sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

"Kotiuduttu" leiriltä

Olipa viikko! Leiri loppui eilen ja olen taas mummolassa. 
Kaikki viisi ryhmäläistäni olivat kivoja ja helppoja isostella, vaikka nuorin olikin kuusivuotias. Olen itse ollut samaisella leirillä ehkä kolme kertaa seitsemän-kahdeksanvuotiaasta alkaen ja kyllä nyt jaksoi paremmin (vaikka univelkaa tulikin) ja oli paljon rennompaa ja helpompaa. Ainoa asia, josta olin huolissani, oli uinti, koska joukossa oli lapsia, jotka eivät osaa uida. Veneessä oli lääkäri pelastusrenkaan kanssa ja vedessä olin minä ja muutama muu isonen/aikuinen. Ja saunassa/pesemässä tietysti vähintään yksi. Minä "uitin" pienintä ryhmäläistäni, joka olikin aikamoinen vesipeto, uintitaidon puutteista huolimatta! Kyllä minussa sen verran on huolehtijaa, että kielsin ison renkaan tytöiltä. Yritäppä siinä sitten laiturin läheisyydestä vahtia kauempana olevia nuoria, jotka ovat milloin renkaan päällä ja alla ja hyppivät siitä pää edellä veteen. Isot tytöt tottelivat mukisematta, mutta pienten joukosta kuului nurinaa :D Nepä ne tapaturma-alttiita ovatkin... Tänä vuonna ei kuitenkaan sattunut mitään vakavaa onnettomuutta, mitä nyt yhdeltä meni nivelsiteet nilkasta kun astui kuoppaan. Kuoppa peitettiin heti sepelillä ja uhri sai asianmukaista hoitoa. Ja onhan se paljon turvallisemman tuntuista, kun on kaksi lääkäriä 24h vuorokaudesta paikalla!

Emännät muonittivat meitä viisi kertaa päivässä (isosia/aikuisia kuusi kertaa) todella herkullisilla ruuilla! Nälkä ei ehtinyt kasvaa ja ruoka maistui kaikille :) Ps. Makaroonivelli on HYVÄÄ!! Varmaan jokainen emäntä ja vanhempi ihminen tunnisti minussa äitini piirteitä. Heh! Eipä tarvinnut esittäytyä :D

Minun ja serkkuni ryhmä "Tähdet" saimme asua uusimmassa aitassa, joka ennemminkin on mökki. Sähkötkin löytyi! Siinä sitten sain idean, että mitäs jos minä rakennuttaisin itselleni sellaisen kodin... Yksi iso(?) huone, jossa pienehkö leivinuuni/puuhella, sivusta/edestävedettävä sohvasänky, piironki, pieni pirtin-pöytä tuolineen, hieman kokkaustilaa ja astiakaappi. Niin ja tietysti keinutuoli! Maakellari säilykkeille, potaateille ynnä muille. Hyötypuutarha/kasvimaa.Vessana tietysti huussi ja sauna pesutiloineen erillisenä rakennuksena. Voisi olla niin, että eläimet saisivat asua hulppeammin kuin minä, mutta mitäpä tuosta! Isoa kotia en missään nimessä halua ja sähkölaitteita mahdollisimman vähän. Hassua leirillä oli se, etten ikävöinyt tietokonetta yhtään! Jos sähköpostia ja pankkiasioita ei tarvitsisi hoitaa niin voisihan sitä täysin ilman pärjätäkin. Nykyään vaan kaikki ängetään nettiin ja kohta varmaan vanhustenkin täytyy tietokone hankkia :(
Toisaalta voisihan sitä aina tarvittaessa esimerksiksi kirjastossa käydä tietokoneella... Pistetään harkintaan! (mutta sitten blogi päivittyisi harvoin, saatikka koskaan... oih ja voih tätä tietotekniikan maailmaa!!)

Oih ja voih, tulee pitkää ja tylsää sepustusta minun päänsisäisistä ajatuksista. Minä tykkään ajatella tuollaisia edellämainittuja asioita tulevaisuudesta, mutta enpä tiedä kuinka paljon teitä ne kiinnostaa :D Juuh, kirjoittelen toiste lisää! Hejdå!

Ps. Leirin aikana ei sateita toivottu ja niitä emme saaneetkaan, mutta nyt ne ovat tervetulleita ja ehkä niitä saammekin :)

Pps. Kävin eilen poimimassa mummon ja tämän siskon kanssa mansikoita kolme sangollista. Kuulema hätätapaus, kun mansikat homehtuvat. Huomenna uudestaan! Ja äitille tiedoksi, että mansikoita luvassa talveksi (ja poimin omani koulua varten). Mustikoita ei vielä täällä ole kypsinä paljoa, vaikka leiripaikkakin on Kangasniemellä, siellä ne olivat parhaimmillaan ja ai että kun olivat hyviä! Paljon parempia kuin pakastetut.

2 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Me onkin täällä paneuduttu vain mansikoiden syömiseen, ei säilöntään.(Pakasteet pursuaa muutenkin.)
Varmaan oli niille leirilapsillekin kiva olla teidän turvallisessa, huolehtivassa hoidossa.

(Ihmettelijöille: kirjoittajan äitimuori oli lapsuudessa kymmenenä kesänä samalla leirillä. Tämän kesän emännissä oli konkareita siltä ajalta ja tunnistivat siis Anne-Marin äitinsä tyttäreksi. Pismin leiripaikka on Suomen upeimpia seurakuntien leirikeskuksia. Aikaisemmin siellä pitivät leiriä myös kauempaa tulleet leiriläisryhmät, koska puitteet ovat niin ainutlaatuiset.)

suvi kirjoitti...

Ihania pohdintoja sulla,eikä yhtään kuulosta tylstältä!:)Samanmoisia haaveita ku oli itellänikin sinun ikäisenä!Mutta tässä mennään nyt..
käys kurkkaamassa blogiani: www.kuvatut.vuodatus.net