keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Niitä haaveita

Yksi päivä näin keittiön pöydällä paperia ja kuulakärkikynän. Aloin vain piirtämään ja mitäs siitä syntyi? 
Vähän tämän tyylisestä tilasta haaveilen. Kuvasta toki puuttuu navetan takaa laidun ja talon läheltä hedelmäpuita ja marjapensaita. Kasvimaakin olisi isompi (ja missä traktori- ja autokatos sekä vaunuvaja, aitta, käsityöateljee...) Keskeneräinen siis, mutta en viitsinyt pilata kuvaa millään monimutkaisella. Tällaista kun en saa aikaan silloin, kun suunnittelen ja keskityn siihen mitä piirrän. En saa keskittyessäni koskaan mieleistäni kuvaa. Niin ja saunahan puuttuu myös... (nyt kun on kuvat ikuistettu tietokoneelle, voisin jatkaa paperille piirustelua, tai ottaa pari kopiota ja tehdä erilaisia versioita :D)

Punamultainen mökki, jossa ikkunanpuitteet valkoiset. Kuvassa ei ole kuistia, mutta sellaisen haluaisin. Sisällä alakerrassa olisi tupakeittiö ja kaksi kammaria ja ylhäällä vintti+kesämakuuhuone pyöreine ikkunoineen :) Tosin sellaiset "ulokeikkunat" (mitkä lie), jotka siis tulisivat katosta sivuille, olisi kivat. 

Tupakeittiössä olisi puilla (of course) toimiva liesi ja leivinuuni. Voisi olla "ruotsalaisittain" valkoiseksi muurattu yhdistelmä, mutta en haluaisi, että leivinuunin aukko olisi hellan perällä. Koita siinä sitten keittää soppaa ja paistaa leipiä samaan aikaan. Yritä nyt sitten löytää täydellistä hellasysteemiä... Tupakeittiön katto olisi vähän korkeammalla, kuin muissa huoneissa, katossa olisi parrut ja seipäät, joihin laittaisin aina leipiä ja yrttejä roikkumaan. Ikkunat olisivat kuusiruutuiset tai "T-ruutuiset", seinät olisivat osa tummaa hirttä ja osa vanhan aikaisella tapetilla päällystettyjä. Kuiva-ainekomero jossain nurkassa. Pirttipöytä penkkeineen ja lampaantaljoineen. Lattialla itsetekemät räsymatot. Rukki yhdessä nurkassa. Kangaspuut olisivat käsityöateljeessa pölyn takia. 

Tuvassa olisi myös muhkea sohva, jossa sopivasti isoäidinneliöpeittoja ja muita sellaisia, laiskan linna, jonne voisi käpertyä talvi-iltoina ja kipeänä. Muuten aika pelkistettyä, vähän koristeita ja huonekaluja, ihan siksi, ettei tarvitsisi niin paljon eri pinnoilta pölyjä pyyhkiä. Tuvassa ei olisi juoksevaa vettä, korkeintaan samanlainen käsipumppu, kuin Anna Ystävämme- elokuvassa heidän keittiössään. Hellalla olisi tietysti kattila/säiliö tiskivedelle. Talonpoikaisastiakaappi löytyisi ehdottomasti. Nykyaikaisia työskentelytasoja ja kaappeja ei olisi.
Kaikki olisi vanhaa ja käytettyä.
 Voit klikata kuvat suuremmiksi!
Navetassa asustaisi kaksi suomenhevosta (pien- tai normi) ja shetlanninponi tai eläkeläinen/vuokrapolle. Myöskin kaksi valkoista, kaksi ruskeaa, kaksi harmaata ja kaksi mustaa lammasta. Vuohia olisi kolme tai neljä. Kanoja parikymmentä kukkojensa kanssa, maksimissaan. Angorakaneja (ja pari kääpiöluppaakin mahtuisi) viisi vähintään. Navettakissoja olisi kaksi. En voi sille mitään, että kissanpennut ovat söpöjä, mutta kai ne katit olisi pakko leikata, ellen haluaisi kokoajan olla pennuille kotia etsimässä... Pari kesäsikaakin voisin ottaa, vaikka en tiedä, voisinko luopua niistä söpöyksistä (olen kyllä nähnyt aikuisia sikoja, ne on IHANIA!) vain, jotta voisin syödä ne.

Muutenkin minulla olisi kasvispäiviä, jolloin en lihaa söisi. Kalat onkisin itse (kumihanskat kädessä, pelkään ja inhoan kalan suomuja. Perata osaan kyllä.) Kaupasta ostaisin ehkä vain sokerin (ja sitäkin todella harvoin) ja suolan. En nyt äkkiseltään keksi muuta... Jauhot ostaisin naapurilta, ellen alkaisi Tanskiksen tavoin "käsin" viljelemään pientä plänttiä. Sieniä opettelisin syömään (minulla itseasiassa on kantarelleja pakastimessa, pitäisiköhän joku päivä repäistä ja tehdä sienikastiketta?)  Marjassa kävisin särkylääkkeiden ja hirvikärpäspuvun turvin.

Uskollisina ystävinäni minulla olisi kaksi paimensukuista lapinkoiraa, yksi newfoundlandinkoira, yksi kaukaasianpaimenkoira ja yksi labradorinnoutaja (no ei ehkä, en vain osaa päättää suosikkiani).

Entäs sitten elantoni? Näillä tarpeillahan saisin kyllä ruoan pöytään, mutta minulla olisi varmasti lainaa tilan oston takia ja täytyyhän ne eläimetkin ruokkia muullakin kuin juureksilla ja nurmella. Ja kaikki kunnallisverot ja kiinteistöverot jajajaja... Varsinaista ammattinimikettä minulla ei olisi. Tekisin sijaisuuksia koulussa, pitäisin kursseja, ajelisin ihmisten nurmikoita ja siivoisin koteja, vahtisin lapsia, myisin toreilla tuotteitani, pitäisin joka tiistai ja keskiviikko kotieläinpihaa, kävisin "oravannahkakauppaa"... Kaikista onnellisin olisin, jos minun tarvitsisi olla rahan kanssa mahdollisimman vähän tekemisissä, mutta nykymaailmassa se ei onnistu täysin, ainakaan Suomessa. Aina on jotain, josta täytyy maksaa.

Televisiota minulla ei olisi. Tietokone nyt varmaankin, voisin pitää blogia ja maksaa laskuja netissä ja hoitaa muutenkin siellä asioita. Kuitenkin olisi I-H-A-N-A-A, jos voisin elää joku päivä ilman tietokonetta. Alan olla jo todella vainoharhainen kaikkea tekniikkaa kohtaan. Vähän väliä saa lukea, miten salasanoja on vuotanut nettiin, miten on nettihuijauksia ynnä muuta. Autoakaan en haluaisi, mutta taksin soittaminen jonnekin korpeen voisi olla vaikeaa ja kallista. Tosin, jos mummolan metsään muuttaisin, en autoa tarvitsisikaan, mutta eläinten lannanlevityksen, vesistön ja naapureiden läheisen sijainnin ja tilanpuutteen vuoksi tämä kaikki ei ihan onnistuisi.

Aah, tekipä hyvää vähän purkaa ajatuksia! Jotkut purkavat huoliaan, minä puran ihan näitä tällaisia haaveita ynnä muita.

Ps. No poo sujuu hyvin :) Maanantaina pesin kananmunalla (luit oikein) hiukseni. Rasva lähti hyvin pois ja tänään pesin ruokasoodalla (1½tl soodaa, 2,5dl lämmintä vettä) ja etikalla (2tl etikkaa, 2,5dl viileää vettä) hiukseni. Taas on puhtoiset hiukset, eikä haise etikalle. Tässä no poossa on siis ideana se, että hiukset ja päänahka totutetaan vähitellen "luonnolliseen" tilaan, jolloin hiusten pesuun ei tarvita muuta kuin vettä. Katsotaan viekö tämä totuttelu (eli sooda-etikka-juttu) kaksi kuukautta vai vähemmän. Mikään ei kuitenkaan saa tällä hetkellä lopettamaan kokeiluani. Sen verran innoissani olen siitä pelkästä vesipesusta. Voisin joku päivä tehdä ihan kokonaan no poo-postauksen, minulle muistiinpanoiksi ja epäilijöille selvennykseksi. Jotkut kun eivät aina ymmärrä tätä "hullutusta".

Pps. Pahoitteluni mahdollisista virheistä. Tuli niin pitkä teksi, etten jaksa tarkistaa oikeinkirjoitusta.

5 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Pitäisköhän mammankin kokeilla hiuspehkonsa pesua samaan malliin...

Mitä noihin haaveisiin tulee, niin vihjeeni haaveiden toteutumiselle jo tiedätkin - nappase itsellesi mies, jolla nuo kaikki jo on! Niitä miehiä saattaa istua vaikka raitiovaunussa, joten pidä silmät auki.

"Semppiä" kouluunpiäsyyn. Paitsi ei siinä enää tsempitykset auta, pitää vaan ootella paksua kirjettä.

T kirjoitti...

Mulla samantapaisia suunnitelmia :).. vähän eri eläinkokoonpanolla.
Ollaan miehen kanssa järkeilty että mä jään vaan sitten kotiin hoitamaan lapset ja samalla teen noita juttuja ja mies käy töissä. Silloin kummatkin saavat tehdä juuri sitä mitä haluaa ja rahantulokin on turvattu.

Oletko muuten käynyt näissä osotteissa:
http://rihmasto.fi/foorumi/
ja
http://wikikko.info/

kanaemo kirjoitti...

Unelmia pitää olla!!! Hienoa, että uskallat ja osaat haaveilla! :)

Vähän samalla kannalla olen äitisi kanssa, katselepas itsellesi miestä sillä silmällä... ;) Voin kertoa, että täällä maalla on vapaita poikamiehiä vaikka joka sormelle! Ja suurimmalla osalla on hienot tilukset, vain se emäntä puuttuu, ja nykyään eläimetkin useimmista paikoista.
Itse olen kaiken hommannut lainarahoilla, miulle ei sellaista miestä löytynyt, jolla kaikki olisi ollut valmiina. Nyt olen sitten näiden lainojen kanssa naimisissa koko loppuelämäni, mutta olen ainakin saanut tehtyä haaveistani täyttä totta. Olen siis elävä esimerkki siitä, että kun oikein kovasti toivoo ja tekee töitä haaveidensa eteen, ne jonakin päivänä saattavat käydä toteen. :)

Tuo eläinkokoonpano kuulostaa aivan meidän porukalta! :D Kuluja eläimistä on aika lailla, ja suurehkon talon ja tallin ylläpitoon meilläkin juuri ja juuri riittää kahden ihmisen palkka. Jos eläimet ovat ainoastaan lemmikkeinä, eivätkä tuota mitään, on niistä ainoastaan kuluja, ei lainkaan tuloja. Meillä on kotieläinpiha ollut toiminnassa jo useamman kesän, eikä sen tuloilla kateta kuin pieni murto-osa eläinten ruoista. Eli kallista on, kallista on. Nykyaikana kaikki maksaa ihan tolkuttomasti, vaikka meilläkin eletään todella säästeliäästi, uutta ostetaan äärimmäisen harvoin ja kaikki mahdollinen kierrätetään.

Ilman autoa täällä "korvessa" eläminen olisi täysi mahdottomuus, pelkästään päiväkodille ja kauppaan on 12 km matkaa, terveyskeskukseen 25 km, jne... Ja täytyyhän ne eläinten ruoatkin jostain hakea, jos nyt ei heinät ja muut rehut tule omasta maasta. Ja jos tulee, niin silloin ainakin on traktori tarpeen. :D

Ihanaa joulun odotusta ja haaveile, haaveile, koskaan ei tiedä vaikka ne tärkeimmät haaveet kävisivät toteen... <3

Anne-Mari kirjoitti...

T: Rihmasto on jo tuttu ennestään, mutta Wikikko aivan uusi :) Tietää taas mitä teen tänä iltana :D Pakko lukea kaikki kerralla läpi, sen verran mielenkiintoisia asioita löytyi.

Kanaemo: Kiitos kannustavasta kommentistasi :) Kevään jälkeen, kun olen saanut ajokortin, voisin lähteä kiertelemään maaseutua (hmm... uusi tv-sarja kehiin) etsien itselleni maajussia. Paha vain, että valintaan vaikuttaisi suuresti talo, navetta ja eläimet eikä vain jussi.

Kirsi H. kirjoitti...

Hienot on unelmat. Mahtavaa! Itsekin eläisin mieluusti omavaraisesti, ja aika pitkälle niin teenkin, mutta lainat on pakko maksaa ja sen takia käydä töissä. Jos ei olisi pankkilainaa, eläisin aika vähällä rahalla kyllä.

Onnea tavoitteisiisi!