keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Juhannus mäni poies

Enpä ole taas vähään aikaan mitään kirjoitellut. Mitäpä sitä koneella roikkumaan, kun voi maton kuteita leikata, mansikoita poimia, syöttää paarmoja, kitkeä porkkana- ja perunamaata, käydä uimassa, kasata kolme iltapäivää kangaspuita...

Äiti ja isi hurruuttelivat viime viikon keskiviikkona linja-autolla lapslaumansa kanssa tänne mummolaan. Läksivät sitten sunnuntai-aamuna veks. Minä jäin tänne serkkuni kanssa odottamaan leirin alkua ja kutomaan mattoja!


Ja sinne he lähtevät....
Viimepäivinä ollaan siis kasattu kangaspuita. Kasaamisessa kesti siksi, että kangaspuiden omistaja ei ollut kasannut puita yli kymmeneen vuoteen ja toiselle immeiselle kyseiset puut olivat vieraanlaiset. Nyt ne kuitenkin saatiin pystyyn ja pauke kuuluu kun serkku tekee mummolle kynnysmattoa. Minäkin tässä lomani aikana varmaan teen itselleni maton. Ja jos saisi kuteita kerättyä niin sitten voisin koulun alettua sielläkin mattoja tehdä.

Kauppa-autossa kävin tänään mummon kanssa. Kallistahan siellä on verrattuna ruokakauppaan, mutta kyllä syyn ymmärtää ja kyllä siitä voi vähän enempi maksaa kun ei tarvitse papan ajaa kirkolle. Niin ja ei tarvitse jonottaa kassalla :D

Yhdet farkut, jotka ostin puoli vuotta sitten, hajosivat. Jos olisin ollut jossain muualla kuin mummolassa, olisin heittänyt housut roskiin. Mutta koska olen mummolassa, annoin vain housut mummolle ja tämä teki paikat :) Kotona kun ompelukoneella ei viitsi lähteä mitään ompelemaan, kun ei niistä säädöistä ota selkoa ja huoltokin uupuu...

Puula-järvellä ollaan käyty uimassa. Oih ja voih, jos olisi ollut kamera mukana! Mitkä maisemat! Kyllä se vaan niin on, että Kangasniemi ON Suomen kaunein kunta. Toki kamera ei välttämättä olisi ollut reissun jälkeen entisensä, joten pysykööt sitten poissa... Itikat ovat vaihtuneet paarmoihin. Enää ei tarvitse illalla tappaa höttösiä. Kitkeä en tänään kyllä pystynyt, koska paarma teki syöksyjä kasvoihini... Onkos niitä paarman karkottimia olemassa? Metsämansikoitakin hetken poimin, mutta vielä löytyi paljon raakileita.

Nyt menen avustamaan serkkua maton kutomisessa, kun en muutakaan keksi. Blogeja en hirmuisesti ehdi ja viitsi selata, koneella kun ei ehdi ja viitsi olla. Se on siis moro, joksikin aikaa!

3 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Niin, tuollaista juhannuksen aurinkoa ihailimme Mikkelistä mummolaan asti.
Hirmu ikävä iski.

Villiviini kirjoitti...

Olet jo varmaan kuullutkin, että paketti tuli perille! Tuhannet kiitokset kauniista sukista ja edelleen hyvää kesää. Maton kutominen on kivaa. En ole sitä lajia harrastanut muutamaan vuosikymmeneen, mutta silloin tehdyt riepumatot ovat vieläkin käytössä. terv. Villiviini

Sirkku kirjoitti...

Vielä yks juttu: mä voin ihan silkasta leikkamisen ilosta leikata sulle vanhoja lakanoita kuteeksi ja sun täällä olevat paijat ja pöksyt ja hameet ja...