perjantai 30. marraskuuta 2012

Asenteesta kiinni

Meillä on lunta. Sitä ei ole vain ulkona, vaan myös parvekkeella ja sitä puskee ikkunoistakin sisään. Sitä ei ole vain paria senttiä, vaan sitä on PALJON. En muista, milloin viimeksi olisi näin lyhyessä ajassa satanut näin paljon lunta.

Moni helsinkiläinen on jokaikinen vuosi yhtä avuttomia tällaisessa tilanteessa. "Taas juna on myöhässä", "hitsit kun on kylmä", "auto on ny motissa", "myöhästyin töistä", "myöhästyin koulusta" jne.

Vaikka raitiovaunua ei kuulu puolentunnin kuluttua, joukko myrtyneitä ihmisiä jököttää pysäkillä iltsepäisesti. Siinä ajassa olisivat jo luultavasti määränpäässään.

Naiset liukastelevat korkkareissaan, varsinkin teinit valittavat kylmyydestä...

Pukeutukaa hyvät ihmiset sään mukaan, älkääkä valittako! Nyt on talvi. Talvella on kylmä. Talvella on liukasta ja useimmiten talvella myös on lunta.

Menen maanantaina kahdeksaksi päiväkotiin, jossa lapset ulkoilevat säässä kuin säässä. Ja tiedättekö mitä? Sen sijaan, että tyytyisin valittamaan kohtaloani, puenkin paksun talvitakin, jonka alle villapaidan, farkkujen alle sukkahousut ja farkkujen päälle toppahousut, talvisaappaiden sisään villasukat, lapasten alle sormikkaan. Hattu on turha, koska hupun on muutenkin parempi olla päässä ja se lämmittää hyvin. Tosin lapsille olisi hyvä olla esimerkiksi ja ottaa se hattu, muuten saa kuunnella: "En mä pue hattua ku ei sullakaan oo!"  Kaulaliina suojaa kaulaa ja niskaa. Takin turkiskaulus suojaa kasvoja.

Jos minulla olisi auto, pitäisin mukana aina lapiota ja hiekkasäkkiä, taikka paria (jotta voisi sitten antaa tarvitsevalle, koska niitä tuntuu olevan). Toisaalta, jos minulla olisi auto, jättäisin sen mieluummin odottamaan kevättä.

Julkisessa liikenteessä saatan luottaa täysin vain metroon. Päiväkoti-orientaatiopäivien jälkeen taidan mielummin mennä metrolla Hakaniemeen ja kävellä sieltä, kuin odottaa ratikkaa, koska aikaisempina vuosina sitä on saanut odottaa. Ja tottakai lähden hyvissäajoin! Mikäs sen parempaa, kuin talsia ihanassa talvi-ilmassa kouluun ja ostaa automaatista herkullinen, kuuma kaakao ja lipittää sitä koulun sohvalla?

Hyppytunneilla taas menen kävelemään Töölönlahtea ympäri, vielä kun se on nykyisessä kunnossaan. Kauhulla odotan pisara-radan työmaita ja tornitaloja, hotelleja yms. hulluuksia, mitä jotkut suuruudenhullut sinne suunnittelevat.

Onneksi on enää kolme vuotta koulua, tai noh, ei itseasiassa sitäkään! Yllätys, yllätys, enää 2,5 vuotta, kun muutan maalle! Ensi viikolla käyn opon luona juttelemassa ja jätän lukion pois :P Ei minun psyyke kestänyt kovin hyvin, vaikka se ei ehkä ulospäin näkynytkään. Kuitenkin olen niin väsynyt koulupäivien jälkeen ja jos en mene jumppaan, lojun sohvalla tai sängyssä ja läksyt sekä tehtävät odottavat tekemättöminä viimeiseen palautuspäivään saakka, ellen sitten palauta niitä myöhässä. On kiva käydä koulua, mutta haukkasin liian suuren palan. Ei ole mitään järkeä ottaa stressiä ja lisää hommia, jos kuitenkaan ei tee koulujuttuja kunnolla. "Hyvä, jos läpi pääsen"- asenne saa väistyä, siitä on ollut vain haittaa, koska koko opiskelukin on ollut välinpitämätöntä ja huolimatonta. Ammattiinhan tässä opiskellaan. Meidän tulisi valmistua lähihoitajiksi, jotka palvelevat muita a-m-m-a-t-t-i-t-a-i-d-o-l-l-a ja ei minulla sitä ammattitaitoa ole, jos pääsen kursseista läpi nipin napin ja nukun tunneilla (kuten eilen). Tänään onneksi oli koulusta vapaapäivä ja sain nukuttua univelkoja pois.

Noh, nyt tuli aika tunnekuohuinen päivitys, mutta jonnekin näitä ajatuksia pitää saada purkaa, eikä kenenkään ole pakko tätä blogia lukea ;)

Alan nyt kehittelemään omaa joulutorttu- ja piparitaikinaa, jonka jälkeen teen villapaidan hihat. Tänä viikonloppuna toivottavasti saan villapaidan valmiiksi  :) Ompelukone taas odottaa kaapissa muutamaa pikkujuttua, mutta ensin pitäisi ostaa sopivan värisiä lankoja...


Ei kommentteja: