keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Herkkupäivä

Karkeista olen päässyt eroon (14 kk syömättä!), mutta vielä silloin tällöin tulee esimerkiksi wienerin, suklaan tai jäätelönhimo. Ei onneksi kovin usein. Jos sipsipussiin kajoan, on se pian tyhjä. Kuitenkaan en ole sipsiä syönyt aikoihin! Tänään oli pakko mennä äitin mukana kauppaan ja mukaan tuli se wiener ja Geisha- sekä Delizionesuklaapatukat. No, on tässä varaa syödä, kun neljä kiloa olen työllä ja tuskalla (tai oikeastaan nukkumalla) pois saanut. Pidän kiloistani kiinni, ei niitä liikaa ole.

Näpyttelin eilen monta tuntia työhakemuksia. Tänään tuli ensimmäinen soitto ;) Maanantaina työhaastatteluun, tuntipalkka mainio 10,09e! Olen mietiskellyt ja pohdiskellut asioita. Lähetin opintotukihakemuksenkin Kelalle ja saisin 60e kuukaudessa, mutta työ vetää enemmän puoleensa tällä hetkellä kuin mikään muu. Vielä kun pääsisin siivoamaan hotellihuoneita (haastattelu ei ole tähän ammattiin)... Minkä takia haluan juuri sitä työtä? Minusta on vain kiva imuroida kokolattiamattoja (onko niitä enää edes?), vaikka en sitä ennen olekaan tehnyt... Tunnen itseni välillä pikkuvauvaksi, joka leikkii motoriikkaa kehittävillä leluilla. Isojen sotkujen (esim. muropaketin sisältö lattialla) siivoaminen on vain niin kivaa :D Niinkuin oli leikkuupuimurilla puiminenkin. Ja ikkunoiden pesu. Ja navetassa lannan kolaaminen. Toivottavasti ISS:n rekrytoija lukee tämän! ;)

Siskon tyttö oli tänään hoidossa :) Hän on se, joka saa minut aamulla ylös sängystä (kuulostaapa masentuneen puheelta). Tänäänkin neiti tuli huutamaan "helää":tä sydämensä kyllyydestä. Kyllä, rakastan kakka- ja pissavaippojen vaihtoa, tuttipullojen pesua, lapsen nukuttamista, kylvettämistä, pukemista, ulkoiluttamista, lohduttamista, sylissä pitämistä, viihdyttämistä, ruokkimista ja hemmottelemista, sitä kun lapsi ei tahdo kenenkään muun syliin kuin sinun tai kun hän kutsuu juuri sinua (ja oppii nimesi ensimmäisten joukossa). Kyllä, voin syödä lapsen kanssa samalta lautaselta (mutta en samalla lusikalla, haarukka vielä käy). Mutta inhoan tuttipullon täyttämistä, jos maitoa roiskuu (tapahtuu usein). En tiedä missä ja milloin olen maitokammon saanut, mutta kaupan maito haisee ja maistuu pahalta. Koulun navetassa ei tätä ongelmaa ollut. Maidolla oli toinen tuoksu ja en sitä ole maistanut. Onneksi kukaan ei ole pakottanut juomaan maitoa. Joskus kylässä olen kohteliaisuudesta juonut lasin täysmaitoa. Nenää pidellen. En tee toiste. Tiedän, että tulisi arvostaa kaikkea ruokaa ja että sota-aikaan (ja joskus muulloinkin) ei kaikki saanut maitoa. Mutta se ei auta, jos on tahdosta riippumaton inho/kammo johonkin asiaan. Ja näin sitä hypätään aiheesta toiseen...


  Pahoittelen tekstistä mahdollisesti löytyviä kirjoitusvirheitä. En jaksa lukea tekstiä läpi. Toivottavasti te jaksoitte lukea edes vähän :D

2 kommenttia:

Tiitsa kirjoitti...

Kyllä sinun tekstejäsi jaksaa lukea vielä toisenkin mokoman tai sitten vaan muuten uudestaan. Tälläinen mummukin. :)

Anitta kirjoitti...

On kiva lukea blogiasi ja siitä kun tykkäät työnteosta ja lapsista.
Erilaisia ruokakammoja on paljonkin. Minäkään en tykkää "kaupanmaidosta" koska se haisee keitetylle ja sitä kammosin lapsena, paitsi kaakaossa.