lauantai 2. huhtikuuta 2011

Maalaisunelmia

~ Herään aamulla kukon laulun aikaan, pesen kasvoni piirongin päällä olevassa saavissa. Syön pikaisen aamupalan, jotta jaksan tehdä aamuaskareeni. Puuron ja kutun maidon syötyäni ja juotuani annan koirilleni ja kissoilleni ruoan ja menen hakemaan postin pitkän, oman hiekkatien varresta. Tie on niin pitkä, ettei satunnaisesti kulkevien autojen melu kuulu pihapiiriini, enkä minä näe autotietä pihaltani. En pidä autoista, eikä minulla sellaista ole. Kaupassa käydään pyörällä, pidemmät matkat kimppakyydillä tai hevosella.
Palaan pihapiiriini, matkan aikana olen jo ehtinyt käymään postini läpi ja vien ne tupaan. Puen esiliinan ylleni ja menen lypsylle. Vuohet ovat jo odottamassa lypsypaikalla. Pikaisesti teen kutuille lypsyn ajaksi syötävää ja puhdistan utareet. Lypsän käsin lämmintä maitoa ja lypsyn jälkeen vien tonkat läheiselle lähteelle jäähtymään. Vaikka on kesä, lähteestä pulppuaa kylmää ja raikasta vettä. Sieltä myös kannan tupaan juomaveteni. Päästän kanat pihalle nokkimaan maata ja annan niille ruoan. Otan koirat mukaani laitumelle. Paimensukuiset lapinkoirat pääsevät tekemään sitä, mihin ne on tarkoitettukin. Pyydän koiria kokoamaan pienet suomenlampaat laskemista varten. Osa lampaista osaa jo tulla luokseni, osaa koirien täytyy komentaa haukkumalla. Karitsat seuraavat tiiviisti emojaan. Lasken lampaani, kaikki ovat tallella. Kesäisin kaikki kotieläimeni ovat ulkona yötä päivää, laitumilla on katoksia ja rakennuksia, joihin pääsevät säätä suojaan. Kanat turvallisuussyistä yöpyvät kanalassa lukkojen takana, ne kun on helpompi viedä pienen koonsa vuoksi pihapiiristä. Siirrän kolme suomenhevosta toiselle laitumelle. En tarvitse riimua, ne kulkevat tottuneesti pientä polkua pitkin metsikön läpi suuremmalle laitumelle. Kipuan tammani selkään ja ratsastan laitumen ympäri ja tarkistan, että aitaus on ehjä. Laidun jatkuu metsään, josta hevoset voivat tarvittaessa hakea varjoa. Sieltä on yksi tolppa puskettu maahan. Mikäköhän eläin senkin on tehnyt? Hevoset ovat säyseinä nyhtämässä ruohoa ja huomaan maassa sorkan jäljet, varmaan hirvi tai muu sellainen. Nostan tolpan pystyyn ja isken sen paikalleen. Kiiruhdan poiminaan kanojen munimat munat ja hyötytarhasta salaattia, kurkkua, sipulia ja tomaattia ja ryhdyn valmistamaan itselleni lounasta. Syötyäni tiskaan astiani ja menen puutarhaan poimimaan kukkia maljakoihin talon jokaiseen huoneeseen. Sen jälkeen haen yhden hevosista laitumelta ja satuloin sen. Käytän lännensatulaa, koska pidän enemmän siitä ratsastustyylistä. Menemme puolentoista tunnin maastolenkille. Kuljemme metsäteitä, kierrämme läheisen lammen ja käymme tervehtimässä muutamaa naapuria, joilta saan herkkuja eläimiä varten. Palaamme lammelle ja annan hevoseni kahlata matalikossa. Hevonen on leikkisällä tuulella ja loiskuttelee vettä niin, että kastun. Nauran hevoselleni ja palaamme kotiin. Hevonen pääsee kavereidensa luokse laitumelle ja minä jään hetkeksi paijaamaan niitä. Koirani löntystävät luokseni ja palaan pihapiiriin katselemaan eläimiäni. Koirat makaavat jaloissani, kissa hyppää syliini kehräämään. Kanat kotkottavat tyytyväisinä ja vuohet määkivät ja kiipeilevät. Koirat valpastuvat, pihaan kävelee joukko eri-ikäisiä lapsia. Tulevat katsomaan eläimiäni. Toivotan heidät tervetulleeksi ja he pääsevät pitämään pupuja sylissä, silittämään koiria ja kissoja, seuraamaan kanojen puuhia, vuohien temppuilua ja lopuksi jokainen pääsee hevosen selkään. Kiltit eläimeni ovat tottuneet lapsiin ja nauttivat huomiosta. Lopuksi tarjoan lapsille mustaherukkamehua ja pullia. Lapset lähtevät tyytyväisinä kotiinsa ja minä menen jakamaan eläimille ruoat ja menen itsekin syömään. Ruoan jälkeen lypsän vuohet ja menen lammelle uimaan. Ajan kanat kanalaan ja istun mökkini portaille juomaan teetä. Aurinko alkaa hiljalleen laskea ja eläimet asettuvat nukkumaan. Itsekin kömmin petiini väsyneenä, mutta onnellisena. ~

3 kommenttia:

Jonna kirjoitti...

Oih ja voih, kunpa se maalaiselämä olisikin aina tuota :)

Markka kirjoitti...

Olipa mukava kirjoitus, ihana maalaisunelma!

Karjakko kirjoitti...

Ihana tarina.