tiistai 31. toukokuuta 2011

Mummolassa igen

Aamulla kymmeneltä lähti bussi Mikkeliin, kuten myös minä ja isompi matkalaukuista. Lähes neljän tunnin bussimatka sujui hyvin nukkuessa. Äidin eno oli asemalla vastassa ja kävimme Prismassa humputtelemassa. Söimme jäätelöt ja menimme sairaalaan mummoa ja pappaa odottamaan. Pappa sai kahden kuukauden "kesäloman" sytostaatti-pillereistä.

Nyt olen syönyt, lukenut ja nukkunut. Ja taas syönyt. Ja kohta menen nukkumaan. Huomenna hyökätään kasvimaan kimppuun :) Kuvattavaa täältä löytyisi terijoensalavasta fasaaniin ja fasaanista karhuun. Soisi tulla näytille!

Kotona aamulla oli siskon tyttö hoidossa. Kylmästi jätin hyvästelemättä (toisaalta eilen tuli vähän peuhattua senkin edestä) ja eipä nyt ole kauhian ikävä. Vielä. Kävimme eilen entisessä Koulussani moikkaamassa opettajia ja oppilaita. Paikka ei ollut muuttunut ja teki mieli jäädä :( Siskon tytöllä vain oli kiire pois sieltä vieraiden ihmisten silityksistä keinumaan.

Älkääs ihmetelkö, jos päivitystahtini pitenee, täällä mummolassahan ei tunnetusti ole mikään maailman paras nettiyhteys. Niin ja töitähän tänne tultiin tekemään eikä koneella roikkumaan ;)

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Kaato!

Olin tänään kaverini kanssa keilaamassa. Ikinä ennen en ole keilannut ja sen kyllä huomasi :D Kyllä minä kaadon taikka parin sain, mutta useammin meni pallo kouruun(?). Ei se keilaaminen mitenkään erikoista ole, mutta kyllä minä joskus voisin uudestaan mennä (jos joku muu maksaa). Noh, tärkeintä tänäänkin oli kuulumisten vaihtelu. Olemme nähneet viimeksi muutama kuukausi sitten...

Siskon tyttö oli meillä yökylässä. Ei saanut tulla minun sänkyyn nukkumaan :( Huonekaverin mielestä piti viime kerralla liikaa ääntä :D Lapsi oli tänään ihan väsynyt, mutta itki ja pyysi "kiik-kaak-kiik-kaak" ja pakko sitä oli vesisateeseen viedä keinumaan, ennen kuin likka lähtee omaan kotiinsa. Kun vanhemmat tulivat pihaan, olisi tyttö vielä tahtonut jäädä keinumaan.

Nyt kieriskelen ikävässä, vaikka siskon tyttö tulee meille hoitoon huomenna. Tiistaina lähden mummolaan Kangasniemelle, joten ei tiedä, koska seuraavan kerran näen tyttöä.

Palanen meidän perheen neitien hömppäjutuista:
Minä ja isosiskoni vertailimme äsken (kuten lähes joka päivä) "vauva"masujamme. Olemme kummatkin olleet ruoka-aikana kotona... :D (aidon näköinen on masu minulla, kamerasta on vain akku tyhjänä, ette saa kuvaa)Eikä minkäänlaista liikunta-motivaatiota! Onneksi pääsen mummolaan tekemään töitä, josko auttaisi.

perjantai 27. toukokuuta 2011

Se olisi nyt sitten KESÄLOMA !!

Eilen illalla lähti Minni-koira omistajineen ja jäin yksin kouluun. Olinkohan koko koulun (mpt+amk) ainoa oppilas...? Kävin opettajan kanssa lähes kaikki koulun pellot läpi. Etsimme rikkakasveja ja opettaja kertoi torjunta-tapoja yms. Tunti oli mielenkiintoinen ja hyödyllinen. Vielä täytyy kuitenkin opetella rikkakasvien tunnistamista. Lounaaseen loppui koulupäivä. Pakkasin kaikki loput tavarat. Loppuenlopuksi niitä tuli kaksi matkalaukullista, jätesäkillinen, selkärepullinen ja käsveskallinen (sellainen iso). Sain asuntolaohjaajalta kyydin bussiasemalle (Kiitos!). Ei tarvinnut tilata taksia :) Bussikuski sai lastata ja purkaa tavarani. Bussissa vasta tajusin kunnolla, että minulla alkoi neljän kuukauden kesäloma. Maanantaina yritän mennä käymään edellisessä Koulussani. Tiistaina menen Mikkelin kautta Kangasniemelle mummolaan :)

Sain tänään kirjastoautolta Suomalaisen viittomakielen perussanakirjan. Ne on helpompi muistaa kuin esimerkiksi englannin sanoja, koska niihin kuuluu liike. Minulla on näköjään siis parempi lihasmuisti, kuin sanamuisti :D Huomenaamulla/aamupäivällä tulee siskon tyttö taas meille ja oikein yökylään! Oppisikohan tämä alle kaksivuotias neiti viittomia? Kokeilen :) Tirtetta ainakin yritti matkia käsiliikkeitä ja ihana 8-vuotias veljeni (se, joka aina laulaa minulle) oppi ja muisti ensimmäisellä kerralla ne, mitkä hänelle näytin! No hän on aikaisemminkin todistanut kykynsä muistaa asioita. Viisas ja omalaatuinen poika <3

torstai 26. toukokuuta 2011

Paniikki iskee!

Nyt näyttää pahasti siltä, että en saa kaikkia loppuja tavaroitani mahtumaan kahteen suureen matkalaukkuun!  Isompi on jo täynnä ja vielä olisi peitto, tyyny, petauspatja (onneksi ohut) + lakanat, työvaatteet ja -saappaat, astiat, likapyykki, vaatteita, Marimekon laukku ja vähän pikkukrääsää, jota kuitenkaan ei voi heittää poiskaan (hiusharja, lääkkeitä, penaali, kuulokkeet, otsalamppu, käsivoide, kameran laturi...). Ei kiva. Ja siis isompi matkalaukku on minua vyötäröön asti, toinen melkein. On se ihme, miten olen tänne raahannut tavaraa ja kaikki muka niin tärkeää vielä. Syksyllä äiti saa kyllä pakata tavarani ja vahtia aina viikonlopun jälkeen lähtiessäni, mitä kannan mukanani! Pakastemarjoista keitin mehua illalla klo 23.30. Mustikoita, puolukoita, vadelmia ja tyrniä. Oli hyvää ja kittasin sen melkein heti, melkein litra tuli. Nyt on muonavaroista jäljellä vähän jäätelöä, lähes täysi sokeripaketti, lähes täysi suolapaketti, lähes täysi voi-/levitepaketti, lähes täysi teepaketti... Heitänkö ne vain roskiin (kai täytyy)? Ehkä otan kaikki pakkaamani tavarat pois laukusta ja yritän uudestaan. Ikkunassa roikkuva (joulu!!)tähti joutaa roskiin. Puhkoisi kaikki tavarat, piikkilangasta kun on tehty. Niin ja kiva. Kämppikset ovat jättäneet tiskit yms. "yleiset" sotkut siivoamatta. Arvatkaa siivoanko minä? NO EN! Koko tämän vuoden olen elänyt periaatteella, että siivoan vain omat sotkuni ja en aio siitä poiketa. Etenkin kun esim. tiskit on viikon-kaksi(?) lojunut tiskialtaassa.

Mutta ehkä nyt vain menisin pakkaamaan, enkä luettelisi töitäni täällä. Pääsisin edes tänään nukkumaankin!
(Äiti, ilmoitan kyllä, jos tarvitsen autokyytiä, ehkä minä saan kaikki pakattua...)

Laidunnus-päivä

Eli toisinsanoen päästimme lehmät laitumelle ja teimme aitausta. Onneksi en ollut ainoa oppilas :D Kaksi minun lisäkseni, plus tietysti eräs nelijalkainen touhottaja.

Ihan ensimmäiseksi on pakko laittaa muistutus/varoitus teille! Muistakaa käyttää nahkahanskoja lasikuitukeppejä käsiteltäessä! Sanonpa vain, että tuntuu kuin käsi olisi tuhansia näkymättömiä tikkuja täynnä (ja onkin). Ei kiva. Ja kun sen yhden kerran otin hanskan pois ja huomaamattani otin kepin käteeni... auts auts auts!

Päivä kului mukavasti ulkosalla auringonpaisteessa. Tietysti unohdin hatun ja vesipullon.
Mutta lehmät olivat kyllä niin ihania. Paitsi Alppi. Kunnon mökötys päällä. JUOKSI MINUA KARKUUN!

Lapinlehmä Alppi etummaisena. Joukon pomo. Aina sellainen jurottaja.






Hyyyyyi! Minkäköhän toukkia nämä ovat...?
Ja niin on jäljellä enää yksi koulupäivä. Tänään pitää pakata kaikki mahdollinen, jottei huomenna tule kiire. Muutenkin täytyy ehkä lähteä kesken tunnin pois, kun pitää nostaa rahaa, jotta voin ostaa bussilipun. Ja aah, taas kaksi kilometriä kahden täyden matkalaukun kanssa.

Suomenlapinkoira Minni

Luokkalaiseni koira Minni oli käymässä :) Ilokseni huomasin, että en saanut minkäänlaisia allergiaoireita.
Kuvat julkaistu omistajan luvalla. Ethän kopioi näitä mihinkään käyttöön!
Lehmät olivat pelottavia kun ne kääntyivät Minniä päin!
 

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Mättäällä

Aamulla vähän jännitti. En tiennyt, onko muita oppilaita tulossa tunnille ja meillä oli kaiken lisäksi uusi opettaja. En onneksi ollut ainoa oppilas. Yksi oli minun lisäkseni. Ja onneksi tämä toinen oppilas oli sellainen, jonka kanssa pystyy keskittymään opetukseen, eikä tunti mene pälätykseen ja koiranpennuista puhumiseen. Siis ei siinä pennuista puhumisessa ole mitään vikaa, mutta kun olisi kiva kuunnella opettajaa. Minusta se on loukkaavaa olla kuuntelematta. Ja jäädä tulematta tunnille. Opettaja oli alkuviikon yksin ollut koululla, kun ei oppilaat olleet ilmestyneet tunnille. Mahtoi ottaa päähän ajaa aamuisin kahdeksaksi koululle ja odotella oppilaita, jotka eivät sitten ilmestykään.

Menimme metsään 80 kuusen taimen, yhden putken, neljän metrin pituisen ongen vavan (tiheyden mittaamiseen) ja taimien kantokopan kanssa. Täydensimme jo istutettua aluetta. Sieltä löytyi kaikille uusille taimille kasvupaikka :) Sitä vain jäin miettimään, että minkä ihmeen takia täytyy istutusalue kääntää mättäiksi (onko se vain siksi, että taimet kasvaisivat kivennäismaassa?). Onhan ne puut ennenkin kääntämättömässä maassa kasvanut! Kuulimme kahden käen kukkuvan. En laskenut elinvuosiani, koska en ole taikauskoinen. Laskekoot ken tahtoo.

 Päivän lopetimme lounaan jälkeen. Olen nyt ehtinyt katsoa elokuvan, lukea blogeja, syödä, rypeä itse- ja myötäsäälissä, haaveilla kesästä (, pelätä sen tuomaa hellettä)... Ikävä siskon tyttöä ja jopa Tirtettaa. Enää kaksi päivää koulua. Alan jo stressaamaan sitä, jos unohdan jotain koululle. Täytyy muistaa palauttaa huomenna koulun kirjastoon pinkka kirjoja... täytyy muistaa ottaa keittiön kaikista kaapeista tavarat. Täytyy muistaa palauttaa asuntolan avain ja lunastaa pantti takaisin. Täytyy muistaa tarkistaa vaatekaapit, ettei sinne ole jäänyt mitään. Nythän niiden PITÄISI olla tyhjät, kaikki tavarat lojuu huoneen lattialla, jotta ne olisivat näkösällä. Sabotoidut nahkasaappaani pääsivät viimeinkin roskiin. Samoin tämän päiväinen päivällisateriani, kaaliohralaatikko. Alkoi jo pursua korvista ja nenästä kun lounaallakin söin sitä. Se oli kyllä hyvää (äiti, kokeile joskus!). Nyt voisin mennä syömään jäätelöt pois.

Vinkki:

"Itsetehty jäätelö"

Ainakin Prismasta pitäisi löytyä Teddy´s- jäätelötötteröitä/-vohveleita (10kpl/pkt).  Itse sain kyllä käydä kaikki keksihyllyt läpi, kunnes löysin paketin läheltä vehnäjauho-hyllyä. Yhdelle vohvelille tulee hintaa noin 20 senttiä. Sitten vain ostat/teet makusi mukaan jäätelöä ja pyöräytät pallot tötteröihin. Voin sanoa ihan kokemuksesta, että lapsista se on jännittävämpää kuin suoraan kaupasta ostettu Ingmannin, Pingviinin tai Pirkan jäätelötötterö. Joskus jopa halvempaakin! Niin ja sitten ei enää tarvitse avata pienemmille lapsille niitä jäätelöpapereita... ;) (I hate it)

tiistai 24. toukokuuta 2011

Ihana sade, ihana bussimatka, ihana siskontyttö, ihanaa ihanaa!

Siskon tyttö tuli meille taas tänään ja sain ihanan aamuherätyksen :) Jälleen söimme aamupalan yhdessä, leikimme, katsoimme lasten elokuvaa, söimme ja keinuimme. Pikkusiskoni piti viedä eskariin, mutta enpä minä sitä muistanut... no Tirtetta sitten kymmenen aikaan alkoi puhumaan siskonsa viemisestä ja mietin, että eikö se sisko jo muka siellä ole. No äkkiä ulkovaatteet päälle ja joukolla siskoa viemään. Tämän jälkeen jäin Tirtetan ja siskon tytön kanssa keinumaan. Päiväunet nukuttiin taas hyvin ja itku pääsi herättyään, kun en ollutkaan vieressä. Katselimme sohvalla Viirua ja Pesosta, kun pelottava eno tuli viereen istumaan. Siskon tyttö kiipesi kiireesti minun syliini ja päästi korvia vihlovan varoitushuudon. Enon sanottua taikasanan: "lennetään", siskon tyttö uskalsi mennä enon syliin ja eno sai lennätää tyttöä itsensä väsyksiin.

Lopulta tuli aika sanoa hyvästit kolmeksi päiväksi. Tällä kertaa minä olin se, joka lähti pois. Pukiessani takkia päälle siskon tyttö luuli minun vievän häntä keinumaan, mutta pian tuli pettymyksen itku, kun läksin matkalaukkujen kanssa ovesta ja mummo otti tytön syliin. On sitä Tirtettakin aikoinaan itkenyt perääni... Arvatkaa tekikö mieli ottaa tyttö mukaan ;)

Linja-autoasemalla täytyi soittaa äitille. Eräs (minä) ei ollut muistanut katsoa linja-auton lähtölaituria. Mamma sai aika ärsyyntyneet hyvästit :D Bussimatka oli kyllä niin ihana, etten meinannut malttaa pysyä aloillani. Kymmenet mummonmökit, maatilat, pihapiirit ja hevosaitaukset vilisivät ohi ja yritin ahmia maisemia joka puolelta. Harmi, etten ole aikaisemmin voinut kuin kerran kulkea tätä samaa reittiä. Ja harmi kun en voinut pysähtyä joka mökin, tilan, pihan ja aitauksen kohdalla ottamaan kuvia. Minun tekee aina mummonmökin nähdessäni mieli mennä sisälle katsomaan, minkälainen pohjaratkaisu mökissä on. Itse kun haluaisin mahdollisimman pienen, mutta käytännöllisen mökin, jossa kuitenkin on tilaa muutamalle lapinkoiralle pentuineen ;)

Bussimatka kesti liian vähän, tietysti. Ulkona tuuli kovasti ja pian alkoikin sataa. Kuski vähän harmitteli, kun jouduin vielä kävelemään pari kilometriä matkalaukkujeni kanssa. Minua se ei haitannut, sillä pidän tuollaisesta kevyestä vesisateesta. Kävelymatka sujui ripeästi ja nyt olen tyhjässä asuntolassa. Pitäisi kehitellä jotakin tekemistä. Tai noh, tekemistä kyllä on, mutta en tiedä osaanko valita, mitä niistä tekisin.

(Äiti, se työharjoittelu kestää 5kk!)

maanantai 23. toukokuuta 2011

Kiik-kaak, ammuu, röh röh

Siskon tyttö oli taas meillä :) Aioin nukkua pitkään, mutta itku sai minut äkkiä ylös. Ja itkuhan loppui heti, kun lapsi pääsi syliin. Aamupalan söimme yhdessä. Kirjaimellisesti. Ehdin myös jo huokaista helpotuksesta, tämä lapsi osaa varoa putoamista. Kaikkialta tullaan aina hitaasti ja varovaisesti jalat edellä :) Tirtetta aikoinaan taisi pudota ihan päivittäin milloin mistäkin... No tänään siskon tyttö kuitenkin astui vähän tyhjään, mutta selvisi onneksi vain säikähdyksellä (ja minä myös).

Koko päivän neiti jaksoi jankuttaa "kiik-kaak", mutta vesisade pidätteli meitä kotosalla iltapäivään saakka, jolloin en enää jaksanut kuunnella jankutusta, vaan puin ipanalle haalarin ja vein keinumaan. Sieltä ei sitten vapaaehtoisesti lähtenytkään... Ja kotiin tullessakin vielä jatkoi "kiik-kaak"-lorua. Päiväunille suostui nukahtamaan kunhan sai valita parhaimman sängyn (hmm... valitsi sängyn tuplapatjalla, mitä kertoo lapsesta?) ja minun täytyi pitää kättäni hänen selällään. Lopulta tuli aika jättää hyvästit, näemme taas huomenna. Arvatkaa, onko jo ikävä...

Niin ja huomisesta puheenollen, on aika palata taas koulun ihmeelliseen maailmaan ja asuntolaelämään. Keskiviikkona alkaa itse koulu. Saattaa olla niin, että olen taas ainoa oppilas tunnilla. Tällä kertaa istuttamassa puiden taimia. Jippii. No sitäkin iloa kestää vain kolme päivää, metsää, laidunnusta ja rikkakasveja. Ja sitten alkaa neljän kuukauden kesäloma !! Mummolaan lähden näillä näkymin viikon päästä tiistaina ja leikin piikaa niin kauan, kuin jaksan. Niin ja ensi vuoden kesän työharjoittelupaikka on tiedossa, kunhan koulu vielä sen hyväksyy (ja voihan sinne muutenkin töihin mennä, tutustumaan ainakin). Sikoja ja nautoja vaikka muille jakaa :P

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Perinteitä

Olen jo pitkään ollut kiinnostunut maanviljelystä perinteisin työmenetelmin. Eli hevos- tai ihmisvoimin tehtyyn työhön. Luin Maalla-lehteä (18.5.2010 nro.2) ja löysin sieltä pienen jutun Korteniemen tilasta. Nyt tiedän, mihin haluaisin työharjoitteluun! Mutta luulenpa, että minun on valittava sellainen paikka, joka on mahdollisimman nykyaikainen (koneet yms.), mutta kun en tahdo :( Eihän sitä vielä tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta en vain haluaisi opetella mitään lypsyroboottien ynnä muiden laitteiden käyttöä/huoltoa, koska en usko itse hankkivani sellaisia koskaan. Pojat luokaltani toitottavat, että "luomulla ei pärjää", mutta he ovatkin suurten tilojen jatkajia (ja ei luomua olisi, jos sillä ei pärjäisi!). Minä en pyri missään elämäni vaiheessa suurtilalliseksi. Tilan pidossa ja haaveissani ei koskaan ole päämääränä raha ja suuret tuotantosummat. Ei. Haluan ensisijaisesti kasvattaa, viljellä ja tehdä itselleni, perheelleni ja läheisilleni luomua, terveellistä, mahdollisimman myrkytöntä, hyvää ja yksinkertaista. Sen jälkeen tulee asiakkaat, leiriläiset, matkailijat, lomailijat.

Tilaltani tulette saamaan kokea mm...
rentouttavan loman maalaismaisemissa tai rankan, työntäyteisen päivän perinnetöissä pelloilla, metsissä ja kasvimaalla sekä eläinten parissa,
villan ja pellavan valmistusta alkutuotteesta lopputuotteeksi,
suomalaisten maatiaismehiläisten hunajaa,
Suomen alkuperäiskarjan (kyyttöjen, lapinlehmien, Länsi-Suomen karjan) maitoa ja lihaa,
Suomenlampaiden villaa, taljoja ja lihaa,
Suomenvuohien maitoa ja taljoja,
suomenhevosten maastolenkkejä ja kärryajeluja,
suomalaisten maatiaiskanojen munia,
mansikoita, vadelmia, mustikoita, puna- ja mustaviinimarjoja, karviaisia, omenia, kirsikoita, luumuja, perunoita, porkkanoita, kurkkua, tomaattia...
Tietysti LUOMUNA !!
Olen saanut kuulla monelta, että "ei tuolla pärjää", mutta tunnen ihmisiä, jotka ovat jopa tyhjästä tuon kaiken itselleen saanut ja minä aion ainakin yrittää ;) "Paikka, jossa itse olisin joskus halunnut käydä" on minun tulevan yritykseni/tilani perustusten yhtenä kulmakivenä. Millaisessa maalaismiljöössä Sinä mieluiten viettäisit lomaasi, joko lapsiperheenä, yksin, ystäväsi tai puolisosi kanssa? Ideoita saa antaa :)

Ja ettei kukaan vain luule, että aion nyt heti tästä näin Helsingin kodistani perustaa tuollaisen lomaparatiisin, niin ehen. Vielä on kaksi vuotta maatalouskoulua jäljellä, vielä en ole käynyt missään opissa perinteisistä työtavoista, mehiläisten kasvatuksesta ynnä muusta. Vielä on paljon opittavaa, ennen kuin tuollaisen minun unelmani pistän pystyyn, mutta vähitellen, kokoajan tietoa keräten ja imien kuin pesusieni! Uskokaa pois, minulla riittää opittavaa ja vielä enemmän HALUA oppia :)

perjantai 20. toukokuuta 2011

Pikkuveljen ihania juttuja...

Kävelin palohälyttimen alta ja pikkuveli (8v) sanoi: "Piip-piip! Toi piippas, koska sä oot tulta".
Eilen lauloi minulle serenadin Postimies Patesta: "Minä korjaan tämän vekottimen, päälle hymyn suoooooooon". Antoi minulle lempinimen, Sotiris Ninis (jalkapalloilija). Ei huuda tai rimpuile, jos sieppaan syliin tai muiskautan suukon. Muut siskot eivät saa edes koskea. Ihana mies! :) Koulun käynninkin ottaa niin tosissaan kuin vain tuollainen söpöys voi. Eilenkin meni kahden isoveljen (lukiolaisen ja 8-luokkalaisen) huoneeseen lukemaan matematiikan kokeeseen ja kysymään apua. Toista tuntia siellä laskeskeli veljien kanssa. Mutta kyllä tämän koulunkäyntiin kuuluu myös lattialla kieriskely, tyttöjen kiusaaminen yms.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Kylvönäyttö suoritettu

Aamulla menin konehalleille vielä harjoittelemaan kylvönäyttöä varten. Vettä oli satanut sen verran, etten päässyt pellolle töihin, täytyi ajaa siis konehallien pihalla. Haastavampaa siellä kuin pellolla, kait, kun ei renkaiden jälkiä näy ja joutuu arvaamaan oikean kohdan ajaa (no en minä pahemmin metsään siinä hommassa mennyt). Näytössä minun piti kertoa kylvöön ja koneisiin liittyviä asioita. Se vain meni niin, että opettajat saivat kysellä ja minä vastata. Viime viikkojen yksityisopetus on tuottanut tulosta, mutta ei auta, jos omaa huonon muistin. Sain hetken kaivella sanaa "vakuustodistus", mielessä kävi sitä oikeaa ennen vaikka minkälaisia muita sanoja :D Läksin kylvämään, enkä ensimmäisen pätkän jälkeen käynyt katsomassa jälkiäni, vaikka olisi pitänyt. Ja vaikka en oikeasti kylvänyt, siis siemeniä ei päästetty maahan, olisi minun täytynyt käydä tarkistamassa, että siemenet ovat säiliössä tasaisesti. Jollain oli kerran käynyt niin, että säiliö oli muuten tyhjä, mutta "anturin" (joka siis ilmoittaa siementen loppumisesta) päällä reunalla oli siemeniä. Tämä henkilö oli siis kylvänyt ilman siemeniä ja monta sataa metriä. Mahtoi ottaa päähän...

Mutta niin. Näyttö sujui ihan hyvin. En pahemmin mokaillut ja tiesin suurin piirtein/jotenkin/vihjeiden perusteella asiat. arvosanaksi taitaa tulla 2/3, kuten edellisestäkin näytöstä ja nyt minulla siis on kaksi näyttöä hyväksytty :)

Tällä viikolla minulla ei olekaan muita koulujuttuja, joten lähdin kotiin. Kahden matkalaukun kanssa kaksi kilometriä MÄKISTÄ tietä oli aika kokemus, meinasin jo ensimmäisen sadan metrin jälkeen kääntyä takaisin. Selvisin kuitenkin matkasta ja äiti oli Tirtetan kanssa vastassa. Huomenna nukun niin pitkään kuin vain pystyn, ellei siskon tyttö tule meille ;)

Ensiviikolla minulla on vain torstaina ja perjantaina koulua. Laidunnusta ja rikkakasveja. Ja jos en mummolassa kesällä istuta puita, niin minun täytyy keskiviikkokin olla koulussa tekemässä sitä. Sitten alkaa neljän kuukauden kesäloma sisältäen yhden leirin isosena, mummolan piikomisen, koulun tukioppilasjutut ja varmaan muutaman auringonpistoksen.

Ps. Syy pahoinvoinnilleni taisi selvitä. Vaihdoin viikko sitten allergialääkettä Loratadinista Histeciin ja Histecin sivuvaikutuksena on pahoinvointi. Jos kuitenkin tämän siitepölyajan kestän ja syön Loratadinia, jos olen eläinten kanssa tekemisissä... Se kun ei muuten auta yhtään, ihan kuin nielisi tyhjää.

Nyt nukkumaan, viime yö kului hyvin valvoessa, syy edellä mainittu.
Kuulumisiin, jos niitä kuuluu! Niin ja en olekaan toivottanut teitä uusia lukijoita tervetulleeksi! Ties kuinka kauan olette täällä olleet ja minä en huomioi teitä. Tai no, kyllä minä huomasin teidät, älkää huoliko.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Ja lisää äestystä...

Muutuin eilisestä uneliaasta, pilvilinnoilla seikkailevasta ja hiljaisesta ADHD-touhottajaksi, kun kaksi luokkalaistani tyttöä tulivat myös tunnille (vähän kyllä minun menoani haittasi se, että minua on koko päivän oksettanut. En tiedä miksi, ei ole vatsataudin oloista. Saa nähdä, saako asuntolan lattia uuden laatoituksen :S). Kiertelimme Mustialaa ympäri, tutkimme sokerijuurikkaan ja vehnän itämistä, rikkakasvien kasvua (olisi jo ruiskutusten aika... mitä itse en halua omilla pelloillani tehdä). Kävimme humala-köynnöksiä katsomassa ja lopulta me likat karkasimme lehmien kesälaitumelle. Aino-rakas tuli minua vastaan <33 Alppi oli vauvamasunsa(?!) kanssa tiineiden puolella. Odotti sähköpaimenen toisella puolella rapsutuksia. Ei tiedä vaikka ostaisin Alpin vasikan ;) (juu toiveajattelua). Yvonne on näköjään poistunut joukosta vihreämmille laitumille :(

Menimme ojanpientareella istuvan opettajamme luokse ja jatkoimme matkaa. Kävimme kuminapelloilla, sieltäkin löytyi rikkakasveja. Pidimme yhdistetyn tauon ja ruokailun. En jaksanut odottaa puolta tuntia ruokailuun ja minulla oli eilisestä perunoita ja kuskuspihvejä, jotka lämmitin pekonin paistorasvassa. Eli siis tämän päivän lämmin ateria: paistettuja perunoita, kuskuspihvejä, pekonia, kurkkua ja raejuustoa (Valion on parempaa kuin Keson!).

Emme olleet sopineet/kysyneet opettajalta, moneltako tauko loppuu, joten menimme sinne puolen päivän aikaan. Ryhdyimme valmistelemaan muokkainta peltohommiin. Rikkakasvien juuret täytyi poistaa piikeistä, ettemme kuljettaisi niitä pellolta toiselle. Ajoimme pellolle ja aloitimme muokkauksen. Kaikki kolme oppilasta saimme vuorollamme ajaa. Se oli kivaa ;) En osaa sanoa mikä siinä minua viehättää. Samalla tavalla on kiva puida, kolata navetassa lantaa, kyntää, maalata, niittää, leikata... Kunpa siivoaminenkin olisi yhtä kivaa... ja pakkaaminen. Ja tavaroiden lajitteleminen... Huomenna pääsisin näyttöni (IIK!) jälkeen kotiin, mutta jos en tänään saa mitään aikaiseksi niin lähden vasta torstaina, jotta saan turhat tavarat heitettyä pois. Ei sitten ensiviikoksi ole niin paljoa tekemistä... Jos näette torstaina kahden ison matkalaukun kanssa säheltävää neitokaista, niin se olen mahdollisesti minä. Täytyy nyt kyllä vähän levätä, josko tämä oksettava olo menisi ohi :( Tiedä minkä aiheuttama...

maanantai 16. toukokuuta 2011

Jäätelöhulluus iskee!

Minulla on jo ennestään kaksi avattua pakettia jäätelöä, mutta tänään oli pakko ostaa X-tran 2 litran paketti ja keksitötteröitä. Mehujääkin lähti "kauppamatkaevääksi". Jos olisin käynyt Forssan Citymarketissa, olisin varmaan ostanut neljän (vai seitsemän) litran banaanisuklaajäätelöpötikän, aivan ihanaa jäätelöä! Mutta kuudelle koulupäivälle sitä olisi ollut liikaa, ellen olisi pistänyt koululle jäätelökioskia pystyyn. Ei täällä enää helle ole, +12 ja vesisadetta.

Sään ansiosta/takia en päässyt tänään pellolle kylvämään, mutta sainpa harjoitella sitä konehallien pihalla ;) Tietysti niin, ettei siemenet päässeet maahan. Linnun ruoaksi olisivat muuten menneet. Sainpa harjoitusta ja yksityisopetusta (ainoa oppilas tunnilla TAAS) keskiviikon näyttöä varten. A-p-u-a! Harjoittelu ei mennyt nappiin, mutta toisaalta nyt tiedän mitä tein väärin ja voin näytössä välttää näitä virheitä. Hyvä asia "yksityisopetuksessa" on se, että saa itse tehdä kaiken ja opettaja voi keskittyä 100% minuun, mutta huonoa on se, että jos en tiedä jotain, ei ole ketään vastaamassa puolestani :D Pilkkiäkään ei kehtaa kauheasti, koska opettaja huomaa sen heti, mutta tänään oli vain hurjan vaikeaa pysyä hereillä (senkin MM-kisat!). Ajatuskaan ei kulkenut kunnolla (koskas kulkeekaan...). En muistanut yksinkertaisia asioita, joista olimme puhuneet viime viikolla. Vähän nolotti... No jaa... huomenna on uusi päivä! Vaikkakin tämäkin ilta taitaa venyä vähän pitkäksi kun 22.05 tulee tv2:lta dokumentti Silminnäkijä: Oranssin myrkyn lapset. Pakko katsoa! Toisaalta voi olla aika traumaattinen ja järkyttävä (ON!), mutta samalla kiehtova.

Niin ja tulipa tässä mieleen... Forssaan menimme tänään sitä varten, että ostaisin itselleni kengät. Ei sieltä kuitenkaan löytynyt mitään hyviä. Prisman valkoiset, tekonahkaiset, lenkkari-ballerinat (24.95€) olivat ainoat joita edes viitsin sovittaa ja kaikki yllämainitut kuvaukset huutavat jo, että "ÄLÄ OSTA! MENEE HETI RIKKI! MENEE HETI LIKAISEKSI! KADUT VIELÄ!", eikä tietenkään löytynyt sopivaa kokoa, joten ei jäänyt kaivelemaan. Se kaivelee, että kengät olisi saatava ennenpitkään. No kaikki tarvitsemani on tullut eteeni ajan myötä, yleensä juuri silloin kun olen tarvinnutkin, joten miksi en luottaisi tähän nytkin? Voi olla, että löydän super-hyvät kengät huippuedullisesti, tai jopa ilmaiseksi. Niin kävi housuillenikin...

Nyt menen kauhaisemaan tötterööni lisää jäätelöä! Namskis! Ei ole aivot vielä jäätynyt. Ja voi itku-potku-raivari taas! Piti alkaa lajittelemaan tavaroitani, jotta ensi viikolla ei tulisi kiire. Vaatteet, lehdet ynnä muut täytyy käydä läpi, heittää turhat pois, antaa pieneksi jääneet eteenpäin jne. Oih ja voih. Ensi syksynä sentään (toivottavasti) olen oppinut, mitä koululla tarvitsen ja mitä en. JA HUI KAMALA! MINULLA ON ENÄÄ KUUSI KOULUPÄIVÄÄ JA SITTEN ALKAA K-E-S-Ä-L-O-M-A-!-!

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Olen lätkässä...

En olisi voinut uskoa tätä, enkä vieläkään usko, mutta katson jääkiekkoa kuin mikäkin hullu. Vastustajan mokille täytyy nauraa, Suomen mokia täytyy melkein itkeä. No täytyy myöntää, että katson vapaaehtoisesti vain kaikki Suomen ottelut (tai no, en ihan kaikkia). Tämä nyt vain on sellainen ottelu, joka tuo yhtä paljon jännitystä kuin Linnanmäen Raketti-laite.

Kyllä se on niin, että Suomen on voitettava. Toisaalta silloin saisimme katsoa nyrpeää naamaa Ruotsilta, mutta jos Ruotsi voittaa, saamme kuulla lällätystä ja vauva-leijonan itkua. Ja Ruotsi saa kuulla Suomelta jos Suomi voittaa! Argh. Rasistinen laji. Anteeksi Ruotsi jo etukäteen Suomen puolesta tapahtui mitä tapahtui!

Linnanmäki

Isin työpaikka järjesti tänään virkistyspäivän Linnanmäelle. Minä vein kaksi pikkuveljeäni sinne ja vähän ajan kuluttua pikkusiskokin liittyi joukkoon. Heti ensimmäiseksi menimme jonottamaan Kinoon pääsyä. Tyhmää oli se, että työntekijät alkoivat testata laitetta silloin, kun meidän olisi jo pitänyt sinne päästä. Saimme siis odottaa 15 minuuttia. Tuntui älyttömän pitkältä ajalta, jopa minusta. Veljet pitivät Kinon merirosvovideosta, minuun se ei uponnut :D Tämän jälkeen pojat menivät Kuppikaruselliin ja minä Rakettiin. En ihan tajua itseäni. Korkeanpaikankammoinen menee laitteeseen, joka ampaisee kuudenkymmenen metrin korkeuteen. Se sentään tyydytti haluni mennä muihin hurjiin laitteisiin. Oli ihana huomata kuinka niin iso ja kova pikkuveljeni tunnusti pelkäävänsä tiettyjä laitteita, eikä tahtoisi aikuisten vuoristorataan. Tulirekeen uskalsi, mutta piti minusta tiukasti kiinni, kuten myös silmänsä. Yksi todella törkeä asia pisti silmääni siellä, tosi moni aikuinen oli humalassa! Halloo, siellä on lapsiperheitä...

Kolme tuntia saimme Linnanmäellä hyvin kulumaan ja ipanat tottelivat hurjan hyvin! Eivät sinkoilleet kaikkialle (jota ehdin jo vähän pelätä). Nyt en kuitenkaan jouda enempiä kirjoittelemaan, sillä minun täytyy alkaa pakkaamaan kouluun paluuta varten.

torstai 12. toukokuuta 2011

Tänään

Tänään koko päivän ollaan oltu konehalleilla ja pellolla. Saimme siis kylvölannoittimen kuntoon, kävimme ensin täyttämässä siemen-osan ohralla ja jossain vaiheessa osa oppilaista ehti täyttää lainnoitus-osaan lannoitteetkin. Konehalleilla teimme sitten kiertokokeen, jonka avulla osaamme säätää koneeseen oikeat asetukset, jotta siemeniä ja lannoitetta tulee oikea määrä. Tämä ei ollut yhtään vaikeaa. Menimme sitten "kylvämään" pellolle. Koska tämä oli monella ensimmäinen kerta, emme vielä päästäneet siemeniä ja lannoitetta maahan. Osa oppilaista oli ensin äestänyt(?) pellon ja sitten jokainen pääsi kokeilemaan muutaman kierroksen kylvämistä. Muuten oli ihan helppoa, mutta pellolla oli vähän tilaa kääntyä, joten edellisen jäljen viereen ajaminen oli vähän hankalaa. Meinasipa kännykkäni jäädä kerran traktorin allekin, kun istuimme pellolta nähden ojan (tai mikä lie, se oli kapeampi kuin oja...) toisella puolella ja ajattelimme, ettei kuski ihan niin pitkälle aja, että meidän tarvitsisi siirtyä, mutta kyllä hän ajoi... sain viime hetkellä vetäistyä takkini (jonka taskussa puhelin siis oli) traktorin pyörien alta. Mutta onneksi ei käynyt mitään :D

Nyt olen kotona ja väsyttää älyttömästi. Varasin huomiseksi siskon tytön itselleni ;) Leppoisia ja vauvantuoksuisia kuulumisia siis huomenna luvassa!

Eilinen ratsastus ja muita löpinöitä

Eilen olin ainoa oppilas tunnilla. Arvatkaa olinko iloinen? KYLLÄ! Vielä parempi kuin toissa päivänä eli toisen oppilaan kanssa. Nyt sai tehdä ihan täysin kaikki itse. Yritimme keksiä, miksi kylvölannoittimen yksi vannas oli otettu pois, sitä ei meinattu löytää mistään, kunnes opettaja katsoi Pajan (eräs rakennus, nimensä mukaisesti paja) pöydälle ja siellähän se oli, täysin ehjänä. Heräsi kysymys, että miksi se ehjänä oli otettu pois? Emme tienneet emmekä keksineet vastausta. Menimme sitten kiinnittämään sitä koneeseen, mutta pian huomasimme, että siitä puuttuu vielä yksi levy ja pultit, joilla vannas pysyy kylvölannoittimessa. Menimme kuitenkin tauolle ja sinä aikana opettaja olikin saanut vihiä, että kone on ollut lainassa ja lainaaja(t) oli ottanut yhden vantaan pois, koska kone olisi ollut liian leveä heidän tarpeeseen. Okei, siitä päättelimme traktorin, jolla lainaaja oli ajanut ja sen hytistä etimme puuttuvia osia ja löytyihän ne! Kiinnitimme vantaan koneeseen, mutta jousta, joka painaa vannasta maahan, emme saaneet paikoillen, koska se oli niin tiukka. Kokeilimme mm. narulla vetää, mutta sekään ei onnistunut, joten jätimme koneen muhimaan ja lopetimme siltä päivältä.
Tänään sitten kolme poikaa sai sen paikoilleen...

Sitten ratsastuksen pariin ;) Menimme siis luokkalaiseni kotitilalle ratsastamaan. Matkan teko meinasi tyssätä heti alkuun, kun moottorin hälytysvalo paloi. Ajoimme takaisin koululle ja vaihdoimme auton, kaiken varalta. Lopulta olimme perillä ja kiertelimme katselemassa eläimiä. Oli kyyttöjä ja lapinlehmiä, suomenlampaita, suomenvuohia, risteytysmaatiaiskanoja, heposia, paimensukuisia lapinkoiran pentuja (IIIIK!) ja kissanpentuja. Koiranpennut olivat kolmeviikkoisia ja aivan ihania, oikein raivostuttavan suloisia (siis siksi, että olisin tahtonut sellaisen). Lopulta pääsimme ratsastamaan ;) Minä sain kuvassa olevan Larryn, jolla olen ennenkin ratsastanut. Rauhallinen, melko iäkäs poni. Ihana. Käynnissä ja ravissa vähän kompuroi, mutta laukka oli tasaista. Larry ei kuitenkaan pysynyt muiden perässä eikä edes kauaa jaksanut laukata putkeen, joten me tulimme perässä omaan tahtiin. Eikä minua haitannut. Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi. Siitä näette, ettei Larrylla ole kuolaimia. Mukavampi hevoselle, mutta minä ehkä mieluummin käyttäisin kuolaimia ihan vain siksi, että saan paremman tuntuman hevoseen :D Mutta jos itselleni hevosen joskus hankin, niin kyllä minäkin aika varmasti käytän kuolaimettomia suitsia.



Nyt minun täytyy ryhtyä pakkaamaan, koska minulla ei ole huomenna koulua. Äitille tiedoksi, että olen perillä 18.00-18.30, riippuen siitä, tahdonko vaihtaa nopeampaan bussiin... En tiä viäl.


keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Ei jaksa

Ei jaksa tänään enää päivittää mitään pitkää. Kirjoitan huomenna tästä päivästä. Tänään olimme nimittäin koulun jälkeen luokkalaiseni tilalla ja kävimmepä ratsastamassakin ;) Mutta juu siitä huomenna lisää, tämä oli tällainen "väliaikatiedote".

tiistai 10. toukokuuta 2011

Äestystä

Tänään tunnilla oli lisäkseni vain yksi oppilas. Suurin osa oppilaista tekee toukotyöt kotitilallansa, mutta on myös niitä, joiden olisi pitänyt olla tunnilla. No ei ollut ja itseasiassa hyvä niin :D Keskittyminen oli helpomaa ja saimme kokoajan tehdä jotakin.

Ensiksi haimme pienkuormaimen ja menimme kuivurille pakkaamaan kauraa suursäkkeihin (600kg). Homma oli vähän hankalaa, yhden piti olla kuormaimessa nostelemassa etukuormainta, yhden piti keikkua tuolilla säätämässä harjanvarrella noin neljä metriä korkealla olevan siilon suuaukkoa ja yhden täytyi pidellä säkin täyttöaukkoa paikoillaan.

Onneksi löysimme pidemmän putken ja tikkaatkin olisi ollut tuolin tilalle (mutta eipä ketään meistä innostanut ajatus tikkailla keikkumisesta!). neljä säkkiä taisimme täyttää, yksikään ei revennyt, onneksi. Tämän homman jälkeen ajoin pienkuormaajan konehallien yläpihalle ja menimme ottamaan pelloilta maanäytteitä. Tauon jälkeen sitten menimme kemian laboratorioon ja koitimme selvittää maan myrkky(?)pitoisuuksia. Tulokset olivat niin hyvät kun voi, mutta vähän taisi opettajaa epäilyttää, koska peltoja on lannoitettu. Minun multa-jokuaine-tislattu vesi-seos muuttui limaiseksi, mistäköhän johtui... kun ei toisella oppilaalla muuttunut. No jaa. Tämän jälkeen menimme konehallien yläpihalle takaisin ja kävimme läpi erilaisia toukotyökoneita. Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta ja joku ei ottanut lippistä mukaan :D Dimexin takki sai suojata, auringonpistosta en halua! Lopulta pääsimme pellolle äestämään. Pellon maalaji vaihteli hiedasta(?) saveen ja sen tunsi ajaessa :D Välillä oli hyvin tasaista ja helppo ajaa ja välillä taas traktori pomppi kuin jänis ja täytyi kierroksia pistää lisää ja konetta laskea. Siinä sitten ajelin pellolla, välillä hyvin ja välillä huonosti :D Joskus ihan yhtäkkiä etäisyys ajetusta kohdasta muuttuu puolesta metristä puoleentoista tai vielä pitempään. Opettaja sanoi, että jätin "haukia" :D Eli toisinsanoen äestämättömiä kohtia. Kun minä ja toinen oppilas olimme äestäneet, saimme lähteä. Vatsa kurnikin hurjasti, mutta ruokala on kiinni iltapäivisin, koska meitä oppilaita on vain kourallinen koulussa. Tietenkin olin unohtanut lounaalla ottaa päivällisen mukaan! Äkkiä vaatteet vaihtoon ja käsien pesulle ja pirtelöä tekemään. Tälläkertaa aineksina oli minttu-suklaa-vanilja-mansikkajäätelö, maito, pellavansiemenrouhe, vadelmat, mustikat, puolukat ja tyrni. Ihanan kylmää syötävää (tuli nimittäin aika paksu) kun ulkona on noin 23 astetta ja sisällä varmaan saman verran. Nyt sitten paleltaa. Ja väsyttää. Huone muuttuu päivä päivältä sotkuisemmaksi. Koululle ei voi varastoida tavaroitani kesäloman ajaksi, joten niitä olisi ihan pakko alkaa tuomaan kotiin (minnes siellä ne tungetaan?) eikä päinvastoin, että tuon kotoa kouluun jotain. Täytyy varmaan lajitella kaikki tavarat niihin, mitä tarvitsen lomalla ja mitä en. Huoooh, vapaaehtoisia?

maanantai 9. toukokuuta 2011

19°C, liian kuuma!

Kuten varmaan tiedättekin, olen talvi-ihminen. Jos lämpötila kohoaa yli 10°C, olen ihan kuollut. Pitkän haaveilun jälkeen lähdin kauppaan ostamaan jäätelöä. Täällä Mustialassa kauppamatka ei ole erityisen lyhyt, vaikka ei kauhean pitkäkään, noin kaksi kilometriä. Jo alle puolessa välissä matkan olin niin läkähtynyt, että meinasin kääntyä takaisin. Selvisin kuitenkin kauppaan asti ja mukaan tarttui mozzarellapizzaa, cokista, jäätelöä kaksi pakettia (aika jännä, Valion/Ingmannin jäätelöt olivat samanhintaisia kuin Rainbowin), yksi mansikkatuutti, -30% alennuksesta Danonen juotava jogurtti, omenamehua ja pakastevadelmia. Siinä on kylmää syötävää (paitsi pizza) täksi päiväksi :D Tai noh, jäätelöä kyllä riittää koko viikoksi (toivottavasti). Pakastinhuoneen ovi on lukossa. Kannoin pakasteet kaupasta kylmäkassissa ja tungin kassin jääkaappiin. Kyllä se jäätelö siellä sulaa, sen verran on lämmin "jää"kaappi. Nyt tekisi mieli mennä uimaan, mutta Mustialanlammen saastainen vesi ja kipsillä vuorattu pohja eivät houkuttele. Sillä kipsillä siis hoidetaan(?) Mustialanlammen saastunutta vettä tai jotain sellaista. Ehkä menen jääkylmään suihkuun? Näitä pohdin pitkää, kuumaa kesää odotellessa (!!). Nyt keksin, äkkilähtö Grönlantiin!

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Argh

Tänään on ollut vähän mökötyspäivä :D
Nyt ärsyttää vielä enemmän, koska minulla ei näköjään huomenna ole koulua! Thanks for information.
No menen sitten heti herättyäni kauppaan ja ostan ison paketin jäätelöä (sitä on tehnyt jo pitkään mieli... liian kuuma ilma minun makuuni!). Niin ja saanpa nukkua piiiitkäään!

Tiistaina ja keskiviikkona minulla on kevät-työkoneiden kunnostusta, torstaina viljelysuunnitelman tulkinta ja kiertokoe (voin tehdä muunakin päivänä).

Nyt pitäisi syödä iltapala ja mennä nukkumaan, en vain haluaisi :D Mutta mitäpä muutakaan tekemistä minulla on?

lauantai 7. toukokuuta 2011

Tästä päivästä ei ole paljoa kerrottavaa. Aamulla heräsin kuuden aikoihin, söin aamupalan ja mummo ja pappa lähti viemään minua linja-autoasemalle. Bussi lähti noin varttia yli seitsemän ja perillä Helsingissä olin varttia yli yksitoista. Äiti oli vastassa, sillä en olisi jaksanut itse kantaa kaikkia kasseja. Yksikin kassi sisälsi kait seitsemän minun tekemääni leipää ja vaatteita. Tietysti äiti sai sen kantaa ;)

Kotona Tirtetta juoksi halaamaan ja annoin tälle Kuopiosta ostamani kukkopillin. Kotimatkalla säikähdin ja muistin millaista melua Tirtetta saa esimerkiksi nokkahuilusta. Onneksi kukkopillin ääni ei ole kovinkaan voimakas, mutta kyllä Tirtetasta ääni lähtee, jos joku sattuu kukkopilliin koskemaan tai muuten vain viheltelemään.

Minulla on ollut jo pitkään tietynlaiset housut hankintalistalla, H&M:llä ne maksavat noin 20 euroa, mutta äitipä löysi sellaiset ilmaiseksi ja ihan uudet vielä, hintalappu oli paikoillaan :) Olen jo niin monesti saanut huomata, että kaiken saa aikanaan, että osaan jo odottaa jonkin aikaa, ennen kuin ryntään kauppaan ja ostan vaatteen. Ja sama varmasti koskee kaikkia muitakin asioita (mutta kuinka hirveästi haluaisinkaan NYT HETI muuttaa maalle omaan mummonmökkiin!).

Nyt kuitenkin uppoudun joko talonpoikaisantiikista kertovaan kirjaan tahi katson Pikku Naisia. Huomenna on taas mentävä takaisin kouluun, luulenpa, että minulla on perjantai vapaata, koska silloin olisi ensiapukurssin toinen osa, enkä minä ollut ensimmäiselläkään ja käyn sen ensi vuonna (enempää en kyllä kasaa tuleville vuosille!).

perjantai 6. toukokuuta 2011

"Menen pakkaamaan..."

Sanoin noin mummolle, mutta jämähdin koneelle kun huomasin netin toimivan (jee?). Mummo korjasi minun kahdet housut ja silitti paitani :) Ei sitä itse tule semmoisia tehtyä... Tänään saimme "minun" tekemäni leivät uunista (mummo ne nyt lähes kokonaan tein, minä lisäsin vain jauhot, veden ja hiivan, pyöritin pari leipää (oli aika hankalaa aluksi) ja otin yhden uunista :D Oli niin hyvää, että papalta pääsi itku. Täytyihän häntä halata ja pappa halasi takaisin kunnolla! Ei sitä varmaan ennenvanhaan paljoa halailtu...

Tänään olen taas rahdannut puita suojaan, vaikka kyllä ne tuolla ulkona kuivuisi nopeammin, kun aurinko on tänäänkin helottanut täydeltä taivaalta. Ja enhän minä kaikkia pois saanutkaan (vaikka en olisi tahtonut niitä mummon ja papan vaivaksi jättää).

Pistimme perunat maahan, nytpä osaan senkin. Ja tällä samalla käsi-kuokka-tyylillä sen aina haluan tehdä, en mitään isoja koneita maata tiivistämään, saastuttamaan ja rahaa tuhlaamaan. Kävin myös mummon kanssa etsimässä yhtä matkalaukkua, tulipa siinä käytyä vanha tupa ja se ylä-aitta(ko se oli?) läpi. Ja voi kuinka paljon siellä oli kaikkea ihanaa! Mummo on jopa säästänyt minulle rukin! Kangaspuitakin sieltä löytyy ja kaikkea kivaa ja mielenkiintoista (lepakoitakin). Niitä haluan joskus äitin kanssa käydä läpi ;)

Huomenna meillä on aikainen herätys, koska bussini lähtee jo 7.15 kirkonkylältä. Pitää sanoa, että kyllä mummolaa (ja mummoa ja pappaa tietysti) tulee ikävä, mutta alle kuukauden päästä pääsen sinne uudestaan ja koko kesäksi :) Lupauduin myös serkkuni kanssa eräälle leirille isosiksi. Sinne en voi tietokonetta mukaan ottaa, vaikea viikko tulossa? Äiti voi sitten raportoida kuulumisiani hänen blogistaan. Mutta se on sitten toukokuun juttuja.

Nyt pitäisi ihan oikeasti pakata, jotta pääsisin suihkuun ja nukkumaan! Olen täynnä sahanpurua ja multaa. Öitä!

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Kuvia

Kuvia klikkaamalla saat ne suuremmiksi


Kyntäminen oli kivaa ja olisin voinut kyntää kaikki muutkin pellot samantien!



En kuulkaas saanut käyntiin :D

Konkelon kaatoa


Kuvaajana toimi enoni (ja vielä tämä pieni präntti, että minulla on lupa käyttää näitä kuvia, kopiointi kielletty)

Netti toimii, kuulumisia

Sain vihdoin netin toimimaan, kyllä äiti tiesi, että erkkeri on paras paikka. Harmi vain, että olemme juuri menossa syömään...
Pikaisia kuulumisia siis.
Eilen kynsin mummon perunamaan.
Aamulla käytiin lintutornilla, sahasin myös puita ja maalasin talon ikkunoita. Käytiin kirkolla ostamassa kaivoon renkaan ja kannen, äitille tiedoksi, kaivo on kunnossa Juhannusta ja meidän pikkuvintiöitä ajatellen. Vettä kuulema yli 3000 litraa, lähemmäs neljätuhatta.

Nyt syön, lissää (myös kuvia) JOS netti vielä sitten toimii.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Mummolassa

Tänään aamusilla lähdettiin Kuopijosta kohti Kangasniemeä ja Lautakankaan tilaa. Ensin kierrettiin vähän mummolan mettiä ja katsoimme harvennusta kaipaavia paikkoja (ja niitä muuten riitti! Kesäksi tekemistä...).
Joskus ennen kolmea olimme perillä, söimme ja läksimme töihin. Minä sain ajaa papan (tai noh, mummon se on) wanhaa Valmettia (joku  kolomesatanen). Eipä ollut pelottava ja varsin turvallinen oli! Vauhti nimittäin oli niin hidasta, että koulun koneet olisivat pysähtyneet :D Lastasin kuormia ja ajoin ne liiteriin, eno sahasi ja hakkasi puita. Puoli kahdeksalta mummo huuteli iltapalalle. Olo on nyt kuin navetan jälkeen, puhtaampana vain. Huomenna menemme luultavasti jollekin lintutornille (kyllä, kamera otetaan mukaan, paitsi jos unohdin laturin koululle).

Nyt menen nukkumaan, puuhasteltu on tälle päivälle tarpeeksi.