tiistai 24. toukokuuta 2011

Ihana sade, ihana bussimatka, ihana siskontyttö, ihanaa ihanaa!

Siskon tyttö tuli meille taas tänään ja sain ihanan aamuherätyksen :) Jälleen söimme aamupalan yhdessä, leikimme, katsoimme lasten elokuvaa, söimme ja keinuimme. Pikkusiskoni piti viedä eskariin, mutta enpä minä sitä muistanut... no Tirtetta sitten kymmenen aikaan alkoi puhumaan siskonsa viemisestä ja mietin, että eikö se sisko jo muka siellä ole. No äkkiä ulkovaatteet päälle ja joukolla siskoa viemään. Tämän jälkeen jäin Tirtetan ja siskon tytön kanssa keinumaan. Päiväunet nukuttiin taas hyvin ja itku pääsi herättyään, kun en ollutkaan vieressä. Katselimme sohvalla Viirua ja Pesosta, kun pelottava eno tuli viereen istumaan. Siskon tyttö kiipesi kiireesti minun syliini ja päästi korvia vihlovan varoitushuudon. Enon sanottua taikasanan: "lennetään", siskon tyttö uskalsi mennä enon syliin ja eno sai lennätää tyttöä itsensä väsyksiin.

Lopulta tuli aika sanoa hyvästit kolmeksi päiväksi. Tällä kertaa minä olin se, joka lähti pois. Pukiessani takkia päälle siskon tyttö luuli minun vievän häntä keinumaan, mutta pian tuli pettymyksen itku, kun läksin matkalaukkujen kanssa ovesta ja mummo otti tytön syliin. On sitä Tirtettakin aikoinaan itkenyt perääni... Arvatkaa tekikö mieli ottaa tyttö mukaan ;)

Linja-autoasemalla täytyi soittaa äitille. Eräs (minä) ei ollut muistanut katsoa linja-auton lähtölaituria. Mamma sai aika ärsyyntyneet hyvästit :D Bussimatka oli kyllä niin ihana, etten meinannut malttaa pysyä aloillani. Kymmenet mummonmökit, maatilat, pihapiirit ja hevosaitaukset vilisivät ohi ja yritin ahmia maisemia joka puolelta. Harmi, etten ole aikaisemmin voinut kuin kerran kulkea tätä samaa reittiä. Ja harmi kun en voinut pysähtyä joka mökin, tilan, pihan ja aitauksen kohdalla ottamaan kuvia. Minun tekee aina mummonmökin nähdessäni mieli mennä sisälle katsomaan, minkälainen pohjaratkaisu mökissä on. Itse kun haluaisin mahdollisimman pienen, mutta käytännöllisen mökin, jossa kuitenkin on tilaa muutamalle lapinkoiralle pentuineen ;)

Bussimatka kesti liian vähän, tietysti. Ulkona tuuli kovasti ja pian alkoikin sataa. Kuski vähän harmitteli, kun jouduin vielä kävelemään pari kilometriä matkalaukkujeni kanssa. Minua se ei haitannut, sillä pidän tuollaisesta kevyestä vesisateesta. Kävelymatka sujui ripeästi ja nyt olen tyhjässä asuntolassa. Pitäisi kehitellä jotakin tekemistä. Tai noh, tekemistä kyllä on, mutta en tiedä osaanko valita, mitä niistä tekisin.

(Äiti, se työharjoittelu kestää 5kk!)

3 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Mikä toi "Ky" on tuolla keskellä tekstiä?
Yritin soittaa, ei voi pitää puhelinta kuulomatkan päässä.

Vähänkö on joku isäntä mielissään ens kesänä piikalikasta!

Anonyymi kirjoitti...

Ei ky:sta hajuakaan... mikäköhän lause jäi kesken... No tjaa.

Puhelinta ei voi pitää kuulomatkan päässä. Eikä ääniä päällä. Tietenkään. Säikähdän niin paljon kännykkäni soittoääniä.

Miksi tämä pistää minut anonyymiksi :( Blogger sekoilee näköjään taas.

Eli siis terveisin
Anne-Mari (kun blogger ei sitä suostu laittamaan)

suvi kirjoitti...

ihania unelmia ja haaveita,toivotaan että ne saisivat toteutua kohdallasi joskus!Maalla on niin ihanaa:)vaikken mä nyt ihan maalla asukaan,mutta en kuitenkaan kaupungissakaan.(taajamassa,jonne saadaan toisinaan lehmän lannan tuoksut haisteltavaksi)