tiistai 21. kesäkuuta 2011

Ilmaista potaattia valtatie 13:ta! Itikoita tarjolla! Ves´saetta myös!

Sunnuntaina oli rekka kesken Pietariinmenomatkan kellahtanut ojaan kyljelleen. Onni matkassa, kuski selvisi vammoitta(?) ja saimme ilmaisia perunoita. Isoja ja todella herkullisia. Jos ohi ajatte, niin käykää vilkaisemassa, onko vielä syömäkelpoisia.

Itikoitakin saatte, jos tulette hakemaan. Elävänä taikka kuolleena. Kelpaavat kilpikonnille ja muille pikkueläimille. Jostakin niitä kokoajan putkahtaa huoneeseeni, nyt on jo tapettu vähintään 20kpl puolenpäivän aikana ja lisää löytyy... Ja etten huijaisi itseäni, kaikki tapetut itikat löytyvät roskapussista, sieltä voin niitä sitten laskea.

Vettäkin on tullut kiitettävästi. Ja sitä kuulemani mukaan jatkuu Juhannuksen yli. Jipii. Ei taida kukaan telttaan päästä nukkumaan, mutta mummolle sanoin, että bussiinkin voisi mennä, mutta saattaisi tappelu tulla (vaikka kyllähän siellä tilaa olisi!).

Eilen teimme mummon ja papan kanssa puusavottaa ja nyt oikeassa kädessä on jokin vika, koko käden pituudelta viiltävä kipu ohuena viivana. Hermovika? Käteen ei voi luottaa astioita ilman, että vasen käsi on valmiina ottamaan putoavan esineen kiinni kivun iskiessä. Taitaa sitä itsekin tulla vaivaiseksi kun vaivaisten kanssa asuu...

Ja vielä niihin töppäilyihin... tein mehevän suklaakakun pohjan. Vesi herahti kielelle kakkua ajatellessa. Hommaan ryhdyttiin, vaikka ei kunnon jauhoja ollut, leivin- ja kaakaojauheet vanhaksi menneitä ja uunin kansi ei mene kunnolla kiinni. Mitä siitä saadaan? Littana kakku(?), jossa kaakaojauhekokkareita (siivilöinnistä huolimatta). Onneksi otimme koepalan, muuten täyttövaiheessa olisi ollut epämieluisa yllätys. Toisaalta kyllä uskon, että meidän ipanoille menee jäätelön tai kermavaahdon kanssa. Mutta sen minä vain sanon, että jätän mummolle kaikkien leipomusten ja tarjoilujen hoitamisen, minä en siihen enää ryhdy! Samanlaisia kakkupohjia kun olen ennenkin tehnyt varsin menestynein tuloksin.

Huomenna äiti, isi ja tusina rakkahia sisaruksia pöllähtää tänne mummolaan. Mummo on miettinyt päänsä puhki nukkumajärjestelyjä ja ruokia. Miettii vielä, että mitä huomenillalla tarjotaan. Sanoin, että leipää, koska tulevat niin myöhään, ettei kunnon ruokaa auta tarjota, mutta vielä se mietti.

Kakkukin pitäisi jokapäivälle tehdä, mutta taisi mummo jo luovuttaa sen suhteen. Huomiseksi kyllä oli tarkoitus mansikkakakku tehdä, kun neljän metrin mansikkatilkussa näkyi kymmenisen mansikkaa. Perjantaina haetaan sitten kaksi tilattua juustokakkua.

Minua vähän jännittää ipanoiden saapuminen... miten he suhtautuvat mummolan sääntöihin ja miten mummo jaksaa heitä. Äiti tehköön lapsille selväksi, että ruokaa ei saa jättää yhtään hukkaan ja sitä syödään, mitä mummo tarjoaa (ja jos on esim. muffinsseja niin 1kpl/naama). Vaikka kyllähän kotonakin niin on. Teoriassa.

Kamala hinku aloittaa jotakin käsityötä, mutta odotan äitiä ja sukkapuikkoja. Ei noilla ohuilla auta tehdä, tulee liian tiukaa. Niin ja Villiviini, kyllä se paketti vielä tulee! Pahoittelut nolottavan pitkästä odottelusta ja kiitos kärsivällisyydestä!

1 kommentti:

suvi kirjoitti...

olisinpa paikan päällä näkemässä kotiväen saapumisen:)jännittävää odottelua,ja elähä sie tyttö lannistu!Vielä siusta kehkeytyy kunnnon kakku-maakari:)
ps.ne hyttyset kuuluu kesään,koita kestää!:)