lauantai 16. heinäkuuta 2011

No päivitetään sitten...

Kun tuo miun mamma niin ikävöi enempi miun päivityksiäin kuin minnuu ihteeni ni kai miun täytyyp jotakki tänne rustailla. Kun olin suunnitellunna semmoisia kauheuksia, että jättäisin päivistykset yhteen kertaan per viikko. (Ja älkee ihmetelkö tätä murteiden sekamelskaa, jotenni vua tul semmone miäl, et o pakko kirijottaa tällai.)


 On tässä viime päivinä tullunna tehtyvä vähän töitänni. Maton kuvoin aikapäiviä sitten, nurmikon ajoin (kahen päevän homma, neljä ruohonleikkuria kävin läpi, yksi toimi lopulta). Mustikassa olen ollunna, mutta saalista ei ole tullut kuin reilun litran, kun en mennyt sinne parraimmalle mustikka-apajalle. Vatelmiakin olen poiminut ihan rastojen kiusaksi. Niit tul semmoset kolome-nelejä rasioo. Mansikoita on jo mummon miälestä liikoo, pakastin puolillaan ja viäl täytyis mahtua mustikat, vadelmat, musta- ja punaherukat, tyrnit, puolukat ja karviaiset. Tosin raakileita kaekesta on harvinaisen vähän. Omenia ei taijeta suada yhtään kirsikoista puhumattakaan. "Siivosin", eilen muistaakseni, aitan, vai olko se tännään... Samapa tuo. Etsin rasioille kannet, heitin rotankakat poies, järjestelin lasipurnukat ja muovitonkat omiin laatikoihinsa... Unneutin sinne rotansyömän tyrnipurkin, samapa tuo, sen löytää sieltä. Tännään olen vetänyt lakanoita mummon kanssa ja mummo sitten mankeloi ne. Tulipa semmonen aate, että minäkin tahdon mankeloida lakanani (kotona ja koulussa) ja että tahron uuvet lakanat, vaaleansiniset, koska päeväpeitton ja tuleva matton ovat vaaleansiniset. Lakanoita suan uottaa viäl jonnii aekoo kute mattova myöskin. Ja arvatkaa kuinka kirveli leikata jonkun vanhoja kapiolakanoita maton kutteiks?! Ihanat pitsit ja nimikirjaimet, eipä silti, en mitenkään saisi nimestäni revittyä L:ää ja K:ta... teenpä joskus itse itselleni... Jotenkin on vain tullut kapioidenhankkimishinku (EN ole menossa naimisiin! Siis ainakaan lähiaekoina). Ja en siis nyt tarkoita sellaisia iljettäviä alusasuja joita nykyvään pietään kapioina, vuan lakanoita, astioita ynnä muuta tarpeellista.

Pappa kuhtuu minnuu piiaks. Jotenni nimitys "piika" tuntuu nykyvään palajon sopivammalta miulle kuin oma nimeni. Vaikka enpä täällä kovasti piikonut ole... ennemminkin seurannut mummoa kuin hai laivaa odottaen määräyksiä (ei sillä että mummo kovasti käskisi, käskee liian vähän) ja haaveillut tulevaisuuven kodistain ja tavaroista joita sinne hankin... Voi tätä elämää, miehän elän tulevaisuuvessa! Auta Armias kun koulut alkaa!

Huomenna koittaa yksi ihanuuven päevä, pääsen reiluksi kolomeksi tunniksi istumaan autoon ja matkaamaan kotia päin. Siskon tyttövä tappaan vasta viikon piästä, olikos se niin mamma? Kierrätyskeskuksessa aijon käyvä, pitäis suada lissee vaaleansinisiä ja valakosia matonkutteita, en ehkä haluva mattooni muita värejä... Tulisi sillisalaattia ja en tykkee sillistä, en sitten yhteen! Vaikka enhän mie sitä maistanukkaan ole, mutta kyllä sen jo hajusta ja ulkonäöstä voep sannoo onko hyvvee vae ei ja makunsa kullanni.

Nyt miun pitäs männä hampuleijen pesulle ja oekasta hokkiini yöks. Uamulla ne pistetäänki sitten koukkuun ja männään uamupuurolle. Mammalle tieroks, et mie syön uamupuuroo. Iliman hilloo. Ja vähän vain suoloo. Tullee muute liian pahhoo. Pakaste/tuoreet mansikat kelepoo paremmin ku hyvin. Porkkanamehhuu saat varastoida litroittain, tämä likka ei olt saanu väriä muualle ku käsvarsiin ja niihinki tosi vähän.

Eno vei vaimonsa ja miun isoveljen kanssa papan Puula-nimisen venneen Puulaan. Kävivät suaressa saunomassa. Nyt mummon oma pikkunen ihanan iänekäs menopeli tulloo hytkyen ja kolisten takas. Hmm... aika katkonaista menoa... mahtaako olla menopeli entisensä? Nuapurin koirat haukkuu. Ei ne muuta teekkään kuin hauku aitauksissaan päevin ja öin. Öin viäl kaks kertoo kovemmin ku päeväl, ei voe pittee ikkunaa auk yöllä! Jos nuapur luet tätä niin tämä on vuan miun ihteni miälpie! Kyllä meiltäkin meleskettä lähtöö sitten kun on tusina lapsia, kanoja, lampaita, vuohia ja epämääräisiä elukoita paekalla, uotappas vuan! Minä aenakkii uotan, en muuta teekkään kuin uotan! Ei tämä elämä taeda paljoa muuta olla kuin uottamista ja huutomerkkejä!! Nyt kyllä pittäis männä sinne hampuleiden pesulle... hammaspeikko ei ole tervetullut kylään vaikka tekemässäni ovikyltissä tervetuloa lukeekin. Täytyykö lisätä "ei koske hammaspeikkoja ja höttösiä"?
Ja tuas män jaarittelun pualelle ja pitkiä pellavia, eikun siis pulinoita. Huhhahei ja pullovelliä! Miepä tästä ny lähren ennenkuin mamma hualestuu. Ens viikkoon ellei jottai syväntä kourasevvoo tapahu. Olkee työ ahkerampii kui mie ja käykää työ tiäl, mustikas ja muual usseemmi! Mut elkee huamen, lepopäevä!

Öit si.

1 kommentti:

T kirjoitti...

Mukava kun joku muukin "elää tulevaisuudessa" :). Sun haaveet kuulostaa niin samoilta kuin munkin!