lauantai 31. joulukuuta 2011

Lähitulevaisuuden suunnitelmia

Muutaman vuoden sisällä aina välillä se on käynyt mielessä, mutta ajatuksen olen kuitenkin hylännyt maatalouskoulun takia ja ehkä siksikin, etten ollut silloin ihan niin kiinnostunut.

Työ on kuitenkin pakko olla, en halua olla kenenkään elättinä. No mitä haluaisin mieluiten työkseni tehdä? Alleviivattuna siksi, että töitä kodin ulkopuolella en haluaisi, mutta se on ainoa tapa saada yksin oma mummonmökki. Mutta niin, ennen töihin pääsyä täytyy tietysti olla koulutus.

Ja siksi olen päättänyt hakea helmikuun yhteishaussa lähihoitajakoulutukseen! Kaksoistutkintona! Minä, joka inhoan opiskelemista!
Lähihoitajakouluun siksi, että a) siellä oppii kaikkea hyödyllistä, b) pääsen sen jälkeen päiväkotiin tai vanhainkotiin töihin, c) ainoa koulu, joka oikeasti kiinnostaa tällä hetkellä.
Kaksoistutkinto, koska a) kaksi kärpästä yhdellä iskulla, 3,5 vuodessa amis ja lukio (!!), b) voin sitten hankkia vaikka luokanopettajan pätevyyden joskus, jos tekee mieli, c) yleissivistys ei ole haitaksi ja d) unohtuneet ruotsi, enkku, matikka... palautuisivat taas mieleen ja oppisin lisää

Motivaatiota kuitenkin (vielä toistaiseksi) löytyy ja tässä ehtii moneen kertaan muuttaa mielensä ennen hakua ja edes tietoa kouluun pääsystä.

Ja nyt alkoi kyllästyttää tämän blogin ulkoasu. Yhtään en ole talvi- (puhumattakaan joulu-) tunnelmissa, vaan KESÄ on mielessä :) Pettymys varmaan on suuri, kun huhtikuussa on puolimetriä lunta, mutta ei se mitään! Ja nyt huomasin, että odotan kesää... Minä, joka pidän talvesta. No, ehdinhän tässäkin asiassa muuttaa mieleni moneen kertaan.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Jälleen lapsenlikkana :)

Ihana kaksivuotias prinsessa laulelee itsekseen huoneessaan "hämähämähäkki aalimko aamat kuivat tatehen hämähämähäkki... tuli hade ankka hämähäkin veeeei...". Yöpuvun puettuani tyttö sanoi: "Hypin sängyllä" ja sanoin ettei saa. Tyttö konttasi sängyn kauimmaiseen nurkkaan ja naureskeli siellä "hähhähhää lälläslälläslieruu".

Ollaan leikitty joululahjoilla ja legoilla, puisella junaradalla, palapelillä, pehmoleluilla, piirretty, riehuttu, laulettu ja syöty. Kuuden jälkeen tyttö sanoi: "Haluun nukkumaan", joten pesin iltapesut, syötin iltapalan, pesimme hampaat ja annoin iltavellin. Sitten tyttö keksikin haluavansa leikkiä... Tämä kauhia täti ei antanut, joten kiltti lapsi kiipesi sänkyynsä, joi vellinsä ja sitten alkoi se hämähämähäkki-laulu. Nyt on lapsi hiljentynyt. Muistin myös, että en antanut lapselle yötuttia. Pärjäisiköhän koko yön ilman? Ei vielä ole kaivannut sitä...

Minä itse alan nyt lukemaan Tiikeriäidin taistelulaulua (kirj.Amy Chua). Todella hyvä kirja! En nyt ala siitä mitään esitelmää pitämään. Se tulee kuitenkin vielä ;)

lauantai 17. joulukuuta 2011

Hiljaiselova

Vähän on blogin kirjoittelu jäänyt tältä viikolta. Olen suunnitellut toistakin blogia, jonne on jo muutama päivitys ilmestynyt, mutta pidän sen vielä toistaiseksi salaisena. Siitä lisää myöhemmin.

Tällä viikolla olin viimeisen kerran lastenhoitajana ja koulunkäyntiavustajana. Ensi viikollahan alkaa joululoma ja tammikuussa talouskoulu. Suunnitelmia "lomaksi" ja tulevaisuudeksi ei oikeastaan ole. Olen tainnut pudota pilvilinnastani maan päälle, koska en vain jaksa uskoa (ja odottaa), että muutaman vuoden sisällä asuisin maalla. Ja mistä sieltä töitä saisin? Voisin kai sitten kierrellä Vuojalahdessa tuvasta tupaan piikomassa. Juuri nyt tuntuu, että olen jumissa. Jumissa kaupungissa, jossa ei ole tekemistä (siis verrattuna maalla kanojen hoitoon, puutarhakirjojen lukemiseen ja opiskelemiseen, itse puutarhan viljelemiseen, metsässä rämpimiseen, soutureissuihin, saaressa käynteihin, lumen luontiin, maton kutomiseen...).

Kun katson keittiön ikkunasta (oman huoneen ikkunasta puhumattakaan) näen vain sateisen "maiseman", paljaan torin, jonka voisi istuttaa täyteen kauniita kasveja ja puita (vink vink Helsinki!), rumat talot kanavan toisella puolella, kaljun puun, jossa jouluvalot. Näyttää kuin puu olisi tulessa. Mutta jos katson vain ja ainoastaan parvekkeellamme olevaa "tallilyhtyä", alan taas haaveilemaan maalla asumisesta. Siellä ei paljaat puut ja kärsinyt nurmikko haittaa. Kyllä täällä Helsingissä on yksi kiva asia. Öisin huoneeni ikkunan edessä katoksella laulaa rastas. Se laulaa siinä monta tuntia puolestayöstä alkaen ja joskus jään vain kuuntelemaan sitä. Saa nähdä, muuttuuko mielipiteeni rastaiden ihanuudesta maalle päästyäni ja lintujen syötyä marjapensaani paljaaksi.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Tuomiokirkossa

Tuomaan markkinat Senaatintorilla, kuvattu Tuomiokirkon portailta.
Olin tänään kahden pikkusiskoni kanssa Helsingin Tuomiokirkossa kuuntelemassa Lasten kauneimpia joululauluja. Oli siellä kiva käydä, mutta tilaisuus kesti puolituntia vähemmän kuin mitä piti, joten joitain lauluja ei kuultu. Tuomaan markkinoilla olisi voinut käydä kiertelemässä vähän, mutta oli jo niin pimeää ja siellä oli paljon ihmisiä, joten lähdimme vain heti kotiin.

Huomenna vuorossa koulunkäyntiavustelua ja elokuviin menoa kavereiden kanssa :) New Year's Eve katsotaan, Superpäivä Finnkinossa huomenna, joten liput maksoivat kuusi euroa. Alvin ja pikkuoravat 3 tulee teattereihin 16. päivä... Lasten Sunnuntai on 27. päivä, silloin liput ennen klo 16 alkaviin näytöksiin olisivat 6.80e ja 7.80e.  Ja tämän jälkeen totean, että halvemmaksi tulee vuokrata leffa, katsoa Nordic-tv:ltä tai ostaa omaksi. Maalla ei sitten leffassa niin usein käydäkään ;) Vaikka tuskin siellä leffaan tekisi mielikään.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Opiskelija taas

Tammikuussa täytyy jättää koulunkäyntiavustajan ja lastenhoitajan hommat ja istua koulun penkkiin. Pääsin nimittäin sinne talouskouluun :) Kyllähän minä osaan ikkunat ja pyykit pestä ja puuroa keittää, mutta viidessä kuukaudessa ehtii oppia paljon muutakin. Saan ilmaisen ruuan joka päivä, opiskelija-alennuksen matkoihin (Helsingissä matkakortilla aik. 1,70€, opiskelijalla 75senttiä, jos oikein muistan, eli aika huima etu!), opintotukea, arkirutiinit ja tietoa sekä taitoa ja kokemusta, lisäpisteitä muiden koulutusten hakua varten, tapaan uusia ihmisiä... Miksi pitää odottaa tammikuuhun :(

Tänään kävin kirjastoautolta hakemassa varaukset; Laura Ingalls Wilderin kaikki kirjat ja myös hänen ohjeisiin perustuvan keittokirjan. Äiti hihkuu riemusta kun patalaiska kyökkipiika jää aamulla herättyään sänkyynsä lukemaan ja lukee yöhön asti ;)

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Niitä haaveita

Yksi päivä näin keittiön pöydällä paperia ja kuulakärkikynän. Aloin vain piirtämään ja mitäs siitä syntyi? 
Vähän tämän tyylisestä tilasta haaveilen. Kuvasta toki puuttuu navetan takaa laidun ja talon läheltä hedelmäpuita ja marjapensaita. Kasvimaakin olisi isompi (ja missä traktori- ja autokatos sekä vaunuvaja, aitta, käsityöateljee...) Keskeneräinen siis, mutta en viitsinyt pilata kuvaa millään monimutkaisella. Tällaista kun en saa aikaan silloin, kun suunnittelen ja keskityn siihen mitä piirrän. En saa keskittyessäni koskaan mieleistäni kuvaa. Niin ja saunahan puuttuu myös... (nyt kun on kuvat ikuistettu tietokoneelle, voisin jatkaa paperille piirustelua, tai ottaa pari kopiota ja tehdä erilaisia versioita :D)

Punamultainen mökki, jossa ikkunanpuitteet valkoiset. Kuvassa ei ole kuistia, mutta sellaisen haluaisin. Sisällä alakerrassa olisi tupakeittiö ja kaksi kammaria ja ylhäällä vintti+kesämakuuhuone pyöreine ikkunoineen :) Tosin sellaiset "ulokeikkunat" (mitkä lie), jotka siis tulisivat katosta sivuille, olisi kivat. 

Tupakeittiössä olisi puilla (of course) toimiva liesi ja leivinuuni. Voisi olla "ruotsalaisittain" valkoiseksi muurattu yhdistelmä, mutta en haluaisi, että leivinuunin aukko olisi hellan perällä. Koita siinä sitten keittää soppaa ja paistaa leipiä samaan aikaan. Yritä nyt sitten löytää täydellistä hellasysteemiä... Tupakeittiön katto olisi vähän korkeammalla, kuin muissa huoneissa, katossa olisi parrut ja seipäät, joihin laittaisin aina leipiä ja yrttejä roikkumaan. Ikkunat olisivat kuusiruutuiset tai "T-ruutuiset", seinät olisivat osa tummaa hirttä ja osa vanhan aikaisella tapetilla päällystettyjä. Kuiva-ainekomero jossain nurkassa. Pirttipöytä penkkeineen ja lampaantaljoineen. Lattialla itsetekemät räsymatot. Rukki yhdessä nurkassa. Kangaspuut olisivat käsityöateljeessa pölyn takia. 

Tuvassa olisi myös muhkea sohva, jossa sopivasti isoäidinneliöpeittoja ja muita sellaisia, laiskan linna, jonne voisi käpertyä talvi-iltoina ja kipeänä. Muuten aika pelkistettyä, vähän koristeita ja huonekaluja, ihan siksi, ettei tarvitsisi niin paljon eri pinnoilta pölyjä pyyhkiä. Tuvassa ei olisi juoksevaa vettä, korkeintaan samanlainen käsipumppu, kuin Anna Ystävämme- elokuvassa heidän keittiössään. Hellalla olisi tietysti kattila/säiliö tiskivedelle. Talonpoikaisastiakaappi löytyisi ehdottomasti. Nykyaikaisia työskentelytasoja ja kaappeja ei olisi.
Kaikki olisi vanhaa ja käytettyä.
 Voit klikata kuvat suuremmiksi!
Navetassa asustaisi kaksi suomenhevosta (pien- tai normi) ja shetlanninponi tai eläkeläinen/vuokrapolle. Myöskin kaksi valkoista, kaksi ruskeaa, kaksi harmaata ja kaksi mustaa lammasta. Vuohia olisi kolme tai neljä. Kanoja parikymmentä kukkojensa kanssa, maksimissaan. Angorakaneja (ja pari kääpiöluppaakin mahtuisi) viisi vähintään. Navettakissoja olisi kaksi. En voi sille mitään, että kissanpennut ovat söpöjä, mutta kai ne katit olisi pakko leikata, ellen haluaisi kokoajan olla pennuille kotia etsimässä... Pari kesäsikaakin voisin ottaa, vaikka en tiedä, voisinko luopua niistä söpöyksistä (olen kyllä nähnyt aikuisia sikoja, ne on IHANIA!) vain, jotta voisin syödä ne.

Muutenkin minulla olisi kasvispäiviä, jolloin en lihaa söisi. Kalat onkisin itse (kumihanskat kädessä, pelkään ja inhoan kalan suomuja. Perata osaan kyllä.) Kaupasta ostaisin ehkä vain sokerin (ja sitäkin todella harvoin) ja suolan. En nyt äkkiseltään keksi muuta... Jauhot ostaisin naapurilta, ellen alkaisi Tanskiksen tavoin "käsin" viljelemään pientä plänttiä. Sieniä opettelisin syömään (minulla itseasiassa on kantarelleja pakastimessa, pitäisiköhän joku päivä repäistä ja tehdä sienikastiketta?)  Marjassa kävisin särkylääkkeiden ja hirvikärpäspuvun turvin.

Uskollisina ystävinäni minulla olisi kaksi paimensukuista lapinkoiraa, yksi newfoundlandinkoira, yksi kaukaasianpaimenkoira ja yksi labradorinnoutaja (no ei ehkä, en vain osaa päättää suosikkiani).

Entäs sitten elantoni? Näillä tarpeillahan saisin kyllä ruoan pöytään, mutta minulla olisi varmasti lainaa tilan oston takia ja täytyyhän ne eläimetkin ruokkia muullakin kuin juureksilla ja nurmella. Ja kaikki kunnallisverot ja kiinteistöverot jajajaja... Varsinaista ammattinimikettä minulla ei olisi. Tekisin sijaisuuksia koulussa, pitäisin kursseja, ajelisin ihmisten nurmikoita ja siivoisin koteja, vahtisin lapsia, myisin toreilla tuotteitani, pitäisin joka tiistai ja keskiviikko kotieläinpihaa, kävisin "oravannahkakauppaa"... Kaikista onnellisin olisin, jos minun tarvitsisi olla rahan kanssa mahdollisimman vähän tekemisissä, mutta nykymaailmassa se ei onnistu täysin, ainakaan Suomessa. Aina on jotain, josta täytyy maksaa.

Televisiota minulla ei olisi. Tietokone nyt varmaankin, voisin pitää blogia ja maksaa laskuja netissä ja hoitaa muutenkin siellä asioita. Kuitenkin olisi I-H-A-N-A-A, jos voisin elää joku päivä ilman tietokonetta. Alan olla jo todella vainoharhainen kaikkea tekniikkaa kohtaan. Vähän väliä saa lukea, miten salasanoja on vuotanut nettiin, miten on nettihuijauksia ynnä muuta. Autoakaan en haluaisi, mutta taksin soittaminen jonnekin korpeen voisi olla vaikeaa ja kallista. Tosin, jos mummolan metsään muuttaisin, en autoa tarvitsisikaan, mutta eläinten lannanlevityksen, vesistön ja naapureiden läheisen sijainnin ja tilanpuutteen vuoksi tämä kaikki ei ihan onnistuisi.

Aah, tekipä hyvää vähän purkaa ajatuksia! Jotkut purkavat huoliaan, minä puran ihan näitä tällaisia haaveita ynnä muita.

Ps. No poo sujuu hyvin :) Maanantaina pesin kananmunalla (luit oikein) hiukseni. Rasva lähti hyvin pois ja tänään pesin ruokasoodalla (1½tl soodaa, 2,5dl lämmintä vettä) ja etikalla (2tl etikkaa, 2,5dl viileää vettä) hiukseni. Taas on puhtoiset hiukset, eikä haise etikalle. Tässä no poossa on siis ideana se, että hiukset ja päänahka totutetaan vähitellen "luonnolliseen" tilaan, jolloin hiusten pesuun ei tarvita muuta kuin vettä. Katsotaan viekö tämä totuttelu (eli sooda-etikka-juttu) kaksi kuukautta vai vähemmän. Mikään ei kuitenkaan saa tällä hetkellä lopettamaan kokeiluani. Sen verran innoissani olen siitä pelkästä vesipesusta. Voisin joku päivä tehdä ihan kokonaan no poo-postauksen, minulle muistiinpanoiksi ja epäilijöille selvennykseksi. Jotkut kun eivät aina ymmärrä tätä "hullutusta".

Pps. Pahoitteluni mahdollisista virheistä. Tuli niin pitkä teksi, etten jaksa tarkistaa oikeinkirjoitusta.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

No (sham)poo

Joskus vuosia sitten luin no poosta, elämästä ilman shampoota. Kokeilinkin sitä yhden viikon, mutta sitten se unohtui. Nyt taas eksyin netissä muutamalle sivustolle ja blogiin ja innostuin taas. Kuitenkin minua mietityttää sellainen asia, kuin rasvoittuvat hiukset. Nyt kun olen joka viikko ihmisten ilmoilla, en kehtaisi näyttäytyä rasvalettinä. Kuitenkin joskus minun se on aloitettava, joten joulu"loma" sattuu sopivasti muutaman viikon päähän. Silloin ei ole pakko pistää paljasta päätä ulos, voi käyttää pipoa ja enpä heti keksi paikkaa, jossa täytyisi olla ilman.

Täältä löysin myös lisää tietoa ja "käyttäjien" omia kokemuksia: http://www.vihrealanka.fi/node/5632

Hiusharja täytyy puhdistaa ja etsiä kampa. Niille kun tulee käyttöä enemmän kuin nyt. Pitäisi myös hankkia omenaviinietikkaa ja ruokasoodaa ihan vain tähän tarkoitukseen. Tämä nyt on tällainen kokeilu (taas), mutta olisi todella hyvä juttu, jos pystyisin samaan kuin karkkilakkoni kanssa (noin 17kk jo syömättä karkkia!).

Voisinpa myös etsiä tietoa luonnonmukaisesta ihonhoidosta... Tosin maidolla en ala läträämään, jonkin muun vaihtoehdon haluan.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Kotiäitiä taas leikkimässä

Äiti lähti aamulla kuuden maissa mummolaan Kangasniemelle tekemään perunkirjoitusta. Minä heräsin seitsemältä syömään aamupalaa ja herättelemään toisia. Pikkupojat olivatkin jo heränneet itse, yksi oli ehtinyt jopa pelaamaan PlayStation3:sta. Äiti saa usein herättää tiettyjä lapsia moneen kertaan. Yhtä pikkusiskoistani jouduin viiden minuutin sisällä käydä VAIN kolmesti herättämässä ja heräsi hän viimein, ilman huutoa tai valitusta.
Äiti oli tehnyt leipiä valmiiksi, joten minun tarvitsi antaa aamupalaa vain neljälle. Tämän jälkeen täytin tiskikoneen, ripustin vähän pyykkiä kuivumaan, kävin netissä ja ennen puolta yhdeksää olivat kaikki lapset matkalla kouluun ja minä saatoin yhden pikkusiskoistani Pasilaan kouluun.

Kotiin palattuani jatkoin pyykkien ripustamista ja etsin netistä raparperipiirakan ohjeen. Vanhin siskoni tuli meille ja vei roskat ja imuroi. Kävin Tirtetan kanssa kaupassa ostamassa vaniljakastiketta ja isille synttärilahjaksi tummaa suklaata ja patukan työevääksi. Ihan hyvän ohjeen piirakalle löysin, mutta vaikka ohjeessa luki "uunipellillinen", olisi minun pitänyt tehdä vähintään kaksinkertainen taikina, mutta ei se mitään, tuleepahan syötyä.

Puoliyhdeltä tulivat ensimmäiset koululaiset. Onneksi niin aikaisin, kouluruokailusta oli vain vähän aikaa, joten eivät olleet nälkäisiä. Pikkusiskon kävin myös hakemassa sieltä Pasilasta. Matka kesti harvinaisen kauan, kun jouduimme odottamaan kymmenen minuuttia molempia ratikoita.

Kotiin päästyäni haukkasin äkkiä jotain ja aloin kuorimaan perunoita. Unohdin sitten kattilan hellalle ja kun viimein muistin perunat, ne olivatkin juuri sopivia! Yleensähän keitän/höyrytän niitä liian vähän aikaa. Lämmitin myös paistisuikaleita (mitä lie), jotka äiti oli eilen paistanut valmiiksi. Njami kun olivat hyviä :P Salaattina yksinkertaisesti paprikaa ja keräsalaattia tai mitä lie.

Nyt on siis ruokittu 13 ihmistä, ripustettu kaksi korillista pyykkiä, täytetty ja tyhjennetty tiskikonetta kahdesti, tyhjennetty potta vain kerran, katsottu Hurjaa remonttia ja luettu blogeja, niin ja käyty kaupassa kaksi kertaa. Eilen kannoin yhdeksän litraa maitoa kaupasta, vaikka sitä oli vielä kotona arviolta kuusi litraa, tänään piti sitten käydä ostamassa lisää. Isot pojat tykkää ottaa kokonaisen tetran ja juoda siitä suoraan.

Täällä on ollut yllättävän rauhallista vaikka on sadepäivä! Ollappa tällaista joka päivä... Äitin päiviin kuuluu kyllä paljon muutakin kuin nämä, mitä olen itse puuhaillut (laskut ja muiden asioiden hoitaminen, onneksi on netti!) ja tietysti kaikki lapset haluavat äitiltä huomiota koko ajan ;) Oli muuten niin söpöä, kun yksi pikkuveljistäni tuli koulusta, hän huusi ovella äitiä ja sanoin, ettei äiti ole kotona, niin hän siihen: "sinä olet äiti". Lutunen Paaponen <333 Ja on nuo kaikki veljet niin söpöjä. Perheen nuorin poika (joka on jo!! 8-vuotias) aina sanoo: "Minä hakkaan Sotiris Ninistä" (eli siis minua), mutta silittääkin/taputtaakin hellästi :I <333 aws
Haaveilen suurperheestä ja tällä tavalla saan hyvin esimakua. Toisaalta "henkinen" puoli ei minulle ole niin hyvin paljastunut, kuin mitä se varmasti äideille on (huolet, ilot, raha-asiat, lasten koulunkäynti ja hyvinvointi, oma terveys yms.).

Nyt vain odottelen, koska alkaa "milloin äiti tulee kotiin"-kyselyt.

Eilen taas olin koko päivän siellä yläasteaikaisella koulullani. Aamupäivän hoidin erään opettajan lasta (jolla on ilmeisesti leimautumisvaihe. Vain äidin syli kelpasi) ja iltapäivällä menin avustamaan 1-2 luokkien liikuntatunnille. Telinevoimistelua oli vuorossa ja kyllä minullekin tuli hiki :D Liikuntatunnin jälkeen veimme oppilaat koululle ja minä aloin imuroimaan yläasteen puolta. Koululta suuntasin kaupungille. Kuopion serkkuni oli nimittäin käymässä :)