keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Kitkemistä

Tänään hain papalle postin ja tutkiskelin mummon kanssa puutarhan omenapuiden pakkasvaurioita. Tänä vuonna ei sitten omenia paljoa saada :/ Vaikka mitä se minua haittaa kun en voi niitä syödä. Mummon istuttaessa viimeiset perunat maahan, minä yritin kitkeä tilli-, salaatti- ja punajuurimaata. Siellä riittää kitkettävää vielä piiiiitkäksi aikaa.

Grillasin meille makkaraa ja laitoin iltapäiväteen pöytään. Nyt sitten lepäämme ja koitamme juoda tarpeeksi. Mittari näytti varjossa 28 astetta... Käsivarret ovat saaneet väriä, ruskeaa ja punaista. Ötökät eivät vielä ole innostuneet minua syömään. Mahtaa allergialääke karkoittaa ne luotani ;) Ei ole tarvinnut turvautua OFF:iin.

Vaatetta pakkasin turhaan mukaani. Tädin verkkarit, enon t-paita ja toisen enon kengät toimivat täällä hyvin työvaatteina. Tosin kirkolle voisi pukea vähän siistimmin :D Kirpputorille on ainakin käyntiä. Kengät, housut ja pitkä toppi/tunika on ostoslistalla (niin ja silmälasit, jossain vaiheessa, ehkä).
Äitille vielä sellainen juttu, että meidän huoneessa on television takana minttu. Sen saa heittää poies, koska siinä on vain kaksi hyvää vartta. Saa nähdä, millainen viherpeukalo minusta tulee isompana. Kitkeminen kyllä on kivaa ja terapeuttista! Jopa lähes kolmenkymmenen asteen helteessä... Niin ja pistä enon mukana/tuo ihte tullessasi ne Nokian kumisaappaat!

Nyt alan lukemaan Plumfieldin poikia. Kuulumisiin :)

1 kommentti:

suvi kirjoitti...

harmi,jos pakkanen on omenapuita kiusannut:(
Meidän ainokainen omenapuu kukkii komeasti ja mehiläiset pörräävät ympärillä...