perjantai 17. kesäkuuta 2011

Voehan nokkonen ja itikka!

Tänään menin melkein heti aamupalan jälkeen kitkemään porkkana- ja perunamaata. Kädet ovat vielä mukavan laikukkaat nokkosista ja naama itikoiden pistoksista. Tänään sain taas tehdä ruokaa, lihakeittoa. Onneksi mummolla oli liemi jo valmiina, täytyi vain kipata se kattilaan ja lisätä perunat sekä keittovihannekset. Pelkäsin, että perunoista tulisi raakoja, koska olen malttamaton perunoiden keittäjä, mutta eipä ne yhtään kovia ollut.

Keskiviikkona kun tein minulle ja papalle ruokaa, laitoin pöytään kaljakannun. En tarkistanut sen makua tai mitään. Illemmalla mummo sitten alkoi tekemään mallasleipää ja kippasi kannun sisällön taikinaan. Kauhuissani sanoin juottaneeni sitä papalle. Maltaita pienessä tilkassa kaljaa. Tänään onneksi annoin oikean kannun...

Iltapäivällä menin mummon ja papan kanssa puusavottaan. Pappa kyllä väsyi aika pian ja 'oikaisi hokkinsa' nurmikolle. Papalla on kivoja sanontoja ja nimityksiä. Juustoviipale leivän päällä voi olla 'hehtaarin' kokoinen, puuro lautasella voi olla 'aavikko', leivän päälliset 'särpimiä', jos jano tullee, pappa 'ryyppee vettä'. Itsestään pappa sanoo 'tällainen vanha ukon rähjä'. Ja onhan papalla 'eukko', joka pittää papasta huolen. Minä olen 'piika'. (Argh! Neljä-viisi itikkaa tapoin äsken, eikös ne voisi jo loppua...)

Netti on toiminut huonosti, tai siis ei ole toiminut ollenkaan. Tai kauhean hyvin... harvoja blogeja olen päässyt lukemaan, sähköposteja en voi kirjoitella ja niin poes piäin. Täytyypi sitten miettiä tätä netti-asiaa, kun on tänne muuton aika. Siihen on onneksi kaksi vuotta vielä (ottakaa joku nyt tämäkin eukko vaimoksi niin pääsen paremman(?) netin piireihin, vaatimuslista löytyy jostakin kaukaisesta tekstistäni, vaikka kukapa sitten tätä taloa/tilaa pitää pystyssä ennen kuin äiti pääsee tänne muuttamaan tusinansa kanssa...minä haluaisin aloittaa kaiken ihan alusta, kasvimaan, puutarhan ja talon teosta alkaen, kun täällä on niin paljon työtä rehottavine vattupuskineen ja rikkakasvien valtaamien kasvimaiden kanssa, vaikka voihan sitä vanhanapiikanakin, jos jostain vain saisi rahhoo).

7 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Maatalouskoululaisen maamma lupaa pakan lakanakangasta tytön kapioarkkuun ja hyvät myötäjäiset pojalle, joka tuon auttamattoman vanhanpiian korjaa talteen. Kyllä tuo niin vanhanpiian elämältä alkaa jo kuulostaa.

Anne-Mari kirjoitti...

Jos (ja kun) jään vanhaksipiiaksi, niin saanko silti lakanakankaat ja voinpa ottaa myötäjäisetkin (mmm.... tuli mieleen Kakkugallerian Sacherkakku!)?

Oma tonttikin käy.
Hippi-Erakon elämä Here I Come!

Sirkku kirjoitti...

Anna nyt jollekin ensin mahollisuus koittaa kepillä jäätä.

Minna kirjoitti...

Lueskelin hiukan blogiasi ja kuvista huomasin tuttuja paikkoja, opiskelet siis Mustialassa. Hieno paikka täytyy sanoa, itsekin sieltä valmistuin peruslinjalta vuosia sitten.. voi aikoja :D vieläkö Olonoomit käyvät kuulaa pyörittämässä käytävillä keskiviikko-iltaisin???

suvi kirjoitti...

kyllä se Suomi kuhisee niitä poika-miehiä,sinunlaisesi topakan emännän huolis kuka vaan maatilalleen emännöimään!uso poies vuan:)Ja ne hyttysethän kuuluu kesään,eiköstä vaan?;)

Anne-Mari kirjoitti...

Minna: Kiva, että löysit tänne :)Enpä tiedä Olonoomien puuhista. Pitävät melko matalaa profiilia. Kovin surullisia ovat kun baaripaikka S-marketin kupeesta lähti poies, iltamissa aina lauloivat rakkaasta paikasta (jonka poismenon jälkeen olen nimenkin unohtanut).

Suvi: Hyttyset...jostain syystä pitävät minusta ja huoneestani, tapoin juur viitisentoista sellaista. Alkaa kohta seinän vaaleanpunainen väri muuttumaan mustaksi ja punaiseksi. Eivät onneksi ole niin hanakasti kinttujeni kimpussa.

Minna kirjoitti...

Krouvista taitavat Olonoomi-parat laulaa... Olen jopa kerran siellä käynnyt opiskelujeni aikana :)