkinoilta

 Kävin perjantaiaamuna kaverini kanssa kaupungilla, koska hänen piti ostaa joululahjoja. Kiertelimme muutamassa liikkeessä ja lahjat löytyivät. Kävimme syömässä Hesburgerissa (mmm... minikana) ja Tennispalatsissa Yogo!'ssa, josta saa siis jogurttijäätelöä erilaisilla höysteillä. Hinta menee painon mukaan ja annoksen saa itse koota. Jogurttimakuja oli useita ja höysteinä oli karkkeja, hedelmiä, marjoja ja kastikkeita. Itse otin vesimelonin ja passionin makuista jogurttia kiwillä, mansikoilla ja erilaisilla meloneilla. Voittaa kyllä jäätelön mennen tullen! Jos liikuskelette Kampissa Tennispalatsin lähettyvillä, Yogo! löytyy Pizza Hutin naapurista. Ja palvelukin oli todella kiitettävää ja ystävällistä ;)
(nimim. aikainen herkuttelija)

Sieltä sitten kävelimme ja osittain sightseeing-meiningillä raitiovaunulla menimme ihanassa lumisateessa Senaatintorille,
jossa oli Tuomaanmarkkinat.

Pienissä "mökeissä" myytiin ihania käsitöitä ja herkkuja, mutta tyydyimme tälläkertaa vain ihastelemaan niitä.

 Ehkä ensi talvena sitten tuen käsityöläisiä ja ostelen
lahjaksi tuotteita... tahi itselleni ;)

Tuomiokirkosta otan aina samanlaisen kuvan. Kirkko on niin hieno, ulkoa ja sisältä. Tällä käynnillä siellä oli tosin häät, joten sisälle ei päästy.


 Ulkona oli ihana ilma, mutta monen tunnin kävely vaati myös hieman lämmittelyä ja syötävää. Senaatintorin läheisyydessä on monta hienoa ja kaunista kahvilaa, mutta ne olivat aivan täynnä! Löysimme kuitenkin Kiseleffin talon sisuksista Ciao! Caffen, josta on erinomaiset näkymät Senaatintorille. Ja mikä parasta, hintatasoltaan sopiva opiskelijoille. Ja vaikka kyseessä on ns. ketju-kahvila, tämä paikka huokui ihanaa vanhan ajan tunnelmaa talon ansiosta ja tottakai kahvilan sisustuksessakin oli huomioitu talon arvokas ilme.

Kahvilan löytää osoitteesta Aleksanterinkatu 28, sisäänkäynnit Kauppagalleriasta tai Unioninkadun puolelta, 2. kerroksesta, joten jos et meidän tavoin viitsi jonottaa hienostuneeseen, kalliiseen kahvilaan, käy täällä :)

Cioccolato Italiano, toisinsanoen suklaakaakaojuoma
kermavaahdolla
Kuvat on muuten otettu uudella puhelimellani, ei yhtään huono laatu vai mitä? Välillä tulee jopa parempia kuvia, kuin kahdentoista megapixelin digikamerallani.



Muuten on lomapäivät menneet laiskanlaisesti. Eilen illalla kävin muutaman sisarukseni kanssa läheisessä puistossa pulkkamäessä (ja kylläpä uni maittoi, vaikkakin Ikean sänky meinasikin romahtaa yöllä... Millon Ikea alkaa tekemään oikeasti laadukkaita huonekaluja ja tavaroita?) ja tänään kuuman kaakaon ja leipien kera Koffin puistossa laskemassa mäkeä. Semmoisen mäen kiipeäminen uudestaan ja uudestaan käy kyllä kuntoilusta! Nyt on minulle täydellisesti sopivat kelit, joten pitäisi useamminkin lähteä ulos. Ei tule kuuma eikä kylmä, kun on toppahousut ja untuvatakki ja pakkanen tuntuu vain hyvältä kasvoilla (kunhan ei ole samana päivänä pessyt kasvoja, varsinkaan alkoholipitoisilla puhdistusaineilla...), lumisade on ihanaa ja tuuli vain lisää riemua.

En enää jaksa kuvien ja tekstien hyppimistä, joten öitä!

lauantai 22. joulukuuta 2012

Haaste



SÄÄNNÖT
1. Kerro 11 totuutta itsestäsi
2. Vastaa sinulle annettuihin kysymyksiin
3. Keksi 11 kysymystä seuraaville haastettaville
4. Haasta 11 ihmistä jätän valitettavasti nämä kaksi viimeistä vaihetta pois :/

1. Olen leipien teon kanssa hyvin tarkka. Juusto täytyy höylätä tasaisesti ja leipään ei saa jäädä "tyhjiä" kohtia, voita täytyy olla tasaisesti ja sen täytyy olla juuri voita, eikä esim. margariinia. Paras voi on 100% voi.

2. En usko, että heti valmistuttuani muutan maalle. Olen ajatellut jääväni vielä pariksi vuodeksi Helsinkiin.

3. Ostin tänään kolme tikkaria itselleni. Ai mikä karkkilakko?

4. Nuo kolme tikkaria oli harvinaisen vähän... kröhöm.

5. Olen maistanut viskiä, punaviiniä ja siideriä (alkoholillisia) ja hyi että maistuivat pahalta!

6. Minun on usein joskus vaikea pysyä päätöksissäni

7. Minun on vaikea heittää tavaraa pois, oli se kuinka turhaa tahansa

8. Tykkään hirveästi joulukalenterien suklaasta, mutta en ole ostanut yhtään kalenteria, koska boikotoin niitä roskan takia.

9. Olen tykästynyt Hesburgerin ruokiin, vaikka ennen vihasin sitä (vaikka en koskaan ollut edes maistanut Hesen ruokia). Minikana ja kanahampurilainen on parhaita, mutta muutkin menee paljon paremmin, kuin mäkkärin hampparit.

10. En ole äkkilähtö-tyyppiä. Haluan valmistautua kaikkeen rauhassa, oli se sitten kauppareissu tai monen päivän matka.

11. Haluaisin olla henkilö, joka antaa (tai ei anna) luvan valmistaa jotain, oli se sitten tehdas, talo, lelu tai jokin muu esine. Turhat, vaaralliset, rumat, epäekologiset yms. karsisin pois. 

Vastaukset Karjakon antamiin kysymyksiin:

1. Missä haluaisit lomailla ja miksi? Afrikassa, toisaalta haluaisin osallistua siellä vapaaehtoistyöhön, mutta minulle se olisi lomaa, tai sitten maalle/Lappiin hiihtämään, ratsastamaan, vaeltamaan, olemaan rauhassa ja ihailemaan luontoa.

2. Mitä olet ajatellut tehdä huomenna? Nukkua, syödä, nukkua, syödä, kiusata leikittää sisaruksia, syödä, nukkua.

3. Joulu vai juhannus? Joulu, koska silloin on (useimmiten) kylmä ja lunta, kumpaakaan en varsinaisesti juhli kuitenkaan.

4. Millaisista asioista haaveilit pikkulapsena? Onko ne toteutuneet? En muista haaveilleeni pikkulapsena. Elin aina hetkessä, enkä miettinyt tulevaa. Haaveet tulivat kuvioihin vasta myöhemmin kouluiässä ja ne eivät vielä ole toteutuneet, mutta toivottavasti toteutuvat muutaman vuoden sisällä.

5. Mitä leikkejä leikit lapsena? Kotista, kirkon rottaa, penkki-/keinupersistä (istutaan keinussa/penkillä, edessä seisova heittää pallon ja se täytyy potkaista istualteen mahd. kauas ja juosta "pesille", vähän kuin pesäpallo), piilosta, rooli-, barbie- ja nukkeleikkejä... Legot olivat kanssa suosiossa. (En tajua, kun mediassa puhutaan, ettei Legot ennen sopinut tytöille, PÖTYÄ, aikuiset itse aiheuttavat tämän omalla toiminnallaan! ARGH, tyhmät aikuiset ja heidän aatteensa, murr argh murr)

6. Mitä haluaisit muuttaa elämässäsi? En varmaankaan mitään. Olen aika muutoksen-vastainen, joten pitäisin kaiken samana.

7. Tuletko toimeen naapuriesi kanssa? Pienenä leikin ikäisteni lasten kanssa, mutta ala-asteella tuli luokkakaverit kuvioihin (molemmilla osapuolilla) niin se jäi, vanhempia naapureita tervehdin ja saatan vaihtaa pari sanaa. Naapureissa on sellaisia, jotka ovat asuneet yhtä kauan tässä talossa, kuin mekin ja he muistavat meitä esimerkiksi Jouluna. Heitä ajattelen lähes päivittäin. 

8. Millainen sinun sielunmaisemasi on? Jos ahdistaa tai tulee ikävä maalle, uppoudun sadunomaisiin tai tavallisiin maalaismaisemiin. Paljon luontoa, eläimiä ja rauhaa, mahdollisimman kaukana kaupungeista, oravanpyörästä ja ihmisvilinästä. Solisevia puroja, metsiä, niittyjä... Joskus etsin netistä videoita ja kuvia, joissa on kauniita maisemia, joko oikeita tai maalattuja, se on rentouttavaa ja samalla voi uppoutua ajatuksiinsa ja unohtaa kaiken todellisen.

9. Pidätkö voimakkaasti maustetuista ruuista? Pidän ja en pidä. Suomalaisten ruokien (karjalanpata yms.) ei tarvitse olla voimakkaita, mutta jos syön esim. kiinalaista, niissä kuuluu olla tujua.

10. Mikä on sun mielestä täysin turha keksintö? mm. maidonvaahdottaja (sellainen pieni elektroninen vispilä, jolla saa vaahdotettua kahviin maidon), itse kun teen cappuccinoa, vaahdotan maidon sauvasekoittimella ja siihen vain pyöreä, reiätön terä ja rasvatonta maitoa tottakai.

11. Kun avaat tietokoneen, mille sivulle menet yleensä ekana?  Hotmailin sähköpostiin tai koulun Wilma-järjestelmään (lukkarit, poissaolot, viestit opettajilta)




torstai 13. joulukuuta 2012

Suklaakeksiresepti

Kuvassa olevat keksit on tehty tokalla yrittämällä, kun ensimmäisellä kerralla keksit hävisivät ennen kuin ehdin kuvaa ottaa. Ensimmäinen satsi näytti oikeilta cookiesilta.


Ja näin itsekkäästi:       Anne-Marin  suklaakeksit

Elikkäs, teki mieli kehitellä joku herkullinen suklaakeksi/cookies-resepti, koska netistä ei tuntunut löytyvän sopivaa, helppoa ja herkullista. Toki sieltä on löytynyt muutama ihan hyvä, mutta ei tarpeeksi hyvä.

Tähän tulee...

100g tummaa suklaata (X-tra)
100g maitosuklaata (X-tra)
n. 3/4 dl hasselpähkinäjauhoja
n. 1/2 dl kookoshiutaleita
n. 1/2 dl vehnäjauhoja
n. 1-2 dl kaurahiutaleita
n. 2 tl leivinjauhetta
1 rkl vanilliinisokeria
2 kananmunaa (jos käytät esim. maatiaismunia, tarvitset enemmän)
n. 100g voita (taisin laittaa hieman enemmän)
1 dl sokeria (lisäksi laitoin fariinisokeripussin jämät)
hieman muskottipähkinää

Pehmeä voi ja sokerit vatkataan ja mukaan lisätään kananmunat. Suklaa pilkotaan halutun kokoisiksi muruiksi. Suklaa ja kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään voi-sokeri-muna-seokseen.
Koostumuksen tulisi olla melko jämäkkä, mutta ei kuiva. Otin lusikalla sopivan kokoisia nokareita ja pistin pellille, leviävät uunissa kekseiksi. Jos koostumus ei tunnu sopivalta lisää maitoa tai jauhoja.

Paista 175 asteessa 10-15 minuuttia keksien koon ja rapeustason mukaan. Itse en katsonut aikaa, otin pois, kun alkoivat tuoksua keittiössä.

Huom! Mitat ovat noin-mittoja, koska käytin pieniä kahvikuppeja tai heittelin aineksia summanmutikassa.
Keksejä tuli 14 keskikokoista. Ensikerralla täytyy tehdä vähintään tuplasti enemmän, koska keksit loppuivat ennen kuin ehdin kuvata niitä ja keksejä olisi syönyt vaikka kuinka monta.

Itse en ainakaan ala tätä reseptiä enää parantelemaan, tuli onnistuneempia keksejä, kuin muilla ohjeilla! Ja terveellisempiä, koska suurin osa vehnäjauhoista korvattiin kaura- ja kookoshiutaleilla sekä pähkinäjauhoilla.

Uusia tuulia

Ja niin se aika menee hullun lailla. Paljon ehtii tapahtua, ehkä liikaakin. Mukana ei meinaa pysyä ja aina ei tarvitsekaan. Tänään "virallisesti" jätin lukion pois, vuodenvaihteessa sitten vaihtuu opettaja ja luokkalaiset. Onhan se hieman vaikeaa näin tehdä. Niin minulle kuin opettajillekin. Juuri tutustuin luokkalaisiin ja opettajaan ja sitten olenkin vaihtamassa. Ja opettajille sekä muille koulun työntekijöille tulee lisätyötä yrittää sumplia jäljessä olevaa oppilasta pidemmällä olevien joukkoon. Saan kylläkin hyväksiluettua monta opintoviikkoa (kiljun pääni sisällä riemusta!), joten en hirmuisen jäljessä ole. Kuitenkin olen viisi viikkoa ensi vuoden alusta työssäoppimisessa, kun tuleva luokkani on nyt, joten vähän sentään :S

Toinen uusi juttu on se, että vaikka pitkään olin sitä mieltä, etten koskaan, ikinä, milloinkaan hanki älypuhelinta, varsinkaan kosketusnäyttö-sellaista, niin tässä sitä ollaan Lumian omistajia nyt. On kyllä todella simppeli puhelin ja vaikka vähän jännitin "näppäimistön" kokoa, ei ole tullut vielä yhtäkään virhenäppäilyä :) Asetukset oli helppo asentaa, olin varautunut pyytämään enolta apua, mutta osasinkin itse :) Puhelimen akun voi ladata tietokoneella, puhelimessa on hyvä kamera ja NETTI! Vähän on kyllä ristiriitaiset tunteet, koska olen sinänsä "kehitystä" vastaan ja ajatusta "miten olenkaan pärjännyt ennen tätä?!", mutta nyt on sellainen tunne, että miten olenkaan pärjännyt ennen kännykkää, jossa on musiikit, kamera, aikataulut, facebook(!!) yms. Ainoa tähän mennessä havaittu miinuspuoli on kuulokkeiden epämukavuus :/

Viime viikko meni sairastellessa ja teki hyvää ladata vähän omia akkuja, tosin sitten tulikin ahdistus, "en halua takaisin kouluun". Nooh, pientä malttamattomuuden ja odotuksen masennusta ilmassa. Sitä kun haluaisi kaiken-heti-tänne-nyt. Toisinsanoen, kuten tiedätte, maallekaipuu on juuri nyt todella kova :( Enää ei oikein blogit ja lehdet lohduta. Onneksi opinnot nopeutuivat vuodella(!!), pitäisi iloita siitä, mutta välillä kaikki oleellinen unohtuu. Hiihtämään olen suunnitellut meneväni pikkuveljeni kanssa Paloheinään. Ehkä liikunta, raikas ilma ja, noh, ladut lohduttavat edes hieman. Ja ehkä pitäisi asennoitua hieman toisin. Ottaa kaikki hyöty irti kaupungissa olosta. Käydä kirjastossa etsimässä kirjoja ja opuksia, liikkua luonnossa, vaikka se tarkoittaisi vähän matkustamistakin, keskittyä opiskeluun, jotta pärjäisin työelämässä jne. Tai noh, opin innolla uutta koulussa, mutta aina siihen voisi enemmän panostaa. Lisäksi koen melkoista saamattomuutta. Käsityöt odottavat tekijäänsä, kirja lukijaansa ja nyt on viime aikoina yksi ajatus pyörinyt päässä, mutta sen toteuttaminen menee kyllä ensi vuoteen, koska olen liikkeellä aika myöhään...