maanantai 11. huhtikuuta 2011

Maanantai

Ja jälleen alkoi yksi maanantai. Melko samanlainen kuin edellisetkin maanantait.
Mistä tietää, että kevät on tullut? Lintu-auroista, veden solinasta, hiirenkorvista. Niin ja mopoista :(
Viime yönä ei onneksi kuulunut yhtään sitä pärpätystä, mutta entä ensi yönä? Toivottavasti pojilla on edes sen verran järkeä, etteivät yöllä lähde toisia herättelemään. Juuri kun alkoivat rauhoittua öisin.

Isotätini kuvasi todella hyvin poikia. He ovat kuin laitumelle lasketut vasikat. Niin... ensimmäinen tunti kun alkoi, rynni lähes parikymppinen poikalauma luokkaan. Heti alkoi älytön räpätys ja hyppiminen. Opettajaa ei sitten kuunneltu yhtään ja lennokit lenteli. Opettaja teki mielestäni järkevän päätöksen ja ilmoitti luokalle, että tämä on tässä, jatketaan kello 16 (eli koulupäivän jälkeen). Kyllä luokka hiljeni ja pojatkin tajusivat (vihdoin!), mitä olivat tehneet.

Minä läksin navettaan vähän ennen puolta kolmea.

Ylpeä äiti vastasyntyneen lapsensa vierellä
(tai noh, en tiedä koska syntyi, kuiva vasikka oli, jälkeiset eivät vielä olleet mamman
perästä lähteneet, mutta niissähän voi mennä aikaa...)


Siivosin mamman ja vaavin naapurin karsinan, lykkäsin lehmille rehut lähemmäs, lakaisin ruokintapöydän ja kävin kuivittamassa umpilan parret. Tänään navetassa oli onneksi lisäkseni kolme ihmistä, kaksi menivät lypsylle, minä ja yksi toinen ajamaan lehmiä kokoomatilaan. Aika juntturapäitä osasi muutama olla, osa taas tallusti nätisti heti portin auettua tilaan. Lehmät saatiin ahdettua pois tieltä ja aloimme kolaamaan lantakäytäviä ja kuivittamaan makuuparsia. Tämän jälkeen menin lypsylle. Mitään suuria ongelmia ei sattunut. Mitäs muutama päätti kakkia ja pissiä nenäni edessä...(mm... olettekos maistaneet lehmän pissaa?). Sain vihdoin lypsää Alpin :) Oli nätisti kuten aina <3
Ainosta taas on tullut kamala potkija! Sille täytyy laittaa molemmille puolille lehmää potkurauta, jotta koivet pysyisivät edes jotenkin alhaalla. Minulla on pieni kiusaus koittaa lypsää sitä ilman rautoja, vaan kannattaako ottaa riskiä... Minulla kyllä on mielikuva, että olisin sen joskus ilman niitä lypsänyt!

Lypsyn jälkeen tiskasin tavarat ja pesin maitohuoneen lattian. Sittenpä sainkin lähteä. Ruokalasta olin saanut päivällisellä täytetyn leivän "iltapalaksi". Se kyllä kelpasi navetan jälkeen tälle nälkäiselle syömärille. Äsken pyysin kaveria tuomaan Lidlistä pähkinäsuklaata... toivottavasti unohtaa tuoda :D Olen tainnut unohtaa sen vihlonnan suklaan syönnin jälkeen kun moisen pyynnön tein! Jess, ei tuonut :)

Huomenna aamulla taas navettaan, iltapäivän tunteja en muista :) Haukotuttaa, kyllä nyt uni kelpaisi.

3 kommenttia:

Karjakko kirjoitti...

Ihana tuo Inari eikä mammassa ja vaavissakaan oo vikaa :0) Valitettavasti lehmän pissaakin on joutunut joskus suuhun :0C

Sirkku kirjoitti...

Vieläkö sulla on Ikeä ja Ileä ikävä?

Anne-Mari kirjoitti...

Äiti:

Eeei... Siellä on nyt joku tosi söpö ja kaunis vasikka, jolla on joku tosi hiano nimikin. Varmaan siitä aiotaan tehdä joku muotovalio tai joku, kun kaikki sillä on niin hienoa. Ja siis niin kaunista vasikkaa en ole ikuna nähnyt! Koitin ottaa kuvia tänään, mutta neiti oli vauhdikkaalla tuulella. Huomenna yritetään uudestaan.