sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Toivepostaus numero 1: Mikä saa helsinkiläisen nuoren kaipaamaan maalle

Koska läksyjen teko ei maistu ja en jaksa odottaa arvonnan päättymistä, niin aloitan jo toivepostausten kirjoittamisen.

Minulla ei taida olla kovinkaan montaa kaveria, jotka haluaisivat muuttaa maalle, metsän ja peltojen keskelle. "Keskelle ei-mitään". Olen halunnut maalle niin kauan, kuin muistan, siitä asti, kun aloin ajattelemaan asumista.

Helsingissä kaupat on lähellä, ympärillä on aina ihmisiä, liikettä ja vilskettä, mutta nuo eivät ole minulle ne "plussat" kaupunkiasumisessa. Ainoa plussa on vuokra-asunto, jolloin itselle jää niin vähän hoidettavaa asunnon osalta.

En pidä siitä, että ulkona ollessa joutuu hengittämään autojen pakokaasuja ja tupakoivien sauhuja.

En pidä siitä, että täällä joutuu väistelemään kaistapäisiä pyöräilijöitä, autoja ja humalaisia sekä ylimielisiä(?) ihmisiä, jotka olettavat, että vastaantulija väistää.

En pidä siitä, että yömyöhään naapuritalossa lauletaan humalassa karaokea (no en tykkäisi, vaikka olisivat ihan selvinpäinkään).

En pidä siitä, että ulkona ravintoloiden terasseilla ihmiset juovat, huutavat, tappelevat ja polttavat (onneksi on talvi tulossa...)

En pidä siitä, että kaupungissa on niin vähän luontoa. Joo, on täällä puita, pensaita, hautausmaa... Mutta oikeaa, alkuperäistä luontoa eläimineen kaikkineen. Helsingin Keskuspuistossa olisin vaikka joka päivä, ellei siellä liikkuisi kaiken maailman huumehörhöjä ja itsensäpaljastajia.

Joka päivä ulkona saa jännittää, että koska joku tulee pummimaan tupakkaa, "iskemään" tai humalassa örveltämään. Ja kun pikkupojatkin ovat alkaneet käyttäytymään noin!

Ehkä olen vain niin pehmeä (koirien luonnetestaustermi muuten), että kaikki tuo vaikuttaa minuun. Joitakin nuo eivät tunnu haittaavan yhtään.

Yksi syy, miksi haluan muuttaa maalle, on sulkea silmät ja korvat näiltä asioilta, ehkäpä unohtaa ne? Joka kerta, kun näen humalaisen, kerjäläisen tai huonosti käyttäytyvän nuoren, koen niin paljon erilaisia tunteita. Surua, sääliä, vihaa, onnettomuutta, huolta... Ei heidän itsensä takia, vaan sen takia, miksi he ovat sellaisia. Miksi heitä ei kuunnella ja auteta. Yksi "jos voittaisin lotossa"-haaveeni on rakentaa oma kylä, jonne ottaisin asumaan yksinäisiä, vähävaraisia/-osaisia, työttömiä... Jokainen toimisi "yhteisön" hyväksi ja tekemästään työstä olisi hyötyä kaikille. Sitä lottovoittoa odotellessa...

Toinen syy, miksi haluan maalle, on se, että olisin hurjan onneton, jos vain kävisin töissä, asuisin pienessä asunnossa, tapaisin silloin tällöin kavereita jne. Haluan saada enemmän. Haluan nauttia elämästä ja en oikein pysty siihen kaupungissa. Haluan puisen mökin, jota lämmittäisin vain puulla, jossa ei olisi yhtään turhaa esinettä, kasvimaan, josta saan ruokani, eläimiä, etten olisi koskaan yksin ja koska pidän eläimistä ja kaupungissa en voisi pitää oikeastaan muita kuin koiria, kissoja ja kaneja.

Haluaisin perustaa kotieläinpihan ja Bed & Breakfastin, paikan, jonne voisi tulla yksin tai perheen/ystävien kanssa, luokkaretkelle taikka vain virkistäytymään. Tahtoisin pitää leirejä ja opettaa lapsille (varsinkin kaupunkilaisille!), kuinka tehdään villalankaa, kotitekoista jäätelöä ja spagettia omista viljoista. Tahtoisin ylläpitää maaseudun perinteitä, kasvattaa ja pitää alkuperäisrotuja, tehdä asioita itse, sen sijaan, että vain kävelisin kauppaan hakemaan tarvitsemani.

Haluaisin jättäytyä tästä osto-kulttuurista, tykkään ostella tavaraa, mutta usein jälkeenpäin kaduttaa, koska en olisikaan oikeasti tarvinnut sitä. Olen jo aloittanut sillä, että annan pois/heitän roskiin tavaroita, joihin en ole koskenutkaan pitkään aikaan. Iso pinkka sisustuslehtiä esimerkiksi joutaa jo pois. Vain Kotiliedet ja Käsityölehdet saavat jäädä.

Haluaisin olla mahdollisimman omavarainen.

Haluan myös tehdä elämässäni muutakin kuin käydä töissä. Tottakai ensimmäiset vuodet vaativat sen, että käyn paljonkin töissä, jotta voin ostaa sen oman pienen tontin ja mökin. Myöhemmin toivottavasti tulisin toimeen itsekasvattamillani ruoilla ja kotieläinpihalla ja Bed & Breakfastilla. Kaikkea oheisjuttuakin on mielessä...

Jos haluan kalaa, haluan kalastaa sen itse ja laittaa sen itse.
Jos haluan vaatteen, haluan tehdä sen itse.
Jos haluan jonkin esineen, haluan tehdä sen itse.

Aion lähitulevaisuudessa hyödyntää erilaisia kursseja mm. pajukorien yms. suhteen.
Ensi kuussa ostan itselleni ompelukoneen ja alan tekemään vaatteeni itse, samalla myös joitain juttuja sisaruksilleni ja mahdollisesti pienimuotoiseen myyntiin. Sitten tästä blogista tulee vähän myös käsityöblogi ;)


Muistutan vielä, että arvontaan voi osallistua ensi keskiviikkoon, kello 17.00, saakka! Osallistumaan pääset alla olevasta linkistä:
http://mennaanmaalle.blogspot.fi/2012/10/syysarvonta.html

6 kommenttia:

suvi kirjoitti...

Juuri noin,en minäkään viihtynyt kaupungissa,sen 5,5v mitä siellä Helsingissä asuin!Nyt asun maalla, mutta en kuitenkaan niin maalla,kuin mitä sinä haaveilet:)
Joskus,kun saat sen bed&breakfest-paikan perustettua,oon taatusti yksi vieraistasi!:)
Haaveesi/unelmasi ovat järkeviä,todellisia ja toivon sydämestäni,että ne joskus toteutuisivat!

Timo Lampi kirjoitti...

Ehkä se kylähomma ei toimis.
Mutta maalle muuttoo ootellessa, oisko se haave helpompi toteuttaa, jos sulla olis kaveri. Vastoinkäymiset, joita varmana eessäpäin oottaa, ois helpompi voittaa ku ois se kaveri. On se sit ukko tai akka, ni ois se hyvä olla. Nii ja kissan ja koiran tarttet ihan ekana siel maalla. Kissa syö jyrsijät ja koira karkottaa vieraat. ;)

Jotain viellä oli mielessä. NII, jos saat sinne kaverin, ni jos jostain tulee riitaa, niin tee niiku me tääl tehää ton mun V:n kaa. Jos on kiista, mitä kasvimaalla kasvatetaa, ni kummallekki iki-oma kasvimaa ja riita loppu siihen. Tota voi lähes kaikkii riita-asioihi käyttää. :)

Mukavaa maallemmuuttelunootteluu sulle sinne!!

(Mä seuraan sua!!)

Anonyymi kirjoitti...

Ei hassummat perustelut.Kyllä maalla on mukavaa.Terv Maalainen.

Anne-Mari kirjoitti...

Kiitos kommenteista :)

Anonyymi kirjoitti...

Toivon todella, että unelmasi toteutuu! Mutta pakko nyt sanoa, ettei se maalla asuminen oikeasti ole sellaista millaista se on elokuvissa, kirjoissa ja lehdissä.. se on aika kaukana siitä yli romantisoidusta kuvasta, jonka kirjat, lehdet ja elokuvat antavat...

Emannuus kirjoitti...

Sinulla on kyllä melkoiset unelmat ja toivon etteivät elämän kylmät realiteetit lyö liian kovasti vasten kasvoja.Ikäni maasta eläneenä tiedän kuinka lujassa leipä on ja miten valtavasti on työtunteja tehtävä.Mutta tule ihmeessä kokeilemaan.Toivotan projekteillesi onnea ja siunausta.