perjantai 1. heinäkuuta 2011

Maalaiselämää

Aamulla heräsin linnun lauluun ja auringon paisteeseen. Keittiössä keitettiin jo puuroa. Aamupalan jälkeen otimme serkkuni tekemän maton kangaspuista. Hurjan nopeasti teki, kun 120x200cm kokoinen matto valmistui kahdessa päivässä. Solmimme ja tasoitimme hapsut keittiön pöydällä ja minä menin kuorimaan perunoita kun mummo ja serkku menivät sitomaan loimia paikoilleen odottamaan minun mattoni tekoa. Aloitan sen vasta leirin, eli viikon jälkeen.

Iltapäivällä vaihdoimme uimapuvut ylle ja menimme pyöräillen uimaan. Minä vielä paljain jaloin. Tien laitaan oli pakko pysähtyä poimimaan metsämansikoita. Jatkoimme kuitenkin nopsasti matkaa rannalle, koska oli tuskallisen kuuma (32 astetta). Polskuttelimme jonkin aikaa ja hätistelimme paarmoja. Jäimme vielä hetkeksi laiturille ottamaan aurinkoa ja huljuttelemaan varpaitamme järvivedessä. On muutes ihan toinen tuoksu Ruoholahden kanavan vedellä ja Puula-järvellä!

Rannalta tullessammekin pysähdyimme poimimaan mansikoita heinän varteen. En kuitenkaan saanut tarpeekseni, joten pyöräilimme mummolaan hakemaan kipon ja kuljimme vanhaa maantietä pitkin (minä edelleen paljain jaloin) metsästäen huumaavan tuoksuisia mansikoita. Ja niitähän löytyi puolilitraa! Kävelimme mummon siskolle (eli ns. "mummolaan", joka kuitenkin äitini mummola) kuulumisia vaihtelemaan. Etelä-Suomesta löytyy jo kuulema mustikoita! Täällä ne ovat vielä vihreitä. Käppäilimme sitten takaisin meidän mummolaamme kulkien maantien toista laitaa pitkin. Paarma saatteli meitä pörräten ympärillämme. Aina kun pysähdyin poimimaan mansikoita, hyökkäsivät muurahaiset varpaideni kimppuun, aika keljun tuntuista :S Eivätkä tahtoneet päästää irti...

Mansikat pistettiin puoliksi pakasterasioihin ja pakastimeen. Huomenna aamupalalla on sitten jotain särvintä puuron seuraksi. Jalkapohjia kuumottaa kauheasti ja pitäisi mennä kylmään suihkuun. Uintireissun viilentävä vaikutus kun jäi melko lyhytkestoiseksi.

2 kommenttia:

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kuulostaa hyvin paljon samanlaiselta kuin minunkin lapsuudessani!
Sinä olet onnellinen tyttö, Anne-Mari, harva ikäisesi taitaa saada elää edes yhtä päivää samalla lailla kuin sinä :)

suvi kirjoitti...

oih ihana nuoruus ja mansikat heinänvarressa:)Ihan tulee oma lapsuus mieleen ja mikä parasta,saa tepastella avojaloin!Sitä teen vieläkin,kesät läpeensä ilman kenkiä,ja naapurin mummot kauhistelee;)