keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Juhannus mäni poies

Enpä ole taas vähään aikaan mitään kirjoitellut. Mitäpä sitä koneella roikkumaan, kun voi maton kuteita leikata, mansikoita poimia, syöttää paarmoja, kitkeä porkkana- ja perunamaata, käydä uimassa, kasata kolme iltapäivää kangaspuita...

Äiti ja isi hurruuttelivat viime viikon keskiviikkona linja-autolla lapslaumansa kanssa tänne mummolaan. Läksivät sitten sunnuntai-aamuna veks. Minä jäin tänne serkkuni kanssa odottamaan leirin alkua ja kutomaan mattoja!


Ja sinne he lähtevät....
Viimepäivinä ollaan siis kasattu kangaspuita. Kasaamisessa kesti siksi, että kangaspuiden omistaja ei ollut kasannut puita yli kymmeneen vuoteen ja toiselle immeiselle kyseiset puut olivat vieraanlaiset. Nyt ne kuitenkin saatiin pystyyn ja pauke kuuluu kun serkku tekee mummolle kynnysmattoa. Minäkin tässä lomani aikana varmaan teen itselleni maton. Ja jos saisi kuteita kerättyä niin sitten voisin koulun alettua sielläkin mattoja tehdä.

Kauppa-autossa kävin tänään mummon kanssa. Kallistahan siellä on verrattuna ruokakauppaan, mutta kyllä syyn ymmärtää ja kyllä siitä voi vähän enempi maksaa kun ei tarvitse papan ajaa kirkolle. Niin ja ei tarvitse jonottaa kassalla :D

Yhdet farkut, jotka ostin puoli vuotta sitten, hajosivat. Jos olisin ollut jossain muualla kuin mummolassa, olisin heittänyt housut roskiin. Mutta koska olen mummolassa, annoin vain housut mummolle ja tämä teki paikat :) Kotona kun ompelukoneella ei viitsi lähteä mitään ompelemaan, kun ei niistä säädöistä ota selkoa ja huoltokin uupuu...

Puula-järvellä ollaan käyty uimassa. Oih ja voih, jos olisi ollut kamera mukana! Mitkä maisemat! Kyllä se vaan niin on, että Kangasniemi ON Suomen kaunein kunta. Toki kamera ei välttämättä olisi ollut reissun jälkeen entisensä, joten pysykööt sitten poissa... Itikat ovat vaihtuneet paarmoihin. Enää ei tarvitse illalla tappaa höttösiä. Kitkeä en tänään kyllä pystynyt, koska paarma teki syöksyjä kasvoihini... Onkos niitä paarman karkottimia olemassa? Metsämansikoitakin hetken poimin, mutta vielä löytyi paljon raakileita.

Nyt menen avustamaan serkkua maton kutomisessa, kun en muutakaan keksi. Blogeja en hirmuisesti ehdi ja viitsi selata, koneella kun ei ehdi ja viitsi olla. Se on siis moro, joksikin aikaa!

torstai 23. kesäkuuta 2011

Lähes koko kolme polvea kasassa

Eilen illalla tulivat äiti ja isi yhdeksän lapsen kanssa viidenkymmenen hengen tilausbussilla, jota isäni ajoi. Jännitin kamalasti heidän matkaansa, vaikka isi onkin bussikuski ja enemmän haasteita löytyy Helsingin kapeilta kaduilta/teiltä ja ihmisvilinästä. Sydän hyppäsi kurkkuun, kun olin odottamassa heidän tuloaan tienlaidassa ja ohi meni kohti mäkeä kaksi rekkaa ja henkilöautoa peräkkäin. Niiden takaa alkoi yksi henkilöauto ohittamaan juuri ennen mäkeä. Odotin mäen takaa kuuluvan rysäystä, joka syntyisi isin ajaman bussin ja tämän henkilöauton törmäyksestä. Ei onneksi! Turvallisesti pääsivät perille ja kahdeksanvuotias pikkuveli pakoyrityksistä huolimatta pääsi tämän sekopään puristuksiin (miksiköhän ikävöin tätä jätkää eniten?). Bussin peruuttaminen pihapiiriin oli katsojille ainakin vähän jännittävää, koska eipä sitä pihapiiriä pitkille linja-autoille ole suunniteltu.

Vanhin siskoni miehensä ja ihanan alle 2-vuotiaan tyttönsä kanssa puuttuvat porukasta. Pikkuisella oli juuri korva-, silmä, kurkunpään- ja keuhkoputkentulehdus! Ei saatu neljää sukupolvea kasaan, mutta näillä mennään.

Ulkona on pilvistä ja välillä sataa tihuttaa. Isi vei kolme ipanaa uimaan ja minä ja muut ipanat jäimme "kotiin" laiskottelemaan. Kävin tänään myös äitin ja isin kanssa kirkolla papan Ladalla. Aikas jänskä matka, olen yhden kerran aikaisemmin ollut isin ajamassa autossa kyydissä, muulloin ollut bussi. Kolme kaupunkilaistolloa maalla... emme meinanneet saada bensakorkkia auki, jonotimme pitkään S-marketin kassajonossa ja muuta mukavaa. Äiti vielä ilahdutti torimyyjää ostamalla tusinan Viipurin rinkeleitä (niitäkö ne on?). Toivottavasti sade lakkaisi lauantaiksi ja paistaisi aurinko, koska silloin olisi tarkoitus ottaa "sukupotretti". Äidin veljet perheineen ovat silloin kaikki koolla.

Tirtetta tuossa vaihtaa viidettä(?) kertaa vaatteitaan tämän päivän aikana. Kaikki prinsessamekot ynnä muut on täytynyt vuorollaan pistää ylle.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Ilmaista potaattia valtatie 13:ta! Itikoita tarjolla! Ves´saetta myös!

Sunnuntaina oli rekka kesken Pietariinmenomatkan kellahtanut ojaan kyljelleen. Onni matkassa, kuski selvisi vammoitta(?) ja saimme ilmaisia perunoita. Isoja ja todella herkullisia. Jos ohi ajatte, niin käykää vilkaisemassa, onko vielä syömäkelpoisia.

Itikoitakin saatte, jos tulette hakemaan. Elävänä taikka kuolleena. Kelpaavat kilpikonnille ja muille pikkueläimille. Jostakin niitä kokoajan putkahtaa huoneeseeni, nyt on jo tapettu vähintään 20kpl puolenpäivän aikana ja lisää löytyy... Ja etten huijaisi itseäni, kaikki tapetut itikat löytyvät roskapussista, sieltä voin niitä sitten laskea.

Vettäkin on tullut kiitettävästi. Ja sitä kuulemani mukaan jatkuu Juhannuksen yli. Jipii. Ei taida kukaan telttaan päästä nukkumaan, mutta mummolle sanoin, että bussiinkin voisi mennä, mutta saattaisi tappelu tulla (vaikka kyllähän siellä tilaa olisi!).

Eilen teimme mummon ja papan kanssa puusavottaa ja nyt oikeassa kädessä on jokin vika, koko käden pituudelta viiltävä kipu ohuena viivana. Hermovika? Käteen ei voi luottaa astioita ilman, että vasen käsi on valmiina ottamaan putoavan esineen kiinni kivun iskiessä. Taitaa sitä itsekin tulla vaivaiseksi kun vaivaisten kanssa asuu...

Ja vielä niihin töppäilyihin... tein mehevän suklaakakun pohjan. Vesi herahti kielelle kakkua ajatellessa. Hommaan ryhdyttiin, vaikka ei kunnon jauhoja ollut, leivin- ja kaakaojauheet vanhaksi menneitä ja uunin kansi ei mene kunnolla kiinni. Mitä siitä saadaan? Littana kakku(?), jossa kaakaojauhekokkareita (siivilöinnistä huolimatta). Onneksi otimme koepalan, muuten täyttövaiheessa olisi ollut epämieluisa yllätys. Toisaalta kyllä uskon, että meidän ipanoille menee jäätelön tai kermavaahdon kanssa. Mutta sen minä vain sanon, että jätän mummolle kaikkien leipomusten ja tarjoilujen hoitamisen, minä en siihen enää ryhdy! Samanlaisia kakkupohjia kun olen ennenkin tehnyt varsin menestynein tuloksin.

Huomenna äiti, isi ja tusina rakkahia sisaruksia pöllähtää tänne mummolaan. Mummo on miettinyt päänsä puhki nukkumajärjestelyjä ja ruokia. Miettii vielä, että mitä huomenillalla tarjotaan. Sanoin, että leipää, koska tulevat niin myöhään, ettei kunnon ruokaa auta tarjota, mutta vielä se mietti.

Kakkukin pitäisi jokapäivälle tehdä, mutta taisi mummo jo luovuttaa sen suhteen. Huomiseksi kyllä oli tarkoitus mansikkakakku tehdä, kun neljän metrin mansikkatilkussa näkyi kymmenisen mansikkaa. Perjantaina haetaan sitten kaksi tilattua juustokakkua.

Minua vähän jännittää ipanoiden saapuminen... miten he suhtautuvat mummolan sääntöihin ja miten mummo jaksaa heitä. Äiti tehköön lapsille selväksi, että ruokaa ei saa jättää yhtään hukkaan ja sitä syödään, mitä mummo tarjoaa (ja jos on esim. muffinsseja niin 1kpl/naama). Vaikka kyllähän kotonakin niin on. Teoriassa.

Kamala hinku aloittaa jotakin käsityötä, mutta odotan äitiä ja sukkapuikkoja. Ei noilla ohuilla auta tehdä, tulee liian tiukaa. Niin ja Villiviini, kyllä se paketti vielä tulee! Pahoittelut nolottavan pitkästä odottelusta ja kiitos kärsivällisyydestä!

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Voehan nokkonen ja itikka!

Tänään menin melkein heti aamupalan jälkeen kitkemään porkkana- ja perunamaata. Kädet ovat vielä mukavan laikukkaat nokkosista ja naama itikoiden pistoksista. Tänään sain taas tehdä ruokaa, lihakeittoa. Onneksi mummolla oli liemi jo valmiina, täytyi vain kipata se kattilaan ja lisätä perunat sekä keittovihannekset. Pelkäsin, että perunoista tulisi raakoja, koska olen malttamaton perunoiden keittäjä, mutta eipä ne yhtään kovia ollut.

Keskiviikkona kun tein minulle ja papalle ruokaa, laitoin pöytään kaljakannun. En tarkistanut sen makua tai mitään. Illemmalla mummo sitten alkoi tekemään mallasleipää ja kippasi kannun sisällön taikinaan. Kauhuissani sanoin juottaneeni sitä papalle. Maltaita pienessä tilkassa kaljaa. Tänään onneksi annoin oikean kannun...

Iltapäivällä menin mummon ja papan kanssa puusavottaan. Pappa kyllä väsyi aika pian ja 'oikaisi hokkinsa' nurmikolle. Papalla on kivoja sanontoja ja nimityksiä. Juustoviipale leivän päällä voi olla 'hehtaarin' kokoinen, puuro lautasella voi olla 'aavikko', leivän päälliset 'särpimiä', jos jano tullee, pappa 'ryyppee vettä'. Itsestään pappa sanoo 'tällainen vanha ukon rähjä'. Ja onhan papalla 'eukko', joka pittää papasta huolen. Minä olen 'piika'. (Argh! Neljä-viisi itikkaa tapoin äsken, eikös ne voisi jo loppua...)

Netti on toiminut huonosti, tai siis ei ole toiminut ollenkaan. Tai kauhean hyvin... harvoja blogeja olen päässyt lukemaan, sähköposteja en voi kirjoitella ja niin poes piäin. Täytyypi sitten miettiä tätä netti-asiaa, kun on tänne muuton aika. Siihen on onneksi kaksi vuotta vielä (ottakaa joku nyt tämäkin eukko vaimoksi niin pääsen paremman(?) netin piireihin, vaatimuslista löytyy jostakin kaukaisesta tekstistäni, vaikka kukapa sitten tätä taloa/tilaa pitää pystyssä ennen kuin äiti pääsee tänne muuttamaan tusinansa kanssa...minä haluaisin aloittaa kaiken ihan alusta, kasvimaan, puutarhan ja talon teosta alkaen, kun täällä on niin paljon työtä rehottavine vattupuskineen ja rikkakasvien valtaamien kasvimaiden kanssa, vaikka voihan sitä vanhanapiikanakin, jos jostain vain saisi rahhoo).

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Hemmottelua ja töppäilyä

Täällä mummolassa kävi eilen vieraita. Juttelimme jonkun aikaa ja menin mummon kanssa keittämään kahvia ja kattamaan kahvipöytää. Kun tuli kahvin tarjoilun aika, olisin mieluusti antanut mummon hoitaa sen homman, mutta mummo ei sattunut sillä hetkellä olemaan paikalla ja minun oli tehtävä se. Käsi tärisi kuin 110-vuotiaalla kun kävelin kahvipannu kädessäni. Vieraat eivät onneksi vielä olleet istuutuneet, koska kun aloin kaatamaan kahvia, tärisin sen verran, että kaadoin kahvin kupin ohi kahvilautaselle. Ei siinä mitään, kukaan ei nähnyt. Vaihdoin minun kahvikuppini ja -lautaseni tilalle. Onneksi en möhlinyt tämän pahemmin...

Muuten eilinen päivä sujui kuten aikaisemmatkin. Vettä satoi, joten pysyttelimme sisällä. Tänäänkin taivas on ollut harmaa ja vettä tihuttanut välillä. Ulkona on sellaiset mukavat kymmenen astetta. Paljon parempi kuin 34! Vaikkakin pitäisi saada kitkettyä kasvimaa... rikkakasvit rehottavat oikein kunnolla ja porkkanat sinnittelevät niiden peitossa. Nokkosten ja ohdakkeen kitkeminen vain ei ole mitään helpointa hommaa, nokkoset pistää (paitsi jos ottaa varresta eikä lehdistä kiinni) ja ohdakkeella on mahdottomat juuret mahdottoman syvällä.

Tänään minulla oli aika jalkahoitoon. Kylvetys lämpimässä vedessä, ihana nahkainen "nojatuoli", jossa ihanan pehmeä jättimäinen "pyyhe", kovettumien poisto, kynsien leikkaus ja hieronta... Paljon lähti kuollutta ihoa :D Sainpa vielä liuskat isovarpaan kynsiini estämään kynsien sisäänkasvun. Ne liuskat liimattiin kynsiin ja ne vetävät kynnen reunoja oikeaan suuntaan. Vähintään kuukauden pitäisi pysyä kynsissä ja tämän jälkeen kynnet on helpompi leikata oikein, jolloin ne eivät enää (toivottavasti) kasva sisään. Hinta ei ollut minusta ollenkaan paha, varsinkin kun hoidon vaikutukset ovat pitkäkestoiset ja saatan päästä ikiajoiksi eroon varpaankynsieni ongelmasta. Hoitaja/kosmetologi/mikälie oli todella mukava :) Seuraavaksi jos joskus haluan itseäni hemmotella uudestaan, menen ihonpuhdistukseen. Siihen sisältyy siis puhdistus, höyry, epäpuhtauksien poisto ja naamio. Ja aijjai, kasvo-, dekoltee-, hartiahieronta, sis. alkupuhdistuksen, tehovoiteen, hieronnan, naamion ja loppuvoiteen, vaivaiset 30euroa! Okei, en hehkuta enempää, muuten tahdon samantien takaisin sinne :D

Mummo on vielä kirkolla, kävi lääkärissä ja ottamassa permanentin (millaiseltakohan mahtaisi näyttää minun pitkissä hiuksissani...hmm...). Tein minulla ja papalle ruokaa: maksalaatikon ja lihapullakastikkeen tähteet ja keitettyjä violetteja perunoita. Enpä tiedä, perunat taisivat jäädä aavistuksen raaoiksi, mutta toisaalta haarukalla sai helposti rikki ja veitsikin upposi... ehkä kuvittelen vain... On paljon vaikeampaa tehdä ruokaa toiselle kuin itselleni, itselleni tehdessä ei ole niin väliä, miltä kaikki näyttää ja maistuu. Mutta Pappa söi kunnolla :) Kun nykyään papan maha tuntuu täyttyvän hurjan pienistä annoksista :(

Eilen illalla taisivat armeijalaiset taas harjoitella sotalentojaan... melkein olisi voinut syyttää kotirauhan rikkomisesta, sen verran kamala meteli siitä lähti! Kun toisen tontilla ei saa metelöidä, niin miksei se koske myös ilmatilaa? Vaikka missähän he sitten harjoittelisivat :D

Nyt voisin pestä saunan taikka ikkunat, mutta teen ne mieluummin mummon ohjeistuksella, joten pyhitän aikani lukemiselle :)

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Pitkästä aikaa

En ole muutamaan päivään kirjoitellut. Täällä on pahimmillaan ollut varjossa 34 astetta, joten aamut ollaan tehty työtä, päivällä nukuttu. Illalla taas... nukuttu. Ukkonen jyrähtelee ulkona. Olisi hyvä, jos sataisi. Nurmikko on ruskean läikikäs, mansikan lehdet käpristyneet ja muutkaan kasvit eivät hihku riemusta. Aamuin ja illoin on pitänyt kastella, mieluiten illoin ettei kasvien lehdiltä haihtuva vesi vahingoita kasveja, kaivoista loppuisi pian vesi tätä menoa.

Perjantaina, eilen ja tänään olen ollut Eelimillä  kokouksessa ja tänään oli lisäksi leirikokous. Olen 5.-9.7. VIP-leirillä Pismissä Kangasniemellä ryhmänojaajana noin seitsemänvuotiaille tytöille. Jos haluat lähettää lapsesi (niin tytöt kuin pojat, 7-14-vuotiaat) hyvälle leirille, lue tämä :)
---------------------------------------
Täällä oli kunnon ukonilma. Sähköt katkesivat useaan otteeseen, (vähintään) yksi sulake paloi, hälytysajoneuvojen sireenit soivat lähes taukoamatta. Kuvasin videota yhdestä salamasta joka iski ulos huoneeni ikkunan eteen. Ääni oli aikamoinen...

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Kyllä kesällä on kivaa!


 Kesä ja itikat. Juhannuksena sitten myös paarmat(?).  Histecit ja hydrocortisonit voi unohtaa, niistä ei helpotusta heru. Kuten ei myöskään Offista. Kutisee ja vielä kerran kutisee (ja paisuu). Mutta onpahan komiat nilkat!

Eilen kitkin porkkanamaata hyvän matkaa. 27 astetta, mutta tuuli helpotti työtä. Tänään kastelin vain kasveja... Nyt ulkona on 29.5, JEIJ! Ei jaksa uimaankaan kävellä... Kärsitään nyt täällä :) Kasvimaalla tosin olisi vesitynnyri. Jos siellä pulahtaisi ja heittäisi pikkusiskon myös. Pikkusisko ja -veli lähtevät tänään takaisin Helsinkiin (tai noh, en ole saanut kysytyksi veljeltä, aikooko jäädä vai lähteä). Minä ajattelin ennen Juhannusta käväistä kotosalla. On niin ikävä siskon tyttöä!

Nyt lopetan ennen kuin netti taas katoaa taivaan tuuliin, kuten kirjoituksenikin!

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Kuvia Lautakankaalta







Klikatkaa isommaksi :)






Ruokaperräisillä

Aamulla imuroin huoneen, siirsimme pari huonekalua, kannoimme pikkusiskolleni sängyn huoneeseeni, haimme patjan, petasimme pedin, imuroin minun makuuhuoneen, takkahuoneen, keittiön ja osan olohuoneesta. Pesin painepesurilla terassin/katoksen, tein tiikerikakun ja Hanna-tädin pikkuleipiä. Nyt odotellaan pikkusiskoani ja -veljeäni, enoa ja enon vaimoa :)

Itikoita täällä on edelleen hirveästi, tykkäävät näköjään imeä kantapäitä... Ulkona tuulee sen verran, ettei kasvimaan kitkemisestä tulisi mitään, nurmikkoa ei voi leikata, koska se on liian pitkää. Nyt kuitenkin taidan mennä tekemään edes jotakin hommaa, etten vain roikkuisi tietokoneella.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

"Kirkolla"

Aamupalan jälkeen läksin papan kanssa kirkolle, toisinsanoen kylälle. Ostoslistalla oli papalle jotakin mänty-/kuusijuomaa, minulle kengät ja mummolle haluamansa kauppaostokset. Ensimmäisenä suuntasimme Anjan Kauneuspisteelle. Sieltä pappa sai juomansa ja minä varasin itselleni ajan jalkahoitoon. Juuri sopivasti mummolla on silloin lääkäri ja permanentin otto, joten ei tarvitse ihan vain minun jalkahoitojeni takia 14 kilometriä ajaa. Saan vihdoin kovettumat pois ja samaan syssyyn pyydän varpaankynsien oikomisen. Ne kun tuppaavat aina kasvaa ihon sisään... Ihan extemporee minä tällaisen itselleni varasin, oikeastaan pappa kysyi, että mitä minä haluan ja tulin sitten hankkineeksi itselleni tällaista hemmottelua. Mutta itse sen kyllä maksan.

Seuraavana oli kenkien vuoro. Ensimmäisestä kaupasta ensimmäiset kengät. Vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan ostavani sellaisia, legioonalaissandaalit oli silloin toivelistalla, siitä huolimatta, että ovat hurjan epämukavat ja hankaavat. Nyt ostin suomalaista laatua hyvät(?) kävelykengät, jotka tuntuivat ihanalta jalassa. Ulkonäössä ei ole hurraamista, mutta kuten aikaisemminkin olen maininnut, mukavuus ennen ulkonäköä!

Tein kauppaostokset ja muistinpa antaa papan plussasetelitkin myyjälle. Puolet halvemmalla saimme ostokset ;) Pappa tahtoi itse kantaa ostoskassin vaikka se oli hurjan painava. Vähemmän vahinkoa se olisi minulle aiheuttanut. Kotona pappa sitten meni pitkäksensä ja huili ruokaan asti. Kirkolla oli markkinat, mutta emme jääneet sinne kiertelemään. Autopaikkaakin oli vaikea löytää pankissa ja kaupassa asioimiseen.

Tänään olisi vielä puutarhahommia tehtävänä. Ollaan vielä kuitenkin hetki ruokaperräisillä.
Voih, onneton höttönen (kuten Tirtetta kutsuu hyttystä) lentelee huoneessa. Pysyy onneksi kaukana minusta. Kädessä on jo hurjan iso mohkura.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Kitkemistä

Tänään hain papalle postin ja tutkiskelin mummon kanssa puutarhan omenapuiden pakkasvaurioita. Tänä vuonna ei sitten omenia paljoa saada :/ Vaikka mitä se minua haittaa kun en voi niitä syödä. Mummon istuttaessa viimeiset perunat maahan, minä yritin kitkeä tilli-, salaatti- ja punajuurimaata. Siellä riittää kitkettävää vielä piiiiitkäksi aikaa.

Grillasin meille makkaraa ja laitoin iltapäiväteen pöytään. Nyt sitten lepäämme ja koitamme juoda tarpeeksi. Mittari näytti varjossa 28 astetta... Käsivarret ovat saaneet väriä, ruskeaa ja punaista. Ötökät eivät vielä ole innostuneet minua syömään. Mahtaa allergialääke karkoittaa ne luotani ;) Ei ole tarvinnut turvautua OFF:iin.

Vaatetta pakkasin turhaan mukaani. Tädin verkkarit, enon t-paita ja toisen enon kengät toimivat täällä hyvin työvaatteina. Tosin kirkolle voisi pukea vähän siistimmin :D Kirpputorille on ainakin käyntiä. Kengät, housut ja pitkä toppi/tunika on ostoslistalla (niin ja silmälasit, jossain vaiheessa, ehkä).
Äitille vielä sellainen juttu, että meidän huoneessa on television takana minttu. Sen saa heittää poies, koska siinä on vain kaksi hyvää vartta. Saa nähdä, millainen viherpeukalo minusta tulee isompana. Kitkeminen kyllä on kivaa ja terapeuttista! Jopa lähes kolmenkymmenen asteen helteessä... Niin ja pistä enon mukana/tuo ihte tullessasi ne Nokian kumisaappaat!

Nyt alan lukemaan Plumfieldin poikia. Kuulumisiin :)