lauantai 30. heinäkuuta 2011

Päivitys-päivä

Kesäloma. Liian pitkä. Liian kuuma. Ei ole mitään uutta, että istuisin nyt mieluummin koulun penkillä ja, että saisi olla talvi. Vielä kun on flunssantapainen, niin tämä kesähän on varsin mahtava! Unirytmi on vähän hakusessa, kuitenkin viikon päästä pitäisi käydä koululla tutoroimassa. Ja voi itkut, samaan aikaan siskon tyttö tulee meille yökylään muutamaksi yöksi. Ja sitten mummolaan joskus elokuun puolessavälissä ja syyskuun puolessavälissä kouluun. Toinen lukuvuosi meneekin sitten älyttömän nopeasti jos syyskuussa alkaa koulu ja loppuu vappuna! Ja sitten työssäoppimisjakso ensikesänä :S Jännittää vähän, koska tällä hetkellä en ihan tiedä mihin oikeasti haluan, tai tiedän, haluan sellaiseen paikkaan, joka on samanlainen kuin millaisen itselleni haluan kotitilakseni, siksi en tiedä onko sikala se oikea paikka... Tässä on vielä onneksi aikaa miettiä.

Menen nyt mussuttamaan pullaa. Kolme kiloa poissa, joten miksi en vähän herkuttelisi ;) (kymmenen vielä jäljellä)

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Viikon kuulumiset

Sunnuntaina läksin mummolasta kohti Helsinkiä ja kotia :) Matka sujui hyvin, mitä nyt oli muutama hullu kuski liikenteessä... Heinolassa kävimme ABC:llä ja ostin vähän matkalukemista. Kuvia niistä en kuitenkaan ole vielä jaksanut ottaa enkä nimiäkään muista (enkä jaksa penkoa), mutta käsittelevät, ah niin ihania juttuja, kuten entisaikojen talonpitoa yms.

Tältä viikolta en paljoa muista, mutta eipä mitään kummempaa ole ollutkaan. Hiostavan kuuma! Arvatkaa onko jollain talvea, pakkasia ja lunta ikävä... Jotkut laulavat ulkona karaokea. Niin viime yönäkin. Teki mennä karjumaan muutama valittu sana, mutta annoin olla, sillä....

... Siskon tyttö tuli Ruottista tiistaina muistaakseni. Eilen sitten hain neidin meille, eikun siis MINULLE, yökylään :) Lapsi simahti metroon hetkessä, ei siis tarvinnut jännätä huuto-oopperaa, vaikka eipä tämä koskaan minun kanssani ole meteliä pitänytkään. Jäin sitten pihalle varjoon keinuttelemaan ja popsimaan vadelmia, koska siellä oli viileämpää ja rauhallisempaa kuin sisällä. Muksu nukkui sellaiset puolitoistatuntia ja läksimme sisälle mussuttamaan lisää vadelmia. Joukko ipanoita oli heti prinsessan ympärillä halaamassa, pussaamassa ja muuten vain ihastelemassa. Neiti sai viritellä ääntänsä. Suloinen oli, kun huusi minua apuun enon kiusatessa!

Iltapesujen jälkeen söimme iltapalan ja pesin lapsen hampaat. Nukkumaan menimme joskus yhdeksältä ja laps nukahti 22-23 välillä. Neiti nukkui minun kanssani. Sirkkeliksi voisi kyllä lasta kutsua, mutta ääntä ei onneksi lähtenyt, mitä nyt muutaman kerran unissaan ulisi. Yöllä sain kuitenkin mojovan potkun kaulaan(?!), vaippapepun naamalleni jne. Ennen nukahtamista piti silittää poskea, korvaa, jalkaa, kättä, selkää... Maituu (ihana sana<3) ei tarvittu yhtään, velli ennen nukahtamista ja aamulla vettä. Ei siis tarvinnut yöllä hyppiä sängystä. Tytyä täytyi välillä metsästää (tyty = tutti, ihana ranskatar) lapsen nihkeästä kainalosta.
Aamulla herättiin puoli kahdeksalta ja kiiruhdimme suihkuun. Suihkun jälkeen keitin puuroa (vau, ennen en ole hellalla uskaltanut tehdä...) mansikoiden kera, mutta neiti huoli pelkät mansikat. Pian menimme ulos kiik-kaak. On se kiva kun on lapsi hoidettavana, tulee ulkoiltua. Kotona taas söimme ja söimme, leikimme yms. Sitten mummo vei lapsen ulos päiväunille ja minä hetken päästä hoitamaan homman loppuun. Äithi ja ihi tulivat liian nopeasti mielestäni ja nyt olen ikävöinyt hoidokkia siitä lähtien. Jos joku nyt kysyisi, että tekisinkö saman uudestaan, vastaisin kyllä. Niinkuin viimekerrallakin kun prinsessa oli MINULLA yökylässä :)

Nyt sitten koitan viihdyttää itseäni Sotiris Niniksen kulta-poikaa paijaamalla ja äiti-poloista kiusatessa.
Uutisia ei oikein viitsisi lukea/katsoa, pelkkiä masentavia juttuja! Ihmiset sekoaa, elektroniikka sekoaa, maapallo sekoaa, m-a-s-e-n-t-a-v-a-a! Tahdon takaisin maalle :( Siellä unohtaa helposti kaiken pahan ellei joku ole muistuttamassa. Siellä ydinvoimaloiden räjähtämisen pelko on pienempi kuin kaupungissa (tjaa no pitäisi olla päinvastoin), ryyppääviä/polttavia/kiroilevia teinejä ei näy, kuten ei aikuisiakaan (voitteko te örveltäjät pitää pienempää ääntä yöllä, kun toiset yrittävät nukkua?!).

Tjooh, taidan mennä iltapalalle ja nukkumaan ennen kuin tämä päivitys täyttyy pelkästä valituksesta ja ärtymyksestä. Kuumuus pehmittää aivot. Olisi pitänyt juosta ulos silloin kun satoi vettä! Joo, moikka! Päivittelen taas ehkä vasta viikon päästä, tällä viikolla kun ei tullut mitään hinkua tänne, muuten kuin toisten blogeja lukemaan. Ja senkin olen tehnyt muulla kuin omalla koneellani (Ei ehkä kuitenkaan kannata hehkuttaa sitä liikaa äitille...).

lauantai 16. heinäkuuta 2011

No päivitetään sitten...

Kun tuo miun mamma niin ikävöi enempi miun päivityksiäin kuin minnuu ihteeni ni kai miun täytyyp jotakki tänne rustailla. Kun olin suunnitellunna semmoisia kauheuksia, että jättäisin päivistykset yhteen kertaan per viikko. (Ja älkee ihmetelkö tätä murteiden sekamelskaa, jotenni vua tul semmone miäl, et o pakko kirijottaa tällai.)


 On tässä viime päivinä tullunna tehtyvä vähän töitänni. Maton kuvoin aikapäiviä sitten, nurmikon ajoin (kahen päevän homma, neljä ruohonleikkuria kävin läpi, yksi toimi lopulta). Mustikassa olen ollunna, mutta saalista ei ole tullut kuin reilun litran, kun en mennyt sinne parraimmalle mustikka-apajalle. Vatelmiakin olen poiminut ihan rastojen kiusaksi. Niit tul semmoset kolome-nelejä rasioo. Mansikoita on jo mummon miälestä liikoo, pakastin puolillaan ja viäl täytyis mahtua mustikat, vadelmat, musta- ja punaherukat, tyrnit, puolukat ja karviaiset. Tosin raakileita kaekesta on harvinaisen vähän. Omenia ei taijeta suada yhtään kirsikoista puhumattakaan. "Siivosin", eilen muistaakseni, aitan, vai olko se tännään... Samapa tuo. Etsin rasioille kannet, heitin rotankakat poies, järjestelin lasipurnukat ja muovitonkat omiin laatikoihinsa... Unneutin sinne rotansyömän tyrnipurkin, samapa tuo, sen löytää sieltä. Tännään olen vetänyt lakanoita mummon kanssa ja mummo sitten mankeloi ne. Tulipa semmonen aate, että minäkin tahdon mankeloida lakanani (kotona ja koulussa) ja että tahron uuvet lakanat, vaaleansiniset, koska päeväpeitton ja tuleva matton ovat vaaleansiniset. Lakanoita suan uottaa viäl jonnii aekoo kute mattova myöskin. Ja arvatkaa kuinka kirveli leikata jonkun vanhoja kapiolakanoita maton kutteiks?! Ihanat pitsit ja nimikirjaimet, eipä silti, en mitenkään saisi nimestäni revittyä L:ää ja K:ta... teenpä joskus itse itselleni... Jotenkin on vain tullut kapioidenhankkimishinku (EN ole menossa naimisiin! Siis ainakaan lähiaekoina). Ja en siis nyt tarkoita sellaisia iljettäviä alusasuja joita nykyvään pietään kapioina, vuan lakanoita, astioita ynnä muuta tarpeellista.

Pappa kuhtuu minnuu piiaks. Jotenni nimitys "piika" tuntuu nykyvään palajon sopivammalta miulle kuin oma nimeni. Vaikka enpä täällä kovasti piikonut ole... ennemminkin seurannut mummoa kuin hai laivaa odottaen määräyksiä (ei sillä että mummo kovasti käskisi, käskee liian vähän) ja haaveillut tulevaisuuven kodistain ja tavaroista joita sinne hankin... Voi tätä elämää, miehän elän tulevaisuuvessa! Auta Armias kun koulut alkaa!

Huomenna koittaa yksi ihanuuven päevä, pääsen reiluksi kolomeksi tunniksi istumaan autoon ja matkaamaan kotia päin. Siskon tyttövä tappaan vasta viikon piästä, olikos se niin mamma? Kierrätyskeskuksessa aijon käyvä, pitäis suada lissee vaaleansinisiä ja valakosia matonkutteita, en ehkä haluva mattooni muita värejä... Tulisi sillisalaattia ja en tykkee sillistä, en sitten yhteen! Vaikka enhän mie sitä maistanukkaan ole, mutta kyllä sen jo hajusta ja ulkonäöstä voep sannoo onko hyvvee vae ei ja makunsa kullanni.

Nyt miun pitäs männä hampuleijen pesulle ja oekasta hokkiini yöks. Uamulla ne pistetäänki sitten koukkuun ja männään uamupuurolle. Mammalle tieroks, et mie syön uamupuuroo. Iliman hilloo. Ja vähän vain suoloo. Tullee muute liian pahhoo. Pakaste/tuoreet mansikat kelepoo paremmin ku hyvin. Porkkanamehhuu saat varastoida litroittain, tämä likka ei olt saanu väriä muualle ku käsvarsiin ja niihinki tosi vähän.

Eno vei vaimonsa ja miun isoveljen kanssa papan Puula-nimisen venneen Puulaan. Kävivät suaressa saunomassa. Nyt mummon oma pikkunen ihanan iänekäs menopeli tulloo hytkyen ja kolisten takas. Hmm... aika katkonaista menoa... mahtaako olla menopeli entisensä? Nuapurin koirat haukkuu. Ei ne muuta teekkään kuin hauku aitauksissaan päevin ja öin. Öin viäl kaks kertoo kovemmin ku päeväl, ei voe pittee ikkunaa auk yöllä! Jos nuapur luet tätä niin tämä on vuan miun ihteni miälpie! Kyllä meiltäkin meleskettä lähtöö sitten kun on tusina lapsia, kanoja, lampaita, vuohia ja epämääräisiä elukoita paekalla, uotappas vuan! Minä aenakkii uotan, en muuta teekkään kuin uotan! Ei tämä elämä taeda paljoa muuta olla kuin uottamista ja huutomerkkejä!! Nyt kyllä pittäis männä sinne hampuleiden pesulle... hammaspeikko ei ole tervetullut kylään vaikka tekemässäni ovikyltissä tervetuloa lukeekin. Täytyykö lisätä "ei koske hammaspeikkoja ja höttösiä"?
Ja tuas män jaarittelun pualelle ja pitkiä pellavia, eikun siis pulinoita. Huhhahei ja pullovelliä! Miepä tästä ny lähren ennenkuin mamma hualestuu. Ens viikkoon ellei jottai syväntä kourasevvoo tapahu. Olkee työ ahkerampii kui mie ja käykää työ tiäl, mustikas ja muual usseemmi! Mut elkee huamen, lepopäevä!

Öit si.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Kuvia menneiltä viikoilta

Pismin rannasta Puula-järvi

Pismin rannasta Puula-järvi




"Kotiuduttu" leiriltä

Olipa viikko! Leiri loppui eilen ja olen taas mummolassa. 
Kaikki viisi ryhmäläistäni olivat kivoja ja helppoja isostella, vaikka nuorin olikin kuusivuotias. Olen itse ollut samaisella leirillä ehkä kolme kertaa seitsemän-kahdeksanvuotiaasta alkaen ja kyllä nyt jaksoi paremmin (vaikka univelkaa tulikin) ja oli paljon rennompaa ja helpompaa. Ainoa asia, josta olin huolissani, oli uinti, koska joukossa oli lapsia, jotka eivät osaa uida. Veneessä oli lääkäri pelastusrenkaan kanssa ja vedessä olin minä ja muutama muu isonen/aikuinen. Ja saunassa/pesemässä tietysti vähintään yksi. Minä "uitin" pienintä ryhmäläistäni, joka olikin aikamoinen vesipeto, uintitaidon puutteista huolimatta! Kyllä minussa sen verran on huolehtijaa, että kielsin ison renkaan tytöiltä. Yritäppä siinä sitten laiturin läheisyydestä vahtia kauempana olevia nuoria, jotka ovat milloin renkaan päällä ja alla ja hyppivät siitä pää edellä veteen. Isot tytöt tottelivat mukisematta, mutta pienten joukosta kuului nurinaa :D Nepä ne tapaturma-alttiita ovatkin... Tänä vuonna ei kuitenkaan sattunut mitään vakavaa onnettomuutta, mitä nyt yhdeltä meni nivelsiteet nilkasta kun astui kuoppaan. Kuoppa peitettiin heti sepelillä ja uhri sai asianmukaista hoitoa. Ja onhan se paljon turvallisemman tuntuista, kun on kaksi lääkäriä 24h vuorokaudesta paikalla!

Emännät muonittivat meitä viisi kertaa päivässä (isosia/aikuisia kuusi kertaa) todella herkullisilla ruuilla! Nälkä ei ehtinyt kasvaa ja ruoka maistui kaikille :) Ps. Makaroonivelli on HYVÄÄ!! Varmaan jokainen emäntä ja vanhempi ihminen tunnisti minussa äitini piirteitä. Heh! Eipä tarvinnut esittäytyä :D

Minun ja serkkuni ryhmä "Tähdet" saimme asua uusimmassa aitassa, joka ennemminkin on mökki. Sähkötkin löytyi! Siinä sitten sain idean, että mitäs jos minä rakennuttaisin itselleni sellaisen kodin... Yksi iso(?) huone, jossa pienehkö leivinuuni/puuhella, sivusta/edestävedettävä sohvasänky, piironki, pieni pirtin-pöytä tuolineen, hieman kokkaustilaa ja astiakaappi. Niin ja tietysti keinutuoli! Maakellari säilykkeille, potaateille ynnä muille. Hyötypuutarha/kasvimaa.Vessana tietysti huussi ja sauna pesutiloineen erillisenä rakennuksena. Voisi olla niin, että eläimet saisivat asua hulppeammin kuin minä, mutta mitäpä tuosta! Isoa kotia en missään nimessä halua ja sähkölaitteita mahdollisimman vähän. Hassua leirillä oli se, etten ikävöinyt tietokonetta yhtään! Jos sähköpostia ja pankkiasioita ei tarvitsisi hoitaa niin voisihan sitä täysin ilman pärjätäkin. Nykyään vaan kaikki ängetään nettiin ja kohta varmaan vanhustenkin täytyy tietokone hankkia :(
Toisaalta voisihan sitä aina tarvittaessa esimerksiksi kirjastossa käydä tietokoneella... Pistetään harkintaan! (mutta sitten blogi päivittyisi harvoin, saatikka koskaan... oih ja voih tätä tietotekniikan maailmaa!!)

Oih ja voih, tulee pitkää ja tylsää sepustusta minun päänsisäisistä ajatuksista. Minä tykkään ajatella tuollaisia edellämainittuja asioita tulevaisuudesta, mutta enpä tiedä kuinka paljon teitä ne kiinnostaa :D Juuh, kirjoittelen toiste lisää! Hejdå!

Ps. Leirin aikana ei sateita toivottu ja niitä emme saaneetkaan, mutta nyt ne ovat tervetulleita ja ehkä niitä saammekin :)

Pps. Kävin eilen poimimassa mummon ja tämän siskon kanssa mansikoita kolme sangollista. Kuulema hätätapaus, kun mansikat homehtuvat. Huomenna uudestaan! Ja äitille tiedoksi, että mansikoita luvassa talveksi (ja poimin omani koulua varten). Mustikoita ei vielä täällä ole kypsinä paljoa, vaikka leiripaikkakin on Kangasniemellä, siellä ne olivat parhaimmillaan ja ai että kun olivat hyviä! Paljon parempia kuin pakastetut.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Blogi hiljenee hetkeksi

Lähden tänään leirille isostelemaan, joten blogiin ei päivity mitään mahdollisesti lauantaihin asti.

Lapsia tulee leirille noin 35 :) Leirin järjestäjiä on koeteltu, mutta toivottavasti kaikki tästä vielä kirkastuu (ja sää lämpenisi... nyt noin 12 astetta!).

Lauantaihin siis!

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Maalaiselämää

Aamulla heräsin linnun lauluun ja auringon paisteeseen. Keittiössä keitettiin jo puuroa. Aamupalan jälkeen otimme serkkuni tekemän maton kangaspuista. Hurjan nopeasti teki, kun 120x200cm kokoinen matto valmistui kahdessa päivässä. Solmimme ja tasoitimme hapsut keittiön pöydällä ja minä menin kuorimaan perunoita kun mummo ja serkku menivät sitomaan loimia paikoilleen odottamaan minun mattoni tekoa. Aloitan sen vasta leirin, eli viikon jälkeen.

Iltapäivällä vaihdoimme uimapuvut ylle ja menimme pyöräillen uimaan. Minä vielä paljain jaloin. Tien laitaan oli pakko pysähtyä poimimaan metsämansikoita. Jatkoimme kuitenkin nopsasti matkaa rannalle, koska oli tuskallisen kuuma (32 astetta). Polskuttelimme jonkin aikaa ja hätistelimme paarmoja. Jäimme vielä hetkeksi laiturille ottamaan aurinkoa ja huljuttelemaan varpaitamme järvivedessä. On muutes ihan toinen tuoksu Ruoholahden kanavan vedellä ja Puula-järvellä!

Rannalta tullessammekin pysähdyimme poimimaan mansikoita heinän varteen. En kuitenkaan saanut tarpeekseni, joten pyöräilimme mummolaan hakemaan kipon ja kuljimme vanhaa maantietä pitkin (minä edelleen paljain jaloin) metsästäen huumaavan tuoksuisia mansikoita. Ja niitähän löytyi puolilitraa! Kävelimme mummon siskolle (eli ns. "mummolaan", joka kuitenkin äitini mummola) kuulumisia vaihtelemaan. Etelä-Suomesta löytyy jo kuulema mustikoita! Täällä ne ovat vielä vihreitä. Käppäilimme sitten takaisin meidän mummolaamme kulkien maantien toista laitaa pitkin. Paarma saatteli meitä pörräten ympärillämme. Aina kun pysähdyin poimimaan mansikoita, hyökkäsivät muurahaiset varpaideni kimppuun, aika keljun tuntuista :S Eivätkä tahtoneet päästää irti...

Mansikat pistettiin puoliksi pakasterasioihin ja pakastimeen. Huomenna aamupalalla on sitten jotain särvintä puuron seuraksi. Jalkapohjia kuumottaa kauheasti ja pitäisi mennä kylmään suihkuun. Uintireissun viilentävä vaikutus kun jäi melko lyhytkestoiseksi.