tiistai 7. helmikuuta 2012

Säilöttyjä unelmia - Canned dreams (sis. juonipaljastuksia!)

Olimme siis tänään luokan kanssa katsomassa kyseisen dokumentaarisen elokuvan.
Elokuvassa seurataan säilyke-raviolin matkaa Brasilian louhoksilta suomalaisen kaupan hyllylle.

Elokuva oli todella järkyttävä ja puhutteleva. Brasilian louhoksilla oli kaivuri ja ihmiset töissä. Brasiliasta saatiin siis metalli näihin säilyketölkkeihin. En muista tehtiinkö siellä myös ne tölkit. Ihmiset joutuivat väistellä kaivurin kauhaa ja paeta maanvyörymiä ja samalla tehdä töitä. Yksi työntekijöistä oli 12 lapsen äiti. Hän työskenteli myös raskauksien aikana siellä. Hänen vanhin lapsensa kuoli, koska kukaan ei ollut kertomassa kuinka pientä lasta hoidetaan. Vain kolme lapsista asui hänen kanssaan, muut hän oli joutunut antamaan pois. Hänen oma äitinsä hylkäsi omat lapsensa, mutta silti tämän naisen unelma olisi tavata äitinsä vielä joskus.

Tanskassa syntyi ravioliin tuleva liha. Siat. Sikala ja porsaiden syntyminen sekä rokotukset yms. ei ollut minulle uutta. Kun porsaat olivat hieman kasvaneet, ne punnittiin, pakattiin umpinaiseen rekkaan ja kuljetettiin muistaakseni Romaniaan (10 maata, vaikea muistaa) teurastettavaksi. Ei ollut kaunista katsottavaa.
Nautojenkin teurastus näytettiin erittäin yksityiskohtaisesti.
Vehnä viljeltiin yhdessä maassa, tomaatit yhdessä ja oliiviöljy toisessa. Näkisittepä ne tomaatti-mäshinet! Jättimäinen laite, joka pesee tomaatit, ihmiset lajittelivat. Sellaisia tomaatteja ei Suomen hevi-osastoilla nähdä. Hyvä kun tulevan edes johonkin käyttöön.

"Vapaat" kanat asuivat toistensa päällä. (suomalaista "vapaan kanan" asumista voit katsoa tästä linkistä: http://www.ruutu.fi/video?vt=video_episode&vid=360863)

Suomalaisen voi ehkä olla vaikea uskoa elokuvan tapahtumia todeksi. Minäkin yritin vähän väliä vakuutella itselleni "ei se oikeasti tuollaista ole", "kyllä noilla työntekijöillä on asiat paremmin", vaikka se on juuri sellaista kuin elokuvassa näytetään (tosin jousikonserttoa tuskin kuulee taustalta paikanpäällä) ja työntekijöillä on oikeasti huono olla. Paljon huonompi kuin suomalaisittain.

Kuten odotinkin, elokuva herätti todella paljon ajatuksia. Myös hieman asian vierestä.
Tekisi mieli suosia suomalaista ja syödä kausiruokia. Olen todella usein kuullut ihmisten valittavan, ehkä joskus itsekin olen valittanut, että "Ei Suomi mikään hyvinvointivaltio ole!", mutta verrataanpa esimerkiksi Romaniaan. Ei siellä välttämättä ole paikkaa jonne mennä pienen lapsen kanssa, kun mies hakkaa eikä huolehdi perheestään vaan käyttää kaiken rahan alkoholiin ja uhkapeleihin. Suomessa saa apua, kun sitä pyytää.

Tästä aiheesta keksisi vaikka kuinka paljon puhuttavaa ja kirjoitettavaa, mutta nyt tiivistetysti elokuvasta:

- Suositusikäraja 12 on ihan paikallaan. 


- Elokuva EI sovi herkille, jotka eivät kestä katsoa teurastuksen jokaisia vaiheita (vieläkin naudan ruho kummittelee mielessä)


- Suosittelen elokuvaa kuitenkin kaikille aikuisille (varsinkin niille, jotka tuijottavat vain omaa napaansa ja haluavat kaiken halvalla piittaamatta etiikasta yms.)


- Silloin kun elokuva ei ollut järkyttävä, se oli pitkästyttävä.

Elokuva on puhutteleva, raaka, surullinen ja TOTTA.
Kaupassa ei tule aina ajatelleeksi, mitä kaikkea yhden vaivaisen säilyketölkin valmistukseen tarvitaan. Tämän elokuvan jälkeen sitä ajattelee muulloinkin kuin kaupassa.

Ei kommentteja: