torstai 17. marraskuuta 2011

Koulussa

Kännykkä alkoi piippaamaan ennen puolta kahdeksaa aamulla. Aah, taas näitä kouluaamuja... Kivojahan ne oikeasti ovat, jos nukun pitkään, tulen vain vihaiseksi itselleni "taas tuhlasit puolet päivästä nukkumiseen!". Pikkusiskon kanssa nokka kohti toiseksi viimeisintä kouluani. Jota kutsun Kouluksi. Istuskelin yläasteen oppilaiden kanssa sohvilla kun yksi opettajista sanoi, että ei tarvitse istua oppilaiden kanssa, voin mennä opettajanhuoneeseen juomaan kahvia, koska olen opettaja(!!). Siistiä! Yhtäkkiä näin koulun ihan toisin silmin. Vaikka opiskeluaikoina koulu tuntui ihan kuin toiselta kodilta, nyt olin siellä vielä enemmän kotonani :D

Olin tänään lei-kit-tä-mäs-sä (piti tavuttaa itseäni varten, kun luin "leikkimässä") erään opettajan lasta, kun tämä piti kotitalouden tuntia oppilaille. Äkkiä aika kului ja palkaksi sain oppilaiden tekemää sacherkakkua, namskis! Ensi viikolla minä "pidän" oppitunnin. Hahaa, pääsen opettamaan/kertaamaan siivoamisen jaloa taitoa. Ei tiedä, vaikka itsekin oppisin jotain samalla. Vapaaehtoistyötä parhaimmillaan, kun saa kokemusta, kertausta ja oppii uutta :)Voisin aloittaa peruskoulun uudestaan vaikka viidenneltä luokalta... ainakin englannin osalta. En vain yksinkertaisesti muista MITÄÄN ala-asteen englannista. Tai no, tietysti osaan ihan perusjutut, mutta silti tuntuu, että juuri niiltä vuosilta minulla meni monta asiaa vähän ohi... Ja taas seilataan asiasta toiseen... mutta niin...

Puolilta päivin olin taas kotona ja teki mieli mennä nukkumaan, mutta olen pitänyt itseni hereillä tähän saakka (hyvä minä!). Vaikka ei ne päiväunet ole minun yöuniani koskaan häirinneet. Ja nyt alkaa ärsyttää (väsynyt?), olen pilkunviilaaja, mitä tulee oikeinkirjoitukseen, huomasitteko, mitä äskeisessä lauseessa on väärin? Oikeinkirjoitettuna se vain kuulosti niin tyhmältä, mutta kun se on väärin, se pistää inhottavasti silmään!


 Nyt niin houkuttaisi mennä nukkumaan, mutta yhtä paljon, ellei enemmänkin, tekisi mieli lukea Farmarin lapsia  tai rakennella pilvilinnoja, minun tapauksessa paremminkin pilvimaatiloja. Lukemisen pystyn lopettamaan sitten, kun silmiä särkee (eli aika pian), mutta jos alan rakennushommiin, voin havahtua yöllä kolmen aikaan siihen, että olen vieläkin hereillä ja suunnittelemassa vaikka tulevan kotini pohjapiirustusta mielessäni. Tämä, äiti, selittää ne usein pitkiksi venyneet yöunet.

Uusin "rakennelmani" on mietteet siitä, kuinka paljon tarvitsisin maata 8 lampaalle, 3 vuohelle, 10 kanalle + 2 kukolle, väh. 2 koiralle, 2 kissalle ja 4 angorakanille (ja kuinka paljon, ruokaa, rakennuksia, rahaa yms.) Lehmäkin olisi kiva, mutta loppuisi lannanlevitysala ja pitäisi miettiä isompia rehunhankintatapoja... Ja minä kuvittelen pitäväni noita 31 eläintä (ilman lehmää) kahden-viiden hehtaarin tontilla... asukoot metsissä. Ja taas totean, että helpointa olisi hankkia se elävä pankkikortti+raskaan työn raataja.

Joku pientilanomistaja-bloginpitäjä saa halutessaan kommentoida minulle tai tehdä omaan blogiinsa päivityksen  tilan pidosta, eläimistä, rakennuksista, kustannuksista, eläinten ruokailusta yms. Tämä tyttö haluaa oppia kaikki asiat ja nyt. Mieluiten käytännönläheisesti. Mahd. tarkkoja lukuja jne. Kuka jaksaa?
Auton saatuani menen vaikka oppipojaksi. Te blogitutut, pääsette ensimmäisenä minun kysymyspommien yms. kohteeksi ;)

Sitä työpaikkaa, jota olin hakenut ja josta olin maininnut, en saanut, kun työnantajalla muuttui ensivuoden työaikataulut ja jos pääsen kouluun, en pääsisi töihin siinä tapauksessa. Nyt vain odottelemaan talouskoulun valintatilaisuutta ja päätöstä, jotta tiedän, hakisinko töitä ihan kunnolla. Ensi vuonna pääsisin iän puolesta vaikka postinjakajaksi!

Permanenttiakaan en saanut. Hiukseni ovat sen verran pitkät, että onnistumisesta ei olisi takeita. Noh, yksi asia vähemmän, mitä saattaisin jälkeenpäin katua.

Peruin myös rautalankakurssin. Tajusin, etten ole siitä niin innoissani, kuin esimerkiksi saippuakurssista. Ehtiihän sinne joskus toistekin, jos tulee inspiraatiota. Ainoa, mihin keksin tällä hetkellä rautalankaa käyttää on pilttipurkeista tehdyt roikkuvat tuikkukipot kahdelle led-tuikulleni. Kassotaan nyt. Ensin pitäisi popsia vähän pilttiä (porkkanapiltti on paras!).

Mutta nyt, kun olen saanut pitkän tahattoman päivitystauon jälkeen vuodattaa päässäni velloneita asioita ja ajatuksia, voisin lopettaa tähän, ennen kuin sekoitan teidän päänne :) Onneksi on blogi ja onneksi teidän ei ole pakko lukea tätä (vink vink, ei kun...). Öitä nyt vain.

3 kommenttia:

Villiviini kirjoitti...

Onnea "opettajan urallesi"! Älä nyt pahastu, mutta olisko ollut mahdotonta jatkaa siellä maatalouskoulussa, jossa ehkä olisit helpommalla saanut kaiken sen opin, jota nyt joudut yksin pähkäilemään?

Anne-Mari kirjoitti...

Kiitos kommentistasi! En pahastu ollenkaan :)

Maatalouskoulussa olisin oppinut asioita, joita (suur)tiloilla tehdään. Koulussa ei opetettu mitään esim. lampaista ja kanoista. Minä en halua isoa maatilaa, jolla hehtaareita on väh. sata ja eläimiä saman verran. Koulussa kaikki oli niin isoa, kallista ja koneistettua.

Haluan enemmänkin omavaraistaloutta ja eläimiä omaksi ilokseni.
Jos saan työpaikan, jolla elätän itseni, pidän oman pikkutilani pystyssä ja voin pitää edes murto-osan luettelemistani eläimistä, olen jo onneni kukkuloilla :) Jos en saa sellaista työtä, jolla voisin itseni lisäksi "elättää" pientä laumaa eläimiä, hyväksyisin sen. Esimerkiksi vuohia en välttämättä edes tarvitsisi, en juo maitoa, joten vuohenmaidon juominenkin vaatisi opettelua. Minulle riittää se oma talo ja tontti maalla, muutama kana, koira ja puutarha, josta saan ruokaa pöytään. Välillä innostun haaveilemaan vähän suurempia asioita :D

suvi kirjoitti...

Juu,mää muuten ymmärrän sua,ku lopetit sen maatalous-koulun.Nykyään ku maatilojen pitäis olla mukamas niin kamalan isoja.
Ja ihailen suunnattomasti tuota vapaaehtois-hommaasi,elämänkokemusta saat taatusti roppa-kaupalla siellä koulussa.Huippua!Sinunlaisiasi nuoria on harvassa:)
Toivotan onnea haaveillesi...(olisitpa likempänä,ottaisin oitis sinut meille apulaiseksi)