lauantai 22. syyskuuta 2012

Tilannekatsausta ja vastaus anonyymille

Sain anonyymiltä kommentin ja se sai minun kirjoitussuoneni sykkimään niin paljon, ettei kaikkea olisi mahtunut kommenttilootaan ja näin saisin yhden päivityksen lisää; vastaan siis hänelle tässä ja samalla tulee muutenkin tilannekatsausta.

Vaikka nyt on ollut aika hiljaista täällä blogirintamalla minun osaltani, tulee blogi silti pysymään täällä ainakin siihen asti, että unelmani on toteutunut, eli kun olen muuttanut maalle, mutta sitten vasta sitä juttua tulisikin, joten moooonta vuotta tulen tänne enemmän tai vähemmän kirjoittelemaan. Ja tottakai, kun olen muuttanut maalle, niin sisältö tulee muuttumaan merkittävästi. Sitten jutut evät enää ole opiskelijatytön lurituksia ja valituksia Helsingissä asumisesta, vaan pitkiä tekstejä maalla asumisen ilosta ja onnesta, eläimistä, omavaraistaloudesta, pienviljelystä ja varmasti myös tulevan tilan kunnostustöistä ja PALJON KUVIA (ja sitten minulla toivottavasti on kunnon järkkäri, jolla saa hyviä ja hienoja kuvia). Toki tulen sitten myös kirjoittamaan maalla asumisen mahdollisista haasteista (tosin veden kanto yms. on ihmisestä itsestään kiinni, pitääkö siitä vai ei). Sähkökatkot eivät tule olemaan minulle maailmanloppu, sillä omistan vain puulieden, ulkohuussin, itsetehtyjä kynttilöitä ja vaikka minulla olisi sähkövalot ja pakastin (jääkaappi=maakellari), kynttilät hoitavat valaistuksen ja pakastimelle teen peitteen, joka eristää sekä voisi tehdä niinkuin Pieni talo preerialla-kirjassa ja talvella ottaa järvestä jäätä ja säilöä ne sahanpuruihin kesää varten... Ja pakkasella pakastin on tietysti muutenkin pois päältä ja pakasteet ulkona :) Paljon ideoita ja ajatuksia, joita olisi niin ihanaa siirtää paperille kuvin, mutta en ole saanut sitä piirtämisen/maalaamisen taitoa, joten joko alan opettelemaan piirtämään "aidosti" tai jatkan maalais-aiheisten blogien ja lehtien lukemista ja haaveilemista.


Sitten no poo. Viime vuoden lopusta kevääseen olin siis täysin no poo-linjalla, sitten olin reissussa, jossa erehdyin käyttämään muutaman kerran "tavallista" shampoota, jolloin tietty päänahan rasvatasapaino järkkyi ja päänahka ärsyyntyi. Sitten voitin eräästä kilpailusta Sunsilkin shampoon, hoitoaineen ja hiusnaamion, jotka eivät ärsyttäneet päänahkaani ja tekivät hiuksistani niiiiin ihanan sileät ("korjaavat" hiusta), että käytin ne shampoot loppuun. Tällä hetkellä en ole no poo-linjalla, käytän Yves Rocherin Hamamelis 3in1-shampoota, tosin on useita päiviä, jolloin en käytä sitäkään. Olisi tarkoitus taas alkaa no poo-linjalle, koska hiukseni rasvoittuvat taas jo seuraavana päivänä pesusta, no poon aikana ei tätä ongelmaa ollut. Ainoa haitta no poossa oli hiusharjan likaantuminen. Aina hiuksia harjatessa harjaan jäi hirveästi jotain harmaata, pölyä? Tosin pesu aina auttoi, mutta tuo lika-ongelma oli siis niinä päivinä kun en pessyt hiuksia.
*)Olenko värjännyt hiuksiani koskaan? Ensimmäisen kerran sain siskon mössöjämistä pari raitaa neljännellä luokalla. Seitsemännellä luokalla värjäsin parin kuukauden välein tummanruskeaksi (= mustaksi) ja kahdeksannella luokalla omaa hiustenväriäni vaaleammaksi, joka näkyy nyt tietyssä valossa latvoissa oranssilta :D En ole värjännyt hiuksiani n. 3-4 vuoteen ja toivottavasti en ikinä enää värjää.
Meikit taas... Kaksi viime vuotta olin täysin ilman meikkejä. Sitä ennen minulla oli siskon vanhoja puutereita, meikkivoiteita ja ripsivärejä. Meikkaan tällä hetkellä aina välillä. Myönnän, että siihen vaikuttaa ympäristö eniten, eli toisinsanoen luokallani olevat tytöt.
Yleensä laitan vain Yves Rocherin bb-voidetta ja ripsiväriä yläripsiin, joskus kun aamulla on aikaa ja innostun liikaa, saatan laittaa koko naamaan (Yves Rocherin, jälleen) meikkivoidetta (joka on aivan liian väärän sävyistä) ja kulmakarvoihin Lumenen kulmageeliä. Ihoni ei kyllä pidä yhtään meikistä, joten yritän päästä meikkaamisesta eroon... Ärsyttäviä turhamaisuuksia :( Joista on vain haittaa (saa varoa, ettei likaa takin kaulusta/kaulaliinaa meikkivoiteeseen, ettei vesisateessa ripsiväri leviä, että laitan meikkivoidetta myös kaulaan, ettei näy meikkausrajoja... Turhaa ajan ja rahan hukkaa).

Ja kehtaanko edes kertoa siitä elinikäisestä karkkilakosta... Noh, katsoin kyllä mitä (e-aineita) pistän suuhuni, mutta nyt taas olisi tarkoitus alkaa uudestaan totaaliseen lakkoon. Karkkeja syödessä tuli taas mieleen, miksi kaksi vuotta sitten siihen lakkoon aloin (ja siis kaksi vuotta siinä lakossa pysyin).

Ja koulu... noh, tulee taas mieleen, millaista maatalouskoulun oppitunneilla oli. Lukio-opettajakin ihmetteli, että miten oppilaat voivat käyttäytyä niin lapsellisesti! Lähes päivittäin meinaa hermot mennä, vaikka yritänkin pitää kaiken sen sisälläni ja olla näyttämättä niille tietyille henkilöille ajatuksiani, koska se ei olisi kaunista kuultavaa/katsottavaa ja tuskin pystyisin hillitsemään itseäni kun vauhtiin pääsisin.

Tällä hetkellä ikävystyttävin aine on äidinkieli, koska teemme pilkku-, yhdyssana- yms. juttuja, joita olen tehnyt kymmenen vuotta jo... Englanti myös on tuskastuttavaa, mutta huomenna on tarkoitus pureutua meidän koulukirjaan kunnolla, jos se auttaisi. Se kun vain on tosiasia, että jos en pääse englannin yo-kokeista läpi, ei minusta myöskään voi tulla lähihoitajaa. Joku voisi ajatella, että turha vielä on huolehtia yo-kokeista kun ne ovat vasta kolmen vuoden kuluttua, mutta jos en heti ala panostaa englantiin, niin sitten on hurjasti ongelmia silloin, koska niitä on nytkin.

Venäjä menee hyvin, venäläinen kaverini hieman ihmetteli, miten parin oppitunnin jälkeen äänsin sanoja niin hyvin. Olisi kiva yrittää kirjoittaa venäjää, kaunolla. Venäjän opiskelu on siitä helppoa, että se on kuin opettelisi taas ekaluokalla kirjoittamaan ja lukemaan ja toistaa vain sen, mitä opettaja sanoo. Ja venäjän kieli on niiin loogista! Ja sanat niin tuttuja eri kielistä. Tunneilla opimme myös Venäjän kulttuurista.

Ja lisää uusiin kulttuureihin tutustumista voi olla luvassa, sillä aion hakea stipendiä kuudeksi viikoksi Tansaniaan työharjoitteluun! En kuitenkaan halua ottaa mitään lisästressiä ja työtä, joten ajatukseni ovat vielä sillä tasolla, että pohdin reissun hyviä ja huonoja puolia, tutustun Tansaniaan netin kautta jne. Eli sitten kun asia on ajankohtaisempi, niin olen toivottavasti varmistunut lähdöstä, ettei vain kävisi niin, että kaikki lyödään lukkoon ja sitten peräännynkin. Voi että, olen aina halunnut Afrikkaan ja nyt sinne pääsy on näinkin helposti mahdollista! Safari! Joka muuten tarkoittaa swahiliksi matkaa ;)

Huomasin muuten äsken, etten ole kirjoittanut Kangasniemen-viikonlopustani! No siitä nyt ei niin paljoa kirjoitettavaa ole, mutta minusta olisi hyvä edes jotain siitäkin kertoa, koska olen kuitenkin sinne lähdöstä aikoinani maininnut. Eli olin tässä vähän aikaa sitten viikonlopun Kangasniemellä. Eno heitti minut ystäväperheen luo, jossa olin yötä ja sieltä menimme leirikeskus Pismiin, jossa oli Kangasniemen helluntaiseurakunnan järjestämä päivä. Laitoimme ruokaa, söimme, leikimme ja pelasimme, uimme ja saunoimme, lauloimme ja rukoilimme ja vain juttelimme. La-su-yöksi menin mummolaan ja sunnuntaina palasin Helsinkiin mukanani omenia, karhunvattuja, mansikoita ja keuhkoissa ihanaa maalaisilmaa :)

Hain tänään siskontytön meille yökylään (tai oikeastaan Minulle) ja nyt on meillä nukkumaanmenoaika. Jatkan huomenna kuvallisella päivityksellä. Huomenna täytyy myös tehdä kaksi kouluainetta ja lukea maanantaina oleviin matematiikan ja palvelujärjestelmä ja sen kehitys-tentteihin.

Ei kommentteja: